1. kesäkuuta 2016

Valtio varkaana




Valtio on terroristijärjestö. Se varastaa ja ryöstää, pakottaa, käännyttää ja karkottaa. Jotkut valtio tappavatkin.

Peruskeino hankkia rahaa on sama kuin Brooklynissä ennen. Kapeaviiksinen pukumies käy rahastamassa ”suojelusta”. Kaikki maksavat. Valtio ajelee mustalla autolla ja myy viinaa. Valtio valehtelee ja kaikkien pitää olla uskovinaan.

Valtio on kartelli eli lain kieltämä järjestelmä, joka toimii kuluttajien tuhoksi.

Kuisman kanssa mietimme siis kirjaa, jossa esiintyisi usein sana ”kartelli”. Tuo sana on sisällöltään epämääräinen. Juristin suussa se tarkoittaa kilpailunrajoitusta, mutta ekonomisti ymmärtää sen hiukan toisin ja historiantutkija kolmannella tavalla.

Tällaisella liioittelulla haluan pilkata sanauskovaisia. Esimerkiksi USA:ssa uhkaa olla enemmistö äänestäjistä sillä kannalla, että Liittovaltio eli keskusvalta on vihollinen, joka vie rahaa ja toimii rehellisten yrittäjien vahingoksi.

USA:ssa ainakin viimeksi kuluneet sata vuotta liittovaltion verovaroin ylläpitämät armeija, ilmavoimat ja merivoimat ovat olleet sekä tutkimuksen että tuotannon rahoittajina täysin korvaamattomia.

Esimerkiksi elektroniikka- ja softa-alalla ujostellaan hiukan edelleen kertoa, mikä kaikki on kehitetty armeijan tilauksena ja maksamana. Lista on hyvin pitkä ja hyvin vaikuttava. Tietokone, Internet, atomipommi…

Verohelpotuksin ajetut ”yksityiset” lahjoitukset ovat vähän vaikeampia luokittaa, mutta haluaisin lisätä tuohon liittovaltion tukemien keksintöjen luetteloon genetiikan ja yleisemmin molekyylibiologian, fysiikan ja astrofysiikan. Kemia on vähän sotkuisempi tapaus. Räjähdysaineet, öljy, lannoitteet ja kasvimyrkyt ovat niin isoa bisnestä, että yksityiset yhtiöt (DuPont jne.) ovat harjoittaneet erittäin merkittävää tutkimustoimintaa.

Mutta etenkin noista geeneistä ennen pitkää erikseen.

Eilen ja toissa päivänä tässä julkaistuun liittyen haluan ajatella hetken ääneen valtiota sisäpiirin toimijana ja kilpailunrajoittajana.

Valtiolla on joskus monopoli, joskus määräävä markkina-asema. Rautateillä ja postissa se voi määrätä hinnat, mutta viime vuosina VR ja Posti ovat saaneet rimpuilla lähialojen kilpailun otteessa. Helsingistä Turkuun pääsee bussilla käsittämättömän halvalla.

Kilpailutavoite ei toteudu. Mutta kilpailutavoitetta ei ole koskaan osattu määritellä tyydyttävästi.

Tässä tullaan lähelle Markun huomautuksia valtionyhtiöistä ja valtion yhtiöistä. Vastaus on: riippuu asianhaaroista. Ideologinen linja on väärä. Silti, jos Suomessa toimisi edelleen Valtion Tykkitehdas (joka Valmetiksi muututtuaan lopetti sinkojenkin valmistamisen 1972), emme varmaan haluaisi sille kilpailijaa tänne. Kiinalaiset voisivat kyllä valmistaa halvemmalla ja Venäjä muuten edullisesti.

Mutta haluaisin paljastaa, että valtio ei maksa veroa. Se ei maksa edes arvonlisäveroa. Jos valtio kilpailee esimerkiksi seinännaulausurakasta, siinä on vähän eroa yksityiseen verrattuna.

Ennen opetettiin – minäkin opetin – että rahaa ajatellen valtio on kaksi olentoa, kruunu ja fiskus. Toinen on se esivalta, toinen on se, joka kerää ja suuntaa pääomia.

Valtion fiskaalisesta toiminnasta käytiin 1900-luvun pisimmät väännöt. Valtion ylin muoto oli Natsi-Saksa. Todellinen sosialismi toteutui, kun Speer lopulta johti kaikkea ja valtio ”omisti” kaiken. Vaikka Speer oli taitava henkilö, Saksa hävisi sodan siksi että rahat loppuivat, sanotaan. Sanonta on hiukan harhaanjohtava, sillä ei siellä eikä Neuvostoliitossa tarvittu sisäisiin järjestelyihin rahaa niin kauan kuin myyjä tai ostaja voitiin ampua.

