22. marraskuuta 2016

Salainen agentti




Haluan jatkaa eilisestä. Epätasapainoisen sopimuksen paljon tutkittu tyyppi on ”agentti ja päämies”. Tutuin tilanne on johtaja tai hallituksen jäsen suhteessa osakkeenomistajiin, ja puhutuin ongelma on mielettömät palkkiot ja muut kannustimet. Ovatko ne yritykselle hyväksi?

Teorian tasolla samansuuntainen tilanne on ympäristö ja sähköauto. Miten valtio toimisi, kun ajoneuvoliikenteenkin päästöjä olisi rajoitettava? Jos suositaan sähköautoja, kysymys siirtyy ongelmaksi, miten sähköä tuotetaan niin että tilanne todella paranee.

Tuttu tilanne on asunto-osakeyhtiö ja urakoitsija. Toinen tarvitsee remontin ja toinen haluaa voittoa elinkeinotoiminnastaan, molemmat järkeviä ja kannatettavia pyrkimyksiä. Ongelma on se, että urakoitsija saattaa ansaita paremmin tekemällä huonoa työtä kalliilla kuin hyvää työtä järkihintaan. Putkistoasioissa maksaja eli asunto-osakeyhtiö on melkein aina vailla kokemusta. Suosittu kiero keino on luvata halvan tuntuinen hinta ja ottaa hyöty venyttämällä työn toteutusaikaa.

Kuinka ollakaan, tässä on myös poliittisen populismin ongelma. Suureksi arvioidulle äänestäjäjoukolle voidaan lupailla sellaista, mikä on käytännössä mahdotonta toteuttaa.

Kuvaan tulee näissä tilanteissa tavallinen ”epäsymmetrinen informaatio”.  Ihmiset esimerkiksi äänestävät henkilöä, joka lupaa työpaikkoja vapaakauppasopimuksen kaatamalla. Lupaaja luultavasti tietää, että ajatus on mieltä vailla. Kaupan rajoituksia ei raivata hyväntahtoisuuden vuoksi vaan kaupan lisäämiseksi.

Rajoittamalla kauppaa esimerkiksi Aasian kanssa esimerkiksi USA kuristaa sitä suurta alihankkijaketjua, joka on sen omalle menestykselle välttämätön. Elektroniikan ja elektroniikan komponenttien hinnat nousevat jyrkästi.

Luin rekkamiehen kertomaa USA:sta. Haastattelija mainitsi, että ammattiliiton Joffa oli kavaltanut jäsenmaksuvaroja miljoonia. Vastaus: mitä siitä. Hän on hyvä mies.

Joffan loistava ajatus, jonka turvin liitosta tuli maan suurin, oli liittoutua järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Agentti – päämies -suhde toimi loistavasti, sillä myös gangstereilla kuljetuspalvelut olivat tervetulleita, varsinkin jos ne olivat ilmaisia ja kuljettajan sai tarvittaessa tappaa. Hyvä mies.

Sopimus taloudellisen toiminnan perusteena toimi aluksi hyvin. Sosiologit huomasivat jo varhain sopimuksentekovoiman merkityksen, ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen Keynes kehitti siihen liittyvän yleisen teorian kysynnästä ja tarjonnasta. Sopimuksilla ei ole paljon merkitystä, elleivät kysyntä ja tarjonta kohtaa.

Ruotsissa ja Tanskassa sopimukset on jaettu oikeuskirjallisuudessa neuvottelusopimuksiin ja vakiosopimuksiin. Edellisessä sopimuksen ehdoista ja hinnasta voi aidosti neuvotella. Jälkimmäinen on tuo matkalippuesimerkki, ota tai jätä.

Matkalippu on mielenkiintoinen esimerkki. Kaliforniassa asuessani opin, miten lentolippu ostetaan. Hinnat vaihtelivat vielä tunteja ennen lähtöaikaa monikymmenkertaisesti. LA:sta pääsi SF:oon tuhannella tai kymmenellä dollarilla. Ajatus tuntui ensin pöyristyttävältä. Sitten tajusin, että tyhjä istuin maksaa lentoyhtiölle melkein saman kuin tuoli, jolla on matkustaja. Tosin Suomessa seuramatkojen viime hetken tarjoukset olivat olleet tuttuja ainakin Kalevi Keihäsestä alkaen.

