10. lokakuuta 2016

Hopeakettu




Marjaliisa ja Seppo Hentilän ”Saksalainen Suomi 1918” saattaa sopia mietittäväksi niille, joille Itämerendivisioonan osuus kansalaissotaan on epäselvä. Itse asiat tunnetaan tutkimuksessa puolen vuosisadan takaa.

Jos joku haluaisi kunnioittaa kukkalaitteella suomalaisia sinisilmäisyyttä ja hyväuskoisuutta, Vanhan kirkon puiston kulmassa Bulevardin ja Annankadun risteyksessä oleva saksalaisten kaatuneiden komea muistokivi olisi sopiva paikka.

Suomalaiset eli siis osa sivistyneistöä ja johtohahmoina Svinhufvud ja Paasikivi olivat ikuisesti kiitollisia saksalaisten ainutlaatuisten epäitsekkäästä avusta meille vähäpätöisille, joita kukaties uhkasi bolshevismi ja tuho.

Svinhufvud väitti myöhemmin, ettei muista maaliskuun 1918 kolmea valtiosopimusta, jotka lähettiläs Edvard Hjelt allekirjoitti omin lupinsa mutta sai niille senaatin hyväksymisen. Paasikivi on runsaassa muistelmatuotannossaan varsin vähäsanainen näiltä osin; hänellä riittää selittämistä saksalaisen prinssin valitsemisesta Suomen kuninkaaksi eduskunnassa, josta puuttuivat yhtä vaille kaikki vasemmistolaiset, myös ne, joilla ei ollut osaa kapinaan.

Saksalaissuuntausta ankarasti vastustanut Mannerheim, joka sai viikon voitonparaatinsa jälkeen potkut armeijasta juuri sopimattoman, Ranskaa, Englantia ja Yhdysvaltoja suosivan politiikkansa takia, tapasi Itämerellä laivassa kaksi suomalaista herraa, jotka olivat matkalla kutsumaan kuningasta. Mannerheim kysyi, eikö ajankohta ole ”epäasianmukainen”. Saksa oli juuri lähettänyt ensimmäisen rauhanpyyntönsä menetettyään mahdollisuutensa Länsirintamalla.

Suomalaiset herrat pitivät menettelyään täysin asianmukaisena.

Maaliskuun sopimuksilla Suomi oli selkeästi ja kiistattomasti luopunut kaikesta itsenäisyydestään Saksan hyväksi, ja se koski myös teollisuutta ja vientiä. Suomesta oli tullut kesken sisällissodan alusmaa, protektoriaatti.

Armeijassa ja siviilihallinnossa ylintä valtaa käytti Rüdiger von der Golz, saksalaisjoukon komentaja. Hindenburg, Ludendorff ja Saksan ulkoministeriö ilmaisivat kirjeissään ja kirjelmissään tyhjentävästi, ettei Suomi kiinnosta Saksaa muutoin kuin raaka-aineen lähteenä, ja lisäksi Karjalan kannas on sopiva pihtiliikkeen tukiylväs, Narva kun oli jo saksalaisilla. Pietari valloitettaisiin heti kun Länsirintaman taistelut olisi voitettu.

Suomalaiset maksoivat jälkeenpäin puoliväkisin retkikunnan kustannukset ja vahingonkorvausta saksalaisen yksityisomaisuuden tärvääntymisestä eduskunnan päätöksellä. Tapaus lienee ainoa laatuaan maailmanhistoriassa. Voittoisa liittolainen maksaa sotakorvauksia valtiolle, jota ei enää ole…

Hentilöiden kirjassa on paha puute. He mainitsevat, että saksalaisten esikuntapäällikkö von Falkenhorst oli ’”kaksinkertainen suomentaistelija”, koska oltujaan täällä 1918 esikuntapäällikkönä hän ilmaantui johtamaan Saksan joukkoja Norjaan ja yrittämään Muurmannin valloitusta 1941. Hän komensi Norjassa olevia joukkoja sodan loppuun asti ja sai sitten vaivoistaan kuolemantuomion sotarikoksista. Se muutettiin pitkäksi vankeusrangaistukseksi, josta hän istui useita vuosia ja kuoli korkeassa iässä 1968.

Siinä vasta saksalainen! Kenraalina keisarin armeijassa, Weimarin tasavallassa ja Hitlerin armeijassa! Tärkeintä on olla uskollinen esivallalle, mikä se kulloinkin onkaan.

