21. lokakuuta 2018

Kerta kerralta



Ian Kershawin Euroopan 1900-luvun historian toisen osan (”Roller Coaster Europe 1950-2017) lukeminen vaatii määrätietoisuutta.  Mieleen tulee vähän väliä: kyllä minä tämän tiedän, ja muistankin. Miksi käytän aikaani tähän, kun 1100-luvun lopun kauppaoikeus olisi niin paljon kiinnostavampaa? 

Joudun vastaamaan itselleni puoliääneen, että yritän puoliväkisin tukeutua pintapuoliseen ja osittain väärään tietoon, kuten ennenkin.

Sen olen oppinut, että koska elän nyt, olen huono ja epäluotettava todistaja. Erittäin luultavasti käsitykseni ja tulkintani ovat vääriä. Näen asioita omien luulojeni läpi. Tosiasiatiedot eivät riitä.

Niinpä hengenheimolaisen tunnistaa. Iltapäivälehdessä oli eilen aukeaman juttu (Alpo Rusi) sota-ajan valtionjohdon tekemistä virheistä. Nähtävästi innoittajana oli ollut Stephen Kotkinin Stalin-elämäkerran toinen osa, josta kirjoitin tässä blogissa puoli vuotta sitten kaksikin kertaa. Kirja on hyvä, kohdittain erinomainen. Eilisen lehden juttuun taas en olisi pannut nimeäni alle. En kyennyt näkemään yhteyttä Kotkinin kirjaan enkä muuhun uudempaan tutkimustietoon, jota on Suomestakin runsaasti.

Mutta en ole ainoa hataran tietopohjan mies. 

Lähimenneisyyteen sisältyy arvoituksia, jotka jotkut arvelevat ratkaisseensa. Nykyhetkessä on ihmeitä, jotka ovat oikeastaan vanhastaan tuttuja. Esimerkiksi erilaisten poliittisten ja muiden saarnamiesten harjoittama häikäilemätön valehteleminen on vanha, tuttu tapa. 

Sanoin pari päivää sitten, että pasifismi on väkivaltaista. Vain yksi kommentoija tarttui tähän näennäisesti mielettömään ajatukseen. Mielekkyys on kysymys sanan ”väkivalta” tarkoituksessa. Ryöstö lienee väkivaltaa, siis esimerkiksi toisen omaisuuden ottaminen aseella uhaten. Kiristys ei ainakaan jää kauas: ellet maksa, poltan talosi yöllä.

Esimerkkien sarja ei ole loputon, mutta ongelmat ovat todellisia. Työtaistelu, sellainen kuin juuri nyt Suomessa? Väite että lakko on aina oikeutettu, on perätön. Eikö juuri nyt kiistellä ”periaatteellisista syistä”, joka tarkoittaa, että työoikeuden tuntemia syitä ei ole.

Auton avaimien kiskominen väkisin ihmiseltä, joka on lähdössä ajamaan kovassa humalassa, rikkoo äärimmäisen ruumiillisen koskemattomuuden sääntöä ja voi johtaa jonkinlaiseen kärhämään. Laajemmin: on aate, jonka mukaan oikeutettua sotaa ei ole olemassa. Olen eri mieltä ja valmis perustelemaan laajasti. Mielestäni itsenäisen Suomen historiassa on esimerkkejä.

Toisin kuin moni, en kannata ajopuuteoriaa enkä sen versioita. Väitän ettei jatkosota 1941 ollut vältettävissä. Jos Suomi olisi pitänyt kiinni rauhasta, joko Neuvostoliitto tai Saksa olisi hyökännyt tänne. Väitän että talvisota oli yksi Neuvostoliiton sotilaallisista suunnitelmista jo alkuvuodesta 1938 eikä talvisotaa olisi vältetty esimerkiksi myöntymällä esitettyihin vaatimuksiin. Ja väitän, ettei sotilaallisesti hyvin outo hyökkäys Syvärille ja Ääniselle 1941 tapahtunut Suur-Suomen hengessä, vaan Saksan vaatimuksesta. Ja Saksasta johtui myös varustautumattomuus kesä hyökkäykseen 1944. Rusi ei mene hahmotelmissaan liian pitkälle. Hän ei mene tarpeeksi pitkälle.  


