11. lokakuuta 2018

Myyrä



Tämä kohta ”Seitsemästä veljeksestä” on minulle erikoisesti mieleen. Lauri nukahtaa metsässä.

”Hän nukkui, mutta uni jatkoi hänen mielensä kuvailusta. Koko hänen ruumiinsa, niin hänestä tuntui, supistui äkisti hienokarvaiseksi myyräksi, silmänsä kävivät kovin pieniksi, mutta kämmenensä pullistuivat senkaltaisiksi hansikkaiksi, ja valmis oli myyrä, joka nummen kohdussa kaiveli honkien juurien alla. Siellä hän möyrieli ja kaiveli, kaiveli itsensä lopulta ylöspäin pitkin hongan lahounutta sydäntä, ehti latvan viimeiseen huippuun ja huomasi nyt istuvansa keskellä tuulenpesää hienossa, sammaleisessa karsinassa. »Tässä on minun hyvä olla, tässä tahdon asua ijankaikkisesti», aatteli hän, katsoa tirkistäen pienillä myyräsilmillään kammionsa pienestä akkunasta ulos. Ja hän näki allansa synkeän maailman käärittynä syksyillan ikävään hämärään. Hän näki Impivaaran jyrkän vuoren, mutta mittaamattomassa, mieltä polttavassa kaukaisuudessa, näki siellä iltaisten metsien keskellä tuon alakuloisen pirtin, ja vielä näki hän armaitten veljeinsä heittelevän kiekkoa provastin kanssa sumuisella, kaikuvalla aholla. Ja häntä miellytti katkerasti itkeä, mutta kyynel ei tahtonut juosta, vaan pyöriskeli levotonna lähteessänsä.”

Kivi luki hyvin laajasti kirjallisuutta, myös Shakespearea ja Cervantesia, joita oli jo ruotsinnettu runsaastikin. Vielä Lapinlahden mielisairaalassa hän etsi hätääntyneenä Gibbonin ”Rooman valtakunnan tuhoa”, joka hänellä oli omana.

Edellä oleva katkelma ja esimerkiksi ”Sydämeni laulu” osoittavat ominaisuuden, johon ehkä kukan muu ei ole Suomessa päässyt ja harva Euroopassakin. Kieli ja etenkin lauserakenne on omaperäistä ja samalla uskomattoman kuulasta, kirkasta. Sana ”kaunokirjallisuus” vie heti vikaan. ”Kaunis” panee kysymään, kenen mielestä. Liian usein vastaus on ”muiden mielestä”, eli kauneus on stereotypia, mallin mukaan piirrelty.

Minulla oli tilaisuus saada oppia tohtori Eino Kauppiselta (myöhemmin Kauppi). Jopa suomensin muutaman tekstin pätkän (kuten Meurmanin kauhean arvostelun) hänen kirjaansa ”Runoilija ja arvostelija sekä muita tutkielmia Aleksis Kivestä”, 1966. Olin Otavassa toimittajana. Kauppiselta kuulin mielenkiintoisia muistelmia hänen TK-miehen ajoiltaan ja kirjailijoista laajemminkin. Eino sai itsekin kyytiä Haanpään aineiston pidättelemisestä itsellään, ja tietenkin hän kuului vanhaan koulukuntaan, jota Repo, Anhava ja kumppanit eivät erikoisesti arvostaneet. 

Aleksis Kiven persoonallisuutta on pohdittu paljon; oppikoulumme rehtori Paavo E.S. Elo laati tuosta aiheesta väitöskirjan sotien jälkeen. Asia ei tullut paljon selvemmäksi. Useat psykiatrit ovat selvitelleet Kiven henkistä romahdusta.

Ajattelin lisätä oman kommentin, koska tunnen ja olen tuntenut hulluja kirjailijoita ja lisäksi katson peiliin.

Moni seikka tuo mieleen bipolaarisen mielialahäiriön, jota sanottiin ennen maanis-depressiiviseksi mielitaudiksi. Tarkemmin katsoen hallusinaatiot erottuvat Kiven tuotannossa selvästi. Hänen kuvaustensa valtava uskottavuus voi olla joltain osin tälläkin pohjalla. Toisin sanoen sekä hänen tekstissään että elämässään on erottavinaan psykoottisia piirteitä.

