23. marraskuuta 2016

Ilmiantoja




Informaatiosota on päivän kysymys. Mitä voi pitää totena on ikuisuuskysymys.

Heti kun lapsia alettiin kuvailla kirjallisuudessa, esiteltiin lapsia, jotka olivat ymmärtäneet jonkin asian sydäntä raastavan väärin, ja toisia lapsia, joilla oli pahoja vaikeuksia erottaa totta itse keksitystä.

Samanlaisia aikuisia on vaikka mitkä määrät. En oikein ymmärrä, miksi tiettyjä asioita sanotaan some-ilmiöiksi, vaikka ne ovat ikiaikaisia.

Minulle kerrottiin hiljan suullisesti, ei verkossa, että erään nimeltä mainitun ministerin vaimo on lakimies ja ratkaisee maahanmuuttajien asioita työkseen vastoin säädöksiä ja yhteisen kansan vahingoksi. Koska olen tottunut tarinoihin lakimiesten salaliitoista, katsoin asian, joka siis ei pidä paikkaansa. Rouva näyttää olevan koulutukseltaan opettaja.

Olen joskus joutunut ihan siviilissä kertomaan toisen ihmisen menneisyydestä, esimerkiksi haastateltavana. Vahinko ettei ole kosketuksia rikospuolen poliiseihin. Eräässä vaiheessa sellaisia oli paljonkin, ja myös vankilat olivat tuttuja.

Mytomaaneja on oikeasti olemassa. Olen tavannut ja keskustellut. Tuo piirre tahtoo aina hämmästyttää. Sana tarkoittaa keksittyjen juttujen sepittäjää, oikeastaan ihmistä jolla on pakonomainen tarve puhua aivan perättömiä.

Tähän joukkoon eivät kuulu propagandan tekijät eivätkä kelpo rikolliset – esimerkiksi petoksen ammattilaiset – jotka tietävät valehtelevansa. Raja voi olla liukuva. Kuten usein korostetaan, etevä petkuttaja hallitsee vaistomaisesti Stanislavskin menetelmän eli hän uskoo itse rooliinsa ja repliikkeihinsä.

Jos olen ymmärtänyt tuon taiteellisen teatterin ajatuksen oikein, sääntö on se, että ei saa näytellä. Näyttelijä onnistuu hyvin vasta kun hän itse tuntee esityksensä todeksi. Oikein hyvä näyttelijä saa pienen palovamman kylmästä hellan levystä. Tuo ajatus on oikeastaan selvää fysiologiaa. Refleksiä – kiskaiset kätesi kuumalta levyltä - on vaikea jäljitellä uskottavasti. Jos on taitava, refleksin voi provosoida itsessään.

Muutaman kerran olen keskustellut rauhassa näyttelijän kanssa ja joskus tämä on näyttänyt, miten itku tulee. Se on hämmästyttävä kokemus, kun sellaista pääsee katsomaan vierestä.  Näyttelijä on hetken hiljaa, sitten kyyneleet tulvahtavat silmiin ja kohta hän vollottaa täyttä kurkkua.

Itse en pystyisi siihen vaikka kuinka käyttäisin murheellisia mielikuvia.

Luin joskus jostain, että joku näyttelijä osasi rauhassa istuessaan hengästyä, alkaa punottaa ja hikoilla. En tiedä, liittyykö tuohon trikkejä. Ennen käytettiin nimitystä itsesuggestio.

Hypnoosi on joka tapauksessa totta, vaikkei ole nykyisin muotia. Olen nähnyt itse. Se ei oikeastaan enää kuulu tähän asiaan, mutta viihdehypnotisoija Oliver Hawk, jonka nimi oli oikeasti Olavi Hakasalo, kuoli 1988. Yllättäen hänestä on Wikipedia-artikkeli, jossa häntä kuvataan oman aikansa superjulkkikseksi. Mielikuvissani hän liittyy Hymy-lehden kulta-aikaan ja merkillisyyksillä revittelyyn. Mutta olinpa kerran näkemässä koulupoikana nuorisoseuratalolla hänen esitystään, joka oli erittäin vaikuttava.

