26. lokakuuta 2017

Pilli ja pilsneri



Skandinavian ikivapaa talonpoika on pötypuhetta.

Jos ajatus on mahdollisuus asettua asumaan sellaiseen paikkaan, jossa herrat ovat onnellisen vähissä, niitä on ympäri maapallon, ja monissa niistä voi oikeasti tulla toimeen. Olkoon esimerkki niin harvoin ylistystä saava Savo.

Yleensä ihmiset eivät ole halunneet lähteä väljemmille maille, vaan heitä on saanut hätistellä keihäin ja piikein. Yksi esimerkki on Venäjä,, jossa talonpojat tiesivät viimeistään 160-luvulla, että on mieluisampaa riutua toimeentulon rajoilla joukolla.. Kun maaorjuus lopetettiin 1861, siitä ei seurannut käytännössä juuri mitään.

Maanjakolaitos lienee keksinnöistä hienoimpia. Ruotsissa, etenkin Tanskalta vallatussa Skånessa, aatelisherrat huomasivat, että maanmoukat olivat kvia istuskelemaan hämärissä pirtin tapaisissaan ja jupisemaan. Vähäpäisten ja leveäharteisten jupina on aina huono merkki.

Niinpä luotettiin siihen tosiasian, etteivät nämä osaa kertotaulua eivätkä siis laskea tai edes arvioida pinta-aloja, keksittiin isojako, talot siirrettiin ja tiluksia yhdistettiin.

Toimitus edistyi ripeäasti. Suomessa Kuusamossa se saatiin valmiiksi 1960-luvulla.

Leikki sikseen. Jupina lakkasi ja maataloustuotanto kasvoi aivan madottomasti ja näin syntyi uudenlaisen teollisen yhteiskunnan pohja. Suomessa ensimmäinen suurenmoinen romaanimme, ”Seitsemän veljestä”, sisältää myös maanajakolaitoksen. Kirjan alussa oikein jahkaistaan, miten taitavasti veljesten isä, se joka tappeli karhun kanssa ja jäi toiseksi, oli ottanut jaon käydessä eli isojaossa kulon polttamaa metsää, jota olikin sitten tullut paljon. Kysymys oli siis jyvityksestä eli parsellien keskinäisten arvojen laskemisesta maanjaossa. Ja lopputulos romaanin päättyessä on Jukolan halkominen ja lohkominen useaksi elinkelpoiseksi taloksi ja torpaksi. (Torppa ei ole kurjuuden perikuva; oli torppia, jotka olivat talon veroisia.)

”Perinteinen vapaus” alkoi tässä tapauksessa 1800-luvulla. Oman valinnan mukaan käytettävistä metsistä talonpojat oli vapauttanut jo Kustaa Vaasa.

Kävin läpi historiaa ja käsitin, että tietoni taustastani ovat vähäpätöisiä tai virheellisiä. Sodanjälkeiset vuodet olivat poikkeuksellisia. Työvoima lisääntyi nopeasti, inflaatio samoin. Kohonneet tuotot kohdistettiin investointeihin. Kun kulutusyhteiskunta syntyi, maaseutu tyhjeni hyvin nopeasti. Itse olin Helsingissä herrakoulun käyneenä.

Muistikuvia on kehitettävä ja muutettava. Muisti on täsmälleen jotain muuta kuin tuomarit ja poliisit luulevat. Se on pohjattoman epäluotettava. Sn täytyy olla. Se on osa mielen autoimmuunijärjestelmää, joka rakentaa ja korjaa.

Mielestäni tosi hienoja olivat aikamiehet, jotka polttelivat pillitupakkaa ja ryyppäsivät välillä pilsneriä, siis sitä, jota sai kioskeistakin. Pillitupakka haisi kummalliselta. Kai siinä oli turkkilaista lehteä joukossa, jotain Latakiaa.

Sellaisia vuorineuvoksia en nähnyt, jotka olisivat poltelleet ravintolassa North Statea ja maistelleet oikeaa olutta. Mutta tuokin ihanne rapisi. Sitä paitsi en koskaan oppinut pitämään savukkeista, en silloinkaan, kun ne olivat miehen merkki, ja pilsneri oli suorastaan pahaa, etenkin Pommaciin verratuna.  


10 kommenttia:

  1. Pilli-Klubiaski herättää nostalgisia tunteita. Äitini askista pöllin ensimmäisen savukkeeni (joka ei siis ollut pöllitupakkaa). Joskus kiireessä isä nappasi lauantai-iltana Klubiaskin ja tuhersi sen "takakanteen" kosmoskynällä radiosta tulleet veikkaustulokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin pienenä poikana isän asialla ostamassa kaupasta Pilli-Klubia tai Norttia, ei kyselty papereita. Tuli joskus näpistettyä tuhkakupista tumppeja. Mentiin kerran kaverin kanssa kokeilemaan niiden polttamista läheiselle kirkkomaalle, ja siinä hommassa rupesi kirkkomaan puurakennuksen nurkkakin kytemään, minkä jälkeen tumpit jäivät rauhaan (näpistyksistä sain kovat moitteet). Meilläkin isä kirjasi veikkausrivit usein Klubi-askin takakanteen.

