19. helmikuuta 2018

Valistus ja rappio



Kauan olen kaihtanut tiedemiehiä, joiden kirjat valuvat yli äyräittensä. Tällaisia pitkän epäluulon kohteita ovat esimerkiksi Edward Wilson, Daniel Dennet, Stephen Jay Gould, ja - Steven Pinker.

Syy on luultavasti lapsellisuuteni. Olen edelleen pohjaltani vanha tuomari. Kun tarina on lähes aukoton tai kertomus erittäin vakuuttava, alan epäillä. Luulen oppineeni 60 vuoden lukemisesta, että tarinat ovat repaleisia ja totuus tulkinnanvarainen. Ehkä tiedän yhden asian: että olen hyvin tietämätön, suomeksi siis tyhmä.

Tuosta syystä Nietzsche, Spengler, Toynbee ja monet heidän kaltaisensa, jaksavat kiinnostaa. Olen koko ajan jokseenkin varma, että heidän tarjoamansa yleisavain ihmisen ja hänen menneisyytensä ja siten tulevaisuutensa avaamiseen, on väärä.

Pinkerin nostan tässä esille mainostaakseni sitä. Hän on MIT:n kognitiivisen neurotieteen osaston johtaja. En osaa kuvitella mitään hienompaa. Edellinen kirja, kysymys väkivallan vähenemisestä ja sen syistä historiassa, ”The Better Angels of Of Nature” oli jo liian laaja, 800 sivua. Tämä uusi, kuvasta ilmenevä, ei jää jälkeen. Arvaan 95 prosentin todennäköisyydellä, että uusikaan kirja ei ilmesty suomeksi. Siksi pureudun työhöni.

Teen parhaani pureutuakseni erinäisiin kirjoihin, joiden silppua sirottelen lukijoiden silmille. Anteeksi tunteellisuuteni, mutta yöllä ennen nukahtamista minulla on joskus sellainen tunne, että olen saavuttanut jotain elämässäni. Kirjojani (levyjä, nyt myös kovalevyjä) häipyy tasaiseen tahtiin jälkeläisten ja tuttavien kainalossa. Huutelen perään, ettei tarvitse palauttaa.

Jos tästä kupsahdan tuolissani takaperin ja lyön kalloni halki, lapset ja lapsenlapset osaavat tunkeutua digitaalisiin kirjoihin. Kindle on tässä mielessä vähän hankala, mutta perilliseni, joka ottaa tietokoneeni kainaloonsa, käyttää tietenkin sen Kindle Cloud Readeria. Käytännössä siihen riittää iPadini.

Pidän kovasti Pinkerin ajatuksesta, että romantiikka rakasti rajuja miehiä ja kertoi, että vallantahdossaan esimerkiksi viikingit Nietzschen mukaan vähät välittivät yksilöllisistä tunteistaan. Huti on Nietzscheltä aika paha. Ruotsi on täynnä itkunsekaisia riimukirjoituksia, joissa valitetaan esimerkiksi idäntiellä kuollutta veljeä. Länsimaisen runouden antologiat on tapana aloittaa Egil Skallagrimrsonin ”Pojansurmalla” (Sonatorrek).  Tuota 900-luvun järkyttävää tekstiä vanhemmissa anglosaksin kielisissä runoissa on paljon sitä kuohuvaa tunnetta, jonka romantikot väittivät puuttuvan niistä.

Saanee lisätä, että natsit kopioivat kiihkeästi romantikkojen erehdykset ja keksivät omia päälle. Molemmat joukkiot olivat sitä mieltä, että joka ei  yhtynyt heidän käsityksiinsä, oli ”rappeutunut”. Niinpä valistuksen ja edistyksen kartoittaminen ei ehkä ensi näkemältä pyörrytä kirjakaupoissa harhailevaa.


Mieleeni juolahti täydennys Pinkerin ajatukseen. Tämä huomauttaa, että noin 500-luvulla eaa syntyi kumma porukka Kung Futsesta Buddhaan ja Zarathustraan ja oikeastaan myös Vanhan testamentin profeettojen jumalaan.  Entä jos henkistyneissä uskonnoissa on pohjaltaan kysymys kilokaloreista (kilojouleista)? Ilmasto ja teknologia suosivat. Nälkään nääntyvä ei kiinnostu tieteestä, taiteesta eikä uskonnosta. – Ajatukseni takana on myöhäisneoliittinen vallankumous, runsauden maanviljely.