Siihen aikaan kaikki pojat tunsivat sarjakuvasankari Taika-Jimin, joten hypnotisoiminen oli tietysti jotain jännää.

Kuinka ollakaan, mieleeni on jäänyt parhaiten esityksen vaihe, jossa yleisöstä poimitut koehenkilöt saatiin esiintyjän mukaan vaipumaan hypnoosiin ja kärsimään kuumuudesta, vaikka salissa ei ollut mitenkään erikoisen kuuma. Se tyttö, jolla oli meidän poikien mielestä ihailtavan isot tissit, sieppasi sinisen villapaitansa helmasta ja tahtoi tempaista sen päältään. Esiintyjä ehti hätiin. Me katsojat petyimme kovasti mutta toisaalta emme voinee olla ihailematta esiintyjän taitoa. Koehenkilö oli jälkeenpäin lähinnä vaitelias, mutta ei se voinut olla järjestetty juttu.

Tiedoista päätellen Hawkin toimintaan liittyi myös erittäin arveluttavia piirteitä, mutta en tunne asiaa lähemmin enkä ole kiinnostunut. Sen muistan kyllä, että kansanperinteessä on runsaasti juttuja silmänkääntäjistä, joista mainittavin oli savolainen Kuikka-Koponen, joka pani ihmiset uimaan tuvan lattialla kuin hukkuvasta veneestä ja ties mitä.

Mytomaaneja tai ei, mutta maailmalla kiertelee tietoja, jotka eivät ole aivan vähäpätöisiä, ja ovat todistettavasti vääriä. Sellaiset jutut voivat elää vuosikymmeniä.

Täysin ymmärrettävää ja tavallaan rakastettavaa on, että olen kuullut itsestäni muutamia tositapauksia, joista olen pohtimisen jälkeen arvannut, että jokin veljeni – varsinkin Mikon – teko on siirtynyt minun nimiini. ”Muistan koulusta, että sinä olit hyvä laulamaan.” – En ole koskaan ollut hyvä laulamaan, mutta Mikko oli.

”Karkasit kotoa ja sinut tuotiin poliisiautolla takaisin.” – Veljeni lähti naapurin pojan kanssa polkupyörällä kolmanteen pitäjään kaverin mummolaan, mutta matka oli liian pitkä. Ymmärtäväinen linja-auton kuljettaja poimi heidät pyörineen tienposkesta ja toi kotiin. Matkahuollosta Luomalan rouva soitti isälleni ja tiivisti verrattomasti: ”Täällä olisi tuomarille kaksi pikkupoikaa jälkivaatimuksella.”

Bussi oli luultavasti Vaasa-Virrat, omistaja Haldin & Rose.

Aina nämä kulkupuheet eivät ole harmittomia eivätkä liioin viattomia. Työpaikoilla lienee tänäkin päivänä ihmisiä, jotka käyttävät merkittävän osan ajastaan tuulesta temmattujen tarinoiden setvimiseen ja levittämiseen.

Työpaikkojen ulkopuolella heitä on vielä enemmän. Jotkut tapahtumat ovat rakastettavia. Tietääkseni minun lapseni eivät ole kokeneet samaa, mutta sisaruksistani yhtä itketti, kun hän oli joutunut valehtelemaan opettajalle. Hän oli sanonut, että isä on poliisi, kun ei ollut kehdannut tunnustaa, että todellisuudessa isä on vain varatuomari.

