6. marraskuuta 2017

Pahis



Sankarin kehitteleminen ei ole mahdottoman vaikeaa. Sankarin vastustaja tai vastustajajoukko, ”pahis”, on ongelma.

Dan Brown näyttää harrastavan roomalaiskatolista kirkkoa lähellä olevia salaliittoja. Siinä saa kustantajan olla tarkkana, koska ostavaan yleisöön kuuluu paljon katoliseen kirkkoon lukeutuvia.

Suomella oli hyvä asema ennen sotia. Pikkupojatkin löysivät poikakirjoissa vehkeileviä ryssiä joka kiven takaa. Sotien jälkeen tällaista suosittua pahuuden edustajaa ei ole ilmennyt. Ruotsissa on täydessä vauhdissa menestyviä jännäri tekijöitä, kuten Kepler ja Lapidus. Onneksi pahuuden voimia työntyy tarjottimella. Nyt Paratiisin perit, äskettäin Panaman paperit. Rahamiespiireissä on pahojen voimien yhteenliittymiä, joiden ympärillä pyöri riittävä määrä erilaisia lusmuja.

James Bond otteli aluksi suoraan Neuvostoliittoa tai vain kommunismia vastaan, kuten amerikkalaiset virkaveljensä, mutta ennen pitkää tarvittiin salaperäisyyttä uhkuva Spectre, kun näyttämöllä oii käynyt myös todellinen Smersh (”kuolema vakoilijoille”). Kultasormi oli mainio poikkeus, mestaririkollinen sadan vuodentakaiseen malliin.

Tehtävä on kirjailijalle vaikea. On paljon ihmisiä, jotka hurmaantuvat pahuudesta, joskus ajatellen pystyvänsä pelastamaan asianomaisen. Esimerkiksi joukkomurhaajat saavat aina faneja. Olisiko kysymyksessä myös seksuaalinen häiriö, koska ihailijoista yllättävän suuri osa on naisia.

Luultavasti erilaiset islamistit ovat kohta vapaata riistaa.

Tässä kohdin kirjoitusta alan katua. Asia on niin kovin vakava, että onkohan paikallaan pilailla siitä.

Tunnen siis paljon rikollisia, joista jotkut eivät ole edes jääneet kiinni. Vankiloissa olevista 90 prosenttia on reppanoita, joilla ei itseasiassa ole edellytyksiä selviytyä siviilissä tuettunakaan. Lukutaitopuuttuu tykkänään, pornolehdetkään eivät kiinnosta, kun ei jaksa keskittyä, ja riippuvuuksia on vaikka kuinka.

Kymmenen prosenttia on sellaisia, jotka pitäisi kiinnittää pultilla seinään lopuksi iäkseen, mitä laki ei tietenkään salli. Tunsin pari sellaistakin, jotka olivat hyvin lahjakkaita ja nopeita oppimaan mitä vain, vaikka espanjan kieltä, mutta heillä oli sellainen ongelma, että he tappoivat vastaantulijoita.

Ja lisäksi ovat oikeat psykopaatit, kuten se, joka katkaisi kaveriltaan kurkun niin että verta oli joka paikassa, meni sängylle viereen nukkumaan, ja ihmetteli poliisin herätellessä, että mikäs tässä muka on merkillistä. ”Oma vika ketä kuolee.”


Ja sitten ovat nämä kostajat. He suunnittelevat yöt ja päivät kostoa ”niille”. Usein se jää suunnitelmaksi. Ketä ”ne” ovat, saattaa olla muille arvoitus. Joku kirjoittaa kirjan toisensa jälkeen opettajastaan tai isästään, joka on ollut kauhea ihminen. Tahtia ei haittaa, että kohdehenkilö on kuollut kauan sitten. Se on kovin inhimillistä. Sanoi minulle yksi oppilas frakissaan tohtorin väitöstilaisuuden käännyttyä kahvihetkeksi: ”Olisi nyt naapurin akka näkemässä…” Se se on. Hautausmaalla ei ole kenttää. Eikä haudoissa kännyköitä.

16 kommenttia:

  1. Kovin pitkään toisen maailmansodan jälkeen pahiksen roolissa olivat natsit, jopa yli kaikkien kyllästymispisteiden. Tietysti ennen kaikkea angloamerikkalaisessa viihteessä, mutta myös meillä moni meni perässä.