30 kommenttia:

  1. Ytimekäs sotahistoria. Meille on syötetty jatkosodan hyökkäys vanhan rajan yli välttämättömyytenä tarvittavien hyvien puolustuslinjojen saamiseksi loppusodassa. Kuitenkaan mitään sellaista ei sitten ollutkaan. Juostiin Kannakselle niin lujaa kuin kyettiin ja Ääniseltä alkanut perääntyminen tapahtui paljolti ilman todellista vastarintaa. Arkistot eivät ole auenneet meille tuosta käsittämättömästä operaatiosta, ei meidän omista päätöksistä perusteluineen saati sitten Saksan vaikutuksesta ja mahdollisista painostuksista neuvotteluissa. Saksan sodan päämäärät olivat selvät, miten meidän jatkosotamme siihen niveltyi. NL:n suurhyökkäykseen emme uskoneet, emmekä riittävästi valmistautuneet, tuli kuitenkin niin massiivinen isku, ettei koko pohjoismaissa ole koskaan oteltu niin verissä päin, materian ja miehistön osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä "meille on syötetty" myös sitä kuinka Saksa halusi, edellytti ja vaati aktiivisia sotatoimia eli suomeksi hyökkäyksen jatkamista.

      Toiseksi niitä rajoja haettiin pitkälle ulottuvaa tulevaisuutta varten, ei suinkaan jotain odotettavissa olevaa loppusotaa varten.

      Kolmanneksi se ettei puolustuslinja sitten toiminutkaan niin kuin oli tarkoitus kun suurhyökkäys alkoi ei kerro mitään siitä mihin linjaa suuunniteltaessa ja sitä rakennettaessa pyrittiin.

      Poista
  2. Pakko todeta, että viimeisen kappaleen väittämistä olen täsmälleen samaa mieltä. Toki melko hataralla tietopohjalla, mutta joka tapauksessa.

    Oikeastaan ihmettelen, että muita käsityksiä yleensä edes esitetään.

    VastaaPoista
  3. Hohhoijaa. Papat käy taas niitä menneitä sotiaan vaikka syylliset on jo lähes kaikki kuopattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne syylliset ovat jo kaikki kuopassa. Isiensä ja isoisiensä kunniaa nää, huru-ukkoikäiset itsekin, ovat puolustamassa.

      Poista
    2. Niin, mitä sitä suotta historiaa lukemaan ja tutkimaan. Joutavaa puuhaa.

      Poista
    3. Historiasta oppii ainakin sen, että uusi päättäjäsukupolvi ei koskaan tunne sitä, vaan toistaa aina samat virheet.

      Poista
  4. Irtisanomislakikärhämästä on varmaan sanottu jo kaikki ja enemmänkin, mutta näin sisällisodan muistovuonna, menemättä sen enempää syihin, joku uusista historiankirjoittajista kirjoitti ostettavissa olevan ajatuksen, että sotaan ajauduttiin, koska kun valtiovalta asettui kiistassa toisen osapuolen puolelle, ei enää ollut sellaista tasoittavaa tekijää, joka olisi voinut kiistan ratkaista. Tässä nyt puheenaolevassa näytelmässä on samaa asetelmaa. Hallitus on häpeilemättä ajanut yrittäjäjärjestöjen agentaa palkansaajien asemaa heikentämiseksi ja on siten sotkenut itsensä osapuoleksi ja menettänyt liikkumavaransa kiistassa, joka kuuluisi työmarkkinaosapuolille. Koivisto aikanaan sanoi epämieluisesta hallituksestakin, että presidentin tehtävä on auttaa hallitusta sen kannatettavissa pyrkimyksissä. Niinistö tuskin hallitusta tukisi, jos presidentin puuttuminen asiaan olisi vielä mahdollista. Ei ole, vaikka ratkaisija tarvittaisiin enemmän vahingon välttämiseksi.

    VastaaPoista
  5. JK: "... en kannata ajopuuteoriaa enkä sen versioita. Väitän ettei jatkosota 1941 ollut vältettävissä."

    Eikö tässä nyt lauseet lyö toisiaan korville? Ainakin siinä mielessä, jossa minä ajopuuteorian ymmärrän: Suomi oli ajautunut tilanteeseen, josta ei ehjin nahoin ollut ulospääsyä.

    Muuten yhdyn viimeisen kappaleen väitteisiin, ainakin suunnilleen. Käyhän kenraali Erfurthin päiväkirjoistakin ilmi, miten hanakasti Saksa vaati erilaisia omaa hyökkäystään tukevia sotatoimia, joihin ilman muuta kuului vähintään Ääniselle ja Syvärille meno.

