17. helmikuuta 2017

Näprääminen



Kellot ovat kai palaamassa muotiin. Olen hankkinut jälkeläisille. Vastaanotto on ollut hyvä.
Toisaalta saa pitää varansa. Se havainto, että esimerkiksi poliitikolla on kallis kello, voi olla tuhoisa uralle. Outoa ettei mikään puoluejärjestö ole huomannut ostaa esimerkiksi perus-Swatcheja ehdokkaille ja velvoittaa heidät käyttämään niitä ainakin vaaleihin asti.
Ja toisaalta: kelloa ei saa koskaan katsoa, paitsi ehkä bussipysäkillä. Tunnen henkilöitä, joiden taito heittää kävijä ulos on verraton. Se alkaa hitaalla liukumisella kohti kirjoituspöydän kulmaa. Sitä seuraa muka vaivihkainen kellon vilkaisu, ja sitten ojentuukin käsi ”kiitokseksi” käynnistä.
Kun toimin vastuunalaisessa virassa, livistin kokouksesta ulos tupakalle ottamalla puhelimen esiin, rypistämällä kulmiani ja vilkaisemalla puheenjohtajaa. Suljettuani oven takanani panin puhelimen taskuun. Ei siihen kukaan ollut soittanut. Mutta kukaan ei kyseenalaistanut menetelmää, koska ilmeellä oli helppo osoittaa, että puhelimeen oli tullut nimetön tappouhkaus tai jotain hälyttävää lähisukulaiselta.
Tuossa tilanteessa selittäminen on väärin. Ilme riittää.
Kun Applen i-kello tuli markkinoille, en kiinnostunut. Luin että lataus ei riitä vuorokaudeksikaan. Kun Samsungin Gear 3 tuli myyntiin, ostin heti. Appleen verrattuna se muuten ei ole kallis. Tosin se toimii yhteen Android-käyttöjärjestelmän kanssa ja kuulemma vaivaisesti OS:n kanssa. Hieno Windows-pohjainen puhelimeni, jonka olin ostanut Sittarin erikoistarjouksesta joitakin vuosia sitten, oli alkanut ottaa sellaisia tapoja, että kun yritti soittaa tai vastata, siitä meni virta päältä eikä tullut takaisin ilman laturia.
Mutta olin haaveillut lapsesta asti, että voisi vaihtaa kellotaulua tilanteen ja mielialan mukaan. Se saattaa liittyä, että taloissa oli ennen todella hienoja kaappikelloja. Tähän olen lähettänyt itselleni viestin – se lukee sähköposteja ja tekstareita – jota voin näyttää epäilijöille. Parilla napin painalluksella kellotaulun sijaan tuleekin teksti ”Kello käy – aika joutuu – iankaikkisuus - edes seisoo”.
Totta puhuen olen miettinyt, onko kellotaulu oikeudellisesti suojattu. Tuotejäljittely on mutkikas kysymys. Tähän kelloon on tarjolla ainakin yksi erehdyttävästi vanhan Omegan näköinen kellotaulu, ilman liikemerkkiä. Oman vanha suosikkini on Sveitsin rautatiekello, äärimmäisen pelkistetty, punaisen sekuntiviisarin kärjen lähellä pallukka. Löytyy Tampereen asemalta ja Helsingissä on melkein samanlainen.
Vaikka tuollainen pelkistys saattaa vaatia erittäin suurta taitoa, en oikein usko oikeudelliseen suojaan. Kirjain eli fontti on vielä vaikeampi. Esimerkiksi tämä groteskin muoto (Verdana) on mielestäni hyvä, mutta kirjassa pääteviivaton kirjain ei toimi. Silmät väsyvät.
Edgar Allan Poe oli kellojen riivaama. Eräässä hänen tarinassaan Prospero ryhtyy täydelliseksi vetäytymällä täysin itse rakentamaansa maailmaan, jonka mekaanisuuden vertauskuva on valtava kello heilureineen.
