2. tammikuuta 2018

Kapina



Sana ”jacquerie” tarkoittaa talonpoikaiskapinaa. Wikipediassa tuon otsikon alla on Ranskasta 12 vakavaa kapinaa 1200-luvun lopusta Suureen vallankumoukseen, jonka harvemmin mainittu ydin oli liiaksi rasitettu maalaisväestö.

Suunnilleen tuolla kohdin hakuteosten kirjoittajat menettävät mielenkiintonsa käsitteeseen. Teollisuus syntyy. On hauskempaa kirjoittaa Marxista ja Suuresta Sosialismista.

Silti: maailman toistaiseksi viimeinen (ehkä Mao Zedongia lukuun ottamatta) talopoikaiskapina tapahtui Suomessa 1918.

Viimeistä edellinen oli ollut ns. Venäjän sisällissota 1917-1922, verisyydessään maailman kaikkien aikojen pahin.

Tarkoitukseni ei ole viisastella kollegoille tai poliitikoille. Vuoden 1918 tapahtumien nimityksestä käyty 100 vuoden väittely on naurettava, ja nyt vakiintumassa oleva ”sisällissota” on oikein hyvä. Yksi kehäkeskustelun ongelmistahan oli, että vapaus- tai muu sellainen sota ei oikein ole totta, kun ei ollut enää Venäjää eikä vielä Neuvostoliittoa, ja puhe maailmanvallankumouksesta oli samaa milleniarismia eli maailmanlopun odotusta kuin se oli ollut vuosituhansien ajan.

Uskontomme liittyy läheisesti kapinaan, jota muuan mies kävi veronkantajia, rahanvaihtajia ja tullimiehiä vastaan kaksi tuhatta vuotta sitten.

Jos katsotaan, että punaiset aloittivat, lienee samalla myönnettävä, että taustalla oli silti vakava elintarvikepula ja että Siltasaaren työväentaloon oli tarkoitus perustaa sosialismien (oikeastaan kuuden johtavan bolshevikin) sivukonttori. Suomalaisten yllyttäminen oli Leninin ja Trotskin tapa tehdä kiusaa Saksalle, jonka kanssa käytiin rauhanneuvotteluja, kun Venäjän armeija oli romahtanut.

Valkoisen armeijan muodostuminen Pohjanmaalle ja Karjalaan muistuttaa hätkähdyttävästi 1500-luvun lopun nuijasotaa, joka siis oli talonpoikaissota eli aatelisherrojen välienselvittelyä.
Aatteellisista talonpoikaiskapinoista löytää hyvän kuvauksen esimerkiksi Waltarin Mikael Karvajalasta.

Suomessa talonpoikaiskapina kyti Pohjanmaalla (herännäisyytenä, sitten häjyjen liikehdintänä, jonka kärjessä oli rikkaita talonpoikia, ei suinkaan köyhiä tappelupukareita).

Lukija älköön sekoittako sanoja ’talonpoika’ ja ’maanviljelijä’. Tavattoman usein talonpoikaiskapina syttyivät maanvuokrausjärjestelmistä. Suomessa on tiedetty puoli vuosisataa, etteivät punaiset olleet torppareita. Suomessa on unohdettu, että riittämättömin sitein maahan kiinnittyneitä (torppareita, mäkitupalaisia, lampuoteja, loisia) oli molemmissa taistelleissa armeijoissa hyvin paljon. Miten muuten, kun teollisuuden äkkijyrkkä synty oli yksi kapinan syistä – vientimarkkinat olivat maailmansodan vuoksi tukossa niin että ainoastaan metalliteollisuus menestyi.


Johtopäätös? Elinkeinorakenteen muutos maksaa verta, sitä enemmän mitä nopeampi muutos on. Senkin voisi sanoa, että Stalin-setä Venäjällä turvasi onnemme takaamalla sotakorvauksilla täystyöllisyyden.

15 kommenttia:

  1. Punakapina oli historiallisesti varsin tavanomainen talonpoikaiskapina myös siinä, että se pyrki epätoivoisesti apinoimaan laillisen hallituksen muotoja. Vitsi oli siinä, että punaisten hallitus ei nimenomaan ollut Siltasaaressa työväentalolla. Ei! Se istui Senaatintalossa ja julkaisi ilmoituksen vallankaappauksestaan Suomen säädöskokoelmassa. Rahvaan kapinat kautta länsimaisen historian ovat pyrkineet hakemaan johtajakseen jonkun kruununtavoittelijan tai valedimitrin. Aivan samalla tavalla kansanvaltuuskunta pyrki hakemaan legitimiteettiä matkimalla perinteisiä valtiollisia muotoja.

