18. huhtikuuta 2016

Rakkaat helat ja laitteet

(Kuva: Kaupunginmuseon - esijohtoliike Huber, 1920-luku)

En uskalla mennä Billnäsiin enkä Porvooseen. Jos on muita saman taudin vaivaamia, älkää googlatko sanalla ”perinnemestari”. Tuolla haulla näet löytää yllättävän monta rautakauppaa, joissa tiettävästi myydään perinnerakentamiseen tarkoitettua tavaraa. Ainakin osa on peräisin purkutaloista.
Kysymys menneen ajan vessan vesisäiliöistä tuntuu järkyttäneen lukijoitani syvästi. Katonrajan valurautasäiliöistä ”Teho” on tuttu koulun vessasta ja ”Siro” muista julkisista tiloista. ”Simplex” tulee myös mieleen, mutta ilmoitan epävarmuutta 1938 valmistuneen kotitaloni varusteista. Luulen muistavani, että tuo ”Vesijohtoliike Huber A.B.” oli valettu laitteeseen, mutta lukiko sen otsassa ”Simplex” vai ei, siitä en ole varma.
Ehkä viisas veljeni ilmoittaa, miten asia on. Sama tieto on tarjolla, jos joku lukemattomista serkuistani tarttuu asiaan.
Nyt, kirjoittaessani, kallistun tuohon Simplexiin, sillä minulla oli hienostelevainenluonne jo ennen kouluikää, ja on mahdollista, että olin selvitellyt varhain asiaa. Kieli on latinaa ja merkitys on ”yksinkertainen”. Sen jälkeen jossain uudemmassa talossa nähty ”Teho” tunti viheliäisyyden maalaiselta, suorastaan osuuskauppahenkiseltä.
Helsinkiä en siis tuntenut lainkaan, mutta kun setäni Jorkku, sorvari, oli töissä nimenomaan Huberilla, jonka tilat olivat Köydenpunojankadulla. En ole varma, kävinkö siellä koskaan. Kadun nimi oli niin kurkkua kuristavan jännittävä, että sai jäi mieleen. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Tuolla seudulla todella oli aikojen alussa köydenpunomo. Sen lähellä oli muistelmakirjailija Ramsayn omistama Hietalahden höyrysaha, joka sattui palamaan, mutta onneksi mamma osti uuden.
Setäni on kuollut ja lisäksi hän siirtyi Huberilta luullakseni 60-luvulla Aerolle, siis nykyiselle Finnairille, edelleen tekemään ympäripyöreää työtä. Hän oli merkittävä kyky, vaikka luultavasti Kemppisen veljeksistä lahjakkain oli Kale.
Jos nyt joku kohauttaa kulmiaan, pojat eivät päässeet minkäänlaiseen kouluun. Vain vanhin seilasi Kristikan kautta Norssiin hiukan samassa hengessä kuin herrasväet harrastivat kesäkissoja. Kahdeksan ja puolen keskiarvolla hän sai kuitenkin luvan siirtyä juoksupojan tehtäviin eli tienaamaan omalle isälleen juomarahaa ja jättämään koulun. Hän toivoi aikaa parempaa, ja sota syttyikin.
Noita vanhojen osien rautakauppoja pelkään, koska voisin menettää malttini täysin. En ole näitä Panu Kailan opetuslapsia eli ihastelen vanhoja rakennuksia ja etenkin uljasta hirsityötä, jos joku toinen on tehnyt sen. En ole koskaan tuntenut tarvetta pelata sillivesien kanssa ja keittää punamultaa, kun kaupasta kumminkin saa aika hyviä väärennyksiä. En keräile pajanauloja ja mielestäni koreasti tehdyt hienotakeet (taokset?), kuten lukot ja saranat, ovat oikealla paikallaan museossa.
