5. marraskuuta 2017

Dan Brown



Onko perustetta puolustella huonosti kirjoitettua amerikkalaista roskaa?

On.

Luin uutuuden ”alku”. Pidin siitä. Mieleeni tulivat Valittujen Palojen tiivistetyt kirjat (condensed books), joiden alkuperä on lehden ”Kuukauden kirja”. Luin niitä ahneesti koululaisena. Tutustuin sitten Valittujen Palojen henkilökuntaan. Ihmiset olivat hyvin ammattitaitoisia, ystävällisiä ja asiallisia. Kille Palmunen oli ystäväni; hän kuoli varsin nuorena. Kille oli vaitonainen taustastaan. Hän oli latinan opettaja ja filosofian maisteri pääaineena roomalainen kirjalisuus. Koska johtoportaassa istui ekonomeja, joiden mielestä Killen ja muiden höykyttäminen oli merkki hyvästä liikkeenjohdosta, ymmärsin asetelman. Leena Dammertiin tutustuin myöhemmin; hänetkin kuolema vei ennen aikojaan. Lehden päätoimittaja Erkki Haglund oli fiksuimpia ja miellyttävimpiä ihisiä, joita tunsin alalla.

Lehden toiminta oli hyvin suunniteltua. ”Digest” tarkoittaa tässä tiivistelmää. Otettiin siis jokin vaikeatajuisen lehden – kuten Timesin tai Newsweekin – artikkeli – ja tekijänoikeuden haltijan luvalla kirjoitettiin se uudelleen, helpommin sanoin ja tiivistäen. Kuukauden kirjojille oli tehty sama. Muistelen lukeneeni Harper Leen ”Kuin surmaisi satakielen” ensin Valituista Paloista. Pakko olla väärä muisto. Lehti oli ultrakonservatiivinen ja sen tavattoman uskonnolliset omistajat Wallacen perhe oli omimmillaan ylistäessään Amerikkaa ja esitellessään sosialismin hirveyksiä. Lehden levikki oli Suomessa suurimmillaan yli kolmesataa tuhatta. Se on vaikuttanut suomalaisten asenteisiin yhtä syvästi kuin Aku Ankka – molemmat alkujaan Erkon julkaisuja.

Dan Brown kirjoittaa kuin suoraan Valittuja Paloja. Tosin ainakin ”da Vinci koodista” on julkaistu myös kielellisesti helpotettu lyhennelmä. En ole varma, onko Dan Brownia oikeasti olemassa. Hiukan epäilen, että takana on nykyisin myös Penguinin omistaman Random Housen tiimi, ja ainakin 100 filosofian tohtoria.

Ainakin Ilkka Remes käyttää samaa kaavaa. Myös ”Alku” –teoksessa henkilöhahmot ovat merkillisen paperisia eli luonteettomia (tai jonkin valikoidun piirteen luonnehtimia), ja museo-opasta muistuttava aineisto saa valtavan suren osan. Salaliitot ja henkirikokset kuuluvat tietenkin asiaan

Mutta en todellakaan vastusta jännäriä, jonka yksi päähenkilö puuhaa kvanttitietokoneen kanssa (muka kehitettyään toimivan ja käyttökelpoisen laitteen) ja on samalla tekoälyn (AI) uranuurtaja. Teoksen vinjetti on Gaudin La sagrada famiglia –kirkko ja muutaman muut Barcelonan rakennukset. Toinen keskeinen tapahtumapaikka on Bilbaon Guggenheim –museo. Teema on katolisen kirkon vanhoillinen siipi ja ehkä laajemminkin uskonnon ja luonnontieteen vastakkainasettelu. Lukijan sympatioita ohjaillaan katteetonta jumalauskoa vastaan ja tieteen leiriin.

Romaani on rakenteeltaan sarjakuva ja hyvin sivistävä, tyyliin ”Leonardo da Vinci oli kuuluisa taidemaalari, joka teki myös tieteellisiä keksintöjä”.

Siinä on nurinkurisuutta, että kirjojen myynnin laskua surraan mutta näitä kaupallisesti hyvin laskelmoituja vähätellään. Miksi Agatha Christien lukeminen on aivan paikallaan mutta Dan Brownin ei? Miksi pitäisi yhtyä ylistämään esteettisesti korkeatasoisia teoksia mutta näitä ei? Brownin asiavirheistä ja kömpelyyksistä en ainakaan itse häiriintynyt. Nauttiminen väkivaltafanasioista on rokotus väkivaltaa vastaan.



