22. joulukuuta 2016

Pelkuruus

Pelkuruus

Toisten ihmisten tappaminen on pelkuruutta.
Montaigne eli elämästään koko sen osan, jona hän ei kirjoittanut, väkivallan keskellä. Ranskan 1500-luvun lopulla joukkomurhat ja mielettömät teurastukset olivat lopulta melkein ainoa askare. Montaigne joutui jo keskenkasvuisena katsomaan vierestä, miten kansanjoukko repi hänen tuttaviaan, seudun aatelisia, kappaleiksi paljain käsin, ja aateliset sitten puolestaan kansaa paljain miekoin.
Lounaalta palattua otin Montaignen esiin. ”Pelkuruus, julmuuden äiti”. Edellinen essee oli häipynyt mielestäni kiinnostavasta otsikostaan huolimatta, ”Peukaloista.”
Bellevuessa vaihdoin pari sanaa siellä näkemäni Helena Rannan kanssa ja sanoin arvostavani syvästi sekä hänen työtään että hänen kirjallista makuaan. Muistin hänen kertoneen jossain haastattelussa, että joukkomurhapaikoilla hänellä oli iltayöksi aina vaikuttavaa lukemista.
Moni jarruttelee mieltään alkoholilla tai huumeilla. Ensin olin luullut, että Putin on aina ja poikkeuksitta vihasta kiehuvan näköinen siksi, että luulee sen kuuluvan koulutukseen ja ammattiin. Sitten katselin Dzhersinskin, Jezhovin, Jagodan, Berijan ja muiden kuvia. Jezov ja Berija vaikuttavat valokuvissa oikein sympaattisilta, Jagoda näyttää himomurhaajalta, joka hän olikin.
Se amerikkalainen uusvaltiomies tuo puolestaan jostain syystä mieleen metamfetamiinin yliannostuksen. Kun olen suunnilleen saman näköinen, erotan liikkumisen ja ilmeiden kielen epätodennäköisyydet.
Rannan kanssa olimme siis samaa mieltä siitä, että mielen uudelleen virittäminen, joka on joskus päivän jälkeen illalla välttämätön, toteutuu taiteella. Kirjallisuus on sitä parempaa viihdettä mitä vaativampaa taidetta se on.
Itse Montaigne on esimerkki. Hänen esseensä ovat keskustelua lukijan kanssa, ja keskustelu on kohmettuneen fundamentalismin pahin vihollinen. Kirjallisuus vastaa kysymykseen, voiko asia todella olla aivan toisinkin. Vastaus on, kyllä voi.
Joissakin tapauksissa mainostaminen häiritsee. Esimerkiksi Mark Twain hankki itselleen merkittävän omaisuuden kahteen kertaan. Välillä hän siis menetti sen luullessaan, että hän on myös arvopaperisijoittajana vertaansa vailla. Hän siis unohti itse, että hänen arvopapereitaan olivat kirjoitetut liuskat.
Myös Dickens oli maksavan yleisön varassa, sanomalehtien lukijoiden. Hän oli kehittämässä oheistuotetta eli jatkokertomuksesta painettua ja sidottua romaania. Mutta molempien, Twainin ja Dickensin tapauksessa, kaupallinen huoli katoaa, koska he osasivat niin hyvin harvinaisen kirjallisen taidon, miten näennäisesti lipsahdetaan aiheesta.
En maksaisi kovinkaan paljon herrojen sivistyksen svvällisyydestä. Molemmat olivat ansainneet ammattitaitonsa kovanpaikan edessä eli lehtimiehinä.