Mutta Mackesen ja muut osoittivat jo pari vuosikymmentä sitten, että natsien monikerroksisessa hallinnossa tuotantoa ei koskaan onnistuttu keskittämään eikä kohdistamaan. Niinpä Speerillä oli käsissään keskeneräinen suihkumoottori, huonosti käyttöönsä soveltuva ballistinen ohjus ja tuskin paperille saatu ydinase, kun loppu lähestyi.

Merkillistä kyllä, sosiaalidemokraatit ja muut ruotsalaiset eivät oppineet tästäkään, että tuotantovälineiden siirtämin valtiolle ei ole ratkaisu. Ratkaisevaa ei ole, kenellä ne välineet ovat.

Itse asiassa ruotsalaiset oppivat. Jos ole ymmärtänyt lukemani oikein, demarit siirtyivät 1920-luvulla sopuilemaan teollisuuden kanssa ja ymmärtämään itsekin levittämänsä työväenaatteen oikein. Se on oopiumia kansalle.

Nyt pahoinvointivaltion kannattajat muun muassa Suomessa eivät ota ymmärtääkseen, ettei sijoitusten tuotto, ROI, tai osakeyhtiön voiton maksimoiminen ole rationaalinen päämäärä.

Vaikka esimerkiksi Sampo luulisi keksineensä sammon, sen pitäisi tunnustaa julkisesti, ettei yhtiökään voi syödä määräänsä enempää.

Tällä viikolla yksi iso puheenaihe on ministerin väitetty virkavirhe, kun Finnavian (ja muiden) johtoa vastaan ei nostettu syytettä tai kannetta. Valtionyhtiöiden johto oli möhlinyt johdannaiskaupoissa.

Ei tarvitse vedota siihen, ettei huonojen kauppojen tekeminen ole rangaistava teko eikä korvausvastuun perustava asiaintila. Kehotan miettimään, paljonko loukatut osapuolet saivat rahaa takaisin 1990-luvun pankkioikeudenkäynneillä.

Jatkossa muuten tarkennamme Kuisman kanssa ettei omistusoikeus ole oikeastaan tavattoman tärkeä asia nyt ja historiassa. Tuota käsitettä venytellään ja muovaillaan. Onko allodiaalisäteri ”omitusoikeutta”. Turha kysyä. Täytyy olla valtion koneisto, joka turvaa omistajanhallinnan. ”Torpparivapautus” ei ollut pelkkä omistussuhteiden järjestely. Sekin oli vuokrasuhteiden väkivaltaista muuttamista, kuten asutus 40-luvulla.


12 kommenttia:

  1. Onko maan ikuinen hallinta/käyttöoikeus omistusoikeutta? Näitä on joissain "vanhoissa kaupungeissa" joissa kaupunki teoriassa omistaa maan jota joku suku on viljellyt jo satoja vuosia.

    AW

    VastaaPoista
  2. Saksasta ja Speeristä.

    "To sum up: Hitler's Germany was always too hampered by shortages of raw materials, notably crude oil and rubber but also iron ore and coal, animal feed and fertiliser, foreign currency and even labour, to attempt an independent industrial and commercial existence in peace, let alone a campaign of European conquest. For all the ingenuity of cynical opportunists such as Hjalmar Schacht, at the Reichsbank until 1939, and Speer, at Armaments after 1942, Germany passed through a succession of hair-raising financial and resource crises that hampered its armies and helped to bring on the final collapse."

    Guardian critic, about Adam Tooze,"The Wages of destruction".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Schachtin suomalainen kollega Risto Ryti seurasi tarkasti Reichsbankin finanssipolitiikkaa ja vakuuttui hyvin pian v. 1933 jälkeen, että Saksa aloittaa seuraavan maailmansodan. Niinpä Ryti perheineen teki laajan kiertomatkan Euroopassa n. 1938; tarkoituksena näyttää maanosa lapsille ennen kuin se tuhoutuu.

      Mainittu Toozen teos on paras tuntemani esitys aiheesta Saksan sotatalous. Suomalaiset lukijat ovat tavanomaistakin harvemmassa. Juhana Rossin arvio HS:ssä pitäisi olla kestotilaajien luettavissa arkistossa. Suositellaan painokkaasti, molempia.