Mutta helat ja sähkölaitteet!
Muuta asiaa etsiessäni olin näkevinäni, että                                                   tunnetussa huonomaineisessa halparautakaupassa myydään juuri sellaisia kiristettäviä tuulihakoja, jollainen minulta puuttuu yhdestä ikkunasta. Aion kiirehtiä selvittämään tuon asian viivytyksettä.
Varsinainen pahennuksen pesä on Billnäsissä. Itse löysin kunnankirjastosta Anette Ringbomin ”Rakennusapteekin käsikirjan”. Vaikka en löytänyt siitä valurautaisia vessan vesisäiliöitä, kirja on muuten järisyttävä. Suoraan sanoen mitään näin pornografista en ole nähnyt aikoihin. En ole keksinyt, mihin sen kätkisin, etteivät asiattomat saa sitä käsiinsä.
Olisitteko te tienneet, että aidon näköistä, langasta kudotulla sukalla päällystettyä sähköjohtoa saa ostamalla? Puhumattakaan että menneisyydestä niin tutut kierrettävät katkaisimet ovat myynnissä. Löytyy sekä pinta-asennukseen että upotettavia. Ja on se keinuvipukatkaisin.
Toisaalta en saanut silmiini lapsuuteni ihmettä, seinän suuntaan alustalleen asennettavaa keinuvipua, joka oli pikkusormen nivelen kokoinen bakeliittipalikka, akseli keskellä. Kun painoi punaista päätä pienellä tahmealla sormellaan, se painui alas ja musta nousi ylös. Ja sama toisin päin. Siinä sivussa sitten sähköt syttyivät ja sammuivat. Mutta valojen räpsytteleminen ja ovissa roikkuminen olivat lapsuusvuosieni kaksi suurta intohimoa.
Muistaakseni yksi veljistäni, mahdollisesti se nykyinen laamanni, keksi että tuollaisella katkaisimella voi morsettaa. Siinä taisi kuitenkin käydä niin, että äiti tai Taata teki viestiliikenteestä lopun. Eikä se ollut edes oikeaan morsetusta. Partiossa me opettelimme sähköttämistä ensin koputtamalla ja lopulta ihan oikealla sähkötysavaimella, joka piti aitoa ääntä, ja kyllä siinä oppikin ainakin kokeissa lunttaamisen tarpeisiin.
Nyt huomaan kauhukseni, että ainakaan ruotsin kokeisiin ei olisi menemistä, koska en muista, mikä ruotsalainen å on morsemerkeissä.
Lunttasin. Ti-taa-taa-ti-taa.
Varoitan teitä lukijoitani mainitsemastani kirjasta. Pelkästään ruuveja on sivukaupalla ja kulmarautoja ja hakoja vaikka kuinka. Vähemmälläkin tärvelee elämänsä.
Kun nimittäin samalla mietin, onko lukijoissani enemmänkin sellaisia, jotka eivät tiedä, mitä morsettaminen merkitsee. Vanhoista radioista, joiden viritysnupin pyörittely oli sekin niin suuri huvi, että yksi veljistäni jäi alalla koko iäkseen (radiotekniikka), kuului tititystä aivan joka puolelta. Yleensä vauhti oli niin hurja, että lähettäjänä saattoi olla kone tai sitten automaattiavainta paiskova ammattilainen.
Eräs mukana ollut kertoi, että kauhea merkki suurhyökkäyksen tulosta oli venäläisten sähkötys. Kevätkesästä -44 vihollisen sähkötysnopeus nousi huimaavaksi ja sähkötyskäsiala oli vierasta mutta ihailtavaa. Melkein mokkeritkin ymmärsivät kolkon sanoman: Jäämeren laivaston ammattilaiset on tuotu kehiin Kannakselle.

