31. toukokuuta 2016

Markku Kuisma II Mikä on totuus valtion yhtiöistä?


Viisi väärää väitettä valtio­omistuksesta

Laiskan jättiläisen viidestä väitteestä ensimmäinen kuuluu: valtio­omistus politisoituu aina.

Niin tekee. Eturivissä asialla ovat viimeiset sata vuotta olleet yksityisen elinkeinoelämän agitprop–yksiköt. Jos politisoituminen on ongelma, yhtiömaailmahan voisi pidättäytyä ja käskeä myös EVAn hiljaiseksi.

Se ei olisi suositeltavaa. Valtio­omistuksen yksi isoimmista vahvuuksista on siihen kohdistettu kova kyseenalaistava kritiikki. Se on ollut repiväksi tarkoitettunakin rakentavaa. Paras esimerkki tästä on edelleen vuoden 1931 laki valtion osakeyhtiöistä, joka vapautti yritykset komeaan lentoon.

Politisoitumista kannattaa toivottaa kaikille suuryhtiöille omistuspohjasta riippumatta. Se kuuluu moderniin markkinatalouteen. Sitä paitsi taloudelliset ja poliittiset kehityskulut kietoutuvat alati toisiinsa haluistamme piittaamatta. Jokainen yhtiö on kulttuurihistoriallinen ja poliittinen olento, on ollut kaikkialla maailmassa ja tulee aina olemaan.

Valtio­omistaja syrjäyttää yksityistä yritteliäisyyttä, kuuluu toinen teesi. ”Pahimmillaan” niin voi tapahtua, mutta itsemurha ei edelleenkään ole paras lääke turhaan kuolemanpelkoon. Toteutuneita raskaan sarjan esimerkkejä saa etsimällä etsiä, eikä löydä.

Kenet Outokumpu ja Rautaruukki syrjäyttivät? Kuka olisi perustanut Nesteen sijasta öljynjalostamon, rakentanut rautatiet ja niin edelleen? Pitäisikö kykenemättömiä ja köyhiä suosia niin, että kukaan ei tasapuolisuuden nimissä tee mitään? Maa olisi autio. Luonto sentään kiittäisi.

Taloushistoriamme esimerkit todistelevat aivan toisenlaisesta yhteydestä. Tyhjiin aukkoihin nousseet valtion yhtiöt ovat luoneet synty­ ja kasvumahdollisuuksia yksityisille, joita ei olisi olemassakaan ilman valtiollista teollisuutta. Iso osa kukoistavimmista yrityksistämme on joko alkujaan valtiollisia tai valtion yhtiöiden kyydissä kasvaneita.

8 Tony Judt: Huonosti käy maan. Tutkielma nykyisestä surkeudestamme. Suom. Petri Stenman. Like, 2011 (Ill Fares the Land, 2010).

Huono omistaja? Ei, mutta rikkauksia himoaville sijoittajille tylsä.

Liiketoimintariskit eivät kuulu veronmaksajille. Siihen vastataan: valtion yhtiöiden toteutuneita riskejä ei ole juuri veronmaksajilla maksatettukaan, yksityisen liike­ elämän isoja harha­askelia valitettavasti sitäkin enemmän. Siispä liikepankit valtiolle?

Yhtiöitettyinä valtion firmat ovat hoitaneet rahoituksensa markkinoilta. Veronmaksajien ”periaatteessa rajaton takaus” on silti, myönnetään, tavallaan kilpailuetu – sama jonka valtio tarjoaa yksityispankeille.

Onko etu esimerkiksi elintärkeän energiahuollon kohdalla kohtuuttomampi kuin koko maailman kriiseihinsä sotkeneille pankeille, se on oma kysymyksensä. Ja missä on luvattu, että maailma ylipäätään on oikeudenmukainen. Toiset syntyvät lohduttoman sairaina, toiset kauniina ja rohkeina.

Toisaalta estääkö mikään yksityisyhtiötä pyrkimästä valtion leiriin, jos ”periaatteellinen rajaton takaus” kovasti kaihertaa kateutena. Menestyvä yritys saatettaisiin ottaa lahjoituksena tai sopuhintaan vastaan. Varma ei voi olla. Suomen valtion taloudellinen menestys rikkoo päivän pyhiä kirjoituksia siinä määrin vakavasti, että hallitus tuskin hyväksyisi lahjoitusta.