Vaikka Poella on jopa tarina, jossa tornikellon osoitin katkaisee päähenkilön kaulan, heiluri näyttää olevan se suurin paha. Tarinassa ”Kuilu ja heiluri” ei ole kellotaulua, mutta kyllä kellokoneisto.
Eräässä vaiheessa pidin mekaanista kelloa, mutta sen tuntuva ja kuuluva tikitys tuntui ikävästi kilpailevan sydämeni kanssa.
Mikstäpä sen tietäisi, mitä aasialaiset valmistajat ovat ajatelleet, mutta Gearin kellotaulu näyttää viimeksi mitatun pulssin, ja sen kehää kääntämällä pääsee käsiksi myös näyttöön, joka piirtää sydämen sykettä juuri samaan tapaan kuin sydänfilmi. Kellon pohjassa on anturit, ja tulosta sanotaan luotettavaksi.
Sitkeä urbaanilegenda tietää, että kuolinhetkellä kelo pysähtyy. Todistajia on tungokseksi asti, ja kuten näiden tarinoiden tutkijat ovat huomauttaneet, tarinaa vakuutetaan aina todeksi ja aina se on tapahtunut jollekin, jonka joku tuttava tuntee. Aikaa ja paikkaa ei koskaan ilmoiteta, luultavasti siksi, että kysymyksessä on perätön juttu.
Tosin eräällä verkkopaikalla kelloseppämestari huomauttaa, että kulunut heilurikello voi olla arka liikkeille ja muulle ympäristölle. Se toisin sanoen voi kuin voikin pysähtyä, jos huoneessa laukkaa lääkäreitä ja ruumisarkkuliikkeen väkeä.
Otaksuisin, ettei tämä kello muutenkaan sovi kuolleille. Akun varausta pidentää sammutustoiminta, joten kello on pimeä aurinko, ellei sen asetuksia muuta käsin. Taulu ja siis aika tulee näkyviin normaalilla ranteen kääntämisellä, koska laitteessa on kiihtyvyysanturikin. Toinen vaihtoehto on painaa nappia. Kaikki Jänis Vemmelsäären lukeneet tietävät, että kuollut, häntä katsomaan tultaessa, koukistaa oikeaa takakäpäläänsä ja huutaa ”vahoo”.
Vaikka saisihan kellon toisaalta laitetuksi nilkkaankin.
Kello ei ole ikiaikainen, uhkaava tunnus, koska tunteja tasavälein mittaavat kellot tulivat hitaasti käyttöön vasta 1100-luvun alusta. Niissä ei näytä olleen aikoihin kuin yksi viisari. Tuohon asti oli tultu toimeen erilaisilla kelloilla, soittamalla kirkonkelloja. Sitä perua meillä on käsite ehtookellot.
Aika on fysikaalisesti suuri ongelma, etenkin ajan suunta. Kiihdytettyä lähelle valonnopeutta ajan ja siis kellojen sanotaan pysähtyvän, mutta kelloista en niin tiedä, kun referenssikehys on kuitenkin ratkaiseva.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että sain vastauksen ihmettelemääni asiaan. Television ja radion näyttämä aika poikkeaa parikymmentä sekuntia esimerkiksi tietokoneen näyttämästä. Kokeilemalla totesin, että kun tämä uusi ihana kello sisältää (linkkinä puhelimeen) paikannuksen eli GPS:n, se näyttää GPS-aikaa. Ja paikannus eli puhelin eli nyt myös kello on muistutus aikadilataatiosta, suhteellisuusteorian osoittamasta ajan ja välimatkan yhteydestä. Ilman Einsteinin kaavoja paikantimet näyttäisivät sata metriä pieleen. Satelliitti liikkuu lujaa-


