24. tammikuuta 2018

Kansa kahtia



Antero Jyrängin vasemmistolaisuudessa ei tiettävästi ole vikaa. Hänen kirjansa ”Kansa kahtia, henkihalpaa. Oikeus sisällissodan Suomessa” (2014) ei mielestäni ole riittävän vasemmistolainen, kuten ei liioin Jukka Kekkosen kansalaissota ja lakia käsitellyt ”Laillisuuden haaksirikko”.

Esittelin nämä asiat 1980-luvun puolella kirjassani ”Oikeus kulttuuri-ilmiönä” ja käytin ilkeää väliotsikko ”aseiden puhuessa tuomarit vaikenevat”. Roomalainen lentävä lause on ”aseiden puhuessa lait vaikenevat”. Inter arma silent leges.

Sitten kaivoin esiin kaikkien tuomareiden yhteiskuntasuhteet ja samassa yhteydessä poliitikkojen.

Pankkien ja teollisuuden – ”suurpääoman” vaikutus osoittautui murskaavan suureksi. Jyränki ja Kekkonen ja paljon nuorempi Rasilainen ovat kirjoittaneet hyvin ”vahvasta hallitusvallasta” eli etenkin tasavalan presidentin asemasta.

Vaikka en itse ole vasemmistolainen haluan tässä huomauttaa, että Mannerheimilla oli erinomaiset suhteet ja sukulaisia elinkeinoelämän huipulla. Hänen alituinen varjonsa kenraali Rudolf Walden oli virallisestikin vientiteollisuuden, nimenomaan metsäteollisuuden ykkösmies.

Pankinjohtajia olivat taustaltaan Ryti, Paasikivi ja Koivisto. Pääministereistä ehkä puolet on ollut ainakin hyvin lähellä rahalaitoksia ja teollisuutta, kuten Jukka Rangell ja Antti Hackzell (viipurilaiset Wolff ja Hackman sekä käytännössä Kymi-yhtiö). Kekkonen oli ollut Suomen Pankissa, ja hänen suhteensa Enso-Gutzeitiin oli hyvin tärkeä. Keskustapuolueelle (maalaisliitto) osuuskassa ja säästöpankit eivät olleet alkuunkaan yhdentekeviä. Tuomareista esimerkiksi KKO:n presidentti Curt Olsson oli monin sitein lähellä pankkeja.

Viimeistään tässä minun on korostettava, että liian huono liiketoiminnan tuntemus on ollut suomalaisten tuomioistuinten kirous. Tietyn muutoksen airut oli juuri Olsson, entinen Hankenin rehtori ja yksi kolmesta ammatillisesti ja eettisesti parhaita tuntemiani tuomareita. Liiketoiminnan tuntemuksen rinnalle nostaisin politiikan ja poliitikkojen tuntemuksen. Ylituomareiden keskeinen tehtävä on taistella tuomioistuinten resurssien puolesta.

Korkeimman oikeuden lausunnoista (mm. hallitusmuodosta annetussa) käy ilmi, että vallan kääntäminen eduskunnasta hallitukselle ja etenkin presidentille oli yhdistävä aate. Tämä suuntaus edisti tapaa väittää opportunismia ja valikoivaa positivismia suomalaisen laillisuuden perinteeksi. Kekkosen ja Jyrängin painotuksia vastaan minulla on juuri tämä vastaväite. Ei ole ongelmatonta puhua laillisuuden haaksirikosta, kun ei ollut laillisutta eikä haahta, joka rikkoutuisi.

Urho Kekkosen ponnisteluista huolimatta tuomioistuimet Suomessa olivat oleellisesti samanlaisia 1980 kuin 1910. Ehkä Olavi Heinonen oli se keihäänkärki, joka nosti viranomaisen itse määrittelemän kulloisenkin ”laillisuuden” rinnalle kysymyksen lain suojasta sekä ihmiselle että yritykselle.


Jyränki perustelee kantansa, mutta kirja voi olla mille kuin juristeille hiukan tekninen. Tämän vuoden teema on kuitenkin vuoden 1918 muisto. Pahin tapahtui sodankäynnin loputtua. Suomalainen virkakunta jätti ikuisen jäljen. Vahinko etteivät juristikollegat käytä tässä oikeaa nimitystä. Ehkä oikeutetun tai ymmärrettävän koston sijasta Svinhufvudin ja Paasikiven johtamat piirit toteuttivat laillisuuden nimissä puhdistusta, jonka nimitys olisi nykykielellä kansanmurha.

