29. huhtikuuta 2019

Winchester I



Mielihyvää raakana on kirjoissa tarjolla kuitenkin vähän. Tietokirjaiijan ammatti taitaa olla hyvin epäkiitollinen. Esimerkiksi Suomesta ei tule mieleen ainuttakaan käännettäväksi päätynyttä.

Kauan sitten kustantajat kokeilivat. Otava tyytyi enimmäkseen suomennoksiin (Jokamiehen koreakoulu) eikä oikeasti etevä Armas Salonen tiettävästi herättänyt mielenkiintoa muissa maissa ja Suomessakin vain vähän. Summeri ja Assyria oli kuitenkin kuvattu suomeksi aivan hyvin. Samaan sarjaan päätynyt Eino Kailan Persoonallisuus on kirja, josta nyt vain harva ammattilainen sanoo, että akateemikolla oli mielenkiintoisia ajatuksia. Itse en osaa kuvitella tilannetta, jossa sanoisin, että se kannattaa lukea. Tietenkin joku voisi yrittää kronikoida sellaista suomalaista kirjallisuutta, jossa kirjoittaja oli ainakin hiukan selvillä Freudista ja hänen ajatuksistaan.

WSOY julkaisi muutaman ”yliopistollisen kirjan”, joista Oiva Ketosen esitys filosofiasta tuntui kerran kiinnostavalta,  kunnes lukija huomasi, että jo ruotsiksi ja tietenkin englanniksi oli huomattavan hyviä yleisesityksiä filosofiasta, ellei siis B. Russel vetänyt ja populaari Will Durant tuntui hiukan lapselliselta. Hyvin arvostettu oli Rolf Nevanlinnan yleisesitys johdatuksena suhteellisuusteoriaan. Nyt en oikein näe, miksi kukaan lähestyisi Einsteinia suoraan ja melkein pelkästään matematiikan kautta. Sattumalta aivan näinä päivinä jututtamani jälkikasvu pitää fysiikkaa yhtenä mahdollisena ainevalintana korkeakouluun, kun menestys lukiossa on ollut erinomainen ja sekin tiedetään, että sekä Helsingissä että Aallossa taso on hyvä. Ajattelin ostaa ylioppilaslahjaksi Feynmanin laajan kolmiosaisen korkeakoulufysiikan. Uskottavien ammattilaisten käsitys on sama kuin oma maallikon arveluni eli että se on ylimalkaan oppikirjana kaikki aineet huomioon ottaen parhaita mitä on. Syy voi olla se, että kysymyksessä on yliopiston (CalTech) luentosarja niin että myös tekstistä välittyy aivan aidon neron innostus, joka on tarttuvaa laatua. Havaintoja voi tehdä verkko-osoitteessa www.feynmanlectures.ed

Erinomaisten tietokirjojen tekijä, kuten nyt esimerkiksi S. Winchester, joutuu tunnustamaan julman totuuden: alkeet ovat aina vaikeita, ehkä vaikeimpia. Feynman selittää, mikä on sähkömagneettinen kenttä, koska moni opiskelijakaan ei heti usko, että se on matemaattinen abstraktio, joka ei sinänsä tarkoita mitään ja jota ei voi oikeastaan piirtää viivoina ja kaarina. ”Kenttä on relativistinen käsite.”

Esimerkiksi San Franciscon maanjäristystä kuvaavassa kirjassaan Winchester selittää kärsimättömälle lukijalle, mitä tarkoittaa ”maanjäristys”. Lukija toki haluaisi sanoa, että hän kyllä tietää ja juoksee pakoon jos pääsee. Winchester kertoo tässä ja Tyyntä valtamerta ja Atlanttia kuvaavissa kirjoissaan mannerlaattojen surullisen tarinan päätyäkseen toteamaan, että esimerkiksi sulaa massaa maan päällimmäisen kuoren alla liikuttelevat konvektiovirtaukset tulivat kuvan vasta vuosikymmeniä sitten, ja paljon on edelleen selvittämättä.