    Suomi ei kuitenkaan toteuttanut kaikkia Saksan vaatimuksia, vaan muutteli ja jarrutteli ja jopa kieltäytyi monista, jotka katsoi itselleen liian vaarallisiksi. Esimerkiksi eteneminen Syvärin yli kohti Leningradia.

    On ylipäätään Mannerheimin karkeaa aliarviointia (ja hänen taustansa unohtamista) kuvitella hänen unelmoineen ja hurmioituneen Suur-Suomesta. Mannerheim oli ammattimies, joka puutteistaan huolimatta suoriutui tehtävästään erinomaisesti.

    VastaaPoista
  6. Pasifismista esittämääsi on tuskin lisättävää. Kaunis aate, mutta valitettavan teoreettinen.

    Itä-Karjalasta ja Suur-Suomesta on hankalampi olla samaa mieltä. Itä-Karjalan valtauksen suhteen oli niin monta mieltä kuin miestäkin, ja on vaikea löytää virallista linjaa.

    Aivan ylimmälle johdolle, Mannerheimille ja Rydille, Itä-Karjalaan meno oli varmaankin lähinnä käytännöllinen kysymys. Suomi hyökkäsi Itä-Karjalaan, koska Saksan rinnalla oli pakko hyökätä jonnekin, ja Leningradin pohjoiseen puolustusvyöhykkeeseen olisi voitu helposti uhrata satatuhatta suomalaista kaatuneina ja invalideina. Tavoitteena oli lyhyt, menestyksellinen sota, jolla rintama siirrettäisiin jonnekin Olhavajoen tietämiin ja Itä-Karjalan korpiin, kauas pois Suomen rajoilta. Erfurtin hiljan julkaistu päiväkirja osoittaa aika hyvin, että ainakin Erfurt näki Suomen ylijohdon linjan tällaisena. Tämä oli myös, hieman toisella tapaa esitettynä, Suomen virallinen linja.

    Sitten on alemman upseerikunnan taso. Heistä suurin osa oli joko aktiiviupseereita tai AKS:n jäseniä, heimohengessä kasvaneita. Näille Itä-Karjalan valtaus oli lapsuuden ja nuoruuden unelmien toteutumista.

    Tosiasiassa kuitenkin ylin valtio- ja sotilasjohto piti aika tarkan huolen siitä, ettei Itä-Karjalaa päästy liikaa omimaan.

    Miehistön ja alipäällystön tasolla asia oli vielä monimutkaisempi. Kansalta ei kysytty. Aika iso osa kansasta oli saanut heimounelman jo kansakoulussa vereensä (minäkin sain sen ala-asteen opettajaltani vielä 1990-luvulla), ja Itä-Karjalan maita oli luvattu viljelysmaiksi rintamamiehille. Väittäisin melkein, että nimenomaan miehistössä ja alipäällystössä oli eniten niitä, joiden mielessä kiilteli kodin, uskonnon ja isänmaan puolustamisen lisäksi myös konkreettisen kotitanhuvan hankkiminen jostain Aunuksen tai Syvärin varsilta.

    Sitten oli vielä kolmas, taloudellinen linja. Itä-Karjalan metsät olivat Suomen metsäteollisuudelle lupaus lähes loputtomista raaka-ainevaroista, ja Venäjän 1930-luvulla harjoittama sahatavaran polkumyynti oli pitkälti perustunut juuri Itä-Karjalan metsistä hakattuun puuhun. Itä-Karjala valtaamalla oli mahdollisuus sekä poistaa kilpailija maailmanmarkkinoilta että saada raaka-aineita. Tämä teollisuuspoliittinen näkökohta kiilteli varmasti monen patruunan mielessä eikä ollut vieras tannerilaisille demareillekaan. Molemmat olivat käytännön teollisuuspolitiikasta tuolloin ja myöhemminkin ihan samaa mieltä. Riitaa oli lähinnä voiton jaosta työn ja pääoman kesken.

    Kun Itä-Karjalaa ei saatu, 1950-luku meni sitten Lapin kolonisoinnin merkeissä. Jos se olisi saatu, olisi samat resurssit käytetty Itä-Karjalaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika ajoin näissä asioissa viitannut isäni (kengitysaliupseeri, kyläsepän poika pohjanmaalta) sotapäiväkirjoihin, jotka käsittävät JR12:n eli jänkäjääkärien sotatien Kiestingin, Karhumäen ja Poventsan kautta Ihantalaan ja Lappiin.