17 kommenttia:

  1. Hawk antoi myöhemmin n. 1970 yleisöesityksensä mennä sopivuuden rajan yli - useaan otteeseen. Kaveri hävitti rytäkässä aluspaitansa. Näin.
    Ei sitä unohda.
    Mytomania puolestaan on vaivannut alusta alkaen eritoten rockgenrejen journalismia. Kuka teki, mitä ja milloin, ja kuka taas ei tehnyt.
    alkaen nyt vaikka suomalaisesta Jormas-kokoonpanosta. ...Juice Leskinen taas teetti yhtyeellään, lähinnä Anssi Tikanmäellä sävellyksiä, jotka kirjasi omiin nimiinsä. Hän eli legendaa - totuus ja kuvitelma sekoittuivat ajoin rajusti.

    VastaaPoista
  2. Oliver Hawk ei ollut huijari. Tiedän sen kokemuksestani. (ikävä kyllä)

    Olin alokkaana armeijassa siihen aikaan kun yhtenä lauantai-iltana meille järjestettyyn juhliin tuli Koivistolaiset, Anja ja Anneli, ja Oliwer Hawk. Ensin tuo pimpsakka tyttöduo kireissä trikoissaan tanssi ja lauloi ja muutenkin kiusasi meitä poikaparkoja. Sitten esiintyi Hawk. Ilmottauduin heti vapaehtoiseksi. Meitä oli monta jotka ilmottautuivat. Hän määräsi meidät riiviin ja siinä kokeeksi "pikahypnotisoi" yksitellen meitä; ne jotka eivät heti hänen kosketuksestaan muuttuneet "hieman uneliaiksi", hän määräsi takaisin katsomoon. Minä jouduin lavalle. Meitä oli kuusi. Muistan kyllä kaikki hänen käskynsä, vähän ne tulivat kuin jostain veden alta, oudon kimeinä silti, ja muistan aivan tarkkaan ajatelleeni että "kyllä mää näitä pystysin vastustaa näitä käskyjä mutta tehdään nyt sen mieliks..." Ja niinpä... oli niin kuuma että piti alkaa vähentää vaatetusta, eikä sekään auttanut kun oli "on vain kuumempaa ja kuumempaa ja yhä vain kuumempaa", piru vie; käytännössä munasillamme meidän sekstettimme siinä loppujen lopuksi lavalla pyöri... (jonka jälkeenpäin sain innokkaasti asioita selittäneiltä ah niin toverillisilta varusmieskavereiltani kuulla) Sitten äkkiä olikin "on kylmä, on tavattoman kylmä, kylmä etc". Siinähän sitten alkoi hirveellä vimmalla repii vaatetta päälle, tapeltiin niistä vermeistä, jotka äsken olimme lattialle heitelleet. (Minäkin esityksen jälkeen huomasin että minulla on kahdet alkkarit, molemmat onneksi sentään INTin, ja muita toisten miesten vaatteita päälläni. Ja omiani ties missä.) Lopuksi siinä näytöksessä - siinä oli paljon muutakin välissä - istuttiin vierekkäin penkillä jonkun rakastetun tyttöystävän kanssa - Anneli, Irmeli, Sirkku tai mikä lie Mirkku - ja pussailtiin hartaasti... lopuks juotiin viinaa ja mölistiin ja laulettiin. Ja aina välillä kupsahdeltiin kumoon.

    Jälkeenpäin sotilaskaverini kertoivat värikkäitä, päivä päivältä entistä värikkäämpiä kertomuksia siitä mitä kaikkea siellä lavalla olin tehnyt. Vittu kun mua alko nolottaa. Komppanian upseeritkin, he jotka paikalla olivat olleet, minut nähdessään vetivät suupieliään ylöspäin. Eivät sanoneet mitään mutta virnuilivat.

    Että se siitä "kyllä mää näitä pystysin vastustaa mutta tehdään ny sen mieliks mitä se...". Katin kontit!

