26. lokakuuta 2016

Sloboa




Teknillisissä yliopistoissa opetetaan kryptografiaa. Luennoille on ollut kovasti tungosta.

Vain Shostan kanssa pääsin keskustelemaan joskus Helsingin slangista salakielenä. Muistelen lykänneeni hänelle Paunosen suuren slangin sanakirjan, joka oli näkyvä, uraa uurtava ja sai Tieto-Finlandian vuonna 2001. Kaikki muut TKK:n professorit olivat sykkiläisiä ja paremmista piireistä. Shostan kouluvuosien kotiseutu oli Toinen linja.

Emme ole olleet yhteyksissä muutamiin vuosiin. On siis ilmoitettava näin verkon välityksin, että Heikki Paunosen uusi kirja ”Sloboa stadissa” on omiaan mullistamaan maailmankuvaa ja lisäksi se on hauskaa luettavaa.

Paunonen suomen kielen professorina on tehnyt sen, mitä muutama on yrittänyt, pahamaineisimmin Veijo Meri, jonka julkaisut sanojen synnystä ovat ennen kaikkea epäluotettavia. Lukijalle on voimille käyvää, että joutuu pohdiskelemaan kovasti, onko jokin selitys kirjoittajan katteeton päähänpisto vai tutkijan tai tutkijayhteisön vakaa kannanotto.

Paunosen hienossa kirjassa (Docendo, 2016) esittää roolia jopa kadonneen kaupungin kuollut kieli, nimittäin Viipurin katukieli. Tiesihän lukija, että esimerkiksi Lopotti on oikeastaan sama sana kuin ”slobo”, joka taitaa Helsingissä olla edelleen käytössä? Viittaus tarkoittaa venäläisyyttä, Paunosen kirjan aihetta.

Helsinki ja Suomen tasavalta teeskentelivät tarmokkaasti, ettei täällä mitään venäläisperäistä olekaan. Ajatus on aika villi, ottaen huomioon Senaatintorin ja Kauppatorin rakennuksineen. Mutta niin vain katukuvasta on ehkä häipymässä kuuluisinkin venäläinen liikenimi, Koff, siis Sinebrychoff. Edes Diakonissalaitos ei enää viestitä, että tämä kokonaisuus, nykynimeltään kai Diacor, on sangen venäläisillä rahoilla perustettu hieno laitos, jonka takana oli hovineiti Aurora Karamzin, itse suomenruotsalaista aatelia ja useankin venäläisen raharuhtinaan leski.

Vain asiantuntijat ymmärtävät, että esimerkiksi neuvostoelokuva ei noussut tyhjästä, vaan perinteestä. Suomessa venäläisyyttä edustivat elokuvassa upeasti Valentin Vaala ja Teuvo Tulio ja teatterin puolella tietenkin Eino Kalima suorine kontakteineen jopa Moskovan taiteelliseen teatteriin. Ajoittain Otavan palveluksessa ollut mainonnan ja kuvajournalismin ja pilajulkaisujen uranuurtaja Veli Giovanni eli H.J. Viherjuuri julkaisi itsekin venäjän oppikirjoja ja kuuluu vaikuttaneen ratkaisevasti siihen, että Suomessa ilmestyi paljon venäläisiä klassikkoja käännöksinä.

Vahvin venäläisyyden ala oli iskelmä- ja laulelmamusiikki, joka oli soinnutusta myöten Pietarista omaksuttu. Suomalainen molli – laskeva seksti – on todellisuudessa venäläinen molli. Venäläisen Aleksanterin kimnaasin kuuluisia oppilaita oli esimerkiksi George de Godzinsky.

Isäni, joka paikkakunnalla asuneena osasi viipuria, saattoi joskus parahtaa pimeimmällä Pohjanmaalla, että ”vilt kiva”. Se puolestaan on Kustaankadun ja Vaasankadun kieltä Helsingistä, eli hänelle kotiseutumurretta. Sedistäni ainakin Kale ja ajoittain Jorkku saattoivat heittää kokonaan slangiksi.

Slangissa ja murteessa on se erikoisuus, että niiden jäljittely on vaikeaa. Kumpaankin kuuluu tietynlainen ääntäminen ja puherytmi. Vanhaa slangia puhuttiin nasaalisti, välillä kiekaisten.

Menen tällä viikolla kirjamessuille myös näytteille pohjalaisten murrelevyjen kanssa (Vaasan Jaakkoo). Suhtaudun hyvin uteliaasti siihen, vieläkö suomen kielen murteen ymmärtäminen on ihmiselle häpeä, vai joko se katsotaan ansioksi.