Mutta se lähteiden puute on Wolf Halstin muistelmat I-III. Halsti oli kaksikielisenä pikkupoikana von Falkenhorstin lähettinä Helsingissä 1918, ja jälleennäkeminen pohjoisessa 1941 oli riemukas, kun von Falkenhorst johti Operaatio Hopeakettua. Lapin sodassa 1944 saksalaiset sitten nimittelivät Halstia petturiksi. Halstin muistelma olisi ensiluokkainen aikalaislähde.

Kirjoittajana ja sotilaana Halsti ymmärsi tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat paremmin kuin kukaan toinen. Hänen laatimansa laaja sotahistoriakin on hyvin tarkoituksenmukainen. Myös muistelmissa on sokeita pisteitä aina sopivasti.

Tänä vuonna ilmestyy monta kirjaa aiheesta ’”Mannerheim pienenä”. Hänen risaista nuoruuttaan käsitellään; toisissa kirjoissa kerrotaan, miten huono ylipäällikkö hän itse asiassa oli. Pian saamme varmaan lukea, että hän oli aivan surkea myös presidenttinä. Ennen pitkää Kiasman vieressä olevaan patsaaseen kiinnitetään nimen perään Hannu Salaman Mannerheimista joskus käyttämä kodikas tamperelaisnimitys ”Murha-Kustaa”.

Neljänsissä kirjoissa korostetaan, että hyökkäys Syvärille ja Ääniselle 1941 oli paha virhe, ja vastuussa siitä on Mannerheim.

Tuota sotaliikettä sopii todella ihmetellä. Se tuli Suomelle kalliiksi kaatuneina, eikä sen tarkoitusta ole helppo käsittää. ”Pantti” tuleviin rauhanneuvotteluihin oli Mannerheimin selitys, jota hän ei itsekään uskonut. ”Miekantuppipäiväkäsky” villitsi etenkin nuoremmat upseerit. Nyt vapautetaan heimokansat! Tosin heimokansat eivät halunneet vapautua, ja esimerkiksi Kiestingin ja Uhtuan taistelujen vaikeus johtui siitäkin, että siellä karjalaiset puolustivat kotitanhuviaan suomalaisia ja saksalaisia vastaan.

Saksalaisten maahantulon salliminen 1940 Mannerheimin ja Rytin päätöksellä ja hyökkäys kauas Karjalaan on kuitenkin helppo selittää. Paasikivi ei sitä käsittänyt; hänellähän oli mahtava taito osua poliittisissa ratkaisuissaan kerran toisensa jälkeen harhaan.

Mannerheimin ehkä alkujaan tunteenomainen vastenmielisyys saksalaisia kohtaan kehittyi jo 1918 kokemukseksi puheitten ja tekojen erosta. Myös 1940 saksalaisilla oli Suomessa sotilaallisia, taloudellisia ja poliittisia päämääriä. Tuota Mannerheimiin tulkintaa lienee tukenut Saksan ja Neuvostoliiton sopimus 1939 ja Talvisodan vaiheet.

Niin Mannerheimille oli vanhastaan selvää, ettei Saksan tarkoitusperiin kuulunut myöskään 1941 Suomen tukeminen. Jos Suomi ei olisi hyökännyt Syvärille 1941, ylipäälliköksi olisi vaihdettu sopivan kiihkomielinen jääkäri, ja hyökkäyksen olisi toteuttanut Saksa, alistettuna liittolaisenaan Suomi.
Saksaa kiinnosti täällä Outokummun kupari, Petsamon Nikkeli ja Ruotsin malmi. Ja Suomi protektoraattina.

34 kommenttia:

  1. Pitänee taas mainostaa Timo J Tuikan kirjaa Vuosisadan sankarit ja pelurit - alaotsikko Kansanvallan hurja historia 1905-2015. Nuoren tasavallan alkuvuosi on kyllä tragikoomista luettavaa, kuninkaatekoineen, valtionhoitajineen ja Ståhlbergin joutuessa omien teorioittensa keitinliemiin koekaniiniksi. Tuikka ei tuo tutkimuksellista uutta tietoa, mutta yhdistelee tietoa, niin että oivalluksia syntyy. Kieli pärjää ilmeikkyydessään Tervolle, mutta Tuikka on oikea historiantutkija ja pystyy kirjoittamaan erittäin luettavasti - eli niillä osa-alueilla Muonion Tuikka pesee toisen pohjoisen pojan kirkkaasti.

    Blogistille toiveena, että Ståhlbergin roolista pitkänä taustavaikuttajana (mm. Paasikivi) olisi kiva kuulla ajatuksia.