Kannattaisi kenties harkita uusia valtionyhtiöitä saman edun piiriin, vaikkapa Solidiumin omistettavaksi ja kehitettäväksi. Palomuurin takana politikoinnilta suojassa, mutta samalla vakaassa, perälautoja pahimmissa paikoissa tarjoavassa omistuksessa voisi olla yksi uuden yritteliäisyyden kasvualusta – ja vanhemman menestyvän  toiminnan  lypsypaikka?

Miksi muuten samat tahot, jotka sekakuorona kiljuvat veroista, kannattavat innokkaimmin valtion lypsävien lehmien lahtausta?

Luulisi, että taatusti aina politisoituva verotus olisi niin eilistä päivää valtion tulomuodostuksessa. Osingot ja joissakin tapauksissa arvonnoususta hyötyminen eivät kuitenkaan jostain syystä liberalisteille kelpaa verojen korvaajina. Asiat kuulemma on viisaampi hoitaa verotuksella – joka tosin pitää laihduttaa olemattomiin. Millainenhan valinnan yhteiskunta tämän tien päässä häämöttää.

Taustalla vaikuttaa sijoittajien luonnollinen kiinnostus päästä kiinni arvokkaaseen julkiseen omaisuuteen. Tässä kohdassa kannatta ottaa oppia Yhdyspankin pääjohtajan Rainer von Fieandtin päättelytavasta. Jos Ehrnrooth vastustaa, idean täytyy olla hyvä, johtava liikepankkimies perusteli myönteistä kantaansa Nesteen jalostamoprojektiin.9

Jos uusliberaalit kannattavat veroja osinkojen sijaan, on viisainta tehdä täsmälleen toisin – liberaali pankkiiri neuvoo esimerkillään.

Etenkin Carunan kaltaiset verkko­ ja energiamonopolit kannattaa pitää valtiolla, kunnilla tai aidosti kansankapitalistisilla yrityksillä. Perusinfrastruktuurin käyttömaksut ovat aina eräänlaista veronkantoa, jota ei koskaan kannata privatisoida.

9 Kuisma 1997, 160–161. Nesteen vastustaja Göran Ehrnrooth oli von Fieandtin lähin apulainen ja seuraaja Yhdyspankissa.

Kokemusta on. Meillä Ruotsissa tätä tehtiin 1600­luvulla yleisesti: valtio vuokrasi veronkannon yksityisille rahamiehille. Sijoittajat rikastuivat, valtio köyhtyi ja kauppiaat  kapinoivat.

Vuosisatoja sitten kelvottomiksi todettuja valtion perustoimintojen yksityistämisinnovaatioita ajetaan nyt meillä uudestaan rautateille, terveydenhuoltoon ja vaikka mihin. Suursijoittajat taputtavat taas. Tulokset on jo nähty, vain tietämättömät toistavat historiaa.

Mutta onhan pakko tehdä jotain, sillä valtio­omisteiset yhtiöt ovat jäykempiä.

Totta puhuaksemme kaikki suuryritykset ovat hierarkkisia byrokratioita ja toimivat sellaisilla lainalaisuuksillaan kaikissa omistuksellisissa olomuodoissa. Nokia havaittiin taannoin vikapääksi jähmeään hitauteen ja kai jäykkyyteenkin. Ja Nokia ei siis ole valtionyhtiö.

Valtionyhtiöillä on kuulemma myös taipumus pitää tarpeettoman suurta henkilöstöä, jolle se maksaa liian korkeita palkkoja. Aplodeja, jos näin todella olisi. Näitä yhtiöitä lisää ja paljon, jos uusiutumista ja innovaatioita toivotaan. Valitettavasti havaittavat erot taitavat olla pääosin toimialakohtaisia ja yrityskokoon liittyviä.

Ja siis totta kai valtio pääomistajana on omiaan pitämään pörssikurssia maltillisena, mutta mikä tässä oli ongelma? Yhtiöönsä uskovalle omistajalle oleellisia ovat tulovirta, tulevaisuus ja monet muut hyödyt.

Nopealiikkeiset sijoittajat kaipaavat rahastamisen paikkoja, se on selvä. Kaivatkoot. Sen takia ei kannata luopua tuloistaan ja omistuksistaan. Sijoittajien tehtävä ei ole maailman parantaminen tai Suomen kansantalouden edistäminen. Meidän on itse pidettävä huoli itsestämme.

