5. kesäkuuta 2016

Salava






Baabelin virrat tunnen vain virrestä ja Bachin kantaatista. Ainakin yksi urheiluselostaja (Noponen) keksi Mooseksen kirjan sanonnan, koska joku (Oikarainen ehkä) ei voittanutkaan jotain hiihtoa. ”Ripustamme kanteleemme pajuihin…”Ja tämä tapahtui Baabelin virtain äärellä.

Eivät ne tietenkään kanteleita olleet, mutta suomennos on silti hyvä. Ja Eufratin varressa kuulemma kasvaa edelleen pajuja, joita me ehkä sanoisimme itkupajuiksi tai salavaksi.

Yksi salavan muoto on hopeapaju, josta en pidä. Jokainen olkoon omaa mieltään. Minun mieleeni tulee Aulanko ja aika nopeasti saatava tieto, ettei tuo puu ole oikein hyvä vesirajassa. Eikä suomalaista vesirajaa pitäisi töhriä istutetuilla puilla. Jos tervaleppää sattuu kasvamaan luonnostaan veden äärellä, hallelujaa.

Terijoensalava kuulostaa kaupalliselta nimeltä. Tosin tuskin sitä on ihmeesti myyty, koska se on kova leviämään pistokkaasta. Venäläisten puun syleilijöiden historia on kirjoittamatta. Koska Terijoen seudulla oli niin paljon venäläisiä jo ennen vallankumousta, sehän näkyy maisemassa. Luulen että tuo puu on Venäjän salava. Ja Aulanko oli Venäjällä suuromaisuuden luoneen Standertskiöldin kesämökki.

Kuuluisa esimerkki puista on Raivolan (Lintulan) lehtikuusimetsä, jolla ei ole tekemistä luostarin kanssa. Se on Pietari Suuren hankkeita. Lehtikuusi on hyvä laivanrakennuksen materiaali, ja muuten ratapölkkyjen myös.

Muutkin kuin Paavo Rintala ovat sotaa koskevissa teoksissaan palaneet samaan tietoon. Lehtikuusimetsä on pirullinen paikka tykistökeskityksessä. Kova puu jakaa kimmokkeita. Se ei tähän asiaan kuulu, mutta Viipurin seudun muualla harvinainen rapakivi oli vielä inhottavampi. Konkkalan vuori Portinhoikan lähellä oli sitä itseään.

En tiedä, mistä lehtikuusi tuli muotiin. Esimerkiksi Ruovedellä kartanoiden erilaisten alustalaisten pihoissa kohosi jylhiä linnunlaulupuita. Ehkä kartanon herra oli sitä mieltä, että lehtikuusia tarvitaan?

Sekään ajatus ei ole suoralta kädeltä hylättävä, että lehtikuuset ja rautatiet rakastavat toisiaan. Täältä Masalasta kaadettiin vasta hiljan hyvin korkeat kuuset ja lehtikuuset, jotka näyttivät, missä oli ollut maataloja, niitä jotka bolshevikit löivät klapeiksi Porkkalan vuokra-aikana.

Mikä piilipuu se oli se Helsingin kuuluisin, joka sitten tuli lopulta vanhaksi ja katosi Lasipalatsin nurkalta? Sanottiin että se oli aloitellut elämänuraansa jo silloin kun Hankkijan eli Maitokeskuksen takana oli suomalaisen teatterin aloittanut Arkadia, aikamoinen röttelö muuten kuvista päätellen.

Niinkin on tapana sanoa, ettei yksikään puu kasva taivaaseen. Pavunvarsista on paha mennä sanomaan, mutta ylivertainen puu on uhka ympäristölleen. Henkilöstä, joka on päätään pidempi ympäristöään, tehdään nopeasti päätään lyhyempi.

Lehti julkaisi kirjoituksen ja analyysin kokoomuksen puheenjohtajaehdokas Lepomäestä ja nyt sama lehti nostaa häntä esiin Suvi-Anne Siimeksen suulla.

Se oli tammen alla istuja Goethe joka sanoi, että kun tarkoituksen huomaa, se vetää haikeaksi. Man merkt die Abschicht, und mani st verstimmt.

Goethe sijoitti tuon ajatuksen näytelmäänsä Torquato Tassosta. Suomentaisin: sinä miellytät minua niin kovin, etten voi pidättää pettymystäni.

Lukija huomannee, että Stubbiin sopiva aforismi kohdistetaan tässä Lepomäkeen. Edellistä kiitetään lahjakkaaksi, jälkimmäistä älykkääksi. Lahjakkuudesta tulee mieleen Lahjakas herra Ripley. Kun on oikein lahjakas, sitä rupeaa vaikka puistonpenkiksi, tai paremman puutteessa toiseksi henkilöksi, ja kolmanneksi, ja niin edelleen.