    VastaaPoista
  2. Heikki Talvitie kirjoittaa tästä ja Suomen kohta satavuotisesta itsenäisyydestä suhteessa muuhunkiin kuin Venäjään Geopoliittisen seuran syyskuun kolumnissaan.

    VastaaPoista
  3. Noin minäkin ymmärrän Syvärille asti menemisen. Sinne pysähtyminen aiheutti sitten jatkuvaa kitkaa saksalaissuhteissa, mutta siitä selvittiin.

    Tietenkään suomalaispäättäjät eivät luottaneet saksalaisten hyväntahtoisuuteen 1941, niin lyhytmuistisia he eivät sentään olleet, mutta sen sijaan moni luotti siihen, että bolshevikkien hirmuvalta sortuu natsien hirmuvallan hyökkäyksessä. Sen jälkeen länsimaat kukistavat saksalaiset, tämä olisi ollut ihannetulos. Ihan niin ei käynyt, mutta melkein.

    Suomalaisten suhtautumista saksalaisiin lainaan aikalaislähdettä. Näin kirjoitti isäni, jänkäjääkäri ja kengitysaliupseeri, Stalinin kanavalla 1944:

    ”Kesäkuun viides on jo illassa. Tänä aamuna olisi pitänyt kuulua radiosta sellainen uutinen että Rooma eli ”ikuinen kaupunki” on ”meikäläisillä”, siis liittoutuneilla. Heistä puheenollen käytämme sanaa ”meikäläiset” koskapa meidän sympatiamme kallistuvat enempi länsivaltojen kuin Saksan puolelle."

    VastaaPoista
  4. Miten pitkälle olisimme päässeetkään, ellei meiltä olisi juuri ratkaisevalla hetkellä ammuttu hevosta alta? Kahdesti.

    Ei kahta kolmannetta - yritystä ei ainakaan puutu.

    VastaaPoista
  5. Eino Kaliman muistelmissa on kuvaus Suomen ensimmäisistä itsenäisyysjuhlista: Suomen itsenäisyyden ensimmäisen kuukauden juhlista 6.1.1918 Kansallisteatterissa. Vähän ennen finaalia Ranskan lähetystö johdatettiin diplomaattisesti ulos. Sitten kajahti huipennuksena Die Wacht am Rhein.

    VastaaPoista
  6. Ei mulle vaan kansakoulussa noin opetettu.

    ;-P

    t. Leka-Antti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaivokselan kk lukuvuodet 1972 - 1975. Luokka-asteet 2, 3, 4. Sen perästä oppikouluun Rekolaan, 1. luokka. Yritin huomauttaa siellä ensimmäisenä päivänä ettei nimeni ole Mikko tai on toki mutta en käytä eikä minusta käytetä sitä vaan toista ristimänimeäni ja tämä opettaja jollain tavoin nyppyntyi ja käski -kuvittelepa, ja elää vielä... - käyttää nimeä Mikko.

      Ach, denchen Sie, I thought. Vi ska' se det här. Wisschen Sie alles, mein gnädige aber lesbische Fräülein, Wisschen Sie Alles...

      Molto béne, aber warüm nichts? Impossíbilé con sordino, und ich hasst mein kügelschreiber mit IIKKA HALLANTIE engraved quite nicely on it even if it the surface is doublecurved brushed st. steel of high quality. A Parker, it was. Slipped overboard, twenty years later. MMittt!! Se saattaa olla syy siihen että tunnen suurta kirioottamisen halua.

      Poista
  7. " ... Ja Suomi protektoraattina. ..."

    Noin minäkin asia mielessäni olen mieltänyt. Aikalaistodistusta en vuoden 1941 kesäkuusta pysty antamaan, kun en ollut silloin vielä syntynyt, puhumattakaan että olisin ollut kärpäsenä sen aikaisten päättäjien pöydän alla (puhumattakaan että olisin ollut lude ja imenyt heistä verta), niin en tiedä. Siis en tiedä mitä muita vaihtoehtoja suomella keväällä 1941 oli kuin liittoutua Saksan kanssa?

    Puhun realistisista vaihtoehdoista.

    Erittäin kiltisti lupaan kuunnella jos mulle selitetään toisenlaisia vaihtoehtoja, parempia, joita Suomella silloin olisi ollut? (Eikä tämä ole mitään vitsailua.)

