12. heinäkuuta 2016

Äänestys






Kansanäänestystä vaativat – arvelevatko he voittavansa äänestyksen?

Demokratian viholliset väittivät ennen, että ehdotettu yleinen äänioikeus tarkoittaa enemmistön harjoittamaa terroria.

Kunnallispolitiikassa valitusoikeutta – siis ei äänestystä – pidetään monin paikoin vähemmistön harjoittamana terrorina.

Edustuksellista parlamentarismia (tyyppiä Suomi) pidetään jossain joskus poliitikkojen ja puolueiden harjoittamana terrorina.

Monissa näissä asenteissa erottuu taustalla ajatus ”kansan todellisen tahdon” sivuuttamisesta. Nerokas Veikko Vennamo toimi ”unohdetun kansan” puolesta.

Tuomioistuinviroissa eli yli 20 vuotta pohdiskelin eriävän mielipiteen ongelmaa, ja olen kirjoittanut siitä. Tuomari ja jopa esittelijä ovat oikeutettuja, ehkä velvollisia, kirjoittamaan näkyviin oman ratkaisunsa silloin kun se ei tule tuomioistuimen ratkaisuksi. Sekin on tavallista, että tuomari kirjoittaa perustelut ja sitten ”näillä perusteilla olen enemmistön esittämällä kannalla”.

Kun olin jo lakannut kirjoittamasta korkeimmasta ja hovioikeudesta, seurasin silti. Oikeusneuvokset Tulokas ja Lehtimaja äänestivät usein ja kirjoittivat paremmat perustelut kuin enemmistö. Mielestäni tuo käytäntö oli ansiokas. Tein tilastoa oikeusneuvoksista, jotka kirjoittivat harvoin. Enää sellaista ei voi tehdä. Vähemmistön lausuma voi olla esittelijän luonnostelema tai laatima. Sama pätee toisinpäin. Esittelijä voi saada oikeusneuvokselta tekstin ja esittää sen omana mietintönään, jolloin todellinen kirjoittaja merkitsee vain ”Hyväksyn mietinnön”.

Kansan tahto ja oikeudenmukaisuus ovat vastakohtia. Valitan. Oikeudenmukaisuus on eri asia kuin lainmukaisuus. Löydätte etsimättä esimerkkejä lehdistä.

Oikeudenmukaisuus on mielestäni juuri se piirre, joka erottaa erittelevän ja tunteenomaisen eurooppalaisen kristillisyyden (koskee myös ateisteja) Lähi-Idän kahdesta suuruskonnosta, islamista ja juutalaisuudesta. Kahden viimeksi mainitun käsittäminen uskonnollisen ”lain” täyttämisenä on tietenkin karkea yleistys. Kristillisen perinteen puolella lain täyttämisestä puhutaan kulmikkaastikin. Uuden testamentin mukaan usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Eikä lain täyttäminen riitä.

Kun ”kansan tahto” ratkaisee, ei kysytä ratkaisun sisältöä. Muoto riittää. Äänet lasketaan. Kun oikeudenmukaisuus ratkaisee, sisältö on kaikki kaikessa.

Mahtavia esimerkkejä demokratian puolesta ovat hierarkkiset järjestelmät kuten armeija, ja yksinvaltaiset järjestelmät.

Yksinvalta ei tarkoita samaa kuin hirmuvalta. Perheyritys voi olla yksinvaltainen. Yksi ihminen päättää. Mutta valtion kokoisissa yksiköissä sellainen ei tahdo toimia. Tosin Cincinnatus muistetaan. Rooman tasavallan määräaikainen sotilasdiktaattori saattoi olla hyväkin järjestelmä.

Rajakkien aate kaatuu transaktiokuluihin.

