Alaluokka ja kansalaispalkka

B. Wahlroos se vain ei osaa olla tarpeeksi räväkkä eikä uskalla sanoa asioita kohdalleen. Nyt hän toteaa, että työttömyys on pysyvää ja ihmisiä voisi pitää hengissä jonkinlaisella maksulla, kansalaispalkalla.

Joitakin taloustieteilijöitä vaivaa huono lukeneisuus.

Hyvinvointivaltio oivallettiin jo kovan vanhoillisuuden aikana 1800-luvulla. Bismarck ja kumppanit käsittivät, että ellei työoloja muuteta, ne muuttuvat silti, ja tavalla, joka ei miellytä ketään, eikä toimi.

Täysille kierroksille tämä uusi ajattelutapa nousi Englannissa 1945. Tony Judt on kirjoittanut tästä etevästi historiaa.

Englantiin luotiin tietoisesti uusi keskiluokka, ja konservatiivi Macmillan sanoi 50-luvun lopussa lakkoileville ja mieltään osoittaville, että teillä ei ole koskaan ollut näin hyvät oltavat, ja oli oikeassa. Ei koskaan.

Olennaista oli perinteisten työläisten petkuttaminen. Muutoksia ja uutta tulonjakoa toteutettiin työläisten nimissä palvelualojen ja byrokraattien eli keskiluokan hyväksi.

Yhdysvalloissa tapahtui samoin, vaikka heikäläisten on vaikea tunnustaa sitä. Vertailu reaalisosialismiin osoittaa menetelmien eron. ”Suunnittelu’” osoitti lännessä tavoitteet ja jonkin määrän varoja. Sosialismin ihmeellinen päähänpisto oli keksiä vääriä, numeroina ilmaistuja tavoitteita eli kiintiöitä.

Uuden ajattelun taustalla oli ajatus yhteiskuntarauhasta. Oli käyty läpi fasismeja ja sosialismeja. Reaalisosialismin ajatus oli vaientaa väestö, väkisin.

Tässä ja nyt tiedämme asian, josta Janne Kivivuori esitti juuri tulkinnan rikostilastojen kannalta. Pelkäävät ryhmät eli putoajat turvautuvat sammaltuneisiin, kauan sitten virheellisiksi osoittautuneisiin ajatuksiin. Niitä nimitetään nykyisin populismiksi, mutta taustalla on vanhaa tuttua kansalliskiihkoa, kuviteltuihin perusarvoihin pureutumista ja yleisemmin kaiken oudolta tuntuvan pilkkaamista. Pelko aiheuttaa taantumista, vetäytymistä henkiseen sikiöasentoon.

Myös Suomessa ennen suosittu tieteen ja yleisemmin lukemisen vastustus on herännyt uudelleen henkiin. Päähänpistoille tahdotaan samaa arvostusta kuin tutkimukselle ja mielipiteille sama merkitys kuin tiedolle. Liikettä vetää tiedonvälitys itse. Se on kaupallista kilpailua.

Tämä ei ole uutta. Tämä ei ole somea.

Ihmisille merkitsee enemmän heidän oma asemansa ja näkyvyytensä kuin ne päämäärät, joita he mainostavat. ”Kansanliike” on ongelmallinen termi. Ellei ole isoja ajatuksia, mainostetaan isoja rintoja tai lihaksia.

Olisi kiinnostavaa palata 1860-luvun puukkojunkkarikauden tutkimukseen. Liikehdinnällä ei ollut aatetaustaa. Se paisui ja sen syistä keskustellaan vieläkin.

Mielenkiintoinen olisi myös Lapuan liike. Siitä on hyviä tutkimuksia. Molemmissa pohjalaisliikehdinnöissä selitykset kuitenkin tuntuvat turhan hienoilta.

Entä jos sanottaisiin, että kun tila ja tilaisuus aukeaa, ei tarvitse odottaa ennen kuin jokin pieni joukko rientää täyttämän sen. Perusteena olisi halu hankkia henkilökohtaista näkyvyyttä. En käyttäisi edes sanaa ”valtaa”. Jos poliisi on huono ja kasakat kaukana, joku valmiiksi viinaan menevä isäntä ei tyydykään pieksemään omia renkejään, vaan alkaa järjestää löylytyksiä myös naapurin rengeille. Nyrkki olisi kielen jatke myös yhteisöissä.

Tämän päivän kummastellut tieraivo ja sote-raivo eivät olisikaan erikoisia ilmiöitä, vaan tyypillisiä. Nyt uutisissa olleet tapahtumat ovat niin järjettömiä, ettei niille ilmaannu jäljittelijöitä. Joukkoampumisissa taas – kuuluisuuden tavoittelu lienee todeksi havaittu selitys – myös osittain maaginen kosto itse koetuista vääryyksistä on ilmoitettu perustelu. Samoin kai on noissa raivoissa. Ihminen piestään, koska hän ohittaa toisen ajoradalla tai ajetaan tahallaan lapsen päälle, koska hän tuntuu häiritsevän autoilua.

Tästä voisi ajattelussa edetä jopa ryssävihaan. Kaava näyttää samalta kuin nyt maahanmuuttajavihassa. Ennen jokainen tunsi ”hyviä ryssiä”, mutta luulon mukaan rajan takana oli paljon pahoja ryssiä, joita kuului vihata.

Heimohenkiset olivat saaneet päähänsä, että Vienan ja Karjalan kansa itkevät vapauttaan, ja alkoivat näyttäytyä niissä merkeissä. Ne jotka kävivät 1920-luvun alun heimosodissa – kuten isoisäni – näkivät itse, ettei siellä kukaan itkenyt, ja että väestö suhtautui vapauttajiinsa epäluuloisesti tai vihamielisesti.

Olen joutunut seuraamaan muutamia kiihkomielisiä uskonnollisia herätysliikkeitä. Kauan sitten vetänyt ”viidesläisyys” tuntui kauhistuttavalta ja päädyin ihmettelemään joitakin tuntemiani ikätovereita, jotka olivat mielestäni menneet päästään sekaisin. En tohtinut sanoa sellaista ääneen, koska toisen uskonnollista vakaumusta on kunnioitettava – vaikka se olisi kuinka syvältä.

Joku kysyi minulta uuden elokuvan johdosta, mikä Suomen noitavainojen takana oli 1600-luvulla. Sanoin että kuninkaan etu. Kuningas ja piispat olivat samaa porukkaa ja jatkuvasti kilpailemassa aatelin kanssa. Tuossa vaiheessa kuningas lisäsi näkyvyyttään kehittämällä entistä raaempia rangaistuksia.

Perustelujen ei tarvitse olla hääppöisiä. Noituuskin oli käsitelty loppuun 1400-luvulla. Mutta niinpä vain noituutta alettiin taas nähdä etenkin turvattomien ihmisten harjoittamana, vanhojen naimattomien naisten ja nuorien, ymmärtämättömien tyttöjen – tosin myös mielenterveytensä menettäneitä miehiä oli uhreina.

Jos aate tai ohjelma tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.

Voisi käyttää samaa menetelmää kuin tavaroihin. Katsokaa pulloa tarkasti ennen kuin maksatte siitä. Luvatun ihmelääkkeen sijasta sisällä on ’”käärmeöljyä”. Ja sama koskee siis ihmeparannuksia.