    Ps. Olen ihan mielelläni väärässä. Minähän siinä opin, jos joku korjaa väitteitäni oikeaksi, ei se korjaaja. Tämän tosiasian opin kun pelasin shakkia. Hävitessä oppi paljon enemmän kuin voittaessa. - Vaikka totta kai sitä aina pyrki voittamaan. Se nyt aina vaan ei ole mahdollista. Esimerkiksi Karpoville hävisin 18lla toista siirrolla kun se nappas ratsulla mun tornin pois. Turha sitä oli sen jälkeen edes yritellä sinnitellä. Sitä paitsi Karpov oli siihen aikaan MM. (mun seloluku oli parhaimmillaan noin 1994. jos oikein muistan. ja miksen muistaisi.)

    VastaaPoista
  8. Presidentti Mannerheim ymmärsi 1945 erinomaisesti, mikä on mahdollista, kun sisäministeri Leino perustaa kotikutoisen version Tshekasta t. GPU:sta. Pääministeri Paasikivi ja oikeusministeri Kekkonen eivät tätä käsittäneet, vaikka viimeksimainittu oli sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kiistaton asiantuntija. Aiheesta tarkemmin Kimmo Rentola teoksessa Turvallisuuspoliisi 75 vuotta.

    VastaaPoista
  9. Aina kun tulee puhe näistä historioiden vaiheista ja poliitikoista, otan esiin sen tosiasian, että Mannerheimin merkitys Suomen itsenäisyyden kannalta, on suurempi kuin kenenkään muun yksilön toiminta ja näkemykset eri tilanteissa.
    Saatuaan eron Venäjän armeijasta hän saapui vuoden 1917 lopulla Helsinkiin, jossa herrat silloin puuhastelivat itsenäisyysjulistuksen kanssa.
    Mannerheimin oli tuolloin ja myöhemminkin henkilö, joka ymmärsi suurvaltapolitiikkaa paremmin kuin muut suomalaiset. Tähän hän oli pätevöitynyt toimiessaan Venäjällä 30 vuotta upseerina ja koko ajan aivan ylimmän vallan lähipiirissä. Hänellä oli pitkään vapaa pääsy aina halutessaan hallitsijan puheille. Suuriruhtinaskunnalla ei ollut omaa ulkopolitiikkaa. Tämän vuoksi ei kotimaan poliitikoilla ollut alan tuntemusta ja kokemusta. Samoin puuttui kokemus sodasta ja sodan johtamisesta. Se oli itsenäisyyssenaatin heikkous ja antoi Saksalle mahdollisuuden toimia juuri niin kuin se toimi. Toimiessaan ylipäällikkönä ja presidenttinä hän edelleen käytti tätä osaamistaan.
    Olen etsinyt tietoa siitä, milloin hän on ensikerran tuonut dokumentoidusti julki näkemyksensä sodan lopputuloksesta ja Saksan tulossa olevasta tappiosta. Ainakin 1942, käytyään vastavierailulla Hitlerin luona, hän mukana olleen TK kameramiehen kertoman mukaan on ilmaissut tämän näkemyksen. Kyseisen kuvaajan haastattelusta on YLEn esittämä dokumentti.
    Pekka Tammi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiasta tahdon jatkaa, anteeksi etten nyt, aikapula kiusaa.

      Vaan kunpa kaikki kirjoittaisivat yhtä hyvin kuin P. T.

      Poista
    2. Niin, M. everstinä Puolassa.

      Poista
  10. Mutta minä kun olen niin fiksaantunut tiettyihin juttuihin - onhan ketut tietysti kivoja, kerrankin yks mikkorepaleinen seurasi mua puoli päivää ja koko ajan kattelin mitä mä teen - niin mieleeni pulpahti silti yks juttu mikä ei millään lailla kuulu Suomi-Saksa-Suomi systeemeihin.

    Huom! Olen sensuroinut tästä lahkon perustajan, joka EI ole Ylivainio, niin hänen nimensä pois. Ettei minua voitaisi syyttää oikeudessa, edes taannehtivasti, mistään. Siksipä hän tässä on (sensuroitu)

    Mutta antaa Eeron kertoa (magnetofoninauhalta):