5 kommenttia:

  1. Olisiko oikeutettua jakaa vuoden 1918 oikeudenkäyttö 1) viralliseen juridiikkaan ja 2) epäviralliseen juridiikkaan?

    Oliko juridiikka vuonna 1918 ajopuu? Milloin ajopuuna oleminen lakkasi?

    Mitä voisi tarkoittaa vuonna 1918 juristien toisinajattelu ja ilmenikö sitä?

    Mikä oli juristien ammatillinen koulutustaso vuoteen 1918 mentäessä?

    Mitä punaisten puolella käsitettiin oikeudenkäytöksi ja mikä kaikki sen muotoutumiseen oli vaikuttanut?

    Mitkä olivat Mannerheimin oikeudelliset päämäärät välittomästi voiton selvittyä ja miten ponnekkaasti ja missä aikataulussa hän niitä edisti?

    Mitä tarkoitettiin näytöllä tuomioiden perustana vuonna 1918?

    Oliko juristeja, joita tavalla tai toisella työpaikkakiusattiin erilaisissa oikeusprosesseissa vuonna 1918?

    Mikä oli juristien mahdollisuus itsenäiseen oikeudelliseen työskentelyyn vuonna 1918?

    Olivatko juristit siis valvonnan, tarkkailun ja painostuksen alla vuonna 1918?

    Oliko juristeilla eriäviä mielipiteitä vuonna 1918 ja dokumentoitiinko niitä?

    Löytyykö vuodelta 1918 juristien kiteytymää, sankarijuristia? Jos, niin kuka hän on?

    Kuinka paljon lähtökohdittain maassamme oli oikeudellista asiantuntemusta vuonna 1918?

    Näitä pohtii ja kysyy Jari Ranta Vaasasta.

    VastaaPoista
  2. Blogistin kirja "Oikeus kulttuuri-ilmiönä" on hieno kirja. Minulla on se. Ostin Turun yliopiston kurssikirjastosta käytettynä noin 20 vuotta sitten. Silloin 20 vuotta sitten rahkeeni eivät ehkä riittäneet saamaan siitä kaikkea irti. Nyt vanhempana ja joiltain osin viisaampana, taitaa olla aika lukea se uudestaan.

    VastaaPoista

  3. Kapinaa ja napiaa. Ainahan sitä. Älä välitä, viihdy. Kerenski hajotti eduskunnan. Sosiaalidemokraatit julmistuivat että näinkö aina. Edelliset kansaneduskunnat oli hajottanut Tsaari. Ja seuraan siis kuningas, tiedettiin Siltasaarella. Oli siis Kapinan vuoro.

    Se olisi helppo nakki, mutta nyt sitten Lenin petti. Laski sentään pakolaiset rajansa läpi. Lupasi palata asiaan. Napinaa kuuluu taas. Italiassa Beppe Grillo hönkii isoimpana 35-40 prossan lukemissa, Berlusconin Forza ja Lombardian liitto keräää gallupissa toisen kolmanneksen. Edellinen vasemmisto ja jälkimmäinen oikeisto "ääri". Keskellä on sitten se Rienzi, Italian Macron, jo kertaalleen sivuun äänestetty. Vaali on maaliskuussa. Strategiahuoneessa Suomenkin edustus, Erkki Liikanen ?

    Näitä on nähty. Kristinuskon lähettiläät kouluttivat ja geenimanipuloivat niskaamme omamme sijaan universaalia ylimystöä. Ruotsissa taalainmaalaiset ja muut kapinoivat alistamistaan vuokraviljelijöiksi ja kartanoväen elättäjiksi joutumistaan vastaan. Engelbrekt on yksi nimi komeata sarjaa. Kustaa Vaasa yhä lööppinimi. Suomessa retkeiltiin myös näitä maahantunkeutujia vastaan. Pariisin ja Rooman oppineita vastaan käytiin. Ihan toisin kuin 700 vuoden lukion ja elinikäisen oppimisen jälkeen 2018 noita MBA urh.. eikun uhkeitamme vastaan.

    Pariisissa Leipzigissa Rostockissa ja ja missä kävi ja vuosikausia, -kymmeniäkin viipyili euroopan säätykuria ja osajakoa mallintamassa lukuisat temppeliherrat. Sieltä sitten tuliaiset kotiin eikä kauakaan kun Lallit asettuivat -sisäänpääsyjonoon.

