8. tammikuuta 2018

Villihanhet



Ei haittaa, jos katsotte Areenasta brittidokumentin naiskeisari Wu Zetianin ajasta Chang’anissa ja Lo Jangissa. Uudet arkeologiset löydöt ovat kääntämässä käsitykset naishirviöstä yhdeksi historian nerokkaimmista hallitsijoista, jonka aikana (600 jKr.) vallitsi rauha ja rikkaus. Kaupungissa oli ainakin kaksi miljoonaa asukasta eli se oli maapallon ylivoimaisesti suurin, ja hyvin ylläpidetty. Monet – muun muassa minä – arvelevat ettei tuon aikakauden kirjallisuutta (runous) ja maalaustaidetta ole milloinkaan ylitetty. He kehittivät myös romaanitaiteen. ”Kolmesta kuningaskunnasta” öpyöri hiljan Kiinassa 82-osainen televisiosarja, ja ”Punaisen huoneen uni” on jopa suomennettu. ”Neljän T’ang – kauden mestariteoksen” ajoitus on ikuisen kiistan aihe. Jokin painettiin 1600-luvulla, joku viimeistään 1300-luvulla, mutta yhteydet tuota ajankohtaa tuhat vuotta vanhempiin teksteihin ovat selviä ja runsaita. Arthur Waleyn etevä lyhennelmä on englanniksi nimellä ”Monkey”, apina.

Lukijat näyttävät suosineen erikoisesti satiiria ja pornografiaa.

Ehkä taolaisuuden ja buddhalaisuuden liitos oli erikoisen hedelmällinen? – Tämän kirjoituksen kuvassa on Villihanhien pagodi. Miten monta runoa siitä on kirjoitettu? Wu Zetian vakiinnutti virkamiestutkinnon. Valtion virkaa pääseminen edellytti perehtymistä lainsäädännön (hallinnon ja veronkannon) perusteita, eli suvereenia taitoa kirjoittaa runoja, maalata, ja tietenkin mykistyttävän kauniin kirjoituksen hallitsemista. Käytäntö jatkui yli tuhat vuotta.

Eurooppa sai niskaansa hunneja, avaareja, madjaareja ja Mustan surman, koska Kiinaan ne eivät päässeet. Tosin meidän keskiajallamme Tsingis-kaanin perilliset eli mongolit muodostivat pitkän ja menestyneen keisaridynastian, jonka edustajista tunnemme nimeltä Kublai-kaanin.

Tämän hetken etevin läntinen historioitsija David Abulafia (The Great Sea, 2011), vastustaa EU:ta. Mikä hänen kantansa Brexitiin oli, sitä en tiedä. Samaa mieltä hänen kanssaan olen siitä, että EU on myytteihin perustuva luomus, jonka avulla ajetaan muita poliittisia tavoitteita.

Eurooppaa ei ole koskaan ollut olemassa. ”Eurooppalaisuus” on terminä propagandaa. Se mitä nimitämme eurooppalaisuudeksi, kehittyi Aasian ja Afrikan jokilaaksoissa.

Minulla on mielestäni hyvin tärkeä historiallinen eriävä mielipide. Historia ja pahiten nationalismi on kirjoitettu maantieteen ehdoin, ja kohdittain siihen tukeutuen piirrellään rajoja. Historiassa maantiede eli siis välimatkat ja kulkuväylät hallitsee.

Ilmastonmuutos on tärkeämpi. Ilmastonmuutos toi ihmisen Euroopan luoliin. Ilmasto aiheutti kansainvaellukset ja muun muassa viikinkiretket. Ilmastonkylmeneminen (pikku jääkausi) oli todellinen syy löytöretkiin ja suureensotaan 1618-1648. Ilmastosta puhuttaessa puhe ei ole vain lämpötiloista ja kasvukausista, vaan myös vallitsevista tuulista ja merivirroista ja tietysti ihmisen aiheuttamista häiriöistä. Eroosio on vienyt monta korkeakulttuuria. Tulen käyttö ja siis polttoaineet ja siis päästöt liittyy ilmastoon: missä ja milloin ja paljonko tarvitaan tulta.

Haluaisin lisätä sarjaan ”tykit, taudit ja teräs” ilman. Miksi atsteekit asuivat niin korkealla ja miksi Kiinan keisarit vaihtoivat aina välillä pääkaupunkejaan. Vesi samoin kuin ilma on osaksi happea, ja happi on järjestelmämme välttämättömin myrkky.



13 kommenttia:

  1. Tämä blogi on verraton lukuvinkkien lähde. Ennen joulua tilasin jo mm Bismarckin elämäkerran, ja se on hyvä. Tuo Abulafia on täällä mainittu jo aikaisemmin, nyt viimeistään se pitää laittaa hankintalistalle.

    Ilmastonmuutoksien ja tautien vaikutuksesta tuli mieleen tuore kirja näiden vaikutuksesta antiikin Rooman valtakunnan kohtaloon:

    The Fate of Rome: Climate, Disease, and the End of an Empire (The Princeton History of the Ancient World) Hardcover – October 24, 2017
    by Kyle Harper, (Princeton University Press) - tiedot Amazon.com

    VastaaPoista
  2. Aina Kiinaa mainittaessa tulee mieleen Robert van Gulikin T'ang-kaudelle sijoittuvat rikosromaanit (kulttuurisesti niissä on aika lailla ming-kauden piirteitä). Muualta Kiinan kulttuurista luettu tuntuu yleisesti otten vahvistavan Gulikin luoman maailman aitoutta. Tosin Wu Zetian esitetään Di Renjien elämäkerran konnana.