    Kovin monella meistä on jonkinlainen henkinen kauna tai muu häiriö, joka ei kauheasti jokapäiväistä elämää haittaa, mutta saattaa tietyissä tilanteissa nostaa rumaa päätään.

    Ei kai säälliseen elämään juuri muuta tarvita kuin tervettä järkeä. Ongelma on vain siinä, että se on niin harvinainen ilmiö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Natsi on oikein hyvä pahis. Tyylikkääseen, Hugo Bossin suunnittelemaan mustaan pääkallokoppalakkiseen univormuun pukeutunut ss-upseeri, joka pitää itseään yli-ihmisenä. Sen parempaa roistoa olekaan, sellaisen voi tappaa koska vain, eikä tule kenellekään paha mieli, että nyt jäi pienet natsinlapset ilman isää.

      Sympaattisia saksalaissotilaitakin on elokuvissa nähty, parhaasta päästä Peckinpahin rautaristissä ja Wolfgang Petersenin U-96:ssa.

      Poista
  2. Tuohon viimeiseen voisi hyvààllà mielellà vasta: "onneksi".
    Muuten, lihasoppakin on hyvàà, oikeastaan parempaakin, làmmitettynà. Tietsikalla kun rompsun runoilee niin kierràtyskin luonnistuu mukavasti eikà tule tuhlattua paperia.

    VastaaPoista
  3. "Tehtävä on kirjailijalle vaikea. On paljon ihmisiä, jotka hurmaantuvat pahuudesta, joskus ajatellen pystyvänsä pelastamaan asianomaisen. Esimerkiksi joukkomurhaajat saavat aina faneja. Olisiko kysymyksessä myös seksuaalinen häiriö, koska ihailijoista yllättävän suuri osa on naisia."

    Taudilla on ihan nimikin. Se on hybristophilia eli Bonnie and Clyde syndrooma. Nimi tulee siitä, että Bonnie Parkerin epäillään sairastaneen nimenomaan hybristophiliaa.

    Epäilen kyllä, että tuollaiset naiset ovat ihan äärimmäinen poikkeus sääntöön. Suurimmalle osalle naisista kysymys taitaa olla jostain lievemmästä.

    VastaaPoista
  4. Kustaa, se toinen Adolfmaanantaina, 06 marraskuuta, 2017

    Ruotsissa nimenomaan pahiksen keksiminen jännäreihin - kirjoihin ja sarjoihin - on ongelmallista, koska niitä itsestään selviä oikean elämän rikollis- ja räyhäjengejä ei voi ottaa, koska se olisi poliittisesti pöyristyttävän epäkorrektia. Niinpä pahikset on haettava vaikka väkisin menneisyyden äärioikeistoista ja keksiä kaiken karvaisia rikkaita natsisympatiseeraajia, vaikkei niillä enää aikoihin, jos ikinä, ole ollut Ruotsissa mitään merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaista valkopesua, Suomen ja Ruotsin ongelmahan on ettei täällä oikeastaan voi puhua uusnatseista koska moni nykynatsi on suoraa jatkoa alenevassa polvessa sille alkuperäiselle linjalle.

      Poista
  5. Tykkäsin kovasti Matti Yrjänä Joensuun teoksista, joissa ei oikeastaan ollut pahiksia eikä hyviksiä, oli eri näkökulmista tapahtumia katsovia ihmisiä, ja rikolliset enemmän reppanoita, joilla oli huonompi näkökulma ja huonommat mahdollsuudet. - Poikkeuksena ihan viimeinen, Pahan pappi, jossa pahis oikeasti oli pahis. Mutta loppuratkaisu hyvin joensuumainen silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin. Tunsin miehen vain pintapuolisesti, mutta käsitin kyllä, että hän repi tuon visauden omasta selkänahastaan ja kuoli nuorena.

      Poista
    2. Poliiseja jossain määrin työasioissa tavanneena todettava, että Joensuu ei luultavasti ollut ammattikunnassa eetoksessaan yksin, ja siksi maailmalla on toivoa.