Niinpä he tuskin tunsivat Montaignea. Käännöksiä oli, mutta ne olivat hitaita lukea, koska kirjoittaja viljeli niin paljon äidinkieltään latinaa. Hänen isänsähän oli näitä pedagogisia kokeilijoita. Pojan kanssa sai puhua vain latinaa ja hänellä oli seuranaan etupäässä kirjoja, jotka todellakaan eivät nosta meteliä, kun lukija laskee niteen kädestään tai vie sen oman yksityisen torninsa hyllyyn.
Hain verkosta esimerkit kansainvälisestä painostuksesta, jota asiantuntijoita vastaan harjoitettiin. Rannan tapauksessa tehoa ei ollut. Oikeudenkäynnissä Slobodan Milosevic menetti malttinsa hänen todistajankertomuksestaan. Ranta itse kommentoi lehdistölle: Milosevic olisi voinut kysyä ex-mieheltäni, kannattaako kanssani ruveta riitelemään. Tuonnempana hän täsmentää, ettei eroon ollut liittynyt dramatiikkaa.
Kaiken jälkeen on mieleen jäävää tavata ihminen, joka on ollut Kosovon ohella tutkimassa ja tunnistamassa Estonian ja Thaimaan Tsunamin uhreja ja yli kymmenellä sotatantereella.
Kirjallisuutta ei pidä ihannoida. Suurimpien nimien joukossa on paljon sellaisia, jotka itsepintaisesti valehtelevat, kuten suurimpana kaikista Shakespeare, ja Tolstoi.
Viisaat taiteilijat käsittävät, että lukija uskoo mieluummin perättömyyksiä kuin totuuksia. Totuus on niin ikävystyttävää.
Siitä olin iloinen, että kun tialnne on se, että hienon American Libraryn parhaitten listoja kuormittavat skientologia ja Ayn Rand, on toisiakin listoja. Randin ”objektivismi” ja puhtaan itsekkyyden pyhitysyritys vetoavat tiettävästi samoihin laajoihin piireihin kuin Trump.
Klassikkosarjan ykkönen on Camus’n ”Sivullinen”, joka on paljon muun ohella kuvaus moraalisista valinnoista ylivoimaisissa tilanteissa, eli juuri siitä, mikä Randin mielestä on todella helppoa.
Camus on samaa sarjaa ja perimää kuin Monaigne. Hänen tuotantonsa – hänen esseitään ei saa koskaan unohtaa – harvinainen tunnusmerkki on pelon puuttuminen. ”Sivullinen” päättyy giljotiiniin. Giljotiini on yksi vapauden teemoista, tosin harvoin käsitelty.
Vapauden ja sattuman ihmeellinen yhteispeli on romaanissa rakennettu auringon heijastukseen, joka sokaisee päähenkilöä siellä hiekkarannalla, jossa ennakoiva eurooppalaisen ja arabin kohtaaminen tapahtuu. Siinä kohtaamisessa on ase mukana.
Giljotiini on kuin muistutus asioiden ja ilmiöiden monista puolista, ja siinä on mukana kuvaus oikeaoppisuudesta, jota hyvin sopivasti edustavat tuomarit.
Kirja on toinen muistutus maailman monimutkaisuudesta. Montaigne oli lähes 300 vuotta Vatikaanin kiellettyjen kirjojen listalla. Nähdäkseni tuo kielto oli täysin aiheellinen.
Jutun kuvana on Montaignen kirjoituskone, joka on siis hallussani.