Ettei kukaan luulisi minun vähättelevän: ilman kaksinapaisuutta virta ei kulje eikä magneetti vedä. Jännite on taiteen ja tieteen lähtökohtia. Ja ”Sydämeni laulu” (Tuonen lehto…) on mielen kaksinaisuuden huikein muistomerkki kirjallisuudessamme.

18 kommenttia:

  1. Hieno tekstiote, ja ajateltuja näkemyksiä.

    VastaaPoista
  2. Monet taiteiden tekijät elävät elämänsä erilaisilla rinteillä kiiveten. Se taas edustaa gradienttia eli siitä saadaan potentiaali joka ajaa suoritukseen. Tasamaalla eläjät eivät yleensä tuota mitään koska heillä kaikki asiat ovat aina olleet hyvänpuoleisesti.

    VastaaPoista
  3. Olisiko kuitenkin mäyrä. "Mäyränä nummia tonkii on laulussakin

    VastaaPoista
  4. "Ajattelin lisätä oman kommentin, koska tunnen ja olen tuntenut hulluja kirjailijoita ja lisäksi katson peiliin."

    Väistämättä mieleeni tuli eräs episodi Nurmen baarista kouluajoiltamme. Koulupoika JN asteli baariin perässään enempi laveammalla tiellä kulkija VR, joka kuulutti isoon ääneen: "Hyypiö saapuu". JN kääntyy taaksepäin ja aloittaa:" Mitä sinä V nyt alat minua sol…". VR siihen: "Totta kai minä itseni tunnen".

    VastaaPoista
  5. Onko Aleksis Kiven teksti "kaunista" tai eikö ole, on merkityksetöntä. Sen saa lukija päättää. Se miten kirjailija, siis A.Kivi, muuttaa kokemansa (ynnä muun) sanaksi/sanoiksi on ainoa millä merkitystä on. Ja siinä kaikki.

    Samastahan on kyse kun taiteilija (siis 'oikea' taiteilija) maalaa taulun; eihänhän hän kuvaa sitä minkä näkee. Vaan hirveesti myös muuta.

    A. Kiven teksti elää yli vuosisatojen, me vain vanhenemme, me nykyiset ja entiset lukijat, mutta sekös Kiven tekstiä huonontaisi, ehei ei... ei sinne päinkään!

    VastaaPoista
  6. Hra professoriherran mielestä Aleksis Kiven teilanneet professorit, muut yliopistomiehet, häntä lypsäneet ja hyödyntäneet jonninjoutavat pesservisserit ja häntä päin honkia ”hoitaneet” lääkärit olivat ihan terveitä? Ja Kiven loistava empatia- ja eläytymiskyky mielikuvitusvoimineen olivat sairaita? Voipi olla toisinkin perin. Yksinapainen (oma napa ainut napa) professori voi olla se tautisin, julmin ja tärkein otus vuosisadasta toiseen. Onko hra professoriherra tietoinen yliopiston iäkkäästä laitoksesta, josta kaikki professorit ovat 50 vuoden aikana ehkä yhtä, kahta lukuun ottamatta eläköityneet ennen varsinaista eläkeikää, kun jo pitkään vaikuttanut mielisairaus kaikkine oireineen, neurologiset sairaudet juomisen ja lääkittelyn pahentamina pakottivat siihen?

    VastaaPoista
  7. Aleksis Kivi on jäänyt minulle etäiseksi luettuna, koska kirjassa on repliikit kirjoitettu Eero polleasti: Noin! Missäs se se on?
    Saapasnahkatorniin kiivetessäni ajattelen, että Kivi ei ole vielä luovuttanut, eikä luovuttanut kaikkeaan...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  8. Onks sulla lippua myyrä?