Rajojen sulkeminen tarkoittaa välttämättä myös tavaran ja palvelujen vaihdannan rajoittamista, vaikka aatteen edustajat luultavasti ajattelevat ulkomaalaisia ihmisiä. Mielessä on protektionismi, vapaakaupan vastakohta. Ajatus sisältää markkinamekanismin hylkäämisen. Jos tavaraa voi ostaa ulkomailta kuin valmistaa kotimaassa, kotimaata on suosittava aatteellisista syistä.

Kokemus viittaa siihen, ettei noin vahvasti kysynnän ja tarjonnan lain vastainen toimi pitkän päälle onnistuisi käytännössä.

Suomessa tuonnin varaisia eli rajan takaa hankittavia tuotteita ovat muun muassa öljy ja suurin osa metalleista. Jos ”öljy” herättää ajatuksen polttoöljystä joka olisi kenties korvattavissa klapeilla, kyllä muun muassa muovi on sekin öljytuote. Toisin sanoen korkeajännitepylväs on ”tuontituote”, vaikka se olisi valmistettu Suomessa. Siellä on eristeinä mielenkiintoisia, keinotekoisia aineita.

Kansanäänestys on psykologisesti vaikea. Fiksut ihmiset riensivät oikaisemaan, kun sivuutin Suomen EU:hun liittymisen. He eivät edes huomanneet, ettei sitäkään asiaa ratkaistu kansanäänestyksellä, vaan eduskunnassa äänestyksen tuloksen mukaisesti. Englannin Brexit ratkaistaan parlamentissa.

Saksalaisilla oli keino rajoittaa järjestelmän sisäisiä kustannuksia. Keskitysleiriin tuotujen vankinumero tatuoitiin käsivarteen. SS-miehille tatuoitiin tieto veriryhmästä samalla tavalla.

Olen kuulostellut, milloin joku keksii vaatia karkotuksen, maahantulokiellon ja vastaavien tatuointia.

Kafka oli aikakauden viisaimpia miehiä. Rangaistussiirtolaa kuvaavassa novellissa hän selostaa pitkän tekstin jäljentämistä neuloilla rangaistavan selkään.

Ylpeysarvet tunnettiin meilläkin. Saksalaisten kaksintaisteluarpi kuulemma komisti kasvoja. Arpinaamaksi kutsuttu Otto Skorzeny oli hankkinut merkkinsä juuri kaksintaistelussa. Häntä pidettiin Saksan kommandojoukkojen johtajana ja hän saavutti mainetta myös sodan jälkeen Odessa-järjstön vetäjänä.

Saksa ja Neuvostoliitto ovat esimerkkejä asiasta, mitä amerikkalaiset eivät vielä ole huomanneet. Urkintajärjestelmän luominen ja ylläpitäminen on kammottavan kallista. Hyvä urkintajärjestelmä työllistää nopeasti itse itsensä ja osaa monistaa itsensä. Neuvostoliitossa oli kaksi tai kolme, Saksassa neljä eri vakoilujärjestöä, jotka käyttivät paljon ajastaan keskinäiseen valtataisteluun. Yhdysvalloissa merivoimien tiedustelu ei kertonut tärkeitä tietoja maavoimien tiedustelulle, saati ilmavoimille.

Kansanäänestys on kallis ja epävarma. Mieleeni ei ole tähän mennessä tullut järjestelmää, joka olisi siedettävin kustannuksin parempi kuin edustuksellinen demokratia.

Se ei ole hyvä järjestelmä. Mutta kun en halua olla suvakki, en siis suvaitse hankkeita, jotka pyrkivät toteuttamaan hyviä ja kauniita tuloksia. Tyydyn mielihyvin keskinkertaiseen, samaan tapaan kuin Suomen kirkko ja valtio.




20 kommenttia:

  1. Kaino kysymys:

    Olisiko tämä kirjoitus ollut tarpeellinen ja tullut kirjoitetuksi myös siinä tapauksessa, että britit olisivat heti ensimmäisellä kertalla ymmärtäneet äänestää oikein (= remain)?