Itse tutkimusala on nimennyt itsensä uudestaan. Englanniksi se on ”earth science”.

Harva osaa kirjoittaa luonteeltaan teknisestä aiheesta – esimerkiksi maanmittauksen kehityksestä ja toteutuksesta – aidosti kiinnostavalla tavalla tinkimättä kuitenkaan esityksen tasosta ja uskottavuudesta. Vuosikymmeniä johtavien lehtien toimittajana ja itse hyvän koulutuksen saaneena maailmanmatkaajana Winchester kestitsee lukijaansa suurenmoisesti. Moni kuitenkin edelleen haluaisi syvällisempää tietoa asioista, eivätkä YouTube ja dokumentit riitä läheskään kaikkeen. Yliopistolliset kirjat, kuten edellä mainittu Feynman – taas edellyttävät lukijaltaan itsekuria, joka taas puolestaan edellyttää harjoiteltua oppimisen taitoa.

18 kommenttia:

  1. Eino Kailan Persoonallisuus oli Ingmar Bergmanin suosikkikirjoja. Nimissä Persona ja Personafilm on merkittävä Kaila-viittaus. Aiheesta on kirjakin kirjoitettu, tekijänä Paisley Livingston. Kaila ja Bergman suhtautuivat Freudiin torjuvasti.

    Tiedekirjailijoita ei tässä ilmeisesti noteerata (Westermarck, Aarne, von Wright, Hintikka).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: tiedekirjallisuus on minustakin asia erikseen, ja sillä on omat ongelmansa.

      Poista
    2. Bergmania kiinnostanut persona-mysteeri tuli Kailalle Schopenhauerilta, jota askarrutti se, että latinan "persona" tarkoitti naamiota. Kailahan oli myös teatterimies, joka oli toiminut Kansallisteatterin dramaturgina.

      Poista
  2. Fysiikan opiskelu on asiasisätöjen puolesta erittäin monialainen ja tarjoaa merkittävät taidot mitä erilaisimpien tutkimusongelmien ratkaisuun. Itse opiskelu on, kuten tunnetaan, jaettu kahteen haaraan, teoreettinen ja kokeellinen fysiikka. Niillä on opetuksessa yhtymäkohtansa varmaan tänäkin päivänä mutta ne painottuvat täysin eri tavoin. Itse valitsisin edelleen uudestaan samat oppiaineet epäröimättä.

    Nuorelle opiskelijalle vinkkejä: Jos aikoo hyvin pärjäillä, kannattaa panostaa nimenomaan harjoitustöiden ja laskuharjoitusten menestyksekkääseen suorittamiseen. Mitä vaikeammat tehtävät, sitä parempi. Ja mitään ylärajaa ei vaikeuksilla ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä suhteessa haluaisin olla vähän eri mieltä. Jako teoreettiseen ja kokeelliseen fysiikkaan on jossain määrin vanhanaikainen lähestymistapa. Tosiasiassa fysiikka on laaja tiede, jonka sisäpuolella on suurehko määrä toisistaan hyvin kaukana olevia oppialoja. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Suomen tunnetuin fyysikko, Markku Kulmala. Hänen ryhmänsä tutkii ilmakehätieteitä, ja suuri osa väestä on taustaltaan fyysikkoja ja katsoo edelleen tekevänsä fysiikan tutkimusta. Tämän alan tutkijoilla ei ole paljoakaan kosketuspintaa vaikkapa ydinfyysikoihin ja vielä vähemmän tekemistä teoreettisen alkeishiukkasfysiikan kanssa. Toisessa suunnassa ovat puolestaan vaikkapa pintatieteilijät tai elektroniikan perustutkimusta tekevät teknilliset fyysikot. Jotkut päätyvät tekemään käytännön sairaalafysiikkaa tai suunnittelemaan ydinpolttoaineen rakennetta ja käyttöä. Lisäksi surkean iso joukko teknillisiä fyysikoita päätyy erilaisiin konsultti- ja finanssitöihin, sillä tutkintoa pidetään noilla aloilla todistuksena hyvästä yleisälykkyydestä. Siinä menevät kyllä varsinaiset opinnot hukkaan. No, teknillisen fysiikan opiskelijoilla oli minun aikanani vitsi, että kävimme ylipitkän lukion, joten kyllä fyysikosta tulee varmaan ihan yhtä hyvä liikkeenjohdon konsultti kuin juristista tai ekonomistakin.