    VastaaPoista
  3. Kyllä katsoin Wu Zetian ja aina ja ikuisestihan se on ollut niin, että patriarkaatti pitää elämän tehtävänään mitätöidä naisten saavutukset, jos ei muuten onnistu niin jälkikäteen. Sehän taitaa olla ainakin niin, että kun eteen ei ota pitää ryhtyä pätemättömyytensä rajoilla mahtailemaan ja monet naiset joutuvat syyttään objekteiksi.
    Mutta nyt patriarkaatti kaatuu ryskyen...

    VastaaPoista
  4. JK: "Eurooppaa ei ole koskaan ollut olemassa. ”Eurooppalaisuus” on terminä propagandaa."

    Hmmm... miksihän nimittäisimme seutua, jolla käytiin esim. ensimmäinen maailmansota ja mistähän kaukaisista jokilaaksoista olivat sinne jonnekin sen verenhimoiset osapuolet tulleet, kun eurooppalaisiksi niitä nimitellään vain amerikkalaisessa propagandassa.

    VastaaPoista
  5. Eikö setä tiedä, että viimeinen dynastia ei ollut kiinalaisten vaan mantsujen hallintokausi?

    VastaaPoista
  6. Eikö eurooppalaisuus siis ole muuta kuin propagandaa? Väittäisin, että se eurooppalaisuus, josta tapaamme puhua ja jota arvostamme, kehittyi aika paljon Afrikan ja Aasaian jokilaaksojen jälkeen.

    Silti on aivan totta, että meillä eurooppalaisilla (ja aivan erityisesti angloamerikkalaisilla) on taipumus jonkinlaiseen ylimielisyyteen. Suljemme joskus kovin tiukasti silmämme siltä, että myös Euroopan ulkopuolella on kehittynyt ja kehittyy edelleen yhtä sun toista arvokasta.

    Mitä tulee kiinalaisiin niin mieleeni on jäänyt kommentti, jonka mukaan kiinalaiset katsovat, että läpi ihmiskunnan historian Kiina on ollut ihmiskunnan johtava kansakunta; lukuun ottamatta lyhyitä välivaiheita, joista viimeisin on juuri päättymässä.

    VastaaPoista
  7. Arthur Waleyn meriitit ovat suuret, mutta asiaankuuluvasti hän on kovaa kritiikkiäkin saanut: monia käännöksiä pidetään niin vapaina, että on kiistelty siitä voidaanko niitä lainkaan pitää alkuteosten edustajina.

    VastaaPoista
  8. Eurooppalaisuudesta sanoisin, että olemassaolon kannalta ei ole väliä, esiintyykö sitä menneisyydessä. Nyt sitä ilmiselvästi on, ja toivottavasti tulevaisuudessa. Eksistenssi ei ole imperfekti vaan preesens.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtenäinen eurooppalaisuus, "eurooppalaiset arvot", EU:n legitimiteetti Euroopan kansojen keskuudessa ja "alati syvenevä yhdentymien" lienevät pikemminkin toiveikas potentiaali tai utopistinen futuuri.

      Preesens ne eivät ole. Eivätkä edes ajan suunta.

      Poista
    2. 'Ajan suunta' taisi olla se suomalaisnatsien lehti 1930-luvulla.

      Poista
  9. Inhoan näitä dokumentteja, joissa on näyttelijöitä muka kuljettamassa tarinaa. Heillä ei ole mitään funktiota kokonaisuudessa paitsi viihdyttää. Tässäkin keisarinna näyttää pulleine rintoineen (silikonia?) vain ja ainoastaan oman aikamme hölmöltä elokuvatuotteelta. Ja miksi länsimaiset asiantuntijat eivät pukeudu kunnolla? Miksi vajaapunttiset housut ja hikinen paita ja typerä hiusleikkaus (sillä englantilaisella miehellä). Kaikki tämä vie huomiota ja uskottavuutta ohjelmalta. Jätin katsomisen kesken. Ehkä kiinnostava tarina, mutta asiallisemmin toteutettavana, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Nämä persoonallisuuttaan esittelevät tarinankertojat vievät pääosan itse tarinalta ja näitä tulee erityisesti Englannista ja USA:sta, niin . . . ja Suomen televisiosta. Katsojien aliarvioinnilla ja samaistumispinnan haullakin pitäisi olla joku raja.

      Poista
  10. Siinä ohjelmassa ei taidettu korostaa erityisesti kirjallisuuden osuutta, mutta yleinen vauraus edisti varmaan sitäkin, ja jos korkeatasoisen runoilun ja konfutselaisklassikoiden tulkinnan taito kuului virkatutkintoon, jonka tämä mahtava keisari vakiinnutti, niin sen kultakauden ymmärtää, kun vielä laattakirjapainon keksiminen mahdollisti kirjallisuuden leviämisen laajemmalle.

    Areenaa ei voi kyllin kiittää, sen avulla voi katsoa sopivana aikana jonkin kesken jääneen tai ohi menneen, ja pätkäohjelmia voi niputtaa pitemmäksi kokonaisuudeksi. Sellainen oli esimerkiksi "Kuinka Suomesta tuli Suomi?", mielenkiintoisia vanhoja kuvia vuodelta 1917. Tai lyhyet kirjailijahaastattelut. Yle-tunnuksen avulla voi kätevästi jatkaa jotain keskeyttämäänsä. Ja tykkään katsoa tietokoneelta, kun siinä henkilöt ovat niin lähellä, että tuntuu kuin keskustelisi heidän kanssaan. Vieraskielisen tekstinkin kuulee ja ymmärtää paremmin. "Tanskalaista maajussiakin", iloista ja puheliasta Frankia, yhtä suosikkiani, vaikka hän jyllantilaisena puhuukin tosi puuroisesti. EG

    VastaaPoista