      Hän kertoo päiväkirjoissaan taistelujen lisäksi ihan tavallisia asioita, tapahtumia ja juoruja, ja sivumennen sanoen työväen miehenä (toki demarina) suhtautuu isänmaallisuuteen, herroihin ja Mannerheimiinkin hyvin skeptisesti.

      Mutta missään kohdassa hän ei edes viittaa ajatukseen, että Itä-Karjalasta olisi saatavissa viljelysmaata halullisille, saati että joku puhuisi muutosta sinne!?

      Onko tästä jossakin tietoa?

      Suhtaudun hieman hämmästellen myös siihen EA:n käsitykseen, että tavalliset työmiehet olisivat suhtautuneet ihannoiden edes kodin, uskonnon ja isänmaan puolustamiseen - ainakin päiväkirjoissaan isäni pilkkasi estotta kaikkea tällaista, ja tuskinpa oli ainoa pohjoisen jätkä, joka näin teki.

      He taistelivat siellä, koska vaihtoehto olisi ollut paljon karmeampi. Sen he ymmärsivät hyvin, eivät he tyhmiä olleet.

      Poista
    2. Jos vielä 1990-luvulle asti oli heimounelmaa koulussa esitelty ja perussuomalaiset elävät tai tahtovat sinne menneisyyteen (Jussi Niinistö ihailee) niin olen vähän ihmetellyt että he eivät koe saamelaisia "omaksi suomalaiseksi heimokseen" jota puolustaisivat. Pikemminkin karsastavat molemmin puolin toisiaan.

      MM

      Poista
    3. Me olemme eläneet ihan eri maailmoissa, jos jollekin on vielä 1990-luvulla koulussa opetettu heimoaatteita. Itselleni 70-luvulla alakoulun syrjäkylällä käyneenä, opettajana sodan käynyt vanha reserviupseeri, ei kyllä heimoaatteita enää opetettu.

      Sotilaspoikaa kyllä laulettiin, ja marssittiin ympyrässä voimistelusalia: vasen-vasen-vasen-kaks-kolme.

      Poista
    4. Neuvostoliitto oli juuri hajoamassa ja Viroon suuntautunut kulttuuriyhteistyö oli päivän sana. Unkari-viikkoja vietettiin näyttäästi. Muutkin suomalais-ugrilaiset kansat opeteltiin äidinkielen tunneilla hirveän tarkasti - tietyllä surumielisellä haikeudella. Kyllä minä sanoisin, että opetusta elähdytti aivan selvä, uudelleen leimahtanut heimoaate.

      Poista
  7. Koska menneisyydestä tarpeeksi kaukana on turvallista jauhaa, kysymme mitä mieltä kirjoittaja on ideasta jossa Petsamon nikkeli olisi ollut oleellinen tarvike sekä ottaa Suomi mukaan Akselin hyviksiin että sijoittaa Petsamon ja pohjolan seudulle about puoli miljoonaa saksan sotilasta.

    Josta sitten seurauksena sekä Suomenlahden miinoitus että valmistautuminen hyökkäykseen itärajan ylitse. Kommentti Syväristä ja Äänisestä on mielenkiintoinen -- en tavoita tavoitteen asetantaa.

    VastaaPoista
  8. Ei Kemppisen järjetön ajatus tuosta onnettomasta selityksestä kyllä yhtään selvemmäksi tullut. Kemppisen perustetta kyllä käytettiin vuosikymmeniä sitten, silloin kun aseistakieltäytymiseen vaadittiin vakaumuksen selvittämistä. Siis kyseltiin, että entä jos vihollinen tulee ja raiskaa Suomen naiset, mitäpä silloin tekisit.

    Näen kysymyksen pasifismista on kuitenkin ihmisen henkilökohtaisena valintana kieltäytyä tappamasta muita ihmisiä, ja osallistumasta sellaista harjoittavien organisaatioiden toimintaan. Tällä valinnalla ei välttämättä ole tekemistä sen kanssa, millaisia valintoja muut ihmiset tekevät.

    Itse asiassa voisin kyllä uskoa, että voisi olla tilanteita, jossa käyttäisin väkivaltaa. Kuitenkin mielestäni minun tulisi silloinkin aina itse vastata teoistani, ilman mahdollisuutta väittää, että tein niin kuin käskettiin.