Itse olen tunnetusti sitä mieltä, että murre on verraton väline kielen rikastuttamiseen, etten sanoisi kaivosteollisuuden hengessä rikastamiseen.

Slangi oli ennen ainakin opettajien mielestä huonoa käytöstä, jollaista ei tullut suvaita. Tiedettiin että slangin puhujat olivat hampuuseja, samaa joukkoa jota ennen nimitettiin sakilaisiksi.

Paunonen on osoittanut ennenkin, ettei slangi ole mihinkään kadonnut. Slangi muuttuu. Paunonen latelee suorastaan satoja esimerkkejä lapsenlapsiltaan kuulemikseen. Se on kohdittain erikoista, koska kirjan aiheena on nimenomaan slangimme venäläisyys.

Itse asia on kai tuttu. Sellaiset sanat kuin ”voda” ja ”mesta” ovat puhtainta venäjää ja samoin tietenkin lafka ja safka. Mutta kirja löytää niiden runsauden.

Tähän voi tuoda lisähuomautukseksi käsityksen slangista – oikeastaan jargonista – tietoisena salakielenä.

Slangin ja murteen muuan suuri ero on kielioppi. Slangissa yleensä vain käytetään erikoislaatuisia sanoja, mutta lauserakenteet eivät muutu. Murteessa on toisin. Turkulainenkin lupaa kieltämällä. ”Et sää turpaas tahdo” on suora kysymys.

Erikoiskieli tähdentää yhteenkuuluvuutta mutta on samalla tietoisesti tarkoitettu menemään asiaa tuntemattomilta sivu korvien. Narkomaaneilla on syy käyttää kummallisia sanontoja. Paunosen aikaisemman kirjan mukaan ”Onks Heikkiä näkyny?” saattaa tarkoittaa ’”tiedätkö, mistä saisi heroiinia”. Slangilla tehtiin ja kai tehdään edelleen selväksi, mistä kaupunginosasta ja mihin mahdolliseen tappeluporukkaan puhuja kuuluu. Töölönlahden eri puolilla puhuttiin eri tavoin.

Sloboslangi painui näkymättömiin mutta jatkaa vaikutustaan. Luultavasti käsillä on uusi nousu.

En osaa kuin ihastella. Näin tärkeä ja keskeinen asia näin laajasti ja nautittavasti ilmaistuna! Toivottavasti muille käy samalla tavalla kuin minulle. Esimerkiksi taas virallinen Narinkka on tässä kirjassa selitetty tyhjentävästi – ja hauskasti.

Vaihtoehtoja on monta, mutta ”kiva kaveri” saattaa olla sloboslangia ja olisi tarkoittanut alkujaan, ”taitava varas” tai laatuunkäyvä oman jengin jäsen.


22 kommenttia:

  1. Slobohoro aneli mestoilla vodaa, mut breikkasin, ku hiletti niin broadisti.
    Kiva kaveri on nasta kundi, suorastaan aika heebo. Kyrkslätissä asuu must ihme böndejä ja jyvien bortsjemmaajia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öbikses päin on ihme monojengi, ne vaa griinaa ja dokaa bissee ja skulaa kaikkii ihme biisei. Kandee ottaa lungisti. Tsigge flekkaan ja fledaa voogulle. Midnight Dynamos skraitalle ja hulinat stuugas ja jotain snadii nakerreltavaa ettei koko ajan tartte ravaa strooliksella. Jäävettä vikaks ettei tu karsee darra, siis niille ketä ei haldaa ja oo treeniä ees öögaillu. Kolme stobee Aatulimpparia on sellanen snygga satsi.

      Tämmönenki tsennataan ku Lättäjalka. Siinon 2 cl A-Aalimuu ja pikkusen K-vitamiinii, se on korvien huuhteluun mut kyl sitä pystyy dokaa ku kisko liikaa ja laatota taksii sisältä.

      Tjänare tsendiksille tänne Taavin tuubiin vaa
      X 1 K -iku Dimwitty Duck

      paavo sakari
      varotaaks vaa kirkasta

      Poista
    2. Öbis, oi Öbis, siellä minäkin laivastossa olin, kun armeijaan en onnekseni kelvannut. Sittemmin siirryin kuninkaalliselle miinalaiva Hämeemaalle, Riga-luokan saattajalle.