    Ps. Mä myös luulen että varuskuntakeikoilla tuo Oliweri vähän revitteli showtaan. Pani tekemään meidät hölmöpiä kuin muuten. Ei tarvinnut sievistellä kun katsojat oli kaikki mulkkuja, tai siis homogeenista porukkaa. (paitsi ne Koivistolaiset, kaksi sievää undulaattia)

    VastaaPoista
  3. Minä olin koulupoikana Hawkin Oliverin hypnotisoitavana VPK:n talon näyttämöllä muutaman muun ennakkoluulottaman kanssa - mukana oli tyttöjäkin.
    Haukkahan hypnotisoi meidät milloin janoisiksi ja sitten tuli pirun kuuma ja piti ruveta hyntteitä vähentämään. Jotkut tytöistä olivat jo Triumpheillansa ja silloin Oliver lopetti sen osuuden.
    Oli sellainen tunne, ettei minun ole pakko tehdä niinkuin Hawkki sanoo, mutta kuitenkin sitten tein ja jano tuli niin kova Oliverin hypnoosista, että vieläkin vuosikymmenten jälkeen olut maittaa...

    VastaaPoista
  4. Minä taas luulin luokkakaverini isää poliisiksi kun heidän autossaan lojui asiakirja "pidätystaulukot". Isääni epäilyni huvitti. Neuvostoliitossa ei olisi.

    VastaaPoista
  5. Muistan kuinka lapsena (3-4 v.) isäni sai minut myöntämään, että olin tahallani tehnyt/jättänyt tekemättä jotain. En tietänyt silloin, enkä nytkään, oliko kysymys kohdallani tahallisuudesta, harkitusta välinpitämättömyydestä annettua määräystä kohtaan. En voinut tietää sitä. Määräys koski saappaitten riisumista, mutten muista tarkoin niiden riisumissääntöä. Minut siis houkuteltiin, taivuteltiin, pakotettiin (ruksaa mieluisin) sanomaan totuudeksi sellaista, mitä en voinut tietää.

    Isäni puhui minulle tuolloin tavallisuudesta poiketen 'kuin vertaiselleen' kyykistyneenä silmieni tasolle. Se oli pelottavaa. Päinvastaista väittävät eivät tiedä mitään auktoriteeteista. Me kuitenkin teimme 'tasavertaisina' lujan sopimuksen. Me emme koskaan valehtelisi toisillemme. Luullakseni isänikin tiesi laillani, ettei kumpikaan pystyisi koskaan pitämään lupaustaan.

    Kun totuuden puhumisen mahdottomuuden 'eräissä tilanteissa' ymmärtää jo lapsi, joutuu ihmettelemään, mitä filosofit ja lakimiehet yleensä tarkoittavat puhuessaan totuudesta. 'Eräät tilanteet' ovat kaikki ne tilanteet, joissa toinen tai molemmat ovat epätietoisia kaikista asiaan vaikuttavista faktoista. Mikäli kaikki asiaan vaikuttavat faktat ovat kaikkien tiedossa, kysymys on vain triviaalista tautologiasta. Aurinko kiertää maata. Maa kiertää aurinkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "nut siis houkuteltiin, taivuteltiin, pakotettiin (ruksaa mieluisin)"
      > "ruksi Inv" > iskostus, indoktrinaatio.
      ko. tyyppiset indoktrinaatiomaneerit usein periytyvät sukupolvelta toiselle.

      Poista
  6. Jälkikommentiksi blogiin Pala kurkussa 17.11.2016: Kahdessa kommentissa sanottiin, että Studs Terkelin Amerikkalaisia unelmia (American Dreams: Lost and Found, 1980) on suomennettu. Itse asiassa se on alkuteoksesta lyhennetty versio. Silpominen vaurioitti sitä. Terkelin teksti on ”haastattelijan taidetta, [jossa] onnistumisen ehtona on alusta loppuun tekijän organisoiva osuus”. Harkittu ja toimiva rakennelma särkyy, kun siitä otetaan osia pois. (Sitaatti vuodelta 1983 Terkel-artikkelistani, jonka julkaisin uudestaan 1989 kokoelmassa Kapina rippituolissa.)