    No, parlamenttivaaleissa asia sitten korjataan, koska niissä äänestetään siihen samaan syssyyn niin kovin monesta muustakin asiasta kuin vain brexitistä.

    PS. Jos rajalla tulijoilta kysytään passi, miten se estää esim. ölynkuljetukset?

    Miksi passin kysyminen ja maahanpääsy sen mukaan on tavara- ja palvelukaupan markkinamekanismin hylkäämistä? Joko olemme hylänneet markknanmekanismin Euroopassa, kun rajoilla jo kysytään passi? Voiko Aasiaan myydä, vaikka se ei olekaan EU:ssa?

    Kysyn tätä siksi, että rajoittunut humeettini näkee moisissa puheissa tavara- ja palvelukaupan loppumisesta aivan hurjaa populimsia ja jopa ripauksen huijauksen makua.

    VastaaPoista
  2. "Rajojen sulkeminen tarkoittaa välttämättä myös tavaran ja palvelujen vaihdannan rajoittamista, vaikka aatteen edustajat luultavasti ajattelevat ulkomaalaisia ihmisiä."

    Tavara tulee maahan konteissa. Ihmiset yleensä muilla välineillä. Onko muka mahdoton erottaa ihmisten ja tavaran vapaa liikkuvuus.

    Kysyy perhekohtaisen haittamaahanmuuton seuraukset karvaasti kokenut.

    VastaaPoista
  3. Kerran olen äänestänyt demokraattisesti, silloin oli kyse SKP:n sisäisistä jutskuista. Hervantaan tuli vaalibussi, se oli täyteenteipattu Leo Suonpään kuvia, menin bussiin sisälle. En tiennyt miten pitää äänestää, sen tiesin että kyse oli valtakamppailusta revisionistit vs. stalinistit. Mietin itsekseni mitä äänestäisin... mutta kun en tosiaan tiennyt miten pitää... kuusi ehdokasta piti niistä listoista valita, niin repsikan paikalta (kuljettajan vierestä) tuli Leo Suopää neuvomaan minua. Samalla hän ruksi kuulakärkikynällä ne ehdokkaat joita minun kannattaisi äänestää... no joo, ei siinä sitten sen enempää.

    Ps. Leo Suonpää oli korrekti ihminen. Oli hieman hölmö. Samaa ei voi sanoa hänen vastustajastaan Mauri Sirnöstä, tai tietysti niin voi sanoa, mutta silloin valehtelee, Sirnö oli hölmömpi.

    VastaaPoista
  4. Hyviä perusteita tosiaan rajojen suhteelliselle aukinaisuudelle nämä:

    "Rajojen sulkeminen tarkoittaa välttämättä myös tavaran ja palvelujen vaihdannan rajoittamista, vaikka aatteen edustajat luultavasti ajattelevat ulkomaalaisia ihmisiä. Mielessä on protektionismi, vapaakaupan vastakohta. Ajatus sisältää markkinamekanismin hylkäämisen. Jos tavaraa voi ostaa ulkomailta kuin valmistaa kotimaassa, kotimaata on suosittava aatteellisista syistä. Kokemus viittaa siihen, ettei noin vahvasti kysynnän ja tarjonnan lain vastainen toimi pitkän päälle onnistuisi käytännössä."

    Mutta on esimerkkejä toiseenkiin suuntaan maista, joissa protektionismia on enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän, käytetty myös taloudellisten nousubuumien aikana: USA, Japani ja nyttemmin Kiina. Ei huonoja esimerkkejä lainkaan.

