2. toukokuuta 2019

Pulituuri



Uusimpien laskelmien mukaan Helsingissä ja kehyskunnissa asuu noin 74 sivistynyttä ihmistä, Turussa muutama ja Tampereella Teiskon suunnalla yksi. Luku voi kyllä olla liioiteltu.

Jos ihmisiltä itseltään kysyttäisiin, sivistyneitä olisi enemmän kuin asukkaita. Jotkut vastaisivat kahteen kertaan, erät kolmeen.

Kuva on menneisyydestä, tanskalaisen pilapiirtäjä Storm-Pedersenin, jossa mm. Kari Suomalaisen hyvin tänne soveltama puliukko vastaa lääkärin kysymykseen ”käytättekö alkohoia”, ”kyllä kiitos”.

Sama piirtäjä pani puliukot miettimään eräässä piirroksessaan, mitähän se mahtaa olla se kulttuuri, kun siitä paljon puhutaan. Arvelu oli, että se on sellaista ainetta, jolla kiillotetaan huonekaluja. Suomessa tuollaista ei olisi tapahtunut. Puliukko -sana viittaa juuri pulituuriin, jossa siis oli alkoholiakin. 

Tanska oli ennen lempeä maa, jossa maankiertäjällekin järjestyi Tuborgia, ellei sitten Carlsbergiä. Muistan ensi matkailuni maahan. Kaikki ajoivat polkupyörällä ja joivat olutta. Naiset polttivat sikaria. Gyldendalin kuuluisassa kustannusliikkeessä vedettiin akvaviittia aamupäivällä. Muistelen osallistuneeni johtoherrojen melskaamiseen esittämällä iki-ihanan ”det var en skikkelig bondemand” eli oli osaava maalaismies, joka lähti ostamaan olutta. Ja heti oli joku vieras vaimon kimpussa…

Silmäilin omia kokoelmiani saatuani tietää, että Büchmannin ”Gefliegelt Worte” eli lentäviä lauseita ilmestyy edelleen. Ensimmäinen painos tuli 1864 eikä saksalaisen yleisön mielenkiinto ole yhtään laskenut.

Tosin tällä arvostetulla toimittajalla oli sellainen outo periaate, että hän liitti kokoelmaansa vain sanonnat, jotka pystyi jäljittämään. Meillähän on kyllä ollut vahvakin perinne julkaista koottuja viisauksia (Vaeltava viisaus, Ikuisia ajatuksia jne.) mutta vanhempien kielen kerrosten penkominen on keskittynyt sananlaskuihin ja sananparsiin.

Nämä vanhat, arvokkaat kirjat olivat osa yleissivistystä ja yleissivistyksen tärkein tehtävä oli osoittaa omaa paremmuutta ja kuulijan huonommuutta.

Siinä suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka jotenkin muistan, miehen viisauden merkki oli puhumattomuus. Turhanaikainen höpinä oli akkaväen harrastus, ja lapsiltakin sellaista siedettiin, johonkin mittaan. Eikä miehillä ollut mitään yleissivistystä, paitsi opettajilla. Mutta heillä olikin huono palkka eikä edes omaa metsää!

Linna on rakentanut Pohjantähdessä räätäli Halmeesta ja ruustinna  Salpakarista melkoisen parin. Ruustinna on hienoa sukua ja sydänjuuriaan myöten sivistymätön. Halme oli välillä hiukan hymyilyttävä mutta kunnioitettava esimerkki ihmisestä, joka vailla koulutusta yrittää ottaa asioista selvää ja ajatella ihan itse.

Demokratiaa oli tapana vastustaan vetoamalla kansan sivistymättömyyteen. Ennen pitkää monet huomasivat, ettei tuota ajatusta järkyttänyt hankittu sivistys. Olen itse kuullut sanottavan, että joku on kyllä lääketieteen professori mutta silti mökkiläisen poika, ja sen huomaa. Kadun etten sanonut silloin, että sinä olet professorin poika, mutta sitä ei huomaa. Olisin paljastanut ajattelevani, että syntymässä ja yhteiskunnassa paljon saanut on velvollinen käyttäytymään siivosti ja antamaan ihmiselle arvon.

12 kommenttia:

  1. Herra professori sanoo että syntymässä ja yhteiskunnassa paljon saanut on velvollinen käyttäytymään siivosti ja antamaan ihmiselle arvon. Se on koodikieltä ja tarkoittaa että pitää valehdella faktoista koska niin yhteiskuntajärjestys ei heilu. Ihmiset jotka puhuvat totta joutuvat kärsimään niin helvetisti tässä yhteiskunnassa, että mistään hyväosaisuudesta ei voi puhua vaikka materiaalisesti elämä olisikin ihan ok.

    VastaaPoista
  2. Onhan tuota sivistystä monenlaista. Yleissivistys, jota aiemmin moitit käsitteenä, on mielestäni ihan käyttökelpoinen: se tietomäärä ja muu kulttuurinen pääoma, mitä virkamiehen tai ylemmän toimihenkilön oletetaan hallitsevan varsinaisesta alasta riippumatta. Ja sitten yleissivistyksen puutetta on se, kun tämä tietomäärä ja tapakasvatus on olennaiselta osaltaan jäänyt omaksumatta. Sellaisen puutteen kyllä huomaa ja se myös häiritsee henkilön työsuoritusta.

    Sydämensivistys on puolestaan muodollista sivistystä vaille jääneitten suosima termi sille, että kouluttamatonkin ihminen voi käyttäytyä sivistyneesti ja lämminsydämisesti. Ja todellakin voi, siitä ei ole mitään epäilystä.

    Aiemmin puhuttiin myös "korkeakoulusivistyksestä" tai vaikkapa "upseerisivistyksestä", mutta näissä tapauksissa sana "sivistys" on vain vanha termi koulutukselle.