Erittäin älykkäitä, erittäin hyvin koulutettuja ihmisiä olen saanut tavata. Hyvin vakavasti varoittaisin heistä ja heidän kaltaisistaan.

En viittaa kehenkään, jonka lukija voisi tuntea. Sanon tahallisen epämääräisesti, että Kalifornian yliopistoissa tapasi kaikenlaista väkeä. Muistaakseni Berkeleyssä sanottiin, ettei tiedekunnan kokouksissa viitsitä kuunnella sellaisia professoreita, joilla ei ole kuin olekaan omaa Nobelin palkintoa tai Fields-mitalia.

Epätavallisen älykkäillä ihmisillä on melkein aina taito aiheuttaa epätavallisen älykkäitä onnettomuuksia itselleen, perheelleen, läheisilleen ja luotetuilleen.

Panen toivoni ja uskoni pitkän matkan ajattelijoihin. Tiedän ihmisiä, jotka osaavat ajatella monta kertaa vuodessa. Neljäkymmentäkaksi kilometriä neljän tunnin pintaan – se on jotain se!

Epätavallisen älykkäältä ihmiseltä kestää joskus vain sekunnin osan ymmärtää asia väärin.

Suuresti ihannoimani Richard Feynman – kvanttikenttäteoria ja vuosikymmeniä käytetty korkeakoulun fysiikan oppikirjasarja – valitteli omaa tyhmyyttään mutta taisi määritellä asian kirje-kirjassaan -2Don’t You Have Time to Think” – sinullako ei ole aikaa ajatella.

”Minulle tiede on uskoa asiantuntijoiden tietämättömyyteen.”

”Jos tiedät, että et ole varma, sinulla on vielä mahdollisuus parempaan, ja näin voi käydä myös tieteen piirin ulkopuolella.”

(Kuva vuokravälineillä, Nikon ja Nikkor 70-200 mm, ja sen huomaa.)


11 kommenttia:

  1. Aivan liian pikainen johtopäätökseni Hesarin kokoomuksen ja vasemmistoliiton puheenjohtajavalintoja koskeviin kirjoituksiin on että toimittajat haluavat tulevaisuudessa kirjoittaa räväkämpiä juttuja ja siksi suosivat jonkinlaista vastakkainasettelun lisäämistä.
    Nopea väärien johtopäätösten tekokyky on nykyään tavoiteltu toimitusjohtajaominaisuus.

    VastaaPoista
  2. Virtojen varsilla Babyloniassa
    me istuimme ja itkimme,
    kun muistimme Siionia.

    Rannan pajuihin
    me ripustimme lyyramme.

    Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet,
    vaativat meitä laulamaan,
    ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme,
    käskivät meidän iloita ja sanoivat:
    "Laulakaa meille Siionin lauluja!"

    Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?

    (Psalmi 137, uuden kirkkoraamatun suomennos 1992)

    "Rivers of Babylon" on harvoja pophittejä, joiden sanat ovat suoraan Raamatusta. Ensimmäisen ja parhaan tulkinnan teki Melodians vuonna 1970, ja maailmalla sen teki tunnetuksi elokuva The Harder They Come.

    "The harder they come the harder they fall". Tämä sanonta juontaa toiseen Raamatun kohtaan, Sananlaskuun 16:18. Nykyraamatussa se on käännetty: "Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä".

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä hopeapajuista, eivät mielestäni sovi suomalaiseen maisemaan. Värisävyt häiritsevät, ovat luonnottomat. Monen vesistön rannat pilattu hopeapajuja istuttamalla.

    Terijoensalavat istuvat täkäläisiin maisemiin paremmin, mutta saattavat kasvaa turhankin massiivisiksi ympäristöissään. Koiralenkeillä olen huomannut varisten viihtyvän terijoensalavien tiheiden oksistojen suojissa, mistä ne rääkkyvät hyökkäävästi ohikulkijoita.

    VastaaPoista
  4. Politiikkaan liitettynä älykkyys on käsite, joka venyy ja paukkuu. Röyhkeys, ylimielisyys ja ylpeys eivät ole synonyymejä älykkyyden kanssa.
    Kemppinen on kirjoittanut blogissaan älykkäistäkin poliitikoista, ei tosin tänään, aiemmin kyllä.
    Hieno kuva, jälleen.
    /Y