18 kommenttia:

  1. Luottamustoimiin liittyvistä syistä poikkean joskus Kosovossa. Siellä saan ylistystä Ahtisaaren ja KFOR-suomalaisten maanmiehenä, mutta Rannan nimen maintseminen hyydyttää hymyt.

    Pelosta ja pelkuruudesta oli 22.12. -16 "Yle-Leaks"-puheenvuoro, josta Jumalan ja Jeesuksen "riisumalla" saa mielenkiintoisen, psykiatriakin hivenen puhuttelevan viestin:
    http://areena.yle.fi/1-3789811

    VastaaPoista
  2. Pelkuruutta joskus, mutta ehkä vielä useammin on kyse varkaudesta. Luvatun maan valloituksesta Pohjois-Amerikkaan, Australiaan, Tasmaniaan, Hitlerin puuhiin toimii sama kaava: tapetaan ne ja otetaan niiden maat ja mannut. Juutalaiset tappoivat miehet ja ottivat naiset ja lapset orjikseen. Fiksua joukkoa olivat jo silloin.

    VastaaPoista
  3. Jezhov, Jagoda ja Berija paljastuivat vihollisen agenteiksi, ja ammuttiin. Dzersinski jäi paljastumatta, koska ehti kuolla normaalisti. Putin on vielä paljastumatta. Television taannoisessa Stalin elokuvassa oli Berijasta onnistuneesti tehty vertahyytävä hahmo. Mutta lumous särkyi kun alkoi puhua englannin kieltä. Runoilija Brodsky onkin kertonut rakastavansa englannin kieltä, koska ei voi kuvitella sitä totalitaristisen hallinnon kieleksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Junttipakkoenglanti on helppo kuvitella totalitaristisen hallinnon kieleksi (tai oikeastaa ei tarvitse kuvitella, se on jo sitä).

      Poista

  4. Metsäteollisuushan otti ja lähti EK:sta. Ei se siellä ikuisesti ollut ollutkaan, Suomen Teollisuusliitto piti kotimarkkinan puolta ulkomaita vastaan. Vientisektori kutsui itseään puunjalostajiksi ja piti majaa Kauppatorin laidalla katsellen Presidentinlinnaa Korkeinta oikeutta ja Ruotsin lähetystöä. Sitten se lähti ulkomaille tuotteidensa perään ja asiakkaidensa perään. Ja omistajiensa perään. Pressoista Ahtisaari raivasi Indonesiaan metsäpeltoa, Sverige lähetystöstä tulivat Storat Marcus ja Jacob W ja möivät kalliilla markkinaa 2000-luvun maailmaan. Korkein Oikeus kuuluu asiaan sekin. Uskoisin sen kuittailleen allekirjoituksillaan välimiesvaivoista ja tunnonvaivoista sportteleita kynää ohjanneen PwC KPMG ja Roshier ja kuita muita aavesärkyjä lieneekään -uskotellessa ITE-raha-alkemiaa. Liivimiehet löivät laudat keskusverolautakunnan oveen. Talonvaltaus. Moottoripyöräpoliisi vartio pitämässä asiattomat kuten silkat kansalaiset loitommalla.

    Olisipa joku Helena Ranta täällä sosiaaliarkeologiankin kaivauksilla tunnistamassa tekijöitä ja uhreja. Niin ja ilmoittamalla mikä rikos tai vaihtoehtoisesti muu epäily jms. panna poliisisanomiin. Eipä näy eikä kuulu. Paperiliiton Timo Byman (vas.) sentään pikkasen kiristelee hampaitaan kerskatessaan Liittonsa olleen 110 vuotta itsenäinen ja pärjäävän oikein hyvin kutistuvalla porukalla ja poissa SAK:n Suomi palkkamallista, prekarioinnista.

    Any Rand olisi yksi epäilty, mutta saisiko häntä Kauppatorin KO:hon ? Vainajakin jo, mutta hengessä ainakin katastrofiin 2008 saakka. Luin hänen opetuslapsensa Alan Greenspanin ylistetyn elämäkerran The Man Who Knew. Greenspanilla oli sentään filosofia millä todellisuutta mitata leikata panna uusiksi. Paljon hän ja oppilaansa Wall Streetilla ja Helsingissä saivatkin aikaan. Nyt voi olla toinen aika edessä.

    Montaigne oli kai oudon penseä aikansa kiihkolle, uskonasioille, joiden nimissä noita kanssaihmisten repimisiä ja teilaamista seivästämistä riemukaasti riehuttiin.

    Sama meno vähemmin ruumiin kävi yli Venäjän imperiumin ja Mekan suunnan hiekka-aavikoiden omien silmiemme alla. Rukousnauhoja näpläsimme ja Valistusta valistimme yllensä, päällemme vedämme rekkoja.

    Niin Ukrainassa ihan tällä viikolla iso pankki otettiin de-oligarkistumisen nimissä veks yhdeltä nopeimmasta pankkilisenssin hankkineesta, joka pankkikoneella teki ruplaa vai mitä khiovaa ja osti niillä yksityistämis-setelit kuleksimasta. PrivatBank (!) ja hra ex-toveri M.Kolomojsky. Sama Tallinnassa. Ensin Hansa panki sitten Nordea Baltic. Sama Suomessa vaikka helenarantoja ei ole riittänytkään tunnistamaan.