      Poista
  2. Seitsemän veljeksen ensimmäisellä sivulla kerrotaan enteellisesti, kuinka Jukolan tilan perustajaisäntä "otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän kertaa enemmän kuin toiset naapurinsa".

    Siinä oli ennustus seitsemän veljeksen tarinan loppuratkaisusta jo heti kärkeen. Ja isojako oli tietenkin kaiken takana.

    VastaaPoista
  3. Kun Venäjällä lopetettiin maaorjuus vapautettiin myös paikalliset teollisuuslaitokset ilmaisesta työvoimasta, joihin teollisuuden nousu Venäjällä oli suuresti perustunut. Esimerkiksi Nizhni Zhagilissa, Aurora Karamzinin (Demidovin siihen aikaan) perintömailla paikallinen manufaktuuri tuotti europpalaismallisia uusia kivääreitä puoleen hintaan siitä mitä maahantuodut maksoivat. Demidovien maaomaisuus eli teollisuuden perusta oli suunnilleen Sveitsin kokoinen alue Uralilla. Maaorjuuden lopettamisen yhteydessä työntekijät rekisteröitiin tehtaisiin mestareina ja he saivat asua taloissaan joille annettiin desjatiina maata sielua kohden. Tehtaista ja kaivoksista tuli taas Demidovien omaisuutta. Maaorjuuden lopettamisesta maaorjille epäedullisin ehdoin ( he joutuivat maksamaan vapautetusta maaosuudestaan kolmanneksen markkinahintaa enemmän ym) syntyi maanlaajuinen tyytymättömyys, joka konkretisoitui I maailmansodan aikana vallankumoukseksi.

    VastaaPoista
  4. Arvoisa blogisti, olette hyvin oikeassa, että torppa ei suinkaan ollut kurjuuden symboli. Meillä Janakkalan Mallinkaisilla on erään turenkilaistilan torppa, jonka pinta-ala on vieläkin 200 hehtaaria. Tosin itsenäinen tila jo aikaa sitten.

    VastaaPoista
  5. Ei tykkää pilsneristä eikä tupakasta. Mammanpoikia!

    VastaaPoista
  6. Olen katsellut tutuilta alueilta, kotitilaltani tehtyjä karttoja ja tilusluetteloita. Paperit koskevat 1900-luvun alkupuolella päättyneitä jakotoimituksia. Ihailuni näitä asiakirjoja kohtaan johtuu siitä, miten huolellisesti ja kauniilla kädenjäljellä ne kaikki on toteutettu. Metsäkuviot on erikseen mitattu ja erilaiset maastokohdat jyvitetty käsittämättömällä tarkkuudella. Peltoalueilla jokaisen peltosaran pinta-ala on erikseen mitattu ja laskettu. Tietokoneina on ollut ihmisaivot, kynä ja paperia. Sitä en tiedä minkälaisia laskentavälineitä on ollut käytössä mutta se on ollut selvää, että työhönotossa eivät hutilukset ole menestyneet.
    P.Tammi

    VastaaPoista
  7. Pilsneri on hyvä janojuoma ulkotöitä tehdessä. Kuumalla säällä siihen puolet vissyvettä, niin tulee sopivan vahvaa.

    Seurassa juotavat juomat ovat sitten erikseen, niissä saa olla mahua ja vahvuutta.

    Klubiaski on teollistumisen ajan kansanperinnettä. Lupiaskin kanteen on isompien ja pienempien projektien ensimmäisiä skissejä luonnosteltu. Sopivan pehmeäpintaista pahvia, siihen tarttui kynän jälki hyvin. Olutravintoloiden tuopinaluset olisivat muuten yhtä hyviä, mutta niihin on yleensä painetu molemmin puolin pinta täyteen kuvia.

    VastaaPoista
  8. Pakko myöntää, että Professorin näkemys isojaosta on minulla uusi. Taidan kuitenkin yhä pitäytyä siinä uskossa, että isojaolla haluttiin eroon sarkajaon haitoista. Talonpoikien kyvystä arvioida pinta-alojakin rohkenen olla hieman eri mieltä.

    (Tällä mielipiteelläni ei tietenkään ole mitään tekemistä omien 700-vuotisten talonpoikaisjuurieni kanssa.)

    VastaaPoista