12 kommenttia:

  1. Suapiko tuota Pinkkeriä ostoo suomen kielelle kiännettynä? Suattaa olla hyvä kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei maha suaha, jossei Kemppinen kiännä.

      Poista
  2. Läheisen menetys on kova paikka edelleen. Onnekkaita ne jotka ovat siltä välttyneet. Veljen menetys nuoruuden parhaina päivinä on melkoinen isku kelle tahansa.

    VastaaPoista
  3. Pinkerin Better Angels of our Nature on muuten kaiken hehkutuksen arvoinen. Se vyöryttää lukijan päälle vakuuttavan annoksen historiaa ja psykologiaa; kuitenkin Pinkerin kirjoitustyyli on mukavaa, selkeää ja konkreettista. Tässä eräs esimerkki kaksintaisteluista:

    "When gentlemen agreed to a duel, they were fighting not for money or land or even women but for honor, a strange commodity that exists because everyone believes that everyone else believes that it exists. Honor is a bubble that can be inflated by some parts of human nature, such as the drive for prestige and the entrenchment of norms, and popped by others, such as a sense of humor."

    VastaaPoista
  4. Keinutuolilla kiikkumisessa saattaa olla vaara että potkaisee liian lujan vauhdin ja kupsahtaa takaperin lattialle ja lyö kallonsa halki. Ei mikään ihme. Mutta tämä on helppo välttää tekemällä vähän puusepäntöitä. Eli, ei tarvitse kuin jatkaa niitä keinutuolin takajalkoja pään yli (ellipsistisesti) etujalkoihin. Näin muodostuu soikio jonka sisällä voi ottaa vaikka kuinka kovat vauhdit, ja korkeintaan pyörähtää vain ympäri, eli tekee istuaalta kokovoltin. Samalla voi jatkaa television katselua (= Me Tammelat, Peyton Pläsi, tms.), eikä kauheesti häriinny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Äkkiäkös turvataljaat tekee vaikka vanhoista sukkahousuista. Ainakin jos kotiin tulee Pirkka -lehti.

      Eräs huononäköinen mummo aikoinaan keinui keinustuolissa ja luki Uusi Aura -lehteä. Äkkiä tuolin vauhti hidastui kun mummon silmät nauliintuivat lehden otsikkoon "Nainen tapettu Tyrväällä". Pitkän aikaa keinu oli paikoillaan. Lopulta mummo potkaisi tuolin taas vauhtiin, ja mutisi itsekseen että "no, kai sitä silläkin..."

      Poista
  5. Minun kaltaiselleni lukijalle on mukava, että bloginpitäjä sirottelee tätä englanninkielisen kirjallisuuden silppua silmilleni. Rajoittunut kielitaitoni kun olennaisesti hankaloittaa alkukielellä tutustumista. On silti hyvä kuulla mitä maailmalla ajatellaan ja on ajateltu.

    Epäilemättä arvon tuomari on saavuttanut elämässään jotain. Vastaava ajatus kun saattaa joskus häivähtää jopa minunkin mielessäni, paljon vähäisemmin meriitein. Olkoot nämä kirjoitukset siis rikkana rokassa.

    VastaaPoista
  6. Ei ole leipäjonossa paleltumassa yhtäkään ateistia. Vain Jeesus voi sinut nälkäisen ja varvasamputoitavan pelastaa.

    VastaaPoista
  7. Niin hyvä blogi taas, että tuli melkein huono olo, kun sitä täällä Kruunupyyssä (Kronoby) luen ja ajattelen.

    Tuon noin 500 eaa ollut ideologinen murrosajan on Karl Jaspers nimennyt termillä Axial age, miten sen nyt kääntäisi, en osaa sanoa, joku akseli jonka ympäri maailma pyörähti. Yllä mainittujen lisäksi siihen kuuluivat myös Kreikan filosofit ja tragedianäytelmät. Siitä on kirjoittanut mm edesmennyt professori Robert Bellah, Religion in Human Evolution: From the Paleolithic to the Axial Age, Belknap Press: An Imprint of Harvard University Press; Reprint edition (May 8, 2017),(784 sivua), sekä vähän populaarimmin Karen Armstrong, The Great Transformation: The Beginning of Our Religious Traditions (592 sivua)

    VastaaPoista
  8. Keinutuoli - varpaiden ja kotieläinten murskaaja

    VastaaPoista
  9. Jenkit ne osaavat pilata hyvätkin kirjat karmeilla kansilla. Suomen kansitaiteilijat tekevät paljon sivistyneempää jälkeä.

    VastaaPoista