    Koko kysymys on kyllä jo minulle, samoin kuin Kemppisellekin, jo lähinnä teoreettinen. Enää ei minuakaan tultaisi hakemaan edes miinanpolkijaksi. Mutta Kemppisen perustelut heitolleen ovat mielestäni varsin köykäiset.

    VastaaPoista
  9. "Väitän ettei - -"
    "Väitän että - -"
    "Ja väitän - -"

    Soppiihan sitä väittää.
    (Näinhän sitä on väitetty "kansallisen puolustustaistelun hengessä" jo viimeistään vuodesta 1941.)

    VastaaPoista
  10. Neuvostoliiton aggressio Suomea kohtaan tuli hyvin ilmeiseksi jo vuoden 1935 paikkeilla. NL lähetti Suomeen vakoilijoita runsaasti jotka sitten jäivät kiikkiin sekä julkaisi lehdistössään monia hyvin uhkaavia kirjoituksia. Lisäksi johtomiehet esittivät puheissaan hyvin ikäviä suorasanaisia uhkailuja siitä mitä puna-armeijan kanssa aikovat piakkoin tehdä. Siihen kuului joukkojen lähettäminen Suomeen ja miehittäminen koska NL:n mukaan Suomi ei kykenisi itseään puolustamaan jos Saksa sinne hyökkäisi. Samaan aikaan suomalaisia rajusti syytettiin siitä että saksalaisia joukkoja olisi Suomessa ja että Suomella olisi salaisia sotilaallisia sopimuksia Saksan kanssa. Puheet olivat hyvin epäloogisia ja suomalaisille hyvin painostavia. Se omalta osaltaan yhtenäisti kansaa kun mitään muita vihollisia ei ollut.

    Ulkoministeri Holsti matkusteli kiihkeästi eri ulkovaltojen luona rakentamassa hyviä suhteita muttei halunnut käydä Berliinissä. Pääkohteena olivat Englanti ja Pohjoismaat. Saksasta hän halusi pysyä erossa yhtä paljon kuin Venäjästä. Ainoa valtio joka Suomessa koettiin potentiaalisena vihollisena oli juuri Venäjä rajakahakoiden ja loputtomien uhkailujen takia. Tilanne kiristyi vuosikymmenen loppua kohden ja Berliinissäkin hänen piti lopulta käydä ainakin muodollisesti keskustelemassa. Holsti sai ajaa aika vapaasti ulkopolitiikkaa vuosien ajan ja sen pääteemana oli pysyminen puolueettomana ja tiukasti irti Saksasta ja Venäjästä sekä poissa kaikista poliittisista ja sotilaallisista liitoista. Kun 1939 tapahtumat alkoivat vyöryä, osoittautui hänen ulkopolitiikkansa vaikutukset hyödyttömiksi kun apua ei tullut mistääm eikä mikään valtio halunnut Suomea tukea, ei edes Ruotsi.

    VastaaPoista
  11. Teorioita maailmaan mahtuu. Voivat olla oikeitakin. Varhainen kuolema kumoaa myöhäisemmän, kirjoitti Robert Walser. Arkkiin palaamaton Kaarne taas sanoi Brodskyn mukaan, että usko on postia yhteen suuntaan.

    VastaaPoista
  12. Nykyinen lakko ei ole poliittinen sillä se kohdistuu työehtoihin.

    VastaaPoista
  13. Täysin varmaa on, että suomalaiset eivät olisi voineet estää talvisotaa. Melko varmaa on, että suomalaiset eivät olisi voineet estää maan joutumista jatkosotaan.

    Melko varmaa on, että vanhalle rajalle etenemisen ja Britannian sodanjulistuksen välissä Suomi olisi voinut tehdä muitakin ratkaisuja. Täysin varmaa on, että Yhdistyneet kansakunnat eli liittoutuneet perustettiin vasta vuodenvaihteessa 1941/42.

    VastaaPoista

  14. Kuin lakiasiaintoimistossa junioriosakasten fiksutellessa vanhemmille. Vai oliko oik.yoittien seminaarissa professorin korvillle ? SAK:n kolmas puheenjohtaja Kantola muistelmakirjoitti ajastaan, Ihalaisen aikaa kuinka työtuomioistuimen eteinen ulottui Metallitaloon saakka, sieltä Kaivopuiston salista.