    Joku oire kuitenkin joukkohaudan syvyyksistä: Sato meni Ruotsiin Selinille. Eläke-Varma joka kai totutussa omien ja klubituttujen mokien peittely- ja paikkaustoimissa oli tullut omistamaan 47 % Satosta -edellisen liikeenjohdon (neo-lib.) itselle-yksityistämisen ja pörssilistauksen päädyttyä kiville vuosikymmen sitten, möi satsinsa. No tällainen Selin Göteborgista omistaa nyt yli 50 prosenttia Satosta ja Sato omistaa 25 000 vuokra-asuntoa rajoittamattomin nylkyvuoraoikeuksin+asumistukisubventiolla.

    Sato tulee sanoista Sosiaalinen Asuntotuotanto, välirauhan vuodelta -40. Mitä välissä tapahtuikaan? Kerättiin eläketurvarahoja kuin pukinkonttiin monena jouluna. Sitten meni usko Joulupukkiin. Jäi sentään virvoittava Coca Cola.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Montaignen kirjoituskone?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Montaignella taisi tosiaan olla Remington, muistan lukeneeni.

      Poista
  6. Putinin ja Trumpin eiliset puheet olivat kuin Pohjois-Koreassa kirjoitettuja. Lisää tehokkaampia ydinpommeja mulle heti!
    Putinin pyöreästä naamasta tuli mieleen ihminen, jolle lääkäri on kirjoittanut tanakan kortisonikuurin. Kova on miehen kohtalo.

    Jouluksi rauhaa toivoo Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  7. Menikö kaikki oikein Milosevicin kanssa? Mies todettiin syyttömäksi vuosien jälkeen.

    "HAGUE TRIBUNAL EXONERATES SLOBODAN MILOSEVIC FOR BOSNIA WAR CRIMES TEN YEARS TOO LATE":Katehon. Ulkoministeriö julisti suomalaiset tutkimustulokset salaisiksi. Tällä salailulla oli suuri merkitys myös presidentti Milosevicin oikeudenkäynnissä, jossa Helena Ranta kävi todistamassa saksalaisdiplomaattien ohjauksessa toistaen kryptisiä luonnehdintojaan kun ei voinut puhua totta. http://www.turpeinen-saari.net/blogi/2016/12/13/14558

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikista maailman trollauksista yllä oleva kirjoitus on omassa luokassaan.

      Poista
  8. Äh, tämä on varmaankin jostain amerikkalaisesta elokuvasta, mutta muuten hyvin sanottu: "Faktalla fiktiolla on se ero, että fiktio on loogista."

    MHI

    VastaaPoista
  9. Pitäytyisi ihminen edes toistensa pääosin tarpeettomassa tappamisessa, mutta kun huvikseen murhaaminen ja armoton vihaaminen pitää ulottaa harmittomimmista harmittomimpiin eläimiinkin, esimerkiksi susiin.

    Ei huvita vuoden mittaan kestetyn teurastusten (enimmillään avuttomien) seuraamisen jälkeen toivottaa ihmiselle edes rauhallista tai hyvää joulua kun se on valehtelua vain sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutisessa oli että Poliisin tiedossa ei ole huhujen mukaista ihmisraatelua Lopella. Siksikö, että huhun uhri ei ole vielä tehnyt rikosilmoitusta suden toimien johdosta? Eläinten oikeuksista kun höpötetään, niin ymmärtävätköhän kettutytöt, jotta karvaturri voi joutua myös syytteeseen ja vankilaan? Suomi saa sitten Euroopalta eläinoikeustuomioita koska suden vankilaolosuhteet ovat epäinhimilliset. Afrikasta tulleiden, esimerkiksi homouden takia, pakolaisiksi lähteneiden paperittomien susien hyvinvoinnista huolehtii kielteisen karvapaikkapäätöksen jälkeen Kirkko, etteivät joudu poloiset taivasalle ulvomaan.