    Ja kun alkuun pääsin, heitän jutusta toisenkin sitaatin, koska siinä piilee jonkinlainen analogia tähän päivään: ”Amerikkalaisen unelman ideologia ei enää toimi, enimmät haastateltavat ovat sen suhteen pettyneitä ja epäluuloisia. Kun siitä tulee puhe, vanhempi polvi muistaa aina lamakauden, nuorempi Vietnamin; näiden murrosten rinnalla tuntuu kuin joku ensimmäinen tai toinen maailmansota olisivat olleet pikku bagatelleja. Ihmiset eivät luota systeemiin ja sen suuriin instituutioihin, ne perustuvat valheeseen.”

    Anssi Sinnemäki

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen ollut koululaisena katsomassa Oliver Hawkin esiintymistä Jyryn talolla, eikä sitä unohda koskaan. Hän todellakin "vei" koehenkilöt hikoilemaan saunaan, palelemaan pakkaseen ja "juotti" humalaan vedellä. Huikein juttu oli, kun hän "siirsi" koehenkilöiden tuntoaistin vesilasiin, ja kun hän pisti henkilöiden takana vedenpintaa neulalla, jokainen hätkähti samaan aikaan.

    Lavalla Hawk esitti ulkomaalaista ja puhui murtaen, mutta illalla, kun tiesin hänen majailevan kaverini kotona (oli muistaakseni äidin serkun Aleksander Casson ystävä), menin kylään ja siellä hän puhuikin ihan selvää suomea. Olin tarpeeksi vanha huvittumaan asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei se välttämättä ole niin yksinkertaista, tietoista - jos henkilöllä, joka tiettävästi oli mielentilaltaan diagnostisoimaton, toimi nk. sivupersoona, joka manipuloi - puheäänellään.
      Täss itsekään åle niin yhtä puuta, ajattelen eri keilellä kuin puhun.

      Poista
  8. Reima Kampman, psykiatrian professori 1970-luvulla, kertoi 1966 RUK:n kurssikaverinani Olavi Hakasalon opettaneen hänelle hypnoosin jalon taidon.

    Toinen kuulu hypnoosin taitaja oli Asser Stenbäck, Lapinlahden psykiatrian professori, harras kristitty.
    Kolmas on Hannu Lauerma, juristeille kovasti tuttu, vielä työiässä oleva totuuden järeä RiSe:n saarnamies.

    Kyllä, minäkin opin tuon hypnoosin taidon varsin hyvin, mutta nykyisin opetan sen johdannaista:

    Kun hengittää seitsemän kertaa ihan tavallisesti sisään ja heti sen perään yksitoista kertaa ihan tavallisesti ulos olo kummasti rauhoittuu.

    Muuan opettajani oli Rauni-Leena Luukanen-Kilde silloin, kun hän oli pelkkä everstin vaimo eikä vielä kirjoittanut mummonsa tekstejä automaattisesti, ei käyttänyt pohjoisen lehden toimittajaa haamukirjoittajanaan eikä nähnyt kameroita Rovaniemen keskustan katulampuissa.

    Hienoja ihmisiä nämä olivat, Kansanterveyslain siunauksella ammattiaan harjoittaneet ja karisman - devils eye - synnyinlahjanaan saaneet naiset ja miehet.

    Oman aikansa till eulenspiegelit ja hamelnin pillipiiparit.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kenetkähän tänään ilmiantaisin ? Jussi Huttusen, kansanterveysalan hyväntahdon missionäärin ja reseptirahan kirjoittajan. Terveysbisneksen Ylppö ja olisiko hakusaartoMedOne jms. strategikin sieltä Vallila Wall Street kepappikortteleista ?
      Attendotodellisuuden kouristuksissa tahtipuikkoprofessori on vissiin kääntänyt takkinsa, suojavärin päälle? Yks hailee, Cap cap CapMan kulkee, raha kilisee ja kierii. Tukkii suut ja korvienvälit.