    Sekularisoitumien toi 200 vuoden väliajan ja kerkesi nostaa tehtaat ja uittaa ro-rot ja irrottaa insinööreistä tehoja. Sitten tuli sosdem hirmuvalta ja hyvinvointivaltio joka sortin kaadereineen. Sakramentit saivat kyytiä taikauskona ja tilalle tuli käsitettävä verotus ja tulojen tasaus.

    Ei päättynyt historia siihenkään, vaan vapauden valtakunnaksi hoksattiin ihan vierestä rahainstituutio. Uudet MBA saarnamiehet ja kauppis-oikkikset näiden lähetysihmisten varustamiseksi tusinalla käskyjä vanhan kansallissolidaarisen hapaukset poismakeuttamiseksi.

    Nyt piiskataan yhteisestä rahvaasta iloisia maksajia globaalien arvoketjujen perimmäisiksi maksajiksi. Isoreduktio on menossa. Loputkin itsealoitetut tuotantolinjat suljetaan tai siirretään isoille. Lahja lahjaa vastaan toki. Anna verstaasi kauppaliikkeesi ravintolasi -lopetavaksi/moderniin ympättäväksi, niin vastalahjaksi saat sirppisylillisen tuoretta rahakorren uuskasvua.
    jatk.

    VastaaPoista


  4. jatk.
    Instituutio kompromentoi koko liikeväen. Miksi ei ottaisi osaansa jos kerran duunaakin eikä kunnallis-kauppaneuvokselle kuin naureta. Onneksi Niinistö-Lipponen alensivat verot ja yksityistettyjen puhelinten sähköjen terveysasemien vinkkelistä katsoen, verotkin siis yksityistettiin heille.

    Sitähän se maaorjuuskin oli tarkoittanut. Asiasta huomauttamien on kai vihapuhetta ja lukujärjestyksen ulkopuolista anti-kultivoitumista. Siihenkin kai pään-puhdistuspilleriä tyrkyttään asianomaisin loitsuvalistuksin.

    No eilisessä FT:ssä kerrottiin näiden vastalahja-pukkien hipoista mutta myös yliössä objektiivisesti pääomasijoittajista "Käteisen tulva panee pelkäämään kuplan poksahdusta".

    Se jutusta puuttui -taas- mistä ihmeestä tätä kässiä pukkaa. Se kai on liian kuohuttavaa tolloiksi kouluteillekin, sertifikaattipäteville narsistisääty-söpököille, ja maskuliinisti sama kasvuhormooni terästyksellä.

    Jätän monasti jauhamani luomisen kahdeksannen päivän, mutta että mitä siis FT nyt kun ilta ehtii ? Sen kertoi ettei rahalla enää saisi, ostaa firmoja velkaa vastaan kuin maksimihintaan kuusi (6) kertaa käyttökate (ebitda). Asiaa rupesi vahtaamaan US säätelijä SEC ja Fed ja keitä muita.

    Yksi porsaanreikä mistä mahtuu vanha raha: tuo 6 koskee velkaa, nettovelkasuhde yrityskaupassa. Omaa saa panna lisäksi, keillä on. On pelureillakin kun hedge fund järjestelyjä prässätään pankkien neuvontapuolella ja eläkeyhtiöissä ja sijoitusyhtiöissä missä arvopaperistettu velka onkin omaisuutta ja hiivaa holvissa.

    Ei mikään kosteusvaurio. Niitäkin tarvitaan takapajulta jos joutuu kurkottelmaan nostopuomiaan. Jäi vähälle tuo Anian Daavid v.1438. Kukistus-armo-sopimuksessa kuitenkin että asia tuoreutuu rangaistavaksi jos jengistä yksikään palaa uhittelemaan. Eli että toverikuri. Tai nimityskomitean suositus.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Jyrängin kirjasta luin, että Rantasalmen tuomiokunnan tuomari kävi lähetystön kanssa maaliskuussa 1918 vaatimassa ylipäälliköltä kenttäoikeuden asettamista Keski-Savon kapinallisten tuomitsemiseksi. Hän oli sitä mieltä, että se ihmisaines, joka oli kaiken hävityksen aikaansaanut, tulisi tehdä vaarattomaksi. Kihlakunnantuomari vaati kuolemanrangaistuksia ja "yleisesti voimassa olevain periaatteiden mukaista nopeampaa oikeudenjakoa". Olin aina elätellyt naiivia kuvitelmaa, että ainakin vakaat kihlakunnantuomarit olisivat keväällä 1918 pysyneet sivussa joukkoteloituksista.

    VastaaPoista