22. heinäkuuta 2019

Liikekirjat



Kauppatieteet kärsivät samasta ilmiöstä kuin luonnontieteet. Fiksut ja koulutetut muun alan ihmiset luulevat, ettei niistä tarvitse tietää mitään. Hiukan vähemmän fiksut luulevat, ettei niistä edes saa helpolla selvää.

Joskus nuorempana julmistuin, kun porukka oli lukenut Marxia tai sitä siniviiruista kirjaa marxilaisesta filosofiasta, mutta ei esimerkiksi kapitalismin kirotessaan tiennyt, mitä kapitaali eli pääoma tarkoittaa sanana.

Jouduin itsekin selittämään kansallisesti nimekkäille taiteilijoille ja muutamalle tiedemiehelle, että pääoma ja raha eivät tarkoita samaa. Jouduin selittämään sitäkin, että vararahastoa ei säilytetä ullakolla messinkihelaisessa tammiarkussa, ja että esimerkiksi asunto-osakeyhtiön pääoma on käytännössä rakennuksessa, oli se maksettu tai ei.

Varhaisessa nuoruudessani kysyin kokoomukselaiselta isältäni, onko isä kapitalisti. Sana oli tuttu Työkansan Sanomista mutta merkitys ei. Isäni oli viisas mies. Muistan hänen vastanneen ”ei” ja jättäneen asian siihen. Isoisän määrittäminen olisi ollut vaikeampaa, ja Karin Nikolain taas oli pääomapiirien edustaja selvästi. Paikkakunnalla oli verrattomasti enemmän kutomoja kuin puukkotehtaita, ja tekstiilialan täysromahdukseen asti joissakin oli satoja työntekijöitä.


Jotkut näistä kirjoista ovat todellisia helmiä. Nähtävästi listan kerääjät ovat nähneet vaivaa. Mieleni tuli hyväksi, kun myös Dale Carnegien ”Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa” mainittiin. Se ilmestyi 1937 ja lienee vaikuttanut ihmissuhdetaitojen oppimiseen paljon. Oma perinteemme oli vähän länsi-neuvostoliittolainen. Muistikuvani mukaan lähisukulaisteni käsitys myyntitoiminnasta – perheellä oli myös kellokauppa – oli sanoa kelloa katselevalle ostajaehdokkaalle, että se on sulle liian hieno.

Zandersit kirjoittavat innovaatiosta eli siis mahdollisuuksista. Toinen oli kapellismestari (Bostonin filharmonikot) ja toinen psykoterapeutti. Peter Drucker oli bisneskirjojen oikea klassikko, jonka tuotannosta on myynnissä erilaisia tervettä järkeä uhkuvia yhteenvetoja. Sloanen kirja kauan johtamastaan General Motorsista lyö korvalle hyvin monia ennakkoluuloja amerikkalaisista ammattijohtajista. Olin huvittunut muun muassa Sloanen ajatuksesta houkutella herra Chrysler valmistamaan autoja, kun Fordin toiminnan omistajasta johtunut sotkuisuus alkoi vaivata. Sloanin ajatus on hieno ja oikea: mitä yhtiömme, maailman suurin autonvalmistaja tarvitsee? Kilpailijan.

Kun hetken miettii ja palauttaa mieleen esimerkiksi saksalaisten (Daimler Benz – BMW – Volkswagen) vaiheita, viisauden ymmärtää. Ranskassa Gaston Gallimard teki saman kuin eräs tuntemani eläinlääkäri, joka sanoi pikkupojille: kuskaa pojat housuihinne, niin saatte markan. Gallimardin ”pojat” olivat Camus ja Sartre, jotka alkoivatkin heti hyökkäillä muun muassa toisiaan vastaan, molemmat saman kapitalistin kustannuksella. Gallimardit olivatkin fiksuja. Kun Proustin romaanin ensimmäinen osa oli epähuomiossa hylätty ja toinen tekeillä, André Gide lähetettiin anteeksipyyntömatkalle, joka tuotti tulosta.