    Ihmisten vaeltelun ideologiseen suosimiseen liittyy sitten myös tärkeä kysymys subjektiivisista oikeuksista. Kyllähän töihin aina pääsee ja pitää päästä ilman erityisesti ja varta vasten poistettuja rajojakin, mutta onko esimerkiksi minulla nyt näissä uusissa globalistisissa fiiliksissä oikeus muuttaa niin halutessani esimerkiksi Australiaan ja siellä perillä sitten subjektiivinen (ihmis)oikeus valtion, eli veronmaksajien järjestämään asuntoon, tulonsiirtoihin ja ilmaiseen terveydenhoitoon, ja tämä kaikki siis vain sillä perusteella, että minä haluan muuttaa ja se kun on nyt mun niinku oikeuskin?
    Australian valtion mielestä sellaista oikeutta minulla ei missään tapauksesssa ole.
    Monien vapaa liikkuvuus -ideologistien mukaan on.
    Eli "omistammeko" me nyt jo koko maailman (subjektiivisine) ihmisoikeuksinemme mennä ja tulla ovista miten meitä huvittaa ?
    Äärimmäinen protektionismi, ihmisten ja tavaroiden, ei ole hyvä, mutta toinen ääripää, koko maailma jokaisen motiivin, intutition ja mielihalun leikkikenttänäkään ei ole kaiketi mikään ideaali.

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on pikkuisen pienempi kuin mainitut maat jotka muodostavat jättimäisiä markkina-alueita ihan yksinään.

      Poista
  5. Länsinaapurissa tuota kannatetaan ja se ilmaistaan yhdellä sanalla, lagom.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja just på det sätt. Ni vet att det betyder nästan pakkolagom.

      Poista
  6. Ei kai nykyaikana tarvitse tatuointeihin turvautua? Ammutaan vain kaukoluettava ja ohjelmoitava mikrosipsi ihon alle ja asia on hoidettu. Jokainen ohitettu portti tiedottaa tyyliin: X, 5 vuotta nàkkileivàn varastamisesta, parkkisakot maksamatta ....

    VastaaPoista
  7. Suomen EU-kansanäänestys 1.10.1994: 57 % äänestäneistä kannatti Euroopan Unioniin liittymistä. Eduskunta hyvksyi Euroopan Unioniin liittymisen 18.11.1994 äänin 152-45.
    Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_EU-kansan%C3%A4%C3%A4nestys
    Euroon liittymisen osalta Suomessa ei ollut kansanäänestystä.

    VastaaPoista
  8. Karkotusten, käännytysten ja muiden ulkomaalaisiin kohdistuvien pakkotoimien tatuointi ei ole tarpeen. Ulkomaalaisista otetaan sormenjäljet ja muita biometrisiä tietoja talteen rutiininomaisesti. Näin tehdään mm. useimmille viisuminhakijoille ja kaikille turvapaikanhakijoille. Jos Schengen-tietojärjestelmä vain toimii, ei tatuointi tuo lisäarvoa.

    Demokratia on muuten diktatuuria tehokkaampi totaalisesta sodassa. Tämä käy hyvin ilmi verrattaessa Saksan ja Iso-Britannian sotatalouksia. Iso-Britannia kykeni vähentämään kulutustavaroiden tuotannon alemmalle tasolle kuin Saksa, ja maan sisäinen tiedustelu oli todennäköisesti Saksaa tehokkaampaa. Saksan johto joutui tuottamaan enemmän uutuustuotteita, koska diktatuuri ei voi laskea demokraattisen legitimiteetin varaan. Kansa pitää pitää tyytyväisenä.

    Sama toistui kylmän sodan aikana. Itä-Saksa piti yllä tehottomia, epätäydellisiä huomionarvoisia, ja osti ulkomaanvaluutalla länsimaisia kulutustavaroita, vaikka valtiontalous ei olisi tätä kestänyt. Stasin resursseista valtava osa käytettiin mielialaseurantaan, jonka vapaassa yhteiskunnassa voi hoitaa lukemalla päivän sanomalehden. Samaan aikaan lännessä demokraattiset hallitukset saattoivat sallia tai toteuttaa hirvittävän epäsuosittuja rakennemuutosilmiöitä pelkäämättä vallankumousta.