Suomella ei ole muuta syytä uhrata tuottoisia kruununjalokiviään globaaleihin sijoituspeleihin kuin tukevasti maankamarasta irrottautuneet uskomukset ja väärin ymmärretty sijoittajamyönteisyys. Talonpojalle pitää olla ankara mutta reilu, herraluokan nyrkkisääntö muistutti ennen vanhaan. Viisas herra vaihtaa tänään talonpojan tilalle sijoittajan.

Asia on vakava. Sijoittajat rakentavat kaikkialla maailmassa poliittista painetta valtio­omistusta kohtaan omista intresseistään käsin. Teollisuuden, yritysten, yhteiskunnan ja kansantalouden parhaalla ei ole siinä muuta kuin välinearvoa. Poliitikoilla ja liike­elämällä olisi paljon vartijoina tässä kohdin syitä ryhdistäytyä.

Viides Hannu Leinosen EVAlle kirjaama syy valtion likvidoimiseksi on puhutteleva: Valtio­omistus alentaa koko talouden suorituskykyä, koska valtion yritykset ovat yksityisiä yrityksiä tehottomampia.

Halutaanko tällä sanoa, että Fortum on tehottomampi kuin jokin yksityinen verrokki? Mikä se mahtaisi olla? Kelpaako naapurimaan saman toimialan yritys Vattenfall? Se saattaa olla Fortumia kaikin puolin parempi ja tuottoisampi – ja Ruotsin valtion sataprosenttisesti omistama. Mainio malli meille siitä, miten olisi ollut viisasta toimia. Nyt se on tässäkin asiassa myöhäistä.

 Kenties lähinurkista löytyy Nestettä tehokkaampi ja innovatiivisempi öljynjalostaja? Outokumpu, Valmet, Metso, Stora Enso ja Sampo nyt kumminkin toimivat surkeasti valtio­omistajataakkansa takia. Valtion synnyttämä Kemira on kai kerrassaan kelvoton, saman lajityypin Outotec onneton ja Okmetic kelpaa vain kiinalaisille.

Väitteestä on hankala havaita sijoittajalähtöistä populismia syvempää realismia edes tarkemmilla mittareilla. Tehokkuuseroja ei ole, jos ottaa toimiala­ ja yrityskokokohtaiset tekijät asianmukaisesti huomioon.

Missään tapauksessa olemattomista eroista ei ole perusteluiksi valtio­omistuksen alasajolle. Maailman ja Suomen taloushistoria ja tulevaisuuden skenaariot puhuvat sen sijaan epäortodoksisten lähestymistapojen siunauksellisuudesta.

Kokemuksistakin on sitä paitsi lupa oppia, vaikkapa niin kuin brittihistorioitsija Tony Judt osuvasti toteaa:

”Olemme vapautuneet 1900­luvun puolivälin oletuksesta – joka ei ollut koskaan universaali – että valtio on todennäköisesti paras ratkaisu mihin tahansa määrättyyn ongelmaan. Nyt meidän on vapauduttava vastakkaisesta käsityksestä, siitä, että valtio on määritelmällisesti ja aina huonoin mahdollinen vaihtoehto.”10



Kirjoittaja

Markku Kuisma on Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut muun muassa Outokummun (1985), Nesteen (1997) ja Kansallis­Osake­Pankin (2004) yrityshistoriat sekä Suomea maailmantalouden osana tarkastelevan pitkän aikavälin synteesin Metsäteollisuuden maa. Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä (1993, 2006). Syksyllä 2016 ilmestyy Kuisman kirja Valtion yhtiöt. Nousu ja tuho Siltalan kustantamana.



10 Judt 2011 (2010).

25 kommenttia:

  1. Uuden ajatuksen pelko saa usein aikaan kiimaisen reaktion. NL:n loppuvaiheissa tiedetään puoluepomojen alkaneen kahmia omaisuuksia itselleen. Raha loi silloinkin turvallisuutta.

    Meillä Peter Fazer perusti 1997 Perheyrittäjät. Sen platonilainen johtaja yrittää pitää ohjat näpeissään Mäntyniemessä parin vuoden kuluttua.

    VastaaPoista
  2. Ad Omnia: - tämä toimii. Eilen 6000 lukijaa päivän aikana.