      Poista
  6. Vaikka hieman lievittääkin että blogisti kirjoittaa ” Tässä kohdin kirjoitusta alan katua. Asia on niin kovin vakava, että onkohan paikallaan pilailla siitä.”, niin kirjoituksen viimeisen kappaleen ivailevaan aksenttiin huomauttaisin silti, että lapsuuden aikaisia, aikuisten taholta koettuja karmeita ja vähemmän karmeita kaltoin kohtelemisia käsitellään elämänmittaan monella muullakin tavalla kuin ”kostamis”mentaliteetilla. Mennään esimerkiksi hirteen kun ei kestetä käsittämätöntä pahaa oloa, tai sitten vaikka juodaan itsensä hengiltä. Moni joutuu myös suljetulle lopuksi ikäänsä. On myös se hiljainen väestönosa (enemmistö?) joka ei puhu ei pukahda vaikka mitä olisi kokenut. Elää kitkuttelee vain rystysiään pureskellen koko tämän "lottovoiton" jonka syntymä on hänelle suonut.

    Mutta eikö tuo mainittu uhoamistyylikin ole ihan alitajuista (tervettä) selviytymisyritystä kaikesta koetusta pahasta? Jos sen antamilla päämääräänpyrkimistuloksilla saa edes vähän hyvitystä käsittämättömiin henkisiin kärsimyksiinsä, niin se on pikemminkin kunnioitettavaa kuin ivattavaa.

    Kalle Päätalolla kaikissa toimissaan, eikä vähiten kirjoittamisissaan, tämä näkyi ja tuntui selvimmin. Ja vaikka hän varmasti sai jo eläessään ”näyttää”, että täältä pesee, niin tasapainottiko se koskaan hänen itsensä psyykeä ”normaalille” tasolle? Saiko hän todellakaan "kostonsa"? Tai he, jotka samaistuivat samankaltaisten kokemusten lukemiseen Päätalon tuotannosta?

    Ei ihmisestä ns. eheää kokonaisuutta koskaan kasva jos lapsuuden kokemukset ovat olleet tarpeeksi rankat. Mielenlaadusta (jota sitäkään emme tänne syntyessämme voi itse valita) riippuen jo vähäinenkin auktoriteetin murskaus lapsuuden ja nuoruuden tietyissä kehitysvaiheissa saattaa suistaa koko elämän raiteiltaan.

    Nämä useaan kertaan toistetut, tutkimuksilla vahvistetut seikat lienevät jo nykytietämyksellä useammalle selvä asia vaikka jotkut edelleen väittävät meidän kaikkien ängenneen maailmaan omat alasin ja pajavasara mukanamme elämäntakomisen työkaluinamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi ja kuten useimat, taidan tietää liian monta esimerkkiä kertomastasi. Tietysti olen joutunut seuraamaan myös läheltä lapsen tärvelemistä.

      Poista
    2. Voiko kenties ajatella, etta

      Enemman kuin osiensa summa = tietoisuus = henki = Sielu.

      Poista
  7. James Bond on mielenkiintoinen hahmo tuossa kylmän sodan manikealaisessa dualismissa. Koska olen sivistymätön, en ole lukenut Flemingin romaaneja ja käsitykseni perustuvat näkemiini elokuviin. Neuvostoliiton hajottua jutusta meni mielestäni jännite enkä ole katsonut uudempia. Näin myöhemmän ajan näkökulmasta on kiinnostavaa huomata, että vain aika harvoin päävihollinen on selkeästi Itäblokin nomenklatuura. Todellinen vihollinen on SPECTRE ja muut pienemmät kiihkeästi kapitalistiset konnat. Toisinaan joku sooloileva neukkukenraali saattaa tosin olla salaliitossa konnien kanssa (Octopussy), mutta tällöinkin ylempiensä selän takana. Useassa elokuvassa esiintyvästä kenraali Gogolista (kuinka osuva nimi) tulee suorastaan surumielisen myönteinen kuva. Bondismi on tavallaan yhdenlaista varhaisliennytystä. Tai sitten taustalla on teologinen ajatus pahan kätketystä luonteesta.

    VastaaPoista
  8. Thanks for a marvelous posting! I seriously enjoyed
    reading it, you can be a great author.I will ensure that I
    bookmark your blog and will often come back from now on. I want to encourage that you continue
    your great writing, have a nice day!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bottitestausta, varmaankin.

      Poista
    2. Mitä ilmeisimmin juuri niin, automaattilähetysten testausta. Sitten on maailma vähän eteenpäin kehittynyt, kun tuollaiset viestit alkavat tulla suomeksi, ja vielä niin, että niissä on jotain edes vähän aiheeseen liittyvää sisältöä.

      Kuinkahan paljon blogikommentteihin tulee blokattaviksi peniksenkehittimien, erektiopillereiden ja uusien itäeurooppalaisten tyttöystävien mainoksia...

      Poista