    VastaaPoista
  9. Ennen meidän viime vaalejamme monet vaativat selkeää blokkipolitiikkaa ja tähtäämistä kaksipuoluejärjestelmään, naiivina kuvitelmanaan, että päävedenjakaja kulkee vanhanaikaisesti ns. porvaripuolueiden ja muiden välillä. Monet epäilivät kyllä moista ajatusta jo silloin. Ajatuksen tolkuttomuus on käynyt päivänselväksi viimeistään nyt. Päävedenjakaja kulkee nyt toki aivan muualla, ja nimenomaan hallituksen sisällä. Eli sulkeutuminen ja impivaaralaisuus vastaan valistunut ja tarvittaessa vähän terveen itsekäskin kansainvälisyys. Ennen vaaleja jotkut vetosivat mallina myös Ruotsin muka selkeään kaksiblokkimalliin. Ja nyt sielläkin jo puhutaan kolmiblokkijärjestelmästä.

    VastaaPoista
  10. Kyllä minäkin mietin, että voiko kirjailijaa vastaan nostaa syytteen vihapuheesta, kun hän solvaa törkeästi lukijoitaan kutsumalla heitä eliitiksi. Eikö tällainen ihmisten vertaaminen syöpäläisiin ole juuri sitä, mikä on nyt lailla rangaistavaa.

    Psykologisesti kyllä saattaa olla palkitsevaa yrittää lieventää syyllisyyttään laajentamalla sitä muidenkin niskoille.

    Kemppisellä on vakaa eläke, omaisuutta, ei sidonnaisuuksia eikä vastuita. Hän on vapaiden miesten muodostamassa ateenalaisessa demokratiassa se kaikkein vapain mies. Hän ei ole kenellekään velkaa, eikä hänellä ei ole enää minkäänlaista tarvetta nuolla kenenkään ahteria. Juuri hän on kaikista ihmisistä se, jolla on riskittömin mahdollisuus näyttää establishmentille närhen munat, paljastaa totuuksia eliitistä, ja vaatia vallanpitäjien päät vadille ja maksat korppien nokittavaksi.

    Hän tekee järjestelmällisesti, kohta kohdalta, täsmälleen päinvastoin jokaisessa kysymyksessä, joka ikinen kerta establishmentin mieliksi.

    Silloin kun Kemppinen haluaa muistuttaa, että joskus nuoruudessaan hänellä oli aika, jolloin hän oli menetellyt välillä myös kunniallisesti, niin hän mainostaa kirjoittavansa selonteon kirjallisuusoikeudenkäynnistä. Yhtäkään riviä siitä ei ole julkaistu. Mitään ei tapahdu.

    Nigel Farage piti Brexit-äänestyksen jälkeen Euroopan Parlamentissa puheen, jossa hän totesi että kukaan läsnäolijoista ei ole elämässään tehnyt päivääkään kunniallista työtä, mutta ei se mitään, koska ette ole pystynyt luomaan kunniallista työtä muillekaan. Sen perään hän pisti retorisen ”yhtä kaikki” ja odotti metelin laantumista.

    Näkökulma ei ole kauhean uusi eikä tuore. Britannian parlamentissa Faragen puheenvuoroa pahoiteltiin ja pyydeltiin anteeksi. Jos tämä oli mukamas eliitille yllätys ja uutinen, niin ehkäpä oli jo helkkarin korkea aika kuulla se.

    Minusta se oli ensimmäinen kerta viiden vuosikymmenen mittaisen elämäni aikana, kun muistan kenenkään lausuneen poliittisella näyttämöllä mitään sellaista, jossa on edes häivähdys totuudenmukaisuutta. Kannatti elää näin pitkään.