      Poista
    2. Jos susilla on epäilyttävän hyvä markkina-asema ja he käyttävät sitä monopolin tavoin nauttiakseen ajo- ja muita koirarotuja niin sehän ei kuulu EUn eläinoikeustuomioistuimelle pätkääkään. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön tulee tietenkin puuttua, kun meillä on susia ja heillä siellä ei.

      Poista
  10. Minulla on samanlainen kirjoituskone kuin kuvassa. Isäni kertoi, että se on ostettu Voltairen kuolinpesästä. Sukukalleus meillä. Jussi H.

    VastaaPoista
  11. Erkki kuuluu mediaan, joka elää valemedian ja "valemedian" ulkopuolella myös "totuuden jälkeisessä maailmassa". Kannattaa lukea vastalääkkeenä yllä mainittuun Pirkko Turpeinen-Saaren blogiin:

    http://tuomioja.org/kirjavinkit/2016/09/pirkko-turpeinen-saari-lahtari-punikki-teurastaja-marsalkka-mannerheim-kullervo-manner-ratko-mladic-historian-henkiloina-into-340-s-riika-2016/

    VastaaPoista
  12. Remington teki kuten moni muukin hardwarefirma kun kirjoituskoneet, ompelukoneet ja aseet olivat teollisesti yhteensopivaa high-tech:iä, painotti vain että Remington ja sillä selvä. Kyllä on sellaisia bloggaajiakin, epäilemättä.

    Montaignen bloggauksia kävin lukemassa kun projekti gutenberg oli jostain syystä suomeksi niitä edistänyt mutta oli siellä onneksi myös Nortamon jaarituksia, vaikka suomennos puuttuikin.

    Ostettiin meillekin ammoin sellainen salora ja oli kuitti jota ei voinut näyttää vaikka mieli teki koska oli täyteen hintaan ostettu mutta siitä on hyvin kauan internetajassa mitattuna. Kuittiakaan ei ole enää vaikka se kestikin saloraa pidempään. Ei voi moittia niitä joilla ei ollut.
    Kun eihän sieltä juuri muuta tullut kuin ne peppi pitkätossut.
    Tai oikeastaan ei, ne kävin katsomassa Immu-sedän Telefunkenista (ei ollut kotonansa itse, tai ehkä oli väistökonttorilla kun televisiosta tuli taas peppi pitkätossuja) joka tuoksui arvokkaalle bakeliitille ja putkien lämmittämälle huonepölylle. Ei ollenkaan samalle kuin se uusi salora, siitä katsottiin muppet-showta ja resurssineuvoja Hedwig-pöllöä ja Kim Borgin laulukoulua ja tietenkin raveja paitsi kun aurinko paistoi eikä jaksettu ryhtää sälekaihtimia alas jolloin koira katsoi, ikkunasta ulos. Eikun silloinhan ei ollutkaan juuri koiraa oikeastaan, sehän siinä oli että tuli katsottua telkkaria, justiinsa. Oikeita hevosraveja niin, siis mustavalkoisia niinkuin kaikki lätkämatsitkin siihen aikaan kun maailmassa ei vielä ollut värejä vaan vasta myöhemmin kun ne keksittiin ja kun ei enää telkkarista tullut kuin pelkkiä väritettyjä uusintoja. Nyt ei tule edes niitä vaan täytyy itse käydä katsomassa vidioita joten taas ollaan samassa pisteessä, nykimässä sälekaihtimia ja säätämässä värejä ja kirkkautta kun ei ole koiraa joka katsoisi ikkunasta ulos että mitä sieltä tulee ja ei itse viitsi vaikka ei ole edes sälekaihtimia että olisi jotain mitä ryhtää kiukuspäiten kun ei taaskaan telkkarista tule mitään. Ja voi olla hyväkin, moni koira ei pidä sellaisesta.

    Olisi Montaigne voinut tästä sentään edes vähän blogaista kun kerran on suomennettukin.

    VastaaPoista