      Se, miten nuori fyysikonalku sitten sijoittuu tälle laajalle kentälle, johtuu pitkälti sattumasta. Esimerkiksi itse sain ensimmäisen tutkimusapulaisen paikkani aivan sattumalta, mutta jäin ryhmään ja väittelin aikanani.

      Toisaalta sitä, tuleeko ihmisestä teoreetikko vai kokeilija, tämä alanvalinta ei vielä ratkaise. Hyvän kokeellisen fyysikon pitää olla käsistään taitava sekä mielellään myös ammattitaitoinen sähkö-, putki- ja elektroniikka-asentaja. Jos ei ole, sellaiseksi kyllä hiljalleen kehittyy. Suomessa tutkimusryhmät ovat sen verran köyhiä, että paljon pitää kyetä tekemään itse. Toisaalta taitavalle laskijalle on aina käyttöä kaikkein kokeellisimmissakin ryhmissä. Jos jakoavain ei pysy kädessä, päätyy luonnostaan laskijaksi (ja päinvastoin). Ajan mittaan rahoituskuvioiden muuttuminen sitten muuttaa myös tutkimussuuntausta. Esimerkiksi eräs tuttuni päätyi puhtaasta laskennallisesta ilmakehäfyysikosta kokeelliseksi materiaalifyysikoksi viiden, kuuden VTT:n organisaatiomuutoksen seurauksena. Kun teoreettinen pohja on kunnossa, fyysikko tekee sitä, mitä tahtoo (tai mistä maksetaan).

      Tällä tavoin katsottuna teoreettinen fysiikka on ainoastaan yksi varsin kapea fysiikan ala, enkä näe mielekkääksi esittämääsi jakoa teoreetikkoihin ja kokeilijoihin. Tuo jako laskijoiden ja kokeilijoiden välillä on enemmänkin henkilökohtaisista ominaisuuksista ja kiinnostuksen kohteista riippuva jako. Varsinaiset opinnot ovat monissa tapauksissa aivan samoja.

      Poista
    2. Olemme siis pääosin samaa mieltä. Itse kuitenkin supistit teoreettisen fysiikan siksi mitä se oli 1960-luvulla. Minusta se on jo pitkään ollut juuri jotain muuta kuin hiukkasfysiikkaa ja suhteellisuusteoriaa, koostuen erityisesti laajasta matemaattisesta osaamisesta yleiseen ongelmanratkaisuun, usein tavanomaisesta poikkeavin menetelmin. Olen urani aikana ollut lukemattomissa projekteissa joissa on tarvittu erityisiä matemaattisia kykyjä joita ei perusinsinöörillä ole ollut esittää, soveltaen niitä mallinnukseen ja ongelmanratkaisuun mitä erilaisimmissa tilanteissa. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi digitaaliset signaalisuotimet, inversio-ongelmat ja monet matemaattisen ohjelmoinnin ongelmat. Se on myös ollut motivoivaa ja suurta iloa tuottavaa toimintaa ja jatkuvan opiskelun työmaata.

      Poista
  3. Simon Winchester on muuten aivan erinomainen puhuja. Youtubesta löytyy useita hänen luentojaan, usein kirjojensa aiheista. Mieleeni ei tule yhtäkään suomalaista, joka puhuisi ja esiintyisi hyvin.

    VastaaPoista
  4. http://www.feynmanlectures.caltech.edu/

    VastaaPoista
  5. Victor Hovig kirjoitti sittemmin liudan tehdashistorioita. Luin miehen omaelämäkertaa ja sieltähän se selvisi että joku isoAhlström, ehkä itse Antinpoika Walter, oli Waasassa merkauttamassa reviiriään. Hovig näet kertoo nuorukaisAhlströmin kysyneen isänsä vointia tavatessaan Hovigia joka oli tullut etelään päin. Tiesi kertoa että hyvin. Warkaudessahan sijaitsi se kuulu Huruslahti. Ja ne lahtiarpajaiset.