    - Kun minä saarnasin niin kaikki muisti heti mitä syntiä olivat edes ajatelleet saati sitten tehneet. Välillä minä puhuin kieliä, luettelin luteitten tai loispistiäisten latinankielisiä nimiä, ja välillä kun huusi HALLELUJAA niin ne huusi HALLELUJAA kans. Ja taas sai (sensuroitu) panna kolehtihaavit liikkeelle.
    - Käviks sää ihan totta tolla lailla höynäyttämässä niitä? Siis ihmisiä?
    - En minä ketään höynäyttänyt, en minä koskaan sanonut että JEESUS ANTAA SULLE, vaikka olis huudettu mitä tahansa. Kun ei siitä tiedä. Eikä kaikki sitä paitsi ole homofiileja.
    - Sä oot biologi.
    - Ei kaikkea voi selittää DNAsta.
    - Emmä sitä tarkota.
    - Minähän sanoin että kyse on mysteeriosta.
    - Niin tai huijauksesta.
    - Täytyy tietysti ekonomisiakin puolia ajatella. Siinä olet oikeassa.
    - Kiva.
    - Noin liturgisesti meillä oli toimiva kaava, minulla ja (sensuroitu). Se keräs kolehtia kun minä saarnasin, mutta... Mutta ei se oikein toiminut. Se ehdotti että jos minä alkaisin paranteleen niitä kans. Se sopi, kyllähän minä ihmiset kumoon saan, mutta ei ne terveempänä ylös nousseet, enempi ne kolhi itteensä. Ja (sensuroitu) sai koko ajan viittoilla kolehtipojille että älkää vielä menkö. Menkää vasta vähän ajan päästä. Meidän täyty tuotekehitellä sitä ideaa. Niin minä muistin nämä mun nuorisolaiseni joille keväällä olin opettanut unteluutta ja hervakkuutta, muun muassa, silloin kun toimin Ypäjän Nuoriso-ohjaajana, ja palkkasin niitä mukaan. Kun saarnan jälkeen ilmoitin että ”ihmeitten teko alkaa nyt” niin tää mun organisoima jengi tuuppi mummot sivuun, ne ehti jonoon aina ensimmäisinä. Ja jokainen parani. Tulot alko kasvaa huimasti.
    -Ei oo totta.
    - Mutta on vaa.
    - No… Entä sitten.
    - Miten niin entä sitten?

    ( - jatkuu - )

    VastaaPoista
  11. ( - jatkuu -)

    - Mikset sää enää et oo saarnaamassa?
    - Noo… mulle tuli ressi, otin homman liian todesta. (sensuroitu) kanssa oli sovittu että riittää kun rahaa tulee 3-4 kertaa enemmän kun menee, ja tulihan sitä, ei sitä koskaan sen tarkemmin laskettu, seurakunta maksoi kaiken, parkkisakotkin. Vaikka ei mulla autoa ollut. Ja koskenkorvan. Sen takia ne mun palkkaamani tutut tulikin kun mä vihjasin että kossua kyllä riittää... Ne ryntäs aina ensimmäisinä sinne lavalle, tuuppi mummot ja muut semmoset raihnaammat kumoon, hirveen vaivaisia kun ite muka olivat. Ja mää parantelin niitä sitten, osan ihan oikeasti, koska krapulassahan ne oli. Mutta Unski halusi olla enemmän kun muut... sillä on aina joku näyttämisen halua, potkupalloakin kun Urjalassa pelattiin niin se ei koskaan syöttänyt… Mutta tervehtyhän sekin, mutta jotenkin liioitellusti. Matkun terveyskeskuksesta vohkitut kainalokepit se heitti siihen permannolle, ei siinä mitään, kysehän on HALLELUJAASTA, mutta siinä se mun mielestä ylinäytteli kun se alkoi sit stripata. Vitun Lauri Kenttä!.. Sillä nimittäin oli tuuliasun alla Ypäjän Yllätyksen verkkarit. Punaista ja Vihreää.
    - No tämä nyt ei ainakaan ole... ei voi olla totta.
    - Niin minäkin ajattelin. Tai tavallaan toivoin. Kun järkkärit yritti juosta sitä kiinni, se mutkitteli kuin Lauri Lehtinen Los Angelesissa, ei ne saaneet. Vittuili vaan niille. Ja huuteli aina välillä KIITTI SULLE JEESUS. Ennekun häipy. Minullahan siinä selittämistä oli, tilaisuuden jälkeen, (sensuroitu) sano että "sun ihmeitten teot loppuu sun kohdaltas tähän”.
    - Puhut paskaa.
    - Niin (sensuroitu) myös sanoin, eikä me riidelty, se sanoi että kun sä oot maisterismiehiä ja osaat pyöritellä nuita numeroita niin sopisko jos siirryt hallinnon puolelle. Niin minusta tehtiin kassanhoitaja ja se itse alkoi tekee enempi näyttöjuttuja. Tulot pieneni koko ajan, vaikka en minä ottanut kun juokseviin menoihin, se vaan ei osannut saarnata. Yhtenä maanantaina Pohjanmaalla, oli oltu viikko siellä, likvidoin kassan itselleni ja lähdin. Kirjoitin lapun "Jeesus otti vähän" vaikka veinkin kaikki, ja panin kassalippaan lukkoon. Avaimen heitin yhteen viemäriaukkoon.
    - Eikö ne pannu poliisia sun perääs...? Tai tästäkö sä Konnunsuolle jouduit.
    - Joka köyhältä varastaa se Jumalalle lainaa. Se on vanha uskovien fraasi. Katolilaisuutta. Niillä oli siinä porukassa niin paljon valonarempaakin touhua ettei niillä siihen ollut senssejä.
    - Jeesus otti vähän...?
    - En minä ottanut kun sen mikä minulle mielestäni kuului.