21 kommenttia:

  1. "Kevätkesästä -44 vihollisen sähkötysnopeus nousi huimaavaksi ja sähkötyskäsiala oli vierasta mutta ihailtavaa."

    Tuo on totta. Isäni oli Kannaksella tykistöupseerina. Ja hoiti VeeTeenä myös lennätinyhteyksiä. Tuosta vihollisen äkillisestä sähkötyskiihkeydestä hän sanoi (yleensä hän ei sodasta puhunut) että "Kyllä minulle tuli tunne että kohta tapahtuu jotain pahaa. Ja sittenhän meitä vietiinkin..."

    VastaaPoista
  2. "aidon näköistä, langasta kudotulla sukalla päällystettyä sähköjohtoa saa ostamalla"

    Saakohan sitä myös vetää seinään. Korvaakohan palovakuutus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökiltä purettiin juuri pois viimeiset pyykkipojan sukua olevilla puupalikoilla kiinitettävät kangaspäällysteiset maadoitetut johdot, kun saunan pesuhuoneen katkaisin hajosi. Ei tainnut mokoma kestää seitsemääkään kymmentä vuotta.

      Sitä kahden johdon punosta joka kiinnitettiin pienillä posliinieristimillä ei kyllä taida enää saada. Kemppisen mainitsema taitaa olla tarkoitettu suunnilleen valaisimiin. Tosin kyllä melko uudessa silitysraudassakin on punospäällysteinen johto.

      Seinään kuuluisi "kuulajohto" mutta sitä ei tietääkseni ole kaupan missään. Siinä on vissiin lyijyinen vaippa jonka voi maalata ja jonka olen monessa paikassa nähnyt jätetyn tapetin alle. Lastikkajohdoista ei tahdo saada siistiä pinta-asennusta, jokin jäykempi malli taitaa olla kyllä vielä olemassa.

      AW

      Poista
    2. Tarkoittanee pvc-kuorista useampijohtimista kaapelia joka on naamioitu pinta-asennuksia varten palmikoidulla sukalla?

      Poista
    3. "Seinään kuuluisi..." Tarkoitatko putkilankaa ?

      Poista
    4. Jep, putkilankaa (tätäkin nimitystä käytetään myös asennusputkeen tarkoitetuista ym. tuotteista) eli nykyisin muovilla päällystettyä alumiini-tai lyijyvaippaista johtoa. Näytti sitä edelleen löytyvän. Kuulajohto oli metallipintaiselle lyijyvaippaiselle johdolle vanha nimitys. Sitä taivutettiin erikoisvalmisteisilla pihdeillä jotka pusersivat taipeen sisäpinnalle pieniä vekkejä.

      AW

      Poista
  3. "Kevätkesästä -44 vihollisen sähkötysnopeus nousi huimaavaksi ja sähkötyskäsiala oli vierasta mutta ihailtavaa."

    Tässä yksityiskohdassa ei venäläisillä ollut tavanomaista maskirova-taitoaan. Muistelen lukeneeni, että länsiliittoutuneet antoivat tällaisessa tilanteessa vanhojen sähköttäjien jatkaa ja vastaavasti Normandian maihinnousun yhteydessä käyttivät "haamuarmeijan" esittämiseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäläisten joukkojenkeskitys Kannaksella oli niin iso, että todennäköisesti vanhojen sähköttäjien käyttö oli ihan mahdotonta. Kannaksen suurhyökkäykseen keskitettiin satojatuhansia miehiä. Läpimurtokohdassa oli aika lailla määrävahvuinen armeijakunta suomalaista rykmenttiä vastassa. Ei sellaisten lisäjoukkojen viestiliikennettä voi hoitaa aiemmalla organisaatiolla.

      Sinänsä venäläisten joukkojenkeskitys oli ihailtavan hyvin toteutettu. Ensin venäläiset keskittivät alueelle tykistön ja varmaan viestijoukkoja. Sitten panssarit. Varsinainen iskevä jalkaväkiosa tuotiin lähtöasemaan vasta ihan viime hetkellä, pari, kolme päivää ennen. Leningradin kautta kuljetettiin vain osa joukoista. Hyvin suuri osa tuotiin asemiinsa vesikuljetuksella Leningradin eteläpuolelta tai sitten Nevaa myöten. Ilmatorjunta ja hävittäjätoiminta oli niin aktiivista, että lentotiedustelu oli lähes mahdotonta.

      Hyökkäyshetkeen asti rintamavastuu oli aiemmilla joukoilla, joten vaihtoa ei päästy näkemään. Yleisesti ottaen maskirovka oli riittävän onnistunut.