    Pidin aikanaan noita Hovigin historiikkejä hepposina. Ja näitä uusia Rosenlew tai Paloheimo selvityksiä erinomaisina. Olisikohan Ahlströmin tarinasta tulossa uutta isolla työllä ja apukunnalla tehtyä selvitystä. Paras on Juhani Ahon omakohtaiseen muistiin ja kuulopuheisiin perustuva -ja siksi ylittämättömäksi jäävä laajahko kertomus. Sen häneltä pyysi -ja maksoi- Antin leski.

    Panee naputtamaan asiattomiani tänäaamunakin kun lehdessä kerrottiin että itse Krister A. oli ollut teekkarijäynäringissä mukana kun Wasa laivaan oltiin toimitettu se Paavo Nurmi pienoispysti. Olisi ollut esi-isä ylpeä. Olipa kiva tietää ja saada kunniottaa lopun ikääni K. Ahlströmiä olkoot sitten ollut millä puolella hyvänsä sukukiistoissa kun firmaa pienittiin. Ensoon yhdyttäessä muuten pelastettiin metsät itselle.

    Porin Merikarvian ja niiltä seuduiltahan homma läksi maailmalle. Ennen A-sukua siellä oli jo Rosenlew ja Björnberg liikkeellä. He kävivät ikivääntöä koskioikeuksista kyläyhteisöjen kanssa ja tuotantokiintiöistä kuvernöörien kanssa. Riidat venyivät. Katselmusta toisensa perään tehtiin pitkin mantuja ja rähjättiin kuvernöörejä ja senaattia myöten.

    Rähinöiltä oltiin pääsemättömissä. Perintötilallisilla oli ikioikeuksia. Ja kukahan innovative financial engineering sopimushokkuspokkus asiansa ajaja keksi että omistusoikeus oli liisattavissa ! Lyhyehkö vaihe ennen talousjärjestyksen, säätysellaisen, murtumista. Keksittiin laventaa sitä käsisahausta justeereilla kun koskivoima oli kivenkolossa eli virastosokkelossa ja valituskierteissä.

    Joskus 40- ja 50- tietämissä palattiin käsisaukseen ja puuta piisasi, kiintiöt kierrettiin. Isoja sahaustyömaita sadoin irtoväki palkkatyöläisineen nousi Satakuntaan. Meno oli hirmuista ryyppäämistä epäsiveellistä viimeistäpäivää ja muuta. Maatyöläisiä alkoi olla vaikeaa saada pelloille ja niityille.

    Uskomatonta että väkeä ilmaantui ja kun koko esivallan vastahanka lautatalouden nousua vastaan oli johtunut juuri maatyöväen saannin turvaamisesta viljan viljelijöille ja mieluiten kai suurtilallisille -samalla sofistukoidumman kahvikalustoesimerkin varistamiselle tölliväelle.

    Muuten yksi tapa kun 20- ja 30-luvuilla talonjussit möivät useammalle Porin kauppiaalle oli kiistää että en ollut tiennyt / ei oltu vaaditulla selkeydellä kerrottu ruotsinkielisen paperein tärkeitä yksityiskohtia. Tämän oli saanut aikaan kuninkaan vaihtuminen keisariksi. Heränneet olivat suomenkielensä asiaa vieneet Pietariin.

    Hallitus antautui vihdoin 50- ja 60-luvuilla vapaakaupalle ja vientituloille mikä Säätytalonsa hallitusneuvonantajia ei kiinnosta -nostaa nenäänsä yhtälöistä ja silmiään WTOjne algritmeistä. Nokkaansa kyllä nostavat MBAjne.