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia: - valmisteilla toinen verkkovierailu, palvelutalosta. Ehdotin äidilleni otsikkoa "Vanhus kohteli kaltoin hoitajaa".
    Ostin eilen kaksi lyijykynää Mars Lumograf HB ja pyyhekumin,

    Suhtaudun myönteisesti vierailupyyntöihin.

    Voit nykertää tekstin, jonka laitan etusivulle lainausmerkkeihin, tai kirjoituksen.

    Koska olen vastuussa sisällöistä, harkitsen ja sitten julkaisen tai jätän julkaisematta.

    VastaaPoista
  4. Valtiolla on epäilemättä ollut paikkanasa omistajana erityisesti silloin, kun raskasta teollisuutta on aikanaan pääomaköyhään maahan luotu. Ja on edelleen strategisilla aloilla ja myös edellytysten luomisessa yrityskannan uudistumiselle ja kasvulle.

    Nykyhallituksen omistajapolitiikkaa voisikin ehkä luonnehtia niin, että siinä juuri haetaan tasapainona ja optimia sen suhteen, mitä valtion on hyvä ja viisasta omistaa ja mitä ei? Miten omistuksia voidaan käyttää uuden luomiseen niin, että strategiset intressit turvataan?

    Tokko se niinkään on, että maailman muuttuessa valtion omistussalkku on tässä maailmassa ainut asia, joka ei koskaan muuttua saa?

    Olisi todella kevyttä populismia väittää, että "hallitus myy siemenperunatkin nyt". Edellinen hallitus kyllä myi valtion omaisuutta suoraan budjetin menopuolen katteeksi, mutta nyt kyse on muusta - aivan uudesta rakenteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun ruskeat ovat hallituksessa, on kaikki mitä hallitus tekee Matiaksen mielestä oikein.

      Poista
    2. "Nyt kun ruskeat ovat hallituksessa, on kaikki mitä hallitus tekee Matiaksen mielestä oikein."

      "Ruskeat" - tässä puhuu muuten nyt iso TUNNE. Usein se syrjäyttää järjen.

      Voidaanko asiaa yhtään edes ajatelematta aina olla heti ehdottoman varmat siitä, että kaikki mitä hallitus yrittää, on puhdasta pahuutta ja ihmisvastaisuutta? Jos voidaan, mistä tämä varmuus tulee?

      Jos toivoa sopii, hieman vähemmän epä-älyllistä kepu- ja persuvihaa ja ripaus ajatusta siihen oheen.

      Millä logiikalla esim. valtion omistussalkku juuri täsmälleen nykyrakenteellaan palvelee tätä maata parhaiten? Miksi sen rakenteen muuttaminen on mahdotonta? Miksi vahoja ei-strategisesti tärkeitä omistuksia ei saisi käyttää uuden luomiseen muuttuvassa maailmassa sen sijaan, että ne käytetään vain budjetin päivänkohtaiseksi tilkkeeksi, kuten aiemmin on tehty?

      Miksi mikään ei koskaan muuttua saa?

      Poista
  5. Eipä lisättävää eiliseen. Rautaista tekstiä mieheltä, joka hallitsee tutkimuksiensa ja lukeneisuutensa kautta pitkän perspektiivin.

    Siis 6000 lukijaa eilen...kerrassaan mainiota! Sana kiirii ja linkkejä tähän blogiin lähetellään. Toivottavasti kirjoitukset saavuttavat vieläkin laajemman ja edustavamman peiton.

    VastaaPoista
  6. Tuo rautateiden yksityistäminen on sillain jännää, että tässä maassa on ollut yksityisiä ratoja niin kauan kuin on ollut rautateitä. Poikkeuksetta yksityiset ratayhtiöt ovat menneet selvitystilaan ja Valtion rautatiet joutui ottamaan vastuun.

    Suomalaisille yrityihmisille tuntuu olevan kova paikka uskoa, että Suomi on pieni kansantalous eikä täällä voi yksi yhteen soveltaa Chicagon koulukunnan oppeja. Se ei vain toimi. Jos joku jotain yrittää, niin heti seuraavaksi ollaan valtion kukkarolla. Toisaalta suuri ajattelija Häkäliemi sanoi julkisesti, että valtion ei pidä sotkeutua yritystoimintaan ja myi miljardien fosfaatit tosta vaan.