    Huvittavaa kyllä myös valkoinen puoli voidaan - Ylikankaan tapaan - nähdä talonpoikaiskapinana, jonka valkoinen eliitti valjasti omaan käyttöönsä. Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnat syntyivät syyskesällä 1917 hyvin pitkälti paikallisena vastareaktiona, jonka julkilausuttu tarkoitus oli estää elintarvikesäännöstelyn toimeenpano. Kyse oli monin paikoin liikkeestä, joka ei perustunut lainkuuliaisuuteen vaan heijasti pyrkimystä suojata omaa kotiseutua viljan mahdollisilta pakko-otoilta. Se, että tämä liikehdintä saatiin kanavoitua laillisen hallituksen puolelle ja vieläpä samaistamaan oma taistelunsa nuijasodan kapinaan, oli uskomaton saavutus. Lähtökohtaisesti Pohjanmaan maaseudun suojeluskunnat eivät olleet sen laillisuusmielisempiä kuin punakaartitkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään ollaan direktiivisyysmielisiä uudessa isänmaassamme EU:ssa.

      Poista
  2. Muistan jo vuosia sitten lukeneeni jonkun asiantuntijan kirjoituksen siitä miten vuoden 1918 -tapahtumista käytetyistä nimityksistä mikään ei ole asiallisesti ottaen täysin oikea. Yleisimmillä nimityksillä - vapaussota, kansalaissota - oli taakkanaan voimakas ideologinen väritys. Neutraalina vaihtoehtona nousi esiin "vuoden 1918 -tapahtumat".

    Olisiko jo aika, koskien vuoden 1918 -tapahtumia, sata vuotta myöhemmin, päästä eroon pahimmista ideologisista värityksistä? Myöntää, että osapuolilla oli perustellut syyt toimilleen, mutta että molemmin puolin sorruttiin myös vääriin tekoihin? Antaa anteeksi?

    Ehkä tuo sisällissota käy neutraalista nimityksestä, sillä siitähän ehkä olennaisimmin oli kyse. Vaikka siis tapahtumissa oli mukana niin venäläisiä kuin saksalaisiakin osallistujia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ideoloogista olettaa, että suomalaisilla olisi väliä suurvaltojen taistossa. Suomen itsenäisyydestä, eli jäämisestä suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolelle, alettiin puhua vasta Presidentti Kekkosen kaudella.
      Niinhän siinä kävi, että Suomi menetti itsenäisyytensä vuonna 1994 euvosto-Saksalle

      Poista
    2. Mikähän ihmeen "ideologinen väritys" kansalaissota-nimityksellä oikein on "taakkanaan". Käsittämätön väite!

      Aikalaiset, ne jotka selvimmin näkivät yhteiskunnallisen tilanteen syksyllä 1917 luisuvan kohti hallitsematonta sekasortoa, puhuivat nimenomaan kansalaissodan vaarasta. Tunnetuin monista esimerkeistä on maalaisliiton Santeri Alkion varoitus Heimolassa yöllä marraskuun 16. päivää vasten 1917, kun yhä vielä yli 40 "jäykkäniskaisinta porvaria",kuten Upton sanoi,turkulaisen Antti Mikkolan johdolla loppuun asti vastusti kesällä hyväksyttyjen demokraattisten kunnallislakien ja 8 tunnin työaikalain vahvistamista: "Minä en pelkää henkilökohtaisen turvallisuuteni puolesta [tms.], minä pelkään kansalaissotaa."

      Siitä puolestaan, että nimityksen "vapaussota" valkoiset keksaisivat vasta kevään 1918 mittaan peitelläkseen sodan todellista luonnetta, voi lukea Turo Mannisen väitöstutkimuksesta Vapaustaistelu, kansalaissota ja kapina,joka ilmestyi jo vuonna 1982.

      Poista
    3. Anonyymi vastaaja sivuuttaa täysin kommenttini perimmäisen ajatuksen asettautuessaan tukevasti menneisyyden poteroihin.

      Kyse ei ollut siitä onko joku nimitys aidompi tai oikeampi kuin joku toinen, sillä mikään noista vanhoista nimityksistä ei ole tapahtumien kaikki puolet huomioiva (vaikka kuvaakin joitain puolia). Ne unohtavat joko tapahtumien ulkomaiset osallistujat tai toisen osapuolen näkökulmat. Ne jatkavat vanhaa kiistaa ja ovat saaneet vuosikymmenten aikana päälleen ideologista painolastia.