      Eri asia sitten on, mitä tuossa olisi voitu tehdä. Saksalaiset olivat todenneet jo aiemmin, ettei strategista suurhyökkäystä voi torjua jäykällä puolustuksella, eikä Suomen armeijan taktiikka tuntenut virallisesti sitä menetelmää, jolla hyökkäys lopulta torjuttiin: Kannaksen läpijuoksu, Itä-Karjalan evakuointi ja torjunta syvyydessä.

      Poista
    2. Köydenpunontaan liittyy punontarata. Saksaksi tämä on Reeperbahn. Syntyy mielikuva, että laivojen siirtyessä käyttämään kettinkejä ja halpamaissa tehtyjä köysiä, saksalaiset punontaradat jäivät joutomaaksi. Tällainen alue löytää nopeasti uusiokäyttöä, mikä selittäisi sen, miksi "Reeperpaan" on suomen kielessä lähinnä synonyymi punaisten lyhtyjen vyöhykkeelle.

      Osaako joku valistaa varmemmalla tiedolla?

      Poista
    3. Hieman ihmetyttää, olihan magneettinauhaa käyttävä kelanauhuri jo yleisesti tiedetty vempele. Kirjoituskonenäppäimistön - magneetinauhan - tallennus-toistotoiminnon yhdistäminen olisi hävittänyt " käsialan" ja nostanut lähetysnopeuden toiselle tasolle.

      Poista
    4. Kyllä nämä Köydenpunojankadut jne. ovat samaa juurta. Pietarsaaressa on vanhan sataman takana köydenpunontaradan pohja näkyvissä.

      Eikös reikänauhaa ole käytetty sähkötyksessä jo 1800-luvun puolella?

      AW

      Poista
    5. Eraston: "Ilmatorjunta ja hävittäjätoiminta oli niin aktiivista, että lentotiedustelu oli lähes mahdotonta."

      Tästä ilmestyi joku vuosi sitten jonkun ilmatiedustelumiehen kirja, jossa oli kuvituksena lentotiedustelukuvia. Kirjoittajan mukaan keskitykset olivat niistä täysin havaittavissa. Jostain syystä noita kuvia ei tiedetä esitellyt ylemmälle johdolle, jolla olisi ollut aikaa vetää suurin osa joukoista taakse, jos väliasema olisi hyvissä ajoin valmisteltu. Siihen olisi ollut tietoa valmistautua, koska saksalaisilta oli saatu tietoa, miten murskaavia venäläisten suurhyökkäykset olivat.

      Onni onnettomuudessa oli se, että kun ylijohto oli pitänyt Itä-Karjalan "liian vahvana" sieltä oli tuotavissa vereksiä joukkoja Tali-Ihantalan ratkaisutaisteluun. "Oikeaoppisesti" ryhmittämällä joukot olisi tapettu Kannaksen etulinjaan tai väliasemaan.

      Poista
  4. Niin,

    Sähköttelin Turun 2ErVk:ssa jossa Badding myös palveli. Väitettiin että Lasse Mårtenson olisi ollut suomen nopein sähköttäjä palvelusaikoinaan. Samoin puhuttiin että venäläisissä nopeimpia olivat naiset. Paljon sitä puhuttiin mutta totuudesta ei kukaan tiedä. Lapsuudessani havaitsin myös että TEHO-merkkisen vesisäiliön huuhteluketjun kiskaisussa piti olla juuri oikea tekniikka. Hidas veto alas ja sitten päästö ylös ei laukaissut vedentuloa. Sopiva rento riuhtaisu niin että vipu kolahti alas metalliin ja heti otteen löysäys, -se toimi.
    Mitä kierrettäviin sähkökatkaisimiin tulee niin lapsuuteni Latovainiossa oli niitä navetassa. Kytkentä vaati ranteen kierron liki 270 astetta ennen kuin jousikuormitteinen heiluri käänsi kontakteja. Hakalaa oli rukkaset kädessä ja laskiämpäri toisessa. Kuinkahan monessa kodissa on enää nykyään laskimpäri? -Murphy_

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikessa soi blues... Kyllä tiittaaminen, en tiedä mutta luulisin, rytmitajua ja sävelkorvaa vaatii? Ja niitähän Lassella yllin kyllin on.