    VastaaPoista
  7. Jos ongelmaksi nähdään liian suuri "julkinen sektori" palkkalaisineen, miksi ratkaisuksi tarjotaan sen omat palkkansa tuottavien yksiköiden myymistä yksityisomistukseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jonkun hyödyksi?? tai joidenkin..

      Poista
    2. Miksi hallituksella on vimma korjata jotain, mikä ei ole rikki?

      Poista
  8. Lontoon periferiassa toimi satoja pankkeja omine kauppias-tehtailijapiireineen. Veroraha oli silti Bank of Englandin punta tai jalometallikolikko. Mutta kaupunkien satamalaitureitten ja teiden rakentamisessa omat paikalliset rahat kiersivät joutuisasti ja aikaansaavasti.

    Valtio yritti panna rahaa ruotuun ja monenlaista edistäjää ilmaantui. Saint-Simon ja Pariisin Rothschildeillä opin nähneet Pereire veljekset funtsivat ja toteuttivat investointi/teollisuuspankin Credit Mobiliere. Näistä ottivat mallia Saksan ruhtinaskunnat ja Bismarck sitten 1870 alkaen lainhuudatti jo puhtaita tehdas-pankki instituutioita, joiden lukuisat "tehdas ja pankki" elävät tänä päivänäkin.

    Näistä kopioi KOP. Tai pani paremmaksi innovoimalla investointiosastoiksi Suomi-yhtiön ja Pohjola perustettiin. Se oli teollistumisen iskuri. Aika aikaa kutakin ja viime vuosikymmeninä tehtaat elivät tuoreesti tulorahoituksellaan, liikevaihdosta sivuun pannulla investointirahalla, poistoilla.

    Lainarahaa jos mitä tarvitsi sai työeläkesysteemistä. Sitten taas aika riensi ja ajan vaateet. Varsinkaan kun pankeilla ei ollut keille tehtaille lainata, ne keksivät kulutusluotot ja sitten omistusten siirtokaupat ja niiden superrahoittamisen myyjän iloksi ja managereiden ruveta omistajiksi. Nokian Airam ja SOK:n Panda olivat tälläisiä. Myöhempää oli Konecranesin muodostaminen Stig Gustavsonille Industri Kapitalin myötävaikutuksella.

    Vakuutustoiminta eli niiden vahingonvara osakesijoituspuskurit ja palkansaajaperheiden turvakseen maksamat rahastot yhdistyivät pankkien kanssa finanssitavarataloiksi. USA kulki edellä ja kohta Kiinaan saakka. Suomenkin omistajajat pääsivät varainhoitajien suojiin ja omistavat Kiinaa. Tosin yhtä löyhästi kai kuin työkansa omisti Suomi Oy:tä tosipaikan tullen.

    Markkinaheikeiksi käymään kauppaa jos millä nikkelillä ja optiolla pankkiirit rupesivat. Korkotakuut tai valuuttakurssitakuut yhden kanssa, ja toisen tehtaan kanssa toiseen suuntaan olivat riskit eliminoivaa, mutta kahteensuuntaan palkkiota antavaa. Tehtaiden managerit innostuivat diileistä/siivuistaan eli avatusta pelipöydästä. Vanha moraali ja kansalaiskunto vuorineuvos/teollisuusneuvos mainetodistuksineen jäivät menneeseen maailmaan. Yrjö Kopran simppelit optiopalkinnot olivat sentään rahaa ja isosti.

    Asuntokannan ylirahoittaminen loi kiinteistövarallisuutta ja koron maksattamista. Pankkien vakavaraisuus sai aleta osinkojen ja bonusten kasvaa. Velkasaamisten myynti eläkeyhtiöille ja johdannaisten käyttö osakepääomina lisäsi pankin kykyä ja lupaa valmistaa uutta markka- ja eurorahaa Keskuspankkinsa sateensuojan alla.

    Kriisin 2007-9 perkaukseen on vihdoin käyty vesien vetäydyttyä. Jos mitään käsitän, niin vanhojen vuosisataisomistajien ja viime vuosikymmenten superorganisoijien varallisuudet ja tulot pysytetään uudeksi yläluokaksi.