    Mutta yhden asian haluaisin nostaa esille: yleissivistyksen voi saavuttaa myös muodollisen koulutuksen ulkopuolella. Olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat kipeästi tunteneet muodollisen sivistyksen puutteensa ja nähneet suunnattomasti vaivaa itsensä sivistämiseksi. Parhaimmillaan tulos on ollut onnistunut. Eräskin hyvin tuntemani henkilö onnistui kehittämään itselleen kansakoulupohjalta erittäin hyvän kirjallisuuden, maantiedon ja politiikan tuntemuksen, ja omaksumaan olemuksen ja käyttäytymismallit, jotka olisi voinut sekoittaa helposti vanhaan sivistyssukuun kuuluneeseen emeritusprofessoriin. Ja siitä huolimatta pokasaha söi kesämökillä puuta ja kirves pysyi kädessä.

    VastaaPoista
  3. JK: "Demokratiaa oli tapana vastustaan vetoamalla kansan sivistymättömyyteen."

    Tämä tapa on palannut ja voi paksusti. Juuri taas kerran luin arvovaltaisesta lehdestä, kuinka anteeksiantamattoman hölmöä oli antaa Britannian eu-ero kansan päätettäväksi vapailla vaaleilla - tyhmä kansa kun ei voi ymmärtää näin monimutkaisia asioita!!!

    Vastaavia esityksiä kuulee meilläkin tuon tuosta. Ettei sitä olisi esittänyt itse professorikin brexitistä? Itse asiassa minäkin olen samaa mieltä, mutta minkäs teet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyhmyydestä tai paremminkin tietämättömyydestä en ole varma, mutta joka tapauksessa pelkkä joko tai -asetelma oli aivan mahdoton supermonimutkaisen ja -ulotteisen aiheen kansanäänestyksen kohteeksi. Ja pölhöpäinen vaalipropaganda selvästi alensi kansalaisten tiedontasoa, ei lisännyt. Tahallista faktahuijausta suurelta osin. Ei ollenkaan hyvää mainosta kansanäänestysten käytölle tulevaisuudessa.

      Poista
    2. Itse asiassahan koko edustuksellisen kansanvaltamme perusidea on juuri se, että kansa valitsee edustajat, jotka perehtyvät asioihin ja päättävät niistä puolestamme. Kansanäänestyksiä ei tarvita mihinkään.

      Ikävä kyllä kansalla on tapana mennä kaikenmaailman populistien kelkkaan, mutta kaipa muutama hörhö on demokratian nimissä kestettävä.

      Toisaalta näyttää vahvasti siltä, ettei demokratialla ole hääppöistä tulevaisuutta - valistunut yksinvaltius tuntuu toimivan paremmin. Niinpä kansat vaistollaan valitsevat sellaisia.

      Poista
  4. Kuuntelin sivusta kun pari vanhempaa naista muistelivat 1930-luvun tapahtumia ja erästä sähköasentajan ammattia harjoittanutta henkilöä, jota toinen naisista kutsui jatkuvasti "varaattomaksi". Ihmettelin asiaa ja kysyin, miten siihen aikaan niinkin harvinaisen ammatin harjoittaja voi olla "varaaton". Vastaus oli, että hän ei omistanut maata, ei metsää. Tämä tapahtui Suomen kaikilla mittareilla mitattuna konservatiivisimmalla alueella, Etelä-Pohjanmaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräällä vanhapiikatädilläni oli puolestaan tapana kuvailla homoseksuaalia naapuriaan, italialaista aatelistitteliä käyttänyttä originellia "vaarattomaksi": "Mietin, uskaltaako sen kanssa samaan hissiin, mutta sitten muistin, että sehän on vaaraton."

      Poista
    2. Käsittäkseni tuo pitkä vokaali E-P:llä pitäisi olla "o". Siis "varatoon".

      Poista
  5. Karin parhaisiin laskettaneen tavalliset herrat joista hujopimpi kysyy:

    - Käytätkö pitkiä kalsareita?

    - En, kun olen niin lyhyt mies.

    Tässä yhteydessä on terhakkaa muistaa myös ideaalisotaveteraani Vilho Pahka jonka pystärin ilmeet olivat mestarin pimeämmältä tai paremmalta puolelta, Kari kertoi vain panevansa pahimpiaan kyseenalaisen hahmon suuhun, mutta zeitgeist oli rouheampi.

    Suvaitsevaisuutta kaivattiin kovin kipeästi silloin. Myöhäistä sen kanssa nyt on.

    VastaaPoista
  6. Itkin vähän aamulla lukiessani sairauden vuoksi eduskunnasta poisjääneen entisen oppilaan jäähyväishaastattelua. Hän mainitsee siinä moneen kertaan hyvinvointiyhteiskunnan ja peruskoulun kaikille tuoman mahdollisuuden opilliseen sivistykseen, jonka myötä ihminen voi sivistyä laajemminkin, jos on vastaanottavainen ja kehityskykyinen. Hän on ollut ja ehtinyt myös viedä asioita eteen päin laajemmallakin rintamalla, pohjoismaisissa yhteyksissä. Kun lapsuus oli onnellinen ja koti rakastava ja henkisesti rikas niukkuudesta huolimatta, hän saattaa sanoa: "Ei tämä ole surullinen tarina vaan iloinen tarina." Eija G

    VastaaPoista
  7. Kuinka pitkàlle sità pààseekààn kàyttàytymàllà moukkamaisesti? Vaikka presidentiksi, moukat varmaan pitàà moukista?

    VastaaPoista
  8. Siis ei kai täällä toki, ainakaan vielä, vaan Atlantin takana?

    VastaaPoista