    Pulpahti mieleen kun Kympin uutisssa Pamin hallitus bussin täydeltä kurvasi Kesärantaan. Ann Seliniä ei laskettu yksin ? Kaipa hän itse on kyllästynyt poseeraamaan edustajana ja halusi oikeat myymäläapulaiset eli muut superit ja starat mukaansa. Olipa dramaattinen uutiskuvapätkä kun bussi lasketteli äkkiä alamäkeen Paciuksenkadulta alas Kesärannan portille ja kuvaaja kuvasi ylöspäin liki bussin kylkeä.

    Siitä se lähtee. Edellisen laman ajalta muistan kerrotun juttutuvan pöydistä että kyllähän se Kullberg kävi kertomassa, mutta mitään emme selvää saaneet.

    Ann Selin on hyvinkin ehkä alkanut ymmärtää. On heillä niin hienoja seminaareja ja osaajia. Ulkomailla. Edellisen kerran joku Siltasaaressa osasi kun Ele Alenius ja Aarne Simonen istuivat teollistamisliikepankkien aikautena suunnitteluviranomaisen Suomen Pankin johtokunnassa ja nimimiehiä kansaneduskunnasta pankkivaltuusmiehinä. Jos joku vitsailee edustajien kautta nautitusta konjakista, niin halpamaisuutensa ja osattomuutensa kulttuuri-ihmisyydestä, toljuutensa paljastaa. Rehellistä toki sekin.

    Corbyn ei kuulemma mainitse Thatcheria nimeltä vaan puhuu kiertosanoin tästä kumoojattaresta. Big Bang räjäytti Bank of Englandin valvomasta Cityn kansallisia projekteja mitä ne kulloinkin olivatkaan olleet.

    Alunalkaenhan Pankki perustettiin Marlboroughin herttuan sodankäyntilaskuja varten, Ludvig XIV kukistamiseksi. Se tehtiin ja ajassa etäinen sukulaisensa Winston Churchill kukisti Saksan. Välissä oli Napoleon saanut kyytiä. Rothschild keräsi salaa kautta Euroopan kultakolikot ja optiovekselit "maksetaan jos voitetaan" Napoleonin tuhoksi.

    Tuossahan se. Paitsi että Venäjä unohtui. 1700 se oli Pietari. 1800 se oli Aleksanteri I. Ja Winstonin nimen kivikirjoihin piirsi Stalin.

    Tuon erisnimeltä kutsumattoman "mikä yhteiskunta muka" thatcherismin ajasta eteenpäin kansantalouden rakennusraha instituution kaappasivat omakseen systeemin sisäpiiriläiset. Jännästi se kantaa militaristis-aristokraattisiin sukuihin saakka. Meidänkin liikepankeista ensimmäinen ja seuraavat Kopia lukuunottamatta olivat tällaisten sukujohtojen matkaansaattamia. KOP oli toista, alkuun, ihan alkuun.

    Tällainen MBAkaappaus tuli syystäkin, mutta pimeästi. Nyt se ostaa omia laskujaan rahaksi uskotellen -onnistuneesti- kokohoidon itsellensä. Rahansa luovuttajina myös Selinin Varma jne. Koijaamonsa julkeudesta sentään erosi ja nousi eilen bussiin.

    Jäikö epäselväksi ? Kysy Seliniltä tai katso draamaansa. Älä kysy Rehniltä jonka seuraajalta komissiossa Moscovici:ilta italialaisparlamentaarikko Angelo Ciocca eilen repäisi paperit käsistä ja viskasi ne miehen jalkoihin Italian häpäisemistä Komission valhetulvalla.

    Rahan valhe lienee paljastettu. Wanha aika palaa, Sokrateen ja Nasaretilaisen luottamus lähimmäiseen. Oliko se puoli tusinaa kalaa ja leipää kun piisaa siemenperunoiksi kevätkyntöihin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  15. Mannerheim ei päättänyt hyökkkäyksestä vanhan rajan. Sen pääti Saksan yleisesikunta. Tosin kummankin edun kannnalta oli serveerata päätös ylipäällikö Mannerheimin omana.

    Pitää taas lukea Jokiipiin kirjaa Jatkosodan synty. Ilmeisesti edelleen kattavin kuvaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sen noinkin ilmaista. Jos haluaa provosoida. Asian voi ilmaista hieman oikeammin kyllä niinkin, ettei Saksa olisi voinut Mannerheimia komennella, ellei Suomi olisi päättänyt lähteä Saksan kanssasotijaksi.