26 kommenttia:

  1. Haluaisin näyttävän, tyylikkään, tänne Lappiin sopivan kellon.
    Sellaisen joka näyttää vain vuosiluvun.

    Uskon, että moni muukin haluasi hankkia sellaisen.



    VastaaPoista
  2. Mitä tuosta, jos kello seisahtuisikin korkealla kuoleman hetkellä? Ei vanha kansa ollut fobioissaan mistään, monilla oli vielä atavistinen imaginaatio tapahtumasta.
    Materialismin tulee trivialisoida kuolema, koska teoreettismaterialistisen elämäuskon mukaan mitään ei jää ja tietoisuus häviää kuin tuhka tuleen.
    So what?
    Kosmisen angstin yksi ongelma piilee tietellisen materialismin omissa tieteefilosofisissa premisseissä: todistustaakka on sillä itsellään. Ei ihan riitä että "siltä näyttää".

    VastaaPoista
  3. Vaimoni kuoltua huomasin että paristolla toimivien pöytä- ja seinäkellojen viisariäänetkin kävivät sietämättömiksi.

    Sen olen huomannut minäkin että jos ranteessa näkyy kello, ei ole enää poikkeuksellista että se on oikea mekaaninen laite. Tosin vielä useammin se ei ole kello vaan "aktiivisuusranneke".

    VastaaPoista
  4. Digitalisoitumisen, kaapeli- ja kuituverkkojen myötä oikea aika on tosiaan tullut yhä epämääräisemmäksi. Kaapelitekstitelevision, tietokoneen, radion ja patterimatkaradion sekunnit kulkevat kaikki omaa aikaansa. Onneksi minulla on Radiofunkwecker joka saa tarkan ajan jostain Saksanmaalta!

    VastaaPoista
  5. Kokosin aineiston kotikirkon kellon vaiheista. Niitä riitti 250 vuoden ajalle. Saksalainen ystäväni halusi lukea jutun ja värväsi Herra Googlen kääntämään tekstin. Joka toinen sana kello oli saksannett Glocke - mikä on oikein, joka toinen Uhr, joka tarkoittaa rannekelloa yms. mekaanista ajannäyttäjää.
    Tarvitsemmeko me uuden sanan rannekellolle? Toivottavasti ei. Asiayhteydestä selviää.

    VastaaPoista
  6. "Venäjällä on pian vain yksi sallittu kansalaisjärjestö, Jalkaväki ilman rajoja." Tolleen pisti H. Aittokoski ja minua rupesi hymyilyttämään näin vakava asija. Liekä se sitä tuntehen ylivaltaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HS on ryssäfobian ainainen, ehtymätön aitta.

      Poista
    2. Fobia tarkoittaa järjetöntä pelkoa. Täysijärkinen ei voi soveltaa käsitettä Venäjään mietittäessä Putinia nykyisen uutisoinnin kontekstissa.

      Poista
  7. Vaikka istuisit raketissa, joka kiitää valonnopeutta, niin kourassasi oleva taskunauris ei olisi moksiskaan, vaan raksuttaisi ihan tavallista tahtiaan. Sinun näkökulmastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta, sillä aika ei liikkuisi kummallekaan.

      Poista
  8. Hauska kello.
    https://www.slow-watches.com/?utm_source=fb&utm_medium=desktopfeed&utm_content=sj17_20161024&utm_campaign=FB-RE-EN-360d

    VastaaPoista
  9. Citizenin aurinkokennolla toimiva kello ottaa GPS:stä vain ajan, mutta on mielestäni kuitenkin aika energiatehokas verrattuna näihin "älykelloihin".

    VastaaPoista
  10. Rautatiekello.
    Muistan lukeneeni jutun patentti tai suojausriidasta. Sen mukaan tuo sveitsiläinen kellotaulu, viisarit ja kellon sekuntiviisarin pieni pysähdys ennen 60. sekuntiin siirtymistä on patentoitu tms.

    VastaaPoista
  11. Tuskin tulee erilliset kellot enää laajemmalti käyttöön. Se on jo harrastelijoiden hifistelyä, ei todellisesti tarvittava laite. Jatkuvassa käytössäni on puolenkymmentä laitetta, joissa kaikissa on kello- ja automaattisesti oikeassa ajassa pysyvänä. Lähes aina on jossain kohtaa näkökenttääni joku kellonäyttö, mitä sellaista vielä ranteeseen hankkimaan.

    Sen sijaan olen alkanut käyttää luonnollisia aurinkokelloja: tutussa maisemassa pystyy auringon asemasta sanomaan ajan puolen tunnin tarkkuudella. Sehän loma-aikaan riittääkin.