      Tai vaikkapa sir Philip Greenin ? Mies kulkee vesillä omalla loistoristeilijällään, tiedättehän sellaisella joita joskus näkyy heille varatulla laituripaikalla Etelärannassa Kauppahallin vieressä. Miksiköhän se on varattu niille. Kuka ilmiantaisi. Ilmojen teillä Green kiitää omalla suihkarilla, Gulfstream G650. Siinä on makuuvaunu vai nukumaosastoko se tässä yhteydessä olisi. Mistä rahat ? Henkiparantajalta. Instrumentit tällä alkemian kultakeitosalalla ovat juridis-matemaattisia.

      Tämä Philip Green on menettää sir tittelinsä. 20.10.2016 parlamentin alahuone, sen Honors kunnialautakunta päätti riisua koristeen, kuten oli Royal Bank of Scotlandin ex-mahtimieheltäkin riistänyt. Mitä pahaa sir Philip oli muka tehnyt? Rikastunut jos medialta kysyt suomeksi. Varastanut jos labourilta ja Corbylta kysyt. Paljonko, no pari miljardia ja rapiat. Eivät pääse Huttusen diakonienkelit noin ylös -missä siivetkin sulaisivat kuin Ikarokselta.

      Green oli vähittäiskauppa alalla. Ketju vaihtui isompaan ja ja menestystä piisasi. Vihdoin hänellä oli BHS niminen ja sen alla lukuisia brändejä. Yhden mies osti panemalla omaa 15 miljoonaa ja velkaa 1300. Velka siirtyi BHS:ään. Sitten se myytiin ja ostaja hommasi lisää velkaa maksaakseen Greenille.

      Vanhasta likvidistä ja uudesta luotosta, myyjä Green veti jättipotin puhtaana käteen 2200 miljoonaa ja euroissa enemmänkin.

      "Ostajalle" jäivät velat ja eläkesäätiön vastuut. Kauppalopot ovat jäädä puille paljaille, eläkkeitä on jo leikattu eikä jatkosta suoriuduta lainkaan. Yllämainitut liiketoimet nauttivat lainsuojaa ja poliisivartiota. Voudit pitävät Greenin puolta kiukkuisia eläkeläisiä vastaan. Greenillä on oikeus puolellaan ja riitapuolista duunarit häviävät. Greeniltä menee titteli ja maine Cameronin talousviisaana. Viitsisikö mainita suomalaisia nimiä Kataisen tai Sipilän neuvonantajista tässä yhteydessä. Ei.

      Terveystalon omistaa wallenbergiläinen EQT. Diacorilla, omistajalinkissä Diakonissalaitos Säätiössä, on laajat maa-alueet, joiden kaavat parannetaan. Terveitä arvoja vastaan firma pumpataan täyteen SEB:issä vartavasten tehtyä EKP/SP normaalirahaa. Sitten EQT palauttaa liikoja pääomia -noita juuri vartavasten luottolaitoksessa (!) synnytettyjä, rahoja omistajilleen kuin Greenille. Velat jäävät Terveystaloon -ja maakunnille.Jukka Sjöstedt

      Poista
    2. Yritin pähkäillä tuota Diacorin kuviota mutta en päässyt näin pitkälle. Kiitos avusta!

      Adventtia valmistelee Kunnaksen Ilkka

      Poista
  9. "Se tyttö, jolla oli meidän poikien mielestä ihailtavan isot tissit, sieppasi sinisen villapaitansa helmasta ja tahtoi tempaista sen päältään. "

    Ei aikanaan taskurahojen puutteessa päässyt tilaisuudessa, valitettavasti.
    Tapasin mainitsemasi tytön useinkin myöhemmin aikuisina.

    Tuolloin koulupoikana opin käsitteen posthypnoottinen suggestio. Jotkut kyseisessä tilaisuudessa olleet olivat "mättäneet puissa kasvavia seteleitä taskuihinsa". Osa ihmetteli vielä seuraavana päivänä minne rahat olivat kadonneet.