    Elinkeinofirmoja lainotettaessa vartavasten luodulla rahalla, se meni isännältä palkkoihin, työmiehen muijalta osuuskauppaan ja teurastamoon jne. Olemassaolevan siirtoja rahoitettessa lisäraha jää edelliselle omistajalle ja pankin rahastoväen hyöritettäväksi palkkioikseen. Pankit ryöstettiin johdon toimesta ja lakiteitse. Piste.

    Kun vientivetoa ei kuulu, Sipilä alkaa rakentaa omaa nousukautta. Asuntorakennustoiminto kiihtyy. Ostokynnystä uusiin ja nuorille pidetään alhaalla. Velka lastataan asunto-osakeyhtiöihin ja yhdistelmiinsä. Raha saadaan liikkeelle, vanhojen asuntojen hinnat pitävät tasonsa. Kuuma noususuhdanne käynnistyy. Ay-puoli on panttivankina VVOoon ja SATOjensa syntien tähden. Uusi konsensus, kauhun tasapaino toimii täällä sisupussien maassa. Tai sitten ei:

    Viron puolustusvoimien komentaja Riho Terras kuulutti Venäjän kärkkyvän avointa ikkunaa ja tulevan sisään jos tilaisuus tarjoutuu (vrt. Niinistön "kasakat"). Niin, olivathan Suomen Pankinkin kelohonkahuvilan ja savusaunan hirret haetut rajan takaa Jeltsinin keskittyessä MBA tutkintoonsa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  9. Balsamia uusliberalismin raastamille korville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella. Kiva joskus saada lukea järkevää ja hyvin perusteltua demaritekstiä, se hukkuu nykyään libertaarien mölinään.

      Poista
  10. Järkeenkäyvää tekstiä. Syrjäinen, pääomaköyhä Suomi ei olisi koskaan noussut elintasomaaksi, jos olisi vain odoteltu "markkinavoimien" vetoa. Sama tilanne taitaa olla nytkin. Investointeja on odoteltu jo vuosikymmen, mutta ne menevät ulkomaille, koska sieltä voi saada paremmat ja nopeammat voitot.
    Tekstissä kysyttiin Fortumin yksityistä, tehokkaampaa vastinparia. Onhan meillä Teollisuuden Voima, jonka luottoluokitus on roskalainaluokassa. Itse olen kaivoskylän kasvatti. Pyhäjärvellä Outokumpu Oy:n kaivos on tahkonnut 60 vuotta toimeentuloa syrjäkylälle. Suuressa viisaudessaan valtionyhtiö myi 1980-luvulla koko kaivostoimintansa pois. Pyhäsalmen kaivos kelpasi kanadalaisille, jotka kuittasivat maksamansa kauppahinnan parissa vuodessa ostoksensa tuotoilla.
    Hyvä on myös Kuisman huomio talouden ja politiikan yhteenkietoutumisesta suuryhtiöissä - omistajapohjasta riippumatta. Luin juuri Pentti Sainion kirjan "Armeijan hukatut miljardit", jossa kuvataan havainnollisesti, kuinka USA:n sotateollisuus ja hallinto/politiikka ovat kuin siamilaiset kaksoset. Henkilöt siirtyvät sujuvasti edestakaisin roolista toiseen. Välillä näyttää, että koko supervallan politiikka on valjastettu palvelemaan aseteollisuuden markkinointiponnistuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä sikiää väite pääomaköyhästä Suomesta?

      Ei ainakaan silloin, kun itsenäisellä Suomella oli oma raha ja oma keskuspankki, voinut olla pääomasta puutetta.

      Vai onko joku kuullut varmalta taholta, että Suomen Pankista olisivat markat edes joskus loppuneet?

      Ainakin kerran 1950-luvulla Suomen Pankki kieltäytyi tilapäisesti rahoittamasta valtion menoja, vaikka valtion budjetti oli ylijäämäinen. Aina eivät tulot ja menot kohtaa toisiaan samanaikaisesti vaan joskus on pakko lainata, jotta saadaan maksut maksettua.

      Poista
    2. Toipila haluaa ikuisesti tuhota ihmisten säästöt.

      Poista
    3. Mistäkö sikiää? 70-luvulla yleinen mantra oli pääomaköyhyys,joka toimi sitten verukkeena asuntosäästäjien orjuuttamiselle.