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - kommentoija muistaa oikein. Sveitsin rautatiekellosta riideltiin puoli vuosistaa sitten, mutta patentti koski laiturialueen kaikkien kellojen synkroinimista tuon seisahtavan sekunnin aikana. Se oli silloin kova juttu. Tuon kellon taulu tuo mieleeni saksalaisen H. Zapfin, joka oli vuosisadan suuria kirjainsuunnittelijoiota. Hänen saavutuksiaan ovat kaikkialla käytössä olevat Optima ja Palatino. Mielestäni tuo numeroton kellotaulu edustaa kauneuden ja käytännöllisyyden yhdistymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen ja tuoreempi juttu ei liittynyt kellon tekniikkaan vaan yksinomaan kellotaulun muotoiluun: vuonna 2012 Apple maksoi parikymmentä miljoonaa lisenssimaksuna Sveitsin rautatieyhtiölle kopioituaan mallisuojatun kellotaulun silloin uuteen iOS6:eensa. SBB:n työntekijä Hans Hilfiker oli suunnitellut kellon vuonna 1944 ja SBB omisti yhä "design patentin" Yhdysvalloissa.

      Poista
  13. Pian keksimme aikakoneen, jonka avulla tulimme tänne.

    VastaaPoista
  14. Monessa keskieurooppalaisessa kirkonkellossa ( ja ehkä myös Suomessa) klo 4 ja 16 on merkitty kellotauluun merkillä IIII eikä IV. Mistä moinen on peräisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha juttu...eli IIII on aikaisempi merkintätapa. Mutta koska IV oli yhtä tuttu silloin kun kellosepät rupesivat hommiin, heillä oli omat syynsä: (1) kellotaulu näyttää tasapainoisemmalta sen sijaan olisi liian kevyt IV-V-VI:n kohdalla, (2) kellotauluun saadaan kolme neljän sarjaa I-II-III-IIII, V-VI-VII-VIII ja IX-X-XI-XII, missä siinäkin on tiettyä kaunista symmetriaa, (3) tarvittavat kirjasimet saa valettua (4x) yhdellä muotilla, ja (4) jokin muu syy.

      Poista
    2. Molemmat ovat latinalaisissa numeroissa sallittuja merkintätapoja. Olisi ihan legitiimiä kirjoittaa 5-kin IIIII. Myös 40 voi olla XXXX tai XL, ja 90 LXXXX tai XC.

      Poista
    3. Ehkä siitä, että se on helpompi hahmottaa: IV voi sekoittua lukuun VI semminkin, jos se kääntyy kellotaulun myötä. Toisaalta kyse voi olla vanhan merkintätavan säilymisestä, sillä lyhennysmerkinnät IV, IX ym. keksittiin verraten myöhään. Alun perinhän nämä olivat IIII, VIIII jne.

      Poista
  15. En käyttänyt vuosina 1995-2016 rannekelloa vaan katsoin ajan kännykästä. Viime jouluksi tyttäreni ostivat minulle vihjeestä rannekellon, jonka merkki on sama kuin suomenkielinen sukunimeni. Nyt olen yrittänyt rehvastella kellollani tutuille, mutta juuri kukaan ei pysty lukemaan kellotaulun tekstiä; ovat ikätoverini niin vanhaa sakkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Näin hänen tanovan kuulin, kat hattumpaa, ei höptömpää, jellonakti minäkin titä entin luulin."

      Oiva Paloheimo, Auttamaton Pekka.

      Poista

  16. Aikamatka aika konkreettisesti taitettiin kun David Landes, täällä usesti kiitetty, kirjoitti Sveitsin alppilaaksojen ja rinteiden paimenten juustopatojansa hämmentäessä saaneen kontakteja Lombardian rikkaisiin. Tai meklareihin, kustantajiin. Eikä aikaakaan kun tuvissa alettiin viilata ja hioa ja valaa pikkuriikkisiä taskunauriin osia. Niistä koottiin kalliita ja itsemarkkinansa synnyttäviä taskukelloja.

    Toinen vientiartikkeli oli palkkasotilas, heitä sinne Toskanaan, missä lukuisa katras eläkeläisiämme kohentautuu peiliensä edessä. Muranoko se saari on Venetsian edustalla, minne ristiretkeläiset peilitekniikan piratisoivat.

    Aika rientää. Johan tässä tulikin aasinsiltaa. Aika on rahaa. Ai missä mielessä? Ei ainakaan, että työtunneista viikon varrelta tulee tili perjantaina sopivasti ennen viinakaupan kiinnimenoa tai että lauantaina iloitaan markkinamenosta tavarataivaassa ja jonglööri- ja sosiaalisen evankeliumin sketseilyissä. Helvetin portin raottamisine tehtaan omistajaperheelle ja velimiehelleen, sen tehtaan "rahoittajalle".