      Poista
  2. Näkisin murteen ja slangin aika erilaisina ilmiöinä. Helposti kuvitellaan, että murre on väärin puhuttua suomea, vaikka se itse asiassa on aitoa paikallista suomen kieltä. Se on siis kirjakielen pohjana, kirjakieli perustuu siihen. Sen sijaan slangi rakentuu ikään kuin kirja- ja puhekielen päälle, muuttaen sitä puhujien taustan mukaan ja tuoden kieleen lähinnä uusia sanoja ja ilmauksia.

    Tiivistäen ja kärjistäen: murre on luja perustus, slangi on tuuliviiri.

    VastaaPoista
  3. Jossain uudessa etnografisessa tutkimuksessa helsinkiläisistä huumeidenkäyttäjistä oli hauska maininta siitä, että koska käyttäjät, välittäjät ja muut asianosaiset joutuvat jatkuvasti kehittämään uusia kiertoilmauksia puuhilleen pysyäkseen askeleen langoilla kuuntelevaa poliisia edellä, he tipahtavat itsekin usein kärryiltä siitä, mistä olikaan kysymys.

    Onkin hassu ajatus, että esimerkiksi samoista lähtökohdista kehittyneen cockneyn puhujatkin osan aikaa vain teeskentelevät tajuavansa, mitä mikäkin sana "oikeasti" tarkoittaa. Tai luulevat tajuavansa, mutta merkitys onkin jo eri kuin viime viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiramme oppi uuden sanan nopeasti, usein viimeistään kolmannella kerralla.
      Siksi autosta piti käyttää jatkuvasti erilaisia kiertoilmauksia kun jouduimme puhumaan autolla kylille tai sukulaisiin menosta koska emme tahtoneet turhaan innostaa yli-innokasta matkustajaa ja saisimme puhua kaikessa rauhassa. "..kumipyöräiselläkö me mentäisiin..?"

      Poista
  4. chief inspector High (a.k.a. Highhorse, Haikka, Haikala, haivattien v. t. ylkäyttöpiällikkö ym. etc. osv. & *)keskiviikkona, 26 lokakuuta, 2016

    Raamattuki on vendattu stadiks.

    VastaaPoista
  5. Seitskytluvulla pilveä tiedusteltiin Vanhan kulmilla kysymällä "Onk Erkkii näkynny?". Henkilökohtaisesti en tunne, ketä Erkkiä. Mitä vennään kieleen tulee niin synnyinpaikkakuntani sanoissa lienee paljonkin sieltä peräsiin olevii -- pitskat, teleskat, ristana, sarain, aprakka, huikku ja emmiä höit muistakaa. Kieli elää kun se lainaa. Ja sit on tää muusikkoslangi, jost sietäis tehä ihaa oma kirjasa.

    VastaaPoista
  6. Sibeliuksellakin on venäläinen juonne.

    VastaaPoista
  7. Kivasti laiteltu tämä juttu Proffalta.

    Kemppistelyä nyt sitten vaan.

    Eihän meidän mitään hävetäkään tule tai tarvitse?

    Sana on Sana ja: "Se pitää / tulee uskoa kun sanotaan."

    Sanoi Sosä (joksi häntä kutsuin, silloin Pienenä)
    Sosä Sahaa! Herättyäni oitispaikalla kirmasin kurkkimaan mutta Mummi että etkö panisi vaikka housut jalkaan..? Oli toki toinenkin; hänellä oli tapana hakata klapeja aamuisin, ennen muiden heräämistä.

    Sosä -akkaa! (pikkuisen oli tuota puhevianpuolta siihenaikaan)

    Hurraa!**

    VastaaPoista
  8. Murteet ovat kuin tuore kala, ne menevät nopeasti pilalle ja vanhan slangin haistaa kauas kun sitä yritetään tarjota. Intonaatio, rytmi ja flow. Stadissa muistaakseni suositaan tuplailmaisua (fitissä kunnossa) ja tarkoitusten vaihtamista (dokata röökiin). Nää mitä ite oon huomannu.

    Mielenkiintoisin itäisten vaikutusten tyyssija on Pogosta. Aivan käsittämättömän omaperäistä menoa suomalaiseksi. Juurikin niin suomalaista menoa että kannel vain raikaa. Ja vaikka Jeffit ovatkin vaikutteita paljon muualta saaneetkin, ei geenipooli ole turhan laaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dokata röökiin? Zum Teufel, was ist das? Wer sind Sie? Sie haben keine anung.