Itse ihastuin Katharine Grahamin omaelämäkertaan. Perhe (Meyer) omisti ja kehitti Washington Postin. Omistaja-päätoimittaja ei saanut Pulizer-palkintoa 1998 tyhjästä. Teksti kävisi journalismin oppikirjasta tai havaintoesimerkistä. Samalla se on ironiaan sortumaton kertomus uskomattoman rikkaiden amerikkalaisten maailmasta ja ikään kuin ”Citizen Kanen” kääntöpuoli.
(Kuva ajateltu meneillään oleville asuntommessuille.)

8 kommenttia:

  1. Yhdysvallat on ollut hakoteillä Neuvostoliiton romahdettua. Nyt se säntäilee sinne tänne ja etsii paikkaansa muuttuneessa maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö Venäjä ole aivan samalla tavoin pallo hukassa?

      Poista
    2. Kiina osoittaa johtajuutta maailmassa? Vai Afrikka ja Ruotsiko.

      Poista
  2. Kuvan tönön katto vaikuttaa GOST-normin mukaiselta. Ettei tuo kuva vain olisi Neuvostoliitosta?

    VastaaPoista
  3. Kyllä tuolta kävisi kommentointi hyvinkin päinsä. Ellei käykin?

    Muutoin mieleen tulee vappusatanen.

    Kyllä kansa pärjää kunhan löytää itsestään riittämiin joustavuutta hiukan tinkiä korkeasta elintasostaan yhteiseksi hyväksi ja antaa työrauhan hallitukselle ja eduskunnalle jotka ovat jostain astraalitason syystä vieläkin puhe- ja kirjoituskykyisiä.

    Tuonne sisälle kaivaisin kunnon kuopan ja kaiketi talvehtisin kiljua käytellen ja kalastellen ja keväisin myrskylyhdyn valossa puolittelisin siemenperunoita...

    VastaaPoista
  4. Terve, Jukka!
    Montako kertaa päivässä Kauhava ja kauhavalaiset tulevat mieleesi? Aika useasti, huomaan. Niin käy minullekin. Se taitaa olla merkki vanhenemisesta tai liiasta joutenolosta. Tai molemmista. Äsken ajattelin Muilun Mantaa, joka asui meidän naapurissa. Hän kuoli "suolisolmuun" samaan aikaan kuin Mannerheim. Hän elätti itsensä myymällä kudonnaisia rautatieasemalla. Junat pysähtyivät usean minuutin ajaksi ja matkustajat tekivät kauppoja torimummojen kanssa. Plätty-Lissu (Liisa Salo) kaupitteli heille itse tekemiään ohukaisia/lättyjä. Elannon eteen piti tehdä paljon töitä ennen vanhaan.
    Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni tänään. Terveisin L.N.
    Hyvää vointia sinulle! Pysy varjossa!

    VastaaPoista
  5. Peli nimeltä Monopoli oli alunperin tunnettu nimellä The Landlord's Game, ja se keskittyi huoneenvuokraan ja vuokralaisen asemaan USA:ssa. Peli selitti miksi vuokraisäntä on aina lopullinen hyötyjä. Monien vaiheitten jälkeen pelistä tehtiin helpommin tajuttava tuote ja sen mindsetti kääntyi kiinteistön omistamisen apoteoosiksi. Peli tosin säilyi edelleenkin kuolettavan pitkänä pelattavana.

    Monopoli kapitalismin korkeimpana pisteenä tuntuu kovin hurjalta ja asiasta on kirjoitettu paljon varoituksia. Muunmuassa lakikirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahta sukupolvea nuoremmat houkuttelivat pelaamaan Monopolin uudempaa versiota, jossa idea ei enää olekaan kiinteistöjen arvossa vaan enemmänkin brandeissa. On nopeampi peli kuin perinteinen Monopoli, ja hävisin esikouluikäisille aivan niin kuin ikäiselleni kuuluukin. Mielestäni onnistunut päivitys niin pelattavuuden kuin pelin idean puolesta.

      Poista