    VastaaPoista
  9. British Journal of Psychiatry julkaisi 1994 kirjoituksen "291 World Famous Men", jossa käytiin läpi maailmankuuluja kirjailijoita, filosofeja, valtiomiehiä, säveltäjiä ja muita merkittäviä persoonia heidän elämänkertatietoihinsa perustuen.
    Käsiteltävät olivat kaikki kuolleet.

    Mukaan oli mahtunut vain yksi suomalainen (Jean Sibelius, jonka veljeä pidetään suomalaisen psykiatrian "isänä").

    Tavallisin kuulujen miesten (naisia ei kirjoitus käsitellyt) häiriö oli luonteen sairaalloisuus (psykopatia), mutta seuraavaksi tulikin sitten bipolaarihäiriö (mm Lincoln, Hemingway ja lukuisa joukko nobelisteja).

    BJP 165: 22-34 (1994): "291 World-famous men"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti käsittelijätkin ovat kuolleita enemmän/vähemmän. Arvoiltaan, ajattelultaan, asenteiltaan, toiminnaltaan. Toivon analyysia psykiatrien sairauksista, narsismista, vallankäytöstä, sairaasta julmuudesta psykiatriassa vuosisadasta toiseen, lääketieteestä totalitarismin, natsi-Saksan ja Neuvostoliiton palveluksessa ellei johtajana.

      Poista
  10. Uusmaalainen maisema on meikäläiselle, lapsuudessaan Keski-Suomeen tottuneelle, hyvin pienipiirteistä, miniatyyrimaista. Yllättävän korkeita kallioseinämiä kyllä on. Niistä Kivi loihti vuorensa ja laaksonsa ja vei meidät melkein Alpeille. Kauaskaan ei voinut moniaalla sankalta metsältä nähdä; peltotilkut ja useimmat järvetkin olivat aika pieniä, suot plänttejä muuhun Suomeen verrattuna. Taula-Matti kertoi suuremmista kurkisoista kaukana pohjoisessa. Kiven piti siis nousta välillä puuhun tai katolle edes jotenkin kauas nähdäkseen. Tältä pohjalta Kivi sitten loi drone-kirjallisuutta. Oravan laulukin on sellainen. Liekö Hellaakoski saanut "Hauen lauluunsa" vaikutteita tuosta myyräjutusta, vaikka lähteekin aivan omille teilleen. Korkeuksista lähestyy alussa myös Lehtonen Putkinotkoaan päätyen sitten melkein mikroskooppiseen, syöpäläisiin. Laurin persoonaan puuttumatta Kemppisen tarjoilu on hienoa. Taitelijoiden psyyke ei jaksa minua kiinnostaa - paitsi silloin kun toinen taiteilija ottaa sen asiakseen. Esimerkiksi Tsehov puuttui Strindbergin naisvihaan Sahalinissa muistaakseni.

    VastaaPoista
  11. Lisäisin vielä tuohon edelliseen, että Kiven kaukokatseisuutta luonnehtii myös Meren kuvaus siitä, että "hän kirjoitti seisten piirongin päällä". Tällainen lause on tosiaankin "Aleksis Stenvallin elämässä". Hemingway taisi soveltaa samaa menetelmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, aito fingerporilainen lause.

      Poista
    2. Fingerpori on välillä kyllä aika rasittava.

      Poista
  12. Skitsofreenikkoja hulluus ajoittain vielä vaivaa yhä vaikka lääkkeet ovat kehittyneet niin ettei heitäkään pöhköinä pidetä ja siihen nähden. niitä muita ei kyllä oikeastaan olekaan. Lääketehtailijoiden mannekiineiksi värväillään jos lukio ei oikein tahdo sujua, pyh-hyh.

    Vai vielä terve, se on sellainen jota ei ole tarpeeksi tutkittu ja mieluiten yliopistollisessa keskussairaalassa, jos ei muuten saada jotain diagnoosia näperrellyksi.

    VastaaPoista
  13. Odotellessa hra pProfessorin paljastuksia professorien hulluudesta, narsismista ja alqvistiläisyydestä. Olisi hyödyllisempää kuin ahlqvistiläis-kempppisläiset kirjailijateilaukset.

    VastaaPoista