    VastaaPoista
  10. Joskus, yhä useammin oikeastaan, valehdellaan niin vaarallisesta asiasta niin törkeästi, että mikään tapa levittää oikaisua ei riitä. Yritetään kuitenkin:

    http://vikes.fi/valeuutissivustojen-vaitteet-toimittaja-mohamed-ibrahimista-perattomia

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  11. Ilmianto median kyvyttömyydestä selvittää vaikenemisensa syytä 2016.
    (Blogin otsikkona on ”Ilmiantoja”.)

    Lauantaina 10.9.2016 tapahtui Helsingissä Asema-aukiolla välikohtaus, jossa Suomen Vastarintaliikkeen (SVL) mielenosoittajan potkusta katuun kaatunut vahingoittui. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina 11.9.2016 SVL julkisti kotisivuillaan videon ja sanallisen viestin otsikolla ”Välikohtaus katuaktivismissa”. Video julkistettiin samana päivänä myös you tube –sivustolla. Julkistamisista kävi ilmi välikohtauksen poliittinen ja väkivaltainen luonne. Tapahtuma olisi siis ansainnut yhteiskunnallisuutensa vuoksi välittömästi alkavan keskustelun mediassa. Uhri kuoli kuusi päivää myöhemmin sairaalasta kotouttamisen jälkeen.

    Vasta sen jälkeen kun lauantaina 17.9.2016 uhrin isä oli ilmoittanut facebook-sivuillaan poikansa kuolemasta ja siihen liittyvästä poliisitutkinnasta sai välikohtaus valtavan julkisuuden niin sosiaalisessa kuin marginaali- ja valtamediassa, vaikka tapahtuma oli netissä jo julkistettu kuutta päivää aikaisemmin you tube –sivustolla ja SVL-kotisivulla.

    Miksi valtamedia vaikeni kuusi päivää?

    Vaikenemiseen saattoi olla ihan hyväksyttävä syy: uhrin tai hänen edustajansa tai tutkinnallisista syistä poliisin esittämä toivomus.

    Toinen syyvaihtoehto on ihmisarvo-näkökulmasta todella raadollinen: uhri ei valtamedian mielestä ollut riittävän edustava käytettäväksi, antamaan kasvot, kansallissosialistisen SVL-järjestön lyömiseen. Uhrin taustasta ja elämäntilanteesta tihkui julkisuuteen tietoa.

    Mediassa ei liene pohdittu kuuden päivän vaikenemisen syytä. Media on kykenemätön itsekriittiseen pohdintaa? - JR

    VastaaPoista
  12. Aikoinaan rekkahommissa oli iso apu kun pystyi itsehypnoosin avulla vetämään parissakymmenessä minuutissa kunnon yöunet. Joitakin kavereitakin tuli autettua esimerkiksi koejännityksen poistossa.

    VastaaPoista
  13. Olin muutaman kerran Oliver Hawkin autokuskina ja hän kertoi olleensa nuorempana Afrikassa ja siellä oppineensa puhumaan eläinten kanssa. Kun sitten kerran huomasin fasaanin tien penkalla, pysäytin auton ja Oliver avasi ikkunan ja kutsui lintua, joka taapersi auton vierelle. Oliver puhui linnulle jotain kieltä ja lintu kaakatti vastaukseksi. Kukko oli kertonut asiansa olevan kunnossa. Oliver kehui myös pystyvänsä säikäyttämään karhun. Muutamalla Tikkurilan huoltoasemalla oli karhu häkissä - sehän oli silloin sallittua ja taisi karhuhäkkejä olla muillakin huoltoasemilla. Pitkään emmittyään huoltoaseman mies päästi Oliverin häkkiin. Oliver karjaisi ja karhu hyppäsi peloissaan häkin vastakkaisen puolen kaltereita vasten. Että sellainenkin mies Olavi Hakasalo oli.

    VastaaPoista