      Kyse onkin nyt vain siitä, että olisiko joku toinen vaihtoehto ollut parempi? Nimenomaan Suomelle parempi (tärkeä lisäys trollien varalta). Minä ja moni muu (näköjään myös Kemppinen) epäilee ettei.

      Poista
    2. Sotahistorian prof. em. Martti Turtola kirjoitti:

      "Suomi selvisi sodista siitä huolimatta, että Mannerheim oli johdossa. Itä-Karjalan kohtalokas valloitus ja vetäytyminen sieltä kipin kapin tuli Suomelle äärettömän kalliiksi. Hyökkäys sinne osoitti ylivertaista kunnianhimoa ja piittaamattomuutta kansan kärsimyksistä."

      En hetkeäkään epäile, etteivät tämän palstan oikeistotrollit kykenisi selittämään tuotakin niinsanotusti parhain päin - "isänmaan asia" silmämääränään.

      Poista
    3. Keväällä 1941 konstit olivat yhtä vähissä kuin syksyllä 1939. Yksikään suurvalta ei Suomea halunnut tukea. Pientä aseapua ja pieniä vapaaehtoisjoukkoja korkeintaan. Samaan aikaan Saksan ja Venäjän keskinäinen paine kasvoi hirmuisiin mittoihin ja sota oli väistämättä edessä. Suomi olisi jäänyt jalkoihin ja tuhoutunut jos ei olisi liittoutunut Saksan kanssa kun lopulta sillä suunnalla myötämielisyys syntyi. Venäjä ei olisi voinut olla kumppani koska sen aikeet tunnettiin ja Suomen täystuho olisi ollut varma.

      Suomi pelasi puolueettomuuspeliä loppuun saakka 1939 ja 1941. Puolueettomuus on ikävä ansa pienelle kansakunnalle jolla ei ole sotilaallisia edellytyksiä puolustaa itseään tehokkaasti. Puolueettomuus ajaa valtion yksinäiseen eristyskoppiin jonka kimppuun voimakas vihollinen voi helposti käydä. Siinä on oppia kerrakseen nykypäivään.

      Poista
    4. Martti Turtola on hyvä historoitsija, mutta ehkä hänellä on Mannerheimia ja Itä-Karjalaan hyökkäystä arvioidessaan antipatiaansa henkilökohtaisiakin syitä (esim. sitaatin alku viittaa siihen).

      Martti Turtolan setä eversti Jussi Turtola kaatui Kiestingin motissa elokuun lopussa 1941. Syynä oli lähinnä turhautumisen aiheuttama itsetuhoinen uhkarohkeus. Turtola on kirjoittanut aiheesta kirjankin "Kyllä täällä kaatuakin voidaan". (Kalle Päätalo muuten haavoittui samassa mottitaistelussa, hän kuvaa sitä kirjassaan Liekkejä laulumailla. Kirjassa esiintyy myös eversti Turtola, nimettömänä tosin.)

      Näissä asioissa riittää tulkinnanvaraa ilman trollaustakin. Ei ole tarkoitus väittää kaikkia Mannerheimin ja sodanjohdon ratkaisuja oikeiksi ja ainoiksi, mutta toistaiseksi vaihtoehdotkaan eivät ihan vakuuta.

      Mannerheimia voi syyttää kyllä esim. siitä, ettei hän kertonut vastauksessa Churchillin kirjeeseen suoraan hyökkäyksen pysähtyvän Ääniselle, vaan luotti vanhan valtiomiehen järkeen. Niinpä Iso-Britannia julisti Stalinin painostuksesta sodan Suomelle 6.12.1941 - ikään kuin viimeiseksi lahjaksi 24-vuotisesta itsenäisyydestä.

      Poista
  16. Miksi kenraalit eivät ryhdy itsemurhapommittajaksi? Marsalkka Mannerheimilla olisi ollut avainpaikka tehdä ammattiin liittyvä, elämänsä merkittävin uroteko 75-synttäreillään 4.6.1942.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta mooses! Ja kuinka monella suomalaisella olisikaan ollut avainpaikka tehdä lopullinen maailmanhistoriallinen rauhanteko Tampereella joulukuussa 1905!

      Poista