      Sadan vuoden jälkeen terminologia herättää näköjään edelleen tunteita, jotka toivoin voitavan jättää jo taakse. Tämän päivän Helsingin Sanomissa mielipidekirjoittaja ehdotti neutraaliksi nimitykseksi "itsenäisyyssotaa", mutta siinä lienee sama ongelma kuin "vapaussodassa" - se katsoo tapahtumia enemmän valkoisten kannalta.

      Niin kauan kun vanhat kaunat nousevat pintaan ja tunteet kuohuvat lienee edelleenkin neutraalia puhua vuoden 1918 -tapahtumista.

      Poista
    4. Toinen anonyymi vastaaja (näiden lukuisten anonyymien kanssa turhautuu) pohtii itsenäisyyden käsitettä. Sitä voikin lähestyä monelta kantilta, alkaen siitä että mitä itsenäisyys on?

      Olemme tottuneet ajattelenaan, että Suomi itsenäistyi vuonna 1917, vaikka tarkasta päivämäärästä voidaankin keskustella. Toisaalta monia itsenäisen valtion ominaisuuksia saimme jo vuodesta 1809 alkaen, autonomisena suuriruhtinaskuntana.

      Toisaalta menettikö Suomi itsenäisyytensä liittyessään Euroopan Unioniin (tai YYA-sopimuksen tehdessään). Ei tietenkään, normaalin ajattelun mukaan. Propagandistisessa mielessä voidaan tietysti muutakin väittää. Voi olla jopa niin tiukkatulkintainen, että ylipäätään kaikki kansainväliset sopimukset, jotka luonnollisesti vähentävät kansallista itsenäisyyttä, veisivät itsenäisyyden.

      Onko Suomella väliä suurvaltojen taistoissa? Aivan varmasti on, meille, vaikka pieni tekijä kansainvälisesti olemmekin. On kuitenkin tärkeä huomio, että Suomen itsenäinen asema on aina riippuvainen kansainvälisistä tapahtumista ja suhdanteista. Se elää.

      Poista
  3. Aika vähän se elinkeinorakenteen täydellinen muutos Suomessa 50-70-luvuilla maksoi verta. Itse asiassa tuskin yhtään. Suuret joukot toimettomia nuoria miehiä siihen verenvuodatukseen korreloi.

    Suomen ylimääräiset nuoret saatiin työllistettyä omiin kaupunkeihin ja Ruotsiin, ja se vallankumouskin jäi tekemättä, kun teoreetikoilla ei ollut niitä halullisia kapinaan johdatettavia. Jos joukkojen johtajaksi pyrkivä ajaa ideologisista syistä warrella tai ladalla, kyllä se proletariaatti hyvin nopeasti tajuaa, että mersua kannattaa mieluummin tavoitella, ja olisiko niistä liehuparroista sillä tiellä niin hyötyä. Vaikka punaliput liehuivatkin, ja agit prop lauloi komeasti.

    Osuvan kuvauksen niistä ajoista kirjoitti ja lauloi juankoskelaisen työläisperheen poika, levyllä Tauko:

    Työväenluokan valvoja ravintolassa
    mesoi palattuaan luokkaretkeltään
    Opetuslapset kaikki nousemassa
    olivat luokkaan ylempään

    VastaaPoista
  4. Sotakorvauksista olen vuosikaudet ollut sitä mieltä että raskaudestaan huolimatta, olivat sotakorvaukset Suomelle onnenpotku ja Venäjälle, siis NL:lle karhunpalvelus mutta itsepä tilasivat. Täällä tehtiin kovasti töitä ja samalla saatiin aikaan moderni teollisuus ja uusine koneineen ja lähdettiin vientimarkkinoille. NL sai puolestaan valmista tavaraa ja oma teollisuutensa jäi halvaantuneeseen tilaan josta se ei ole vieläkään toipunut. Sota-aika puolestaan pakotti suomalaiset rationaaliseen toimintaan ja toimivaan logistiseen ajatteluun ja siitä oli hyvä jatkaa.

    VastaaPoista
  5. En ole perehtynyt sotakorvausten problematiikkaan kuin aivan pintapuolisesti, mutta mieleeni hiipii ehkä juuri siksi epäilys, että nyt Kemppinen jollain lailla romantisoi sotakorvausponnistelumme Neuvostoliitolle.