    (heittää magnetofoninauhan Loimijokeen. ja taskunpohjalta löytämänsä puoliksikäytetyn kondomin. ettei jäisi mitään todistusaineistoa)”ihmeitten teot loppuu sun kohdaltas tähän”.
    - Puhut paskaa.
    - Niin (sensuroitu) myös sanoin, eikä me riidelty, se sanoi että kun sä oot maisterismiehiä niin sopisko jos siirryt hallinnon puolelle. Niin minusta tehtiin kassanhoitaja ja se itse alkoi tekee enempi näyttöjuttuja. Tulot pieneni koko ajan, vaikken minä ottanut kun juokseviin menoihin, se vaan ei osannut saarnata. Yhtenä maanantaina Pohjanmaalla, oli oltu viikko siellä, likvidoin kassan itselleni ja lähdin. Kirjoitin lapun "Jeesus otti vähän" vaikka veinkin kaikki, ja panin kassalippaan lukkoon. Avaimen heitin yhteen viemäriaukkoon.
    - Eikö ne pannu poliisia sun perääs...? Tai tästäkö sä Konnunsuolle jouduit.
    - Joka köyhältä varastaa se Jumalalle lainaa. Se on vanha uskovien fraasi. Katolilaisuutta. Niillä oli siinä porukassa niin paljon valonarempaakin touhua ettei niillä siihen ollut senssejä.
    - Jeesus otti vähän...?
    - En minä ottanut kun sen mikä minulle mielestäni kuului.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikko. Anna jo olla. Ole kiltti äläkä viitsi, tuo alkaa vaikuttaa. Tunnen hienokseltaan myötähäpeää.

      Kenen tai minkä vuoksi kirjoitat?
      Kysynkö väärin? Saan aina tietää kaiken tahtomani.

      Nyt on nii että koska minä en suvaitse leikkiä ihmishengillä ja minulla nk. on luvat kunnossa olen suvaitsematon hännystelylle. Apropos, täysi vastakohta sille...

      Ostahdin paketillisen nenäliinoja, oikeastaan useamman. Pudotin kokeeksi yhden niistä pikkuisista. Siinä ei kauan mennyt kun sen ojensi poliisi (jp), eihän, ja tietysti kiitin. Muustakin, kun siinä tarjoutui tilaisuus.

      Wikipedia kts. tele olo gia. Sitten jatkamma mutta mikis, mikis, mikis... Aleksis Kiven patsaasen valittu istuma-asento kuvastaa tätä tunnetta, nk. sivistynyt facepalm.

      I. Hallantie

      P. S.

      Sori sir Kaima mutta kyllähän sinä olet erittäin puoleensa vetävä mutta oletko huomannut eli ymmärrätkö todella miksi, mistä syistä ja missä perimmäisessä sävyssä kirjoitan ja tiedätkö miksi lähes yksinomaan tänne?

      Tämä ei ole harrastus vaikka sävy olisi vahingossa harras.

      Sama jäpä

      Poista
    2. Joka varkaalta varastaa sille Jumalakin naurahtaa.

      Arabiankielinen tämä. Se tarkoittaa: vanhin tunnettu versio, huom. paljon vanhempi kuin kristinusko.

      Ylimääräinen tarkkuus ei ole kallista jos siihen on varaa.

      (Omakeksimä.)

      Poista
    3. Sori, IH. Aliarvioin älykkyytesi. Totta kai se on pikkasen suurempi kuin kengännumerosi. - Ps. Eikös sinulla muuten ole hämmästyttävän isot jalat? Olen kuullut...