      Poista
  3. Sen verran olisin eri mieltä, että kyllä valtio maksaa veroa. Valtion laitokset ovat arvonlisäverivelvollisia kaupallisesti myymistään suoritteista ja valtio maksaa tekemistään hankinnoista alv-osuuden yksityiselle, joka sitten tilittää sen takaisin verottajalle. Kyse on toki kirjanpidollisesta läpikulkuerästä.

    VastaaPoista
  4. Mahtava kysymys tuosta allodiaalisäteristä. Periaatteessa kysehän on ehkä täydellisimmästä omistusoikeuden muodosta, mitä kuvitella saattaa: rälssimaasta, johon ei kohdistu verovelvollisuutta. Aikakauden lainsädännön mukaan säterin omistajan vallintavalta maahan oli täydellinen siinä mielessä, että kaikenlainen rakennus-, maanotto-, teollisuus- ja kaivostoiminta oli säterin mailla luvallista ilman mitään valtion erikseen myöntämiä lupia.

    Toisaalta allodiaalisäteriä ei voinut kiinnittää velan pantiksi eikä myydä. Tässä suhteessa se oli lähempänä hallintaoikeutta kuin omistusta. Säterin herra oli oikeastaan oman sukunsa lampuoti.

    Aikakausien näkemysero tulee selvästi ilmi Suomen kaupunkihistoriassa. 1900-luvun alkupuolelle Suomessa ajateltiin, että kaupungin hallinnolliset rajat voivat siirtyä vain, jos kaupunki omistaa liitettävän maa-alueen. Kaupunkitonttiin kohdistuvien kaavarajoitusten katsottiin ilmeisesti muuttavan maanluontoa niin paljon, että maaseudulla sijaitsevan yksityistilan ottaminen kaupungin alueeksi olisi loukannut maanomistajan omistusoikeutta. Tämä oli myös tosiasia; 1800-luvullakin Suomen kaupungeissa oli toteutettu isoja ja kalliita järjesteyitä, joissa esim. seppien oli palosuojelusyistä edellytetty siirtävän toimintansa johonkin tiettyyn kaupunginosaan. Siirrosta ei maksettu korvausta, ja omistustontti vain muitta mutkitta siirrettiin toiseen paikkaan hallinnollisella päätöksellä. Näin tehtiin esim. Tampereella.

    Nykyisellään kunta kuin kunta voi kasvattaa asemakaava-aluetta vapaasti. 1600-luvun oikeusoppineiden näkökulmasta Suomessa ei olisi yhtään varsinaista yksityisesti omistettua maa-alaa. Todellinen omistusoikeus, dominium directum, olisi lähes aina kunnalla, ja maanomistajalla vain rajoitettu dominium utile. Olisi erilaisia maanluontoja sen mukaan, onko maa-ala asemakaavan, yleiskaavan vai maakuntakaavan alainen vai kokonaan kaavoittamaton. Tosennäköisesti myös eräät erityisalueet, kuten valtion rakentamat puolustuslaitteet (dominium directum ja dominium utile valtiolla) tai asetuksella määritellyt liikkumiskieltoalueet, katsottaisiin omiksi maanluonnoikseen. Tämä olisi jopa mielekästä. Vanha maanluonto-oppi toimisi ihan hyvin systemaattisena viitekehyksenä, jolla maankäytölliset, ympäristölainsäädännölliset ja esim. järjestysmiesten asettamista koskevat säännökset olisivat helposti selitettävissä.

    VastaaPoista
  5. Parhaimmillaan, mutta vain parhaimmillaan, valtio on taho, ehkäpä viimeinen, jonka puoleen kansalainen voi, tai hänen pitäisi voida, kääntyä äärimmäisen hädän, mutta vain hädän, hetkellä. Pakolaiset joutuvat turvautumaan vieraisiin valtioihin. Heidän kannaltaan olisi onnekasta, jos vieras valtio ottaisi heidät ottokansalaisikseen ja kohtelisi heitä kuin omiaan. Ilman valtioita verotusoikeuksineen ja puolustusvelvollisuuksineen maailma olisi nykyistä tukalampi paikka ihmisen elää. Markkinavoimien maanpäälliselle edustajalle ?? sanoisin, että menepä tekemään bisnestä pensasbusmannien kaa.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  6. Vapaa markkinatalous ja sosialismi ovat kauniita ja kannatettavia asioita teoriassa. Kumpikaan ei sellaisenaan toimi todellisessa maailmassa. Sosialismi tarvitsee reilusti vähemmän valtiota. Vapaa markkinatalous taas valtiota muuhunkin kuin vain pelastajaksi, kun ajat ovat pahat.
    Esimerkiksi meillä sähkön hinta nousi reilusti, kun ala vapautettiin kilpailulle. Eikös markkinataloudessa asian pitäisi olla toisin?