    VastaaPoista
  5. Koska minulle kerrottiin tontillamme pohjaveden olevan neljän ja puolen metrin päässä uskalsin muka istuttaa pihalle näkösuojaksi kolme Terijoen salavaa ajatellen, että näin kuivalla tontilla ne eivät ainakaan kovin äkkiä kasva liian isoiksi.
    Nyt, kaksikymmentäkuusi vuotta myöhemmin ne ovat kasvaneet jo monta kertaa liian isoiksi.
    Sitkeästi kannot kasvaa uutta versoa viiden vuodenkin hiljaiselon jälkeenkin. Myrkytän versoja Round Upilla mutta uutta pukkaa taaskin. Varmin kuulemani tapa tappaa salava on kaataa suolahappoa muutama ämpärillinen juurille, mutta mistä sitäkin saisi, tähän hätään...
    Ajattelinkin ehdottaa autiomaan kuivuudesta kärsiville arabeille joskus tavatessamme Terijoensalavametsikön perustamista, luulen, että puut viihtyvät hyvin autiomaan kuivuudessa kasvaen sopusuhtaiseksi ja tuuheaksi pensaaksi tai runkopuuksi joiden alaoksien lehtiä kamelin on hyvä rouskutella.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  6. Jos joku luulee että koivuhalot ovat parhaita lämpöarvoltaan, kannattaa katsoa tuo puuruno ja miettiä halkohankinnat uusiksi.
    https://sites.google.com/site/isaarborist/afirewoodpoem
    Jos jollakin olisi saarnihalkoja, voisin olla kiinnostunut

    VastaaPoista

  7. Terijoen salavat ovat jotenkin epäsuomalaisia, elegantteja puita, jotka sopivat hoidettuun ympäristöön, puistoihin ja sellaisiin. Täällä niitä on tuolla joen rantapuistossa, harvemmassa talojen pihoilla.
    Lapsuudenkotini pihassa oli yksi hopeapaju, ja minusta se oli hieno, kun se oli parin omenapuun ohella ainoa jalostettu puu. Komeimpia olivat kuitenkin kotiniemen vanhat koivut. Ne ovat edelleen olennainen osa sitä mielenmaisemaa. Tänä keväänä näin ne kaikessa vaaleanvihreydessään.

    Yhden naapurin tontin kulmalla kasvaa valtava lehtikuusi, komea kyllä ja kauniskin, mutta ajattelen sitä vähemmän ystävällisesti kerätessäni sen tiputtamia oksan kappaleita aika isolta alueelta ja imuroidessani ja harjatessani sen hentoja neulasia meidän terassilta vielä joulunakin. Tuuli tuntuu käyvän aina meille päin... Se vain pitää hyväksyä, että puut roskaavat ja pensaat kasvavat liikaa ja ruoho ja varsinkin rikkaruohot. Ja hauskaahan puutarhassa puuhailu on, useimmiten. Ja jos joka korren ei tarvitse olla asennossa. Onneksi naapurit(kaan) eivät ole turhan nuukia. EG

    VastaaPoista
  8. "En tiedä, mistä lehtikuusi tuli muotiin."

    Kun vesistöjä kanavoitiin tsaarin Suomessa 1800-luvun puolivälin tienoilla, uuden kanavan varrelle istutettiin saman tien lehtikuusen taimet molemmin puolin riviin. Niistä saataisiin seuraavat sulkuportit, kun entiset lahoaisivat. Näin Rovedelläkin.

    VastaaPoista
  9. Lehtikuusi on parasta laiturinrakennukseen. Haapa kestää yllättävän määrän löylyä. Siitä tehkää hirsissauna. Kerrostaloissa on kuusipaneelit hikoilukomeroissa...

    Mitäpä. Pörröinen salava.

    Hyvää kesää pro-opeille!

    VastaaPoista
  10. Pirullisin puu on poppeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sanaleikki. Hyvän ja pahan tiedon puiden epäiltyjen listalla on mm. se jonka parkista saadaan ibogaiinia, hallusinogeeni jonka käyttöä tutkitaan riippuvuuksien hoidossa. Mikä se onkaan, mutta homman pointsi on että ibogaiinin kerta-annos on merkillepantavan tepsivä. Lääkefirmoja ei naurata että sen syntesointi ei ole kannattavaa, eikä että tieto sen vaikutuksesta on laajalle levinnyt. Toinen samaa sorttia on mäkikuisma. Saksassa ja keskieuroopassa makikuismatiivisteen käyttö mielialaa tasaavana ja masennusta ehkäisevänä lääkkeenä on suosittua, siihen määrään että se näkyy lääkefirmojen tuotoissa. Kätevä kasvilääke, kauan tunnettu. Joillakin herkistymistä auringonvalolle mutta sehän on vain hyvästä näinä ihosyövällä peloittelun aikoina, se taas on selvää propagandaa tuotteliaiden konttorottien kurissapitämiseksi. Australiasta opit niin se on sillä selvä ja se siitä.

      Poista