      Poista
    4. Varjotarkk' ampujan varjostajan varamiehen esimieskeskiviikkona, 12 lokakuuta, 2016

      Joo mulla on aina vaikeuksia kun ei saa olla suksia. Tai paljain jaloin josta olen riippuvainen. Älä luule muuta. Ummikoksi ei, nür mikoksi vaan synnytään, mitä mä mulle kuulun?

      Lähemaä paremat aamukahvit juomhan? Osu jossain välissä Helssinkhin.

      Eläpä ressaa!

      (Eikä ne nyt niin bulit pläägät ole.
      Toiseks leveimmät 290 milliset DMSnä, 46 pro ärränä, mut tarpeen mukaan.

      Jetfin, verraten kestävä kumitossu.

      Hiirous, hiirous... siitä ei ole kuin vaivaa mut onneks ei o hilsettä!

      Poista
    5. Mikojan-Mikkolainen, miltä se tuntuisi jos mä yks'kaks ärähtää rämähtäisin sisätiloissa hit the deck? Ootko ollu? Lähtisitkö?

      Kaikki maksaa. Jotkut on ite ja jotkut cat. On kissan tarkkaan katsottava mihin astuu tassuillaan, kun itse kuitenkin se ne joutuu nuolemaan.

      Teepä musta pelle. Tulee pimeä. Kuinkas siinä käykään? Pelle ei näy, naamioväri.

      Faijan viimeiset sanat muuten tukkii turvat todella tarkoin.

      Katsoisitko telkkarista piilukkomusketein käytävien kaksintaistelujen playoffien vikan matsin? Minä saattaisin vilkaista, iltamukilla käydessäni. Ellei mikään kattiviesti tulisi esteeksi.

      Mut nyt pitää ottaa mitä ottaa pitää ja mun on toipparin aika, mutta kuules! Vattan ripakalle lyöpää ressimperhanaa, paskaa säätä ja kivulloisia rakkoja jalkoihisi vuolaasti toivottaen! Eiks vaa et yhtä paljo?

      nimim. Aláin K. Karickz.


      Eilen tuli tämä:

      "A can a day keeps canada away."

      Methinks by the Skunk in the Works (obviously).
      Ne ei helpolla hellitä. Ei vaikka en mitään luvannu, ihme sakkia ja erikoisia kykyjä. Kivoja, ei sen puoleen, mutta se mikä minusta on kivaa, no niin.

      Ja jos jalkauduttas vähän useammin? Vai onko jotain estoja keittiössä?

      Poista
  12. Eiköhän syy hyökkäykselle ollut niinkin yksinkertainen, että siitä oli sovittu ennen sotaa neuvotteluissa saksalaisten kanssa. Asiallisesti ottaen kyse oli sopimuksesta: Saksan apu ei ollut ilmaista, vaan Saksa odotti, että Suomi sopeuttaisi omat sotatoimensa osaksi Saksan suurta hyökkäystä. Suomen osuudeksi oli sovittu hyökkäys Syvärille, jossa oli tarkoitus kohdata saksalainen hyökkäyskiila. Suomelta ei odotettu operaatiota Pietaria vastaan, ei myöskään operaatioita pohjoisessa esimerkiksi Murmanskin valtaamiseksi tai Muurmannin radan katkaisemiseksi. Saksalaiset arvelivat selvityvänsä tästä itse.

    Suomi toteutti oman osansa sovitusta, ja siihen päälle puhtaasti kansallisista intresseistä vielä Karjalan kannaksen takaisinvaltauksen. Saksalaisten myöhempiin ehdotuksiin Suomi ei lähtenyt mukaan. Tässä vaiheessa saksalaisille riitti lopulta se, että Suomi sitoi kohtalaisen määrän venäläisiä joukkoja rintamaosuudelleen. Jo tämä oli riittävää korvatakseen sen taloudellisen tuen, jota Suomi Saksalta tuolloin sai.

    VastaaPoista
  13. http://anttiliikkanen.wordpress.com "Eeva"

    VastaaPoista
  14. On tietysti selvää, ettei Mannerheim pitänyt saksalaisesta kulttuurista eikä varsinkaan sen palvonnasta.