13 kommenttia:

  1. Tapasitko Kaarina Mäkelän ;)

    VastaaPoista
  2. Oivallinen lahja vierailulla käyvälle amerikkalaiselle sotaherralle olisi Mauri Kunnaksen Kalevala?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tämä liittyy .. niin mihin?

      Poista
    2. No NATOiluun nyt ainakin, huumori huomioimatta. Luitko muuten kirjoituksen sisällön vai vain kirjaimet? Helkkari, sentäs kenraali. Ja USMC eli union of certified montessori cowboys. Viimeinen vihje - nyt kyllä ei ole enää elitistinen tämä selvennys.

      Poista
  3. Baskit olivat laivanrakentajia ja valaanpyytäjiä. He rakensivat Kolumbuksen laivoista ainakin Santa Marian. Lisäksi he antoivat DNA-pätkiä saamelaisille matkoillaan Amerikkaan ja takaisin - ennen Kolumbusta.

    Mutta onko tarinassa pro Katatonia-viestiä? (t-kirjain on tarkoituksella!)

    Pitää varmaankin lukea ja tulkita itse.

    VastaaPoista
  4. Kohdallani syy Dan Brownin välttelemiseen on hyvin yksinkertainen ja epäpoliittinen. Tarpeeksi hänen kirjojaan luettuaan tiedän etten tykkää tyylistä. Sen vertaaminen Valittuihin Paloihin on täsmälleen tarkkaa.

    VastaaPoista
  5. Dan Brownin kirjojen ystäville minun pitää ehdottomasti suositella Umberto Ecoa. "Ruusun nimi" ja "Foucaultin heiluri" eivät tosin ole mitään digestiivejä vaan melkoisia järkäleitä. Uskonto, tekniikka, mystiikka ja jännitys aiheina myös näissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä suositus. Ja Ruusun nimi on elokuvanakin hyvä.

      Poista
  6. Tuli ilkeään mieleeni ajatus, jonka poimin tuolta edellisestä blogikirjoituksesta. Ehkäpä nämä yllä mainitut hyvin miellyttävät henkilöt olivat juuri niitä, meitä tavallisia, jotka eivät olleet tarpeeksi vaikeita ihmisiä yltääkseen suuriin saavutuksiin.

    No, tietysti sekin mikä sitten on suuri saavutus on kovasti arvopohjainen. Joku ihailee jääkiekkoilijaa, joku kirjailijaa tai tieteilijää. Joku taas pikemminkin yleensä fiksua ja sivistynyttä ihmistä.

    Jos kysytään että ketä ihmistä ihailet eniten, niin vastaaminen olisi todella vaikeaa. Voisi jopa olla niin että vastaus olisi muiden mielestä aivan mielenkiinnoton. Oletusarvo kun olisi että kysessä on joku julkisuuden henklö.

    VastaaPoista
  7. Onko vähän ylimielistä puhua Dan Brownin (tai Ilkka Remeksen) kohdalla aina huonosti kirjoitetusta roskasta? Eivät kai he kovin huonosti kirjoita, jos arvioinnin kohteena on juonen vetävyys?

    Ai niin - kaikki lukijat eivät osaa arvostaa juuri tätä kirjallista ominaisuutta. Älkäämme olko näille lukijoille kuitenkaan liian ankaria, sillä omat rajoitteemme on meillä kaikilla😉

    Totta toki on, että sekä Brownin että Remeksen kirjoja lukiessaan väkisinkin huomaa henkilöiden ohuuden ja muut pinnallisuudet. Ei niitä kuitenkaan kannata jäädä märehtimään, jos ja kun juoni imee mukaansa.

    Sitä paitsi jännärintekijöinä Brown ja Remes ovat siinä mielessä ansiokkaita, että he käsittelevät jännitysjuonen ohessa vallan kiinnostavia asioita. Sitä ei voi sanoa kaikista jännityskirjailijoista, tai kirjailijoista yleensäkään.

    VastaaPoista
  8. Harper Leen romaanista on julkaistu kirjakerhoversio, mutta ei Valittujen Palojen lyhennelmää (ellei sitten lehdessä jatkokertomuksena, sitä ei pysty kovin helposti tarkistamaan).

    VastaaPoista
  9. Valittuja Paloja ei voi enää lukea, kun niissä on suomalaisia juttuja, oli hyvä ennen niitä.

    VastaaPoista
  10. 55-v ja olennaisen kulttuurisen kasvatuksen olen saanut lapsuudess aja nuoruudessa Aku Ankasta ja Valituista Paloista. Outoako, että minusta tuli vasemmistolainen ja nykyisin suvakiksi haukuttu. Mikä on yhteys, syy tai seuraus?

    VastaaPoista