    Nimensäkin panivat julkeasti näkyviin setelissään. Ainakin Forssassa kun setelin allekirjoitti Borgström ja tehdasta johti Borgström, olisiko ollut 1880-lukua. Järkyttävästi usea myy pian loppuvaa aikaansa rahasta joka ei ikinä lopu, lisääntyy vaan. Nyt jo ilmaista länsimaissa. Ei kumma että lähetystyö käy. Ja hulluja ovat pomminheittäjät kun eivät rahalla otsaansa kuivaa.

    Aikakone ja rahakone = Sampo. Yksi variantti oli yhteismaa, sitten saroiksi, omakohtaisiksi veropalstoiksi Kustaan 2. sotiin. Sitten isojako lopunkin talkoomeiningin lopettamiseksi, omakohtaisen rikastumishalun herähtäessä nuolaisuun. Ylijäämän verottaminen Kustaan 3. sotiin ja näytelmiin. Vihdoin säästöpankki keräämään rahatyölle ahneitten ylijäämät ja lainaamaan niitä kylän taktikoille näiden kantaa naapuriensakin vaivat ja lyödä näille käteen menopiletti tehdaskylään. Ja itselle ostaa tilanostorahojen siirryttyä myyjältä takaisin pankkiin lainattaviksi, niin ostaa suurtilansa värkit tehdaskylän konepajastaja - ja myydä jauhot ja ruhot tehtaalaisille. Tätä loppua kopioin Väino Linnalta vai oliko Janne Kivivuori.

    Mutta siinähän se yksi Sampo kansallistalous olikin. Itse putosin virtaan räpiköimään. Mutta sisulla ylös ja kohta kerron miten kuten kuinka rahasiltaa voi kulkea takaperinkin. Muuttaa alkuaikaa.

    Se on aikamme iso kertomus nollakorkoon ja alle. Sattui näet että velkapaperivarastot kuten säätiöt pursusivat paperia. Hankintameno 100 korko 6% Nyt ruvettiin korkoa laskemaan ja kun se oli 3, kirjattiin säätiön varasto arvon 100 sijasta 200. Se oli sen Lallukan voittolaskuoppi ja sai oikeinmerkin kylkeensä vihdoin vuonna 1995.
    Sitten nousu 100 kirjoitettiin voitoksi. Se jaettiin pääomanpalautuksena.

    Mitä sitten tehtiin? Pudotettiin korko siitä kolmesta yhteen, ja bondiralli oli maalissa. Varastoarvopapereiden arvo oli mark to market, hyvän hallintotavan, KPMG PwC mukaan ei 100, vaan 600 koska nykytuoton 1 % saa kuusinkertaisena vanhasta 100 nimellisarvopaperista korko 6. Siis fair value nykyarvo kirjaus paperille on 600. Siitä saisi ulos 500, mutta kun 100 jo otettu tuloslaskelmaan kirjataan nyt 400, joka jaetaan manageribonuksina ja osinkoina omistajalle.

    Taseen voittokirjausten ulosotto paikataan lisäämällä sitä ilmaista lainaa, ja niin 600 ei roiku ilmassa, tase tasan.

    Vuoden 2016 alusta eläkeyhtiöillemmekin on sallittu velanotto, juuri tästä syystä. Taseen tasapainottamiseksi sijoitustoiminnan tultua ulkoistettua omaakin rahaa tarvitseville Cityn hedge fundeille. --Analoginen rasti ruutuun matemaattinen valintakoe on käynnissä Helsingin seurakuntayhtymällä Lehtisaaressa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  17. Ostin aiemmin retro-kvartsirannekellon, digitaalinäyttöisen, olisko 15 vuoden takaa uudistettu painos jota on nyt alettu tekemään. Kohtahan saa retro-Nokia 3310:iakin.

    Ei kvartsirannekellokaan aina äänetön ole. Joskus on kuulunut pientä sirinää kun korvan vieressä. LCD-näyttö sirisee riippuen numeroista.

    VastaaPoista