    Satoihin nousevalla palkkaväellä sahauttivat Porin kauppiaat omistusoikeusprivilegion talonpojalta vuoralle ottamalla, ajamalla viraston pykäläkatiskaansa. No, pahasta oli kylille vapaat sahatkin kun ne oli puristettu esiin liberalismin nimissä. Mouhijärven ja Suodenniemen asukaat yksimielisesti pitivät sahan perustamista onnettomuutena ja kappelin siveitten asukkaitten turmiona. Rukoilivat Jumalaa varjelemaan itseään sahalta.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi jumalauta tuon Sjöstedtin kanssa. Kun senkin kerran kun kirjoittaa tolkullisesta aiheesta, kirjoitus on tavanmukaista käsittämätöntä sekasotkua. Sanat ovat suomea, mutta niistä ei muodostu ymmärrettäviä ajatuksia. Määrämittansa hän tavanomaista litaniaansa kuitenkin suoltaa.

      Poista
    2. Iikkalainen (pihlis)tiistaina, 30 huhtikuuta, 2019

      Juksupuju, liikaa.. holttia, pyydän.

      'Jokaisellon juttu.'
      Dave Lindholm

      Poista
    3. Teekkarijäynien huumorin laatu on nykyään yleensä kurjaa; valeanarkistista ja ympärityperää. Toki tuo mainittu jäynä on poikkeus.
      Korruptoitunut taide on indikaattori joka kätevästi kertoo kuinka henkisten arvojen kanssa on jos sellaisia tekniikan puolella olisi tarpeen olla, epäillä sopii. Lokeroi ja hallitse.

      Poista
  6. Nevanlinnan kirja on ymmärrettävä kirjoittajansa ja hänen sukupolvensa taustaa vasten. Kun kirjaa lukee, on ilmiselvää, mikä on kirjoittajan tarkoitus. Hän yrittää todistaa lukijalle, että epäeukleidinen geometria onnihan järkevä, matemaattisesti hyväksyttävä ajatusrakennelma, joka ei sisällä mitään epäilyttävän kommunistisia, juutalaisia tai teosofisia sivumausteita. Yleisöksi on ajateltu vanhassa oppikoulussa eukleidisen geometrian sisäistänyt maallikko, joka uskoo tasogeometriaan uskonnollisena innolla. Tässä mielessä Nevanlinnan esitys on erittäin hyvä ja onnistunut, mutta hänen ajattelemasta yleisö on jo kauan aikaa sitten siirtynyt tarkastelemaan aivan muita geometrioita. Itse suhteellisuusteoria käydään sen sijaan läpi hyvin vähän ja sekin huonosti. Jää tunne, ettei Nevanlinna ole sitä kovin hyvin itsekään osannut.

    Ehdittiin muuten nuorelle fyysikolle kahta suomenkielistä kirjaa: Simonsin "Fysiikka korkeakouluja varten" on vanha kuin aika, mutta se on looginen ja selkeä. Kurki-Suonion kolmiosainen sarja 1990-luvulta on puolestaan vähän lähestyttävämpi ja nykyaikaisempi. Itse sain näistä aikanaan paljon iloa.

    VastaaPoista
  7. Pekka Gronowin ja Ilpo Saunion Äänilevyn historia on käännetty englanniksi, ja sillä on myös kansainvälinen maine perusteoksena aiheesta. Toista esimerkkiä ei kyllä haeskelematta tule mieleen.

    VastaaPoista
  8. Tiedettä neat (amerikkalaisittain straight up), kirjat erikseen, kiitos. Ja niin, kirja saa olla well done.

    Hyvää teknikkotasoa (civil engineer) on Sound engineering, suurehko keltainen kappales jota kaikki alan lukevat ihmiset ovat päntänneet sen julkaisemisesta asti, eikä se ole vielä vanhentunut vaikka binääritason asioita ei tunnekaan. Tärkeimpänä näen että audiomuuntajien käyttöä koskevaa tietoa ei korvaa uudempi tieto, ei likikään tarpeeksi, enkä ole puristi vaan kaavat pätevöittävät suoriutumaan työstä johon lego-inssi satiaisineen hukkaa kuukausia muuntajapajan parin päivän työn sijaan.

    VastaaPoista