      Poista
    2. USSR -tarralla vielä vihkimättömiä kuumasinkittyjä puolen tusinaa, vuosikulutus pari - kolme. IH

      Poista
    3. Ach so! Mä vietin talven moottoritykkiveneviirikössä. Talven. Meille oli työkin, Nuolien pohjien kastelu paloletkulla. Tarkkaan kun mietin niin myös lipunlaskun tuikitärkeä toimi oli määrätty meille koska kaikkea muuta, esim. kasarmin päivystystä pyöritti rannikkotykistön jaos. Heidän toiminnassaan ei ollut moitteen sijaa mutta lippu piti viikata ja näin ollen se työ katsottiin olevan sen verran vaativa että se tuli meille. Kesän seilasin nollanelosella. Mukavaa aikaa.

      Poista
  5. Tässä liene eollut myös tarkoitus varoittaa suomalaisia.

    Isä Stalinilla ei kaikesta päättäen ollut mitään kiinnostusta miehittää Suomea. Kerron myöhemmin miksi; muistelmia kesätapaamisesta Mäkikylien luona Ylöjärven Ahvenistossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Sinun pitää ehdottomasti kyllä kertoa meille tietämättömille, miksi Romania, Unkari, Tsekkoslovakia muttei Suomi?

      Poista

  6. Vettä jo ties monennessako polvessa. Huber. Satu -joo, taitaa olla sen Aktian Laitisen veli. Ryhtyessään Elon (ent. Eläke-Fennia ym.) toimitusjohtajaksi Huber kävi initioitumis kertausharjoituksissa Inseadissa Ranskassa. Diplomin nimi ja tosisisältö on Challange of Leadership. Millekö pohjalle kerrattiin. Lyhyesti Citibank kun tuli Helsinkiin 80-luvun alussa niin Satu meni töihin. Niin menivät Jorma Ollila ja Kasper von Koskullkin samaan opistoon. Koivisto salli, "jotta harmaan rahan markkinoille tulisi kilpailua aleksanterilaisille ja jotta alta 300 000 markankin pääsisi mukaan". Et ole kuullut Rotaryissä etkä Leijonissa etkä Kljavalla. Minulle asiasta vihjasi Pohjantähti ja aloitinkin ikioman kirjeopiston väärine kirjoineni. Challange of Citizenship ripityskuurin.

    Vesihän se virtailee huuperputkistoissa ja onnisen ventiileissä kiljuu. Tai virtaili ennen Gigantttia ja Bauhausea vai keitä nämä tämänkin alan mamut ovat. Onneksi sentään raha kulki vastavirtaan. Tiestö on kolmas kumma verkosto. Anne Berner yhdistää nämä kolme. Satu Huberin mandaatilla eläkerahastot, rahakytkökset idealla myydä käypää fiktiivistä saturahaa vastaan olemassaolevaa riskitöntä tieomaisuutta uusiin käsiin ja panna kassakanavan sulunavaajaksi moderni kännykkämaksuapplikaatio. Tai jotain sellaista.

    Pikkutiet voi vapauttaa maksusta ja venäläisrekat -tai pakoteaikana kai liettualaisbaltilaiset panna myös maksamaan. Näihin jo eilen Anne Berner viittaili. Menossa on upea mielikuvarynnäkkö jota Berner-Huber-Stadigh ja keitä näitä internationaaleja nyt onkaan, upeasti johtavat ja maaliin saakka.

    Hyvä että edes jotain dynamiikkaa. Kauppatiede ja liikejuridiikka ovat jo vedetyt pöntöstä. Ne ovat palanneet sosiaalielämän kier(t)okulkuun ihka uusina versioina. On kiire ottaa ilo irti näilläkin perillä hetkemme perustuslaista, sillä seuraavaa versiota jo pukkaa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  7. Nyt olisi mielenkiintoista lukea blogi USA:n Korkeimman oikeuden uudesta ratkaisusta. Pelkään sillä olevan kauaskantoisia vaikutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihin? Paljonko se nyt saudien lompakossa 350 miljardia $ia tuntuisi? Kansallistaisivat vain ja sosialisoisivat, hee hee...

      Poista