    Kemppisen mainitsemasta voiton maksimoimisesta hyvä ja opettavainen esimerkki USA:ssa on lääkeyhtiö Valeant. Kannattaa tutustua aiheeseen. Se on myös loistava esimerkki huonosti toimivista lääkemarkkinoista.

    Minusta on myös varsin hauskaa seurata, kun yksi Kepun lempihankkeista (Talvivaara) joudutaan ajamaan alas Kepun toimesta! Vaikka se veronmaksajaa kirpaiseekin…

    Toivottavasti Kemppinen ja Kuisma saavat kirjansa aikaan.
    /Y

    VastaaPoista
  7. Koska asia liittyy valtion ja yritysmaailman väliseen rajapintaan, ottaisin esiin monia askarruttavan asian.

    Kun nyt näyttää siltä, että EU on ulkoistamassa esimerkiksi vihapuheen valvonnan netissä (Facebook, Twitter yms sosiaaliset verkostot) kansalaisjärjestöille ja yrityksille olisi kiva tietää, mitä mieltä Kemppinen asiasta on. Minusta tuollainen valvonta on viranomaisten asia.

    Tähän liittyy myös ”oikeus tulla unohdetuksi” -lainsäädäntö. Siinäkin kaikki on ulkoistettu Googlelle ja muille amerikkalaisille hakukoneyhtiöille. Minusta tässä yksityistetään valtioille kuuluvaa toimintaa; onko joku tapaus niin selvä, että linkki tulee poistaa.

    Eikö sananvapauteen puuttuminen ole viranomaisten asia?
    /Y

    VastaaPoista
  8. Juu. Miksi se vatlio vettä muuten pihtaa? Ja kaupunki? Lisää yleisökäymälöitä ja juomalähteitä joussa saa vettä puteliin, ja sassiin. Meillä on melko taajassa jo muhamettilaisia ja niissä maissa on pyhäinhäväistys pyytää vedestä rahaa. Otetaanpas nämä veikkoset mukaan ja pelataan yhteen vaan, jooko. Turhaa kummittelua vältettävä. Ei mitään urheilua, eikä kikkailua. Kuuliako työ ylleisö. Minäkin oon terroristisuuden ja väkivahvan liittouman kannalla...

    VastaaPoista
  9. James Bondillahan oli lupa tappaa, ja niin on hänen seuraajillaankin Tämä Amerikan rauhanpalkintomies lähettelee droneja täsmäiskuihin joissa tulee vain oheivahinkoja, mutta kukaan ei kuole turhan vuoksi. Naapurimaan johtaja pistää sateenvarjopolonimium-miehen matkaan ja kaikki menee protokollan mukaan. Mutta miten meillä, pienemmissä ympyröissä, miten salamurhat hoidetaan ja on hoidettu. Onko kassakaappisopimuksia, herrasmiessäännöistä puhumattakaan, heh. Jos suomalaiset bondit eivät saakaan tappaa, voiko asian hoitaa alihankintana ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä semmoset Pondit otan polvelle ja pienesti pieksen. Ei ne ole paljon mitään ne roonit, hyvällä kivvärilä net kaikki saa putuammaa ja ohan niitä muita vehkeitä millä ne pärisköt sieltä kaikkoaa. Ja jos sattaa niin kärvennettää ryynimakkaraa ja piiputellaa, hähähä!

      Ulukoostettaa varaosien hankinta? Muuntohuumeila nyt saahaa nuoria vainaita. Koulut kun loppuu nin taas tullee puoli tusinaa mistä napsia osat parempaa talttee, on se lupa. Sitä mieti.

      Poista
  10. Täytyy vielä tuosta natsien tuotannon keskittämisestä. Jotenkin jäänyt tuonne nuppiin, että se ei oikein ollut heidän ideologiansa mukaista. Eikä ainakaan järkevää, loppuvudesta 1942 ,ja eteenpäin, kun liitoutuneet alkoivat dominoida pommittajillaan. Hyvää yritystähän sakuilla oli, esim. sukellusveen uudelleen suunnittelussa, ja nimenomaan valmistuksen hajauttamisessa, jolloin uudisrakenteen telakalla viettämä aika saatiin puristettua minimiin.

    Tuo suihkumoottori(t) on taas vähän eri asia. Värimetallien, en tiedä onko termi oikein, saatavuus oli heikköa ja joutuivat turvautumaan hyvin usein korvaavaan materiaaliin. Tilastot, vaikka alumiinin tuotannon osalta , liittoutuneen, vastaan Saksa.

    VastaaPoista