    Jokaiseen, joka herran vuonna 2016 kannattaa vapaata liikkuvuutta tilanteessa, jossa saari- ja rannikkovaltiot jäävät veden alle ja Euroopan kaupunkeihin pääsee lentäen alle sadalla eurolla, tulee suhtautua samalla tavalla kuin itsemurhaajaan. Itselleen hän saa tehdä mitä tahansa, kunhan ei vain vedä muita mukanaan. Niin kauan kuin teleportteria ei ole keksitty, vapaan liikkuvuuden kannattajat ovat eturivissä johtamassa meitä kaikkia ekologiseen maailmanloppuun, joka on estettävä voimakeinoilla, jos muu ei auta. Kemppisen mieliksi kirjoitan, että asiaan saattaisi häviävän pienessä määrin auttaa sellainen, että maassa olisi ympäristöpuolue. Kysymys vain kuuluu, että mistähän sellaisen löytäisi.

    VastaaPoista
  11. Mielestäni Britannian EU – kansanäänestystä voi verrata Idols, Euroviisut ja Big Brothers valintoihin
    vaikuttamiseen TV:ssä. Siihen kansan kompetenssi riittää.
    Kansan kyky ymmärtää EU-valintojensa syitä ja seurauksia on kyseenalainen ja eiväthän EU-asiantuntijatkaan siihen päteviä vastauksia pysty suoralta kädeltä meille kertomaan, saatikka” kansan syvät rivit”.
    Mielestäni EU-kansanäänestystä ei Suomessa pidä järjestää. Kansanedustuslaitoksella ja hallituksella pätevine virkamiehineen on siihen paljon syvempää tietoa ja taitoa käytettävissä. joka kansalta puuttuu.
    Eduskunnan ja Hallituksen on oltava ajan tasalla ja kannettava tarvittava vastuu. Ja toteuttaa sille laillisesti annettua tehtävää eikä mennä kansan taakse.

    VastaaPoista
  12. Tuoreesta tutkimuksesta mediassa: "”Pidemmällä aikavälillä tämä voi johtaa edustuksellisuuden ongelmaan, kun kansalaisten keskuudessa tietyille arvopainotuksille olisi kysyntää, mutta puoluejärjestelmä ei tarjoa niille edustajaa”, Jussi Westisen, Elina Kestilä-Kekkosen ja Aino Tiihosen tutkimusraportissa todetaan."

    VastaaPoista
  13. Suomeemkin tarvitaam ,moninkulturisia rekkakuskeja. Niizze vaan on.

    VastaaPoista
  14. Kuten autopillaaja elikkäs autopilotti. Pillaa ohjuun! Vain sehän heti hellittää kun tarttuu ruoteliin. Eiks vaan ?

    Pikku virlheitä kuin rlikka rluohoja.

    Herkkyys ja voima, voima ja herkkyys.

    Taiten taiteessa.

    Mitä lisämpiä... noh. Kauneutta jakoon, oiva ponsi tietokirjailun ryyditykseen veljelle ja käyhän hän uimasilla / marjassa / iltaolusilla kuten tulee ?

    Lomasille lomps. Tää läks !
    IH

    VastaaPoista
  15. Jäljestäpäin nautittuna kirjoitus vaikutti purevan jämerältä. Tiiviissä muodossa väkevää ainetta josta toivoisi saavansa lukea muualtakin kuin täältä.

    Ach. Se tatuointi. Näillä seuduin näiden helteiden aikaan iäkkäillä joskin reipasliikkeisillä sedillä olen nähnyt veriryhmän merkittynä varoiksi. Aamu-uinnilla kokoontuvat veteraanimme olivat Helsingin katoilla sotilaspoikina joten puolueen jäsenyydestä saati sitten enemmästä on turha yrittääkään mainita. Vangeilla "sarjanumero" oli kyynärvarressa, olkavarteen tatuoidun veriryhmän katsottiin kaiketi säästyvän todennäköisemmin. Uusi tapa on noin 25 mm korkeat keppikirjaimet vasemman rintalihaksen päällä. Josko tämä kertoo jotain ajastamme tai lääketieteen käytäntöjen muutoksista, en osaa arvioida juuta enkä jaata.

    VastaaPoista