      Poista
  9. Vielä vähän aikaa sitten Helsingin raitiovaunut pysähtyivät Kaisaniemessä Varsapuistikon pysäkillä, jonka raitiovaunussa pyörivä opasteteksti ilmoitti ruotsiksi olevan Fölskvären. Nyttemmin nimi on tekstityksessä muutettu Kaisaniemenpuistoksi, joka on tietenkin se isompi puisto. Tutkittuani harvinaisemman "skvär"-sanan alkuperää sen taustalta paljastui englannin square. Ruotsissa skvär on paikannimissä jokseenkin tuntematon. Suomessa sana on vakiintuneempi, koska se on ilmeisesti omaksuttu venäjän kielen kautta. Venäjässä käytetään skver-sanaa.

    http://www.dn.se/kultur-noje/vad-betyder-skvar/

    http://www.sprakbruk.fi/index.php?mid=2&pid=13&aid=2376

    Hälsningar från en som längtar efter Kajsaniemis metrostation.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko kuitenkin niin, että murre tai vähemmistökieli vaatii säilyäkseen myös alueen tai ainakin yhteisön. Ajattelen vain, että karjalan kieli säilyi Tverin Karjalassa ruptuurisodan jälkeen yli kolmesataa vuotta, mutta liukeni Suomessa yhdessä sukupolvessa, kun kielen puhujat asutettiin valtaväestön sekaan. Kolttien tilanne on hieman toinen. Niin karjalan kuin saamen kielten käyttöä on koulumaailmassa aikanaan jopa pyritty tukahduttamaan, mutta esim. tätini kertoi sodan jälkeen kansanopiston suomen kielen opettajan sanoneen heille parille salmilaistytölle, että älkää koskaan luopuko kielestänne, kun teille ei muutakaan ole jäänyt.

      Poista
    2. Jos viittaat yhdessä sukupolvessa liuenneella "karjalan kielellä" ns. luovutetun Karjalan puheenparteen, niin se ei ollut varsinaista karjalan kieltä vaan suomen kielen kaakkoismurretta.

      Karjalan kieltä puhuttiin ja puhutaan hieman ylempänä, etupäässä Venäjään kuuluvassa Karjalan tasavallassa, jossa se on taantumassa kuriositeetiksi venäläistämispaineen alla.

      Poista
    3. Nykyään vähemmistökielen statuksen saanutta liivin kieltä tarkoitin kuten ilmeisesti sinäkin toisessa kappaleessasi.

      Poista
  10. Eiköhän kieli ole erottautumisen väline. Me haluamme puhua ei lailla kuin he, koska haluammme näyttää, että olemme erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai samaistumisen väline. Haluamme puhua, oppia puhumaan samalla tavoin (kaveripiirissä, työpaikoilla jne.) kuin muut, koska haluamme näyttää että olemme samanlaisia, kuulumme samaan joukkoon.

      Poista
  11. Erityisen noloa on suomalaisen nuorison tapa käyttää englannin kielen slangisanoja, joita opittu youtubesta tms. Kun kuitenkin mainitun kielen peruskielioppi on hakusessa eivätkä sibilantitkaan oikein suju, niin melko höpöä tulee suusta.

    Yleiskielen käyttäminen ei ole koskaan väärin ja vanhaan hyvään aikaan kun ihmiset vielä käyttivät luotettavia sanakirjoja, epätoivottujen sanojen yhteydessä oli varoitusmerkki.

    Nimim. Ashley ei ole Assley.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveä Coca-colaliemessäperjantaina, 28 lokakuuta, 2016

      Tarkistettuani aapeeseekirjasta tämä osoittautui paikkansapitäväksi.
      On paljon mitä en ymmärrä kuten mitä on Ruotsi-Suomen mutta mitä ei ole ei voida ymmärtää.

      Nimim. Heightin ei ole heitin

      Poista
    2. Tuo merkki on siis ⚠ ja jos sana on merkitty sillä, niin sitä ei vain käytetä sivistyneiden parissa.

      Poista
    3. Sivistyspuutesana vaiko sivistyspoistosana? Sivistys peittää sanat mutta jättää merkin. Rauman pitsiviikot ovat sivistyksen merkki. En ole vakuuttunut että sanojen hilloaminen ja käyttämättä jättäminen on sivistystä. Olen silti vakuuttunut että korruptoituneesta sanataiteilusta korruptoituneeseen politiikkaan on lyhyempi matka kuin yleensä on viitsitty ymmärtää.
      Vrt. sokean kutsuminen kompakielen termillä täysin näkörajoitteiseksi.

      Poista