Ajattelin kärjistystä muka ihmetellessäni eilen, miksei tärkeimpiä poliitikkoja kilpailuteta, vaikka tavarantoimittajat joutuvat käymään senkin tien.

Vastaus on tunnettu. Agentin ja päämiehen ongelma on mittaaminen, monitorointi. Tietääkö asianajaja tai hänen päämiehensä varmasti, miksi riita-asia voitettiin. Oliko se agentin eli siis asianajajan etevyyttä, vai olisiko päämäärä tavoitettu pienemmilläkin kuluilla ja käyttäen huonompaa lakimiestä?

En voi kieltää, ettenkö olisi itsekin joskus miettinyt, miten jokin asianosainen voitti juttunsa asianajajastaan huolimatta. Tuomarina saatoin olla joskus sitä mieltä, että juristin toimittamat ja laskuttamat selvitykset ja kuulustuttamat todistajat olivat asian ratkaisemisen kannalta tarpeettomia. Asianajajana toimittuani tiesin toisaalta, etten useimmiten uskalla jättää toimenpidettä tekemättä. Ei tukkimetsällä voi tietää etukäteen, mikä on se kanto, joka kaataa kuorman. Toisaalta tukkimetsällä tietää ja näkee, mikä on sellainen rinne, josta hevonen ei pääse tämän kuorman kanssa ylös.

Työmailla varsiteiden jäädyttäminen oli mahtava innovaatio. Jäisellä tiellä liikkuu tavaraa paljonenemmän kuin lumella. Niinpä hevosten aikakaudella savotoilla oli erikseen vesimiehet.

Schumpeter väittää, että innovaatio on taloudellisen kasvun ydin. Sitten hän väittää, että innovaatiot ovat peräisin yleensä suuryhtiöistä, joilla on muun muassa voimaa ja röyhkeyttä anastaa ne pieniltä.

Samainen Schumpeter oli myös sitä mieltä, että demokratia on toimimaton järjestelmä. Äänestäjillä ei hänen mukaansa ole kykyä arvioida ehdokkaiden kaupittelemia ajatuksia ja painotuksia. Ehdokkaat kilpailevat keskenään, eivät äänestäjien suosiosta.

Poliitikko on siis agentti vailla päämiestä, eikä hänen toimintaansa vaikuta, mitä hän tekee, vaan mitä hän näyttää tekevän.

Tämä ajattelutapa johtaa kirjaimelliseen tulkintaa. Pääministeri ja presidentti ovat päämiehiä, kuten usein sanotaankin. Heidän agenttejaan eli palkkalaisiaan ovat äänestäjät, joille jaetaan jotain päättäjien harkinnan mukaan.

Itse olen perustuslain kannalla. Lain on taattava keinoja taistella laillista esivaltaa vastaan. Sellainen on käytännössä mahdollista, koska meillä on vakiintuneet virkatuomarit, jotka eivät pidä itseään poliittisen koneiston osana.

Hyvä tuomari on valtion vihollinen.




7 kommenttia:

  1. Blogistilla on ilmiömäinen kyky tehdä aasinsiltoja asioiden välille ja sujuvasti loikahdella niitten välillä. En tiedä ketään muuta joka tällä tavoin osaa kirjoittaa, samalla tiiviisti.

    VastaaPoista
  2. Osuustoimintaliikkeellä menee hyvin. Se kun pikkuhiljaa laajenee kattamaan koko Suomen valtion

    VastaaPoista
  3. Demokratia voi hyvinkin olla, jos ei nyt ihan toimimaton, niin ainakin hyvin tehoton järjestelmä. Mutta siinä on yksi suuri etu muihin malleihin verrattuna: johtajat on helppo vaihtaa.