    Historiallisia tosiasioita siitä huolimatta:

    1. Lapista tehtiin Saksan maakunta hyvissä ajoin ennen Barbarossaa. Passiivi tarkoittaa, että Mannerheim teki.

    2. Ainoan matkansa sodan aikana Suur-Saksan ulkopuolelle Hitler teki Mannerheimin syntymäpäiville.

    Englantia ja ranskaa puhuvissa maissa tuskin ymmärretään pitää näitä seikkoja Mannerheimin kulttuurimieltymyksiä vähäarvoisempina.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannerheim tykkäsi myös käydä ampumassa riistaa Preussissa.

      Poista
    2. Jagdmannsheil!

      IikkiS

      Poista



  15. Häntä on jo niin moni omimassa. Jospa lainaisi suoraan Nobel komiteaa The Guardian lehdestä, joka yhä sallii rajattoman ilmaisen lukuoikeuden.

    “Society’s many contractual relationships include those between shareholders and top executive management, an insurance company and car owners, or a public authority and its suppliers. As such relationships typically entail conflicts of interest, contracts must be properly designed to ensure that the parties take mutually beneficial decisions,” the Royal Swedish Academy of Sciences said.
    “This year’s laureates have developed contract theory, a comprehensive framework for analysing many diverse issues in contractual design, like performance-based pay for top executives, deductibles and co-pays in insurance, and the privatisation of public-sector activities.”JS

    VastaaPoista
  16. "Neljänsissä kirjoissa korostetaan, että hyökkäys Syvärille ja Ääniselle 1941 oli paha virhe, ja vastuussa siitä on Mannerheim".

    Viivytystaistelussa Syväriltä U-asemaan vihollista kulutettiin.

    Jos taistelu olisi aloitettu vanhalta rajalta, niin kuinka syvällä sisämaassa niitä oltaisiin käyty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aha. Ja Suomen sodanjohto siis tiesi jo keväällä 1941, miten Saksan ja Neuvostoliiton yhteenotossa tulisi käymään.

      Poista
    2. Itä-Karjalaan ja Syvärille meno oli reaalipolitiikkaa. Siinä pelattiin hyvät asemat kaikissa kuviteltavissa olevissa tilanteissa. Tuloskin oli loppujen lopuksi kelvollinen, jotkut puhuvat "torjuntavoitosta", minä tasapelistä tai ratkaisemattomasta. Menetettiin vain se, mikä ryöstettiin jo talvisodassa eli plus miinus nolla. Säilyi itsenäisyys ja itsekunnioitus.



      Poista
    3. Entä miksi mentiin vielä Syvärin ylikin?

      Poista
  17. Kansa taisteli, miehet kertovat. Taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi miehellä onkin aina vähän paskat housus ja kusen haju völjys.

      Poista
  18. Hyökkäyksen suuntaamisessa Syvärille ei todellakaan ollut kyse mistään heimoromantiikasta. Kuten sanottu on, "ei sotaa sillä lailla käydä". Yhtä kestämätön on itsepintaisesti yllä pidetty väite (yleisesityksissä esim. Weilin+Göösin julkaiseman Suomen historian 7. osa, 1987) halusta turvata "strategiset rajat" - tilanteessa jossa Neuvostoliiton odotettiin ja toivottiin luhistuvan milloin hyvänsä!

    Ainoa järkeenkäypä selitys on se, mistä jo Polvinen eufemistisesti puhui "kädenlyöntinä Syvärillä" mutta ei jatkanut selittämällä, miksi juuri siellä piti lyödä kättä. Kyse oli tietenkin yrityksestä sulkea Leningradin ulompi saartorengas. Onnistuessaan hanke olisi merkinnyt mm. Laatokan "Elämän tien" katkaisemista ja viime kädessä Leningradin täydellistä tuhoa. Suomalaisten lienee kiittäminen itsenäisyytensä säilymisestä sitä, ettei Wehrmachtin kärki koskaan päässyt Tihvinää pitemmälti, mistä sieltäkin puna-armeija sen jo marraskuussa 1941 heitti takaisin.

    VastaaPoista
  19. Kaikkien hävinneiden maiden poliittinen ja sotilasjohto pantiin uusiksi Toisen maailmansodan päätyttyä.Moni teloitettiin tai heitettiin tyrmään vuosien ajaksi.Niin,paitsi tämä Mannerheim.Hän ponkaisi vielä yhden askeleen ylöspäin päätyen Suomen presidentiksi.Lisäksi hän oli ainutlaatuinen siinä,että hän oli kovaa valuuttaa niin Tukholmassa,Berliinissä,Lontoossa,Washingtonissa ja lopulta myös Moskovassa.Kaikissa meille todella tärkeissä pääkaupungeissa.

    VastaaPoista