      Poista
  11. Jos verrataan yhteiskuntia joissa on vahva ja aktiivinen valtio ja suurehko valtion osuus taloudesta niihin joissa ne ovat pieniä huomataan, että vahvan ja aktiivisen valtion kansantaloudet pärjäävät muita paremmin. Tällä EN tarkoita, että kommunismi pärjäisi markkinataloutta paremmin. Esimerkiksi Saksassa on vahva valtio ja se menestyy erittäin hyvin.

    Valtio voi myös ottaa riskejä joihin yksityinen ei ryhdy, esimerkkejä löytyy vaikka USA:sta ja Israelista.

    Pakko myöntää, että välillä hirvittää, kun meidän nykyinen kokematon, osaamaton ja erittäin vahvasti ideologinen hallituksemme yrittää saada omasta mielestään loistavia ajatuksiaan toteutetuiksi.

    S.S. & S:n toilailuista tulee mieleen amerikkalainen Enron. Siitä yritettiin luoda virtuaalista yritystä; ei varsinaisesti omista mitään reaaliomaisuutta, touhuaa vain kovasti kaikkea muuta. Lopun me tiedämme.

    Aina välillä nauretaan ankkalampilaisten pappa betalar -meininkiä. Mutta nykyinen yhteiskunta toimii vain veronmaksaja maksaa -ajattelun varassa. Miksi veronmaksaja ei voisi saada jotain tuottavaa vastineeksi? Miksi käteen jää vain Talvivaaran kaltaista soopaa…
    /Y

    VastaaPoista
  12. Uusliberialistina ajattelen että vaakunakilvessämme pitää lukea - tietysti latinaksi, mutta kun en latinaa (jostain syystä) osaa, niin edes suomeksi, että: "Voitot kapitalisteille, tappiot sosialisoitakoon". (capitalists fructibus, damnis socialists, tms)


    Ps. Oikeasti; olipa upea analyysi! Käsittämättömän upea. Tietenkään kaikkea en edes käsittänyt. Mutta huolimatta siitä.

    VastaaPoista
  13. Lisään...
    että välillähän näitä asioita itsekin itsekseen pohtii, taloutta ja politiikkaa, eli ihmisten elämää... tässä ankarassa maailmankaikkeudessa. Ja Valtion roolia meidän holhoojana. Mutta kun ei omaa vastaavia instrumentteja kuin ko. Kuisma, niin pohdinnat talouselämän lainalaisuuksista jäävät lähinnä tuulen suhinaksi koivun larvassa. Siksi on Ilo on lukea loppuun asti argumentoituja (ajateltuja) lauseita! - Kun kirjoittajan kielikin laulaa kuin Maxim M/09-21. Jotkut tieteentekijät - etenkin kun yrittävät "populärisoida" jutskujaan - kirjoittavat niin kummallista kieltä, että ei siitä ota selvää kukaan. (Paitsi jos on humalassa. Silloin aina käsittää mistä on kyse. M.O.T.)

    VastaaPoista
  14. Kuvassa

    kaunis orgaaninen olio (=kissa) istuu epäorgaanisen olion (=kivi) päällä. Ja katselee kieloja pulppuavassa maisemassa (= topografia) lintuja kuin Jeesus. Miettii että "eivät hyö kynnä eivätkä niitä, mitä nyt liitelevät vaan. ja sanovat välillä SIRP TSIRP. silti Taivaan Isä pitää niistä huolta. hmnhy."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoilla on aina se vaara että jää häntä oven väliin. Ei tosiaan ole tasapuolista semmottis. MIU MAU.

      Poista
    2. Käännös oikealle Turun murteelle:

      Katitte hännär ruukava jäär ovitte välii valla järestäs. Ei maar simne mittä reilu ol.

      Poista
  15. Kuisman tarinaan rikkaasta E-suvusta ja Nesteestä olisi syytä lisätä. että Neste oli kilpailija suvun omalle liiketoiminnalle. Tämä kyllä käy ilmi Kuisman kirjoittamista tiiliskiviteoksista.

    Hågkomster-nimisestä muistelmateoksesta voi lukea von F:n saaneen potkut SYPistä, koska oli henkilökohtaisesti ollut antamassa lainaa Turun Verkatehtaalle, joka aiheutti luottotappioita pankille.

    Yksi tarina kertoo Nallen päässeen SYPiin töihin, koska Buntta otti valtion piikkiin samanlaisen tekstiiliteollisuussotkun vuosikymmeniä myöhemmin.

    VastaaPoista