    Toisekseen se takaa tavalliselle kansalaiselle edes jonkinlaisen oikeusturvan myös valtiota vastaan.

    Kolmanneksi on esitettävä vakava kysymys: haluavatko ihmiset loppujen lopuksi demokratiaa? Ei se siltä tunnu, kun katselee suomitynnyrin tapinreiästä maailmalle.


    VastaaPoista
  4. "Kaupan rajoituksia ei raivata hyväntahtoisuuden vuoksi vaan kaupan lisäämiseksi."

    Tämän itsestäänselvyyden lisäksi pitäisi muistaa kolikon kääntöpuoli. Vapaakauppa voi olla myös uhka demokratialle, jos kilpailuetua voi saavuttaa haitallisin keinoin, esimerkiksi jättämällä ympäristönäkökohdat ja työntekijöiden oikeudet huomiotta. Jos jokin vapaakauppa-alueen maa tekee näin, muille tulee taloudellinen paine tehdä samoin. Valtioista tulee pelaajia, joiden on noudatettava pelin optimistrategiaa (esim. Nashin tasapaino ei aina ole optimi koko systeemille, vaikka sillä kilpailuideologiaa perustellaankin), ilman mahdollisuutta arvovalintoihin. Silloin ollaan päädytty lumedemokratiaan, jossa voidaan kyllä valita demokraattisesti päättäjät, joilla ei ole päätösvaltaa merkittäviin kysymyksiin. Toki jostain tielinjauksista voidaan päättää demokraattisesti. Ideaalimaailmassa olisi neljä demokratian tasoa: kunta, valtio, maanosa ja maapallo. Kullakin tasolla päätettäisiin eri asioista. Käytännössä ainakin ylin taso on utopiaa, mutta vapaakauppa on ongelma, jos ei edes EU:n demokratiaa saada toimimaan. Varsinkin pienelle maalle se olisi tärkeää. Suomi ei enää voi olla itsenäinen, vaikka sellaiseksi julistautuisinkin.

    VastaaPoista
  5. "Hyvä tuomari on valtion vihollinen."

    Tämä saattaa minut miettimään Venäjän (Kiinaa en tunne ollenkaan) länsimaalaisuutta. Venäjällä ja sitä ennen Neuvostoliitossa tuomari- ja syyttäjäpuoli olivat näennäisesti itsenäisiä mutta käytännössä ilmeisesti hallinnon narussa; joten vallan kolmijako oli siellä lähinnä imitaatio joka oli kulissi. Ajatus, jos se on tosi, on mielenkiintoinen; venäläisyys tekee ainaista lähes skitsofreenistä kompromissiä roomalaisen oikeuden (sen vähän mitä mä siitä ideana käsitän) ja itäisen blat- eli voima-ajattelun välillä.

    Pietari on Euroopan eurooppalaisin kaupunki, väitti Anatole France.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoittikohan Anatole arkkitehtuuria vai ilmapiiriä? Varmaankin Pietari vuosisadan alussa ja vielä 20-luvun alkupuolella oli atmosfääriltään hyvinkin eurooppalainen, mutta jos Anatole olisi käynyt siellä 70-luvulla (kuten minä), niin avoin eurooppalaisuus oli kaukana, tilalla painostava, apaattinen harmaus ja synkkyys. Tosin oli lokakuu (toisaalta sehän oli kansojen vapautuksen juhlakuu).

      Poista
  6. rajoittamalla kauppaa esimerkiksi Aasian kanssa esimerkiksi USA kuristaa sitä suurta alihankkijaketjua, joka on sen omalle menestykselle välttämätön. Elektroniikan ja elektroniikan komponenttien hinnat nousevat jyrkästi ... ym. ym.
    jos kaikki se perkeleellisen tyhmyyden ilmennys ja tiivistymä, joka uhkaa nyt astua supervallan johtoon, perutaan? tekninen vaalivillpi äänestyskoneessa? voiko se olla mahdollista? voi.
    kuulenko jo ihmiskunnan pidättävän hengitystään.

    VastaaPoista