    VastaaPoista
  6. Kemppi, meillä oli hyvät lait vahvistamista vailla valmiina: 1)Valtalaki=lainsäädäntövalta Suomen eduskunnalle. 2)Torpparivapautuslaki.
    3)8-tunnin työaikalaki.
    Mutta Suomen porvarit Pietarissa lobbasivat Kerenskin hajottamaan Suomen eduskunnan! Uusintavaaleissa ääriainekset kehottivat köyhälistöä boikottiin ja porvarit käyttivät "vaalivilppiä"! Sitten tuli verta ja rapaa... ei se, kun tarpeeksi kiusataan... ei se mahrotonta ole viäläkän!
    kunnon kapinaa kaipailee pekka s-to.

    VastaaPoista

  7. Jos talonpoika olisi vaikka Talon poika tai Kartanon tallipoika tms ja isäntävallan (= kurinpito+huolenpito) alla, niin nämä pojathan noita holhoajiaan vastaan alinomaan nyrkkejänsä heristävät.

    Eläviksi kuviksi faktat filmasivat Bertolutchi 1900 ja Haneke Valkoinen side. Äsken jouluun sopivasti uusitussa Timo Koivusalo mestarityössään näitäkin koskettavammin. Ihana tekijäporukka, mikä lahjakkuus ja mikä sisäinen ymmärrys meistä, aina merkkimiestemme piinaruuveista irtirimpuilevina jästeinä.

    Luther nosti alistetut niin ikään kohta 5 sataa vuotta sitten, säikähti tekosiaan ja vetäytyi. Toiset jatkoivat kuten Calvin, ja puritaanit Amerikassa. Nyt tämän evankeliumin profeettoja taitaa olla Trump. Valtoja vastaan I love the poorly educated lukee hänen vaalilipussaan. Ja minkä virkaanastujaispuheen mies pitikään pahistensa ilmiantamiseksi näiden kyyhöttäessä läksyttäjänsä ympärillä !

    Persiassa mekkaloidaan ja Trumpin innostus tviitata tässä kohtaa "ihmisoikeuksista" aviosakramentoitua miten lystää, luovuttaa itsensä tieteelle ja pentunsa ammattilaisten käsiin, ei sekalaisenakaan hyvää kyllä tiedä.
    Hillitön kapitalismi riehuu valtioalustalla Fed-EKP. Säännöt käännetään irvikuvikseen.

    1950 - 80 luvuilla Citigroupin Wriston pyristelihe irti Rooseveltista, tärkeänä myötäpuolenaan shaahi. Ja kuinkas kävikään. Vaarallista tämä darwinismi. Paitsi vastapuoleksi, siksi perkeleeksi kultuuriperinteestämme käsin nähtynä ja sille sijalle jo 2000 vuotta sitten asetettu. Perikatohan nykyisten eliittien kautta tulee, ovat pelit ja penselit liian kovat ihmissielun tahi kehonsa näitä keinotaitoja kestää.

    Vaikka on sananlaskujakin. Ihan paljastavia teesejä malliin ne 95. Hiljaisina kovertavat Occupy Wall Street oppineet vahvemman oikeutta, Tea Partylaiset hiljentyvät rivoa vastaan. Ja vetävät pidemmän korren, elleivät sitten valtiaat paina nappia kuten heille kuuluisi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Ei Espanjankaan sisällissodasta koskaan käytetä nimitystä "vuoden 1936 tapahtumat", vaikka osanottajia riitti monista Euroopan maista.

    Sitä paitsi sisällissodat ovat aina julmia. Sen ymmärtää kyllä miksi. - mikis

    VastaaPoista
  9. Vuoden 1918 sotamme oli "talonpoikaiskapina" korkeintaan silloin, jos talonpoika käsitetään niin kuin sen neuvostopropaganda näkee mielitermissään "työläiset ja talonpojat".

    Kumman sitkeästi me vaan katselemme tätäkin katastrofia ikään kuin sen aiheuttajat olisivat olleet puhtaasti Suomen sisäiset tekijät. Esimerkiksi Meinanderin uudesta Mannerheim-kirjasta selviää kirkkaasti kuinka läheisesti sosialistiemme kapina liittyi bolshevikkien vallankaappaukseen.

    Kun siis syitä vuoden 18 -tapahtumille haetaan, niin ensimmäinen ja suurin syy oli ulkoinen eli Venäjän lokakuun vallankumous, ja seuraavana pienempinä (teko)syinä sitten nämä muut, köyhälistön sorrot ja kukkuroillaan olevat kärsimyksen maljat.

    VastaaPoista
  10. Kuvassa näyttää olevan Praha elokuussa -68.

    Trumpia kummastelee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista