7. maaliskuuta 2016

Suomi sata



Pitkällä aikavälillä Suomen pääasiallinen tunnusmerkki verrattuna muuhun Eurooppaan on maamme suuri takapajuisuus.

Näinä päivinä (yhteiskuntasopimus) olemme siirtymässä selkeästi takaisin metsästäjä-keräilijäkulttuuriin Suomen tasavallan suuren keksinnön eli puolipaimentolaisuuden sijaan. Kysymyksessä on selvästi taantuminen.

Paimentolaiskulttuurit tuottivat Euraasiaan kaikkien kulttuurien kulmakiveksi hevosen. Harald Haarmann huomauttaa, että porukat toivat hevosen tullessaan Vanhaan Eurooppaan eli Tonavan mutkaan, josta ovat peräisin vanhimmat nyt tunnetut kirjoituksen kaltaiset merkit ja kieli oli varmasti jotain muuta kuin indoeurooppalaista. (Haarmann, Harald: Auf den Spuren der Indoeuropäer. Beck 2016).

Näihin kysymyksiin liittyy toinenkin mielenkiintoinen kirja, Anthony, David W..:  The Horse, the Wheel, and Language: How Bronze Age Riders from the Eurasian Steppes Shaped the Modern World (2010).

Nämä tutkimukset kytkeytyvät taannoin kuolleen arkeologi Marija Gimbutasin kurgan-teoriaan, ja taustalla ovat Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen tehdyt kaivaukset ja suoritetut tutkimukset, jotka joka tapauksessa mullistivat vakiintuneita ajatuskuvioita.

Mutta on vaikea sanoa, kummat ovat kovempia rettelöimään keskenään, arkeologit vai kielitieteilijät. Varoitan lukijoitani – historian koulutukseni on kulttuurihistoria ja siinä Suomen ohella keskiaika. Olen siis maallikko kivikauden ja kielen asioissa. Toiseksi tunnen Haarmannin ja olen lukenut suurimman osan hänen tuotannostaan. Yleensä pidän hänen oivalluksistaan. Kaikki eivät pidä.

On hienoa tuntea ikäisensä mies, joka osaa eli puhuu ja kirjoittaa yli kolmeakymmentä kieltä, mukaan luettuna suomi, baski ja japani. Tuskin ainakaan Luumäellä on toista. Unioninkadusta en tiedä. Sen varteen on kertynyt kaikenlaista asiantuntemusta.

Avoimen anakronistisesti tämän päivän Suomessa istuen ja tästä menneisyyteen katsellen, kun tänne on saatu jotain uutta ja hienoa, se on ollut viimeksi kuluneet vuosituhannet tuontitavaraa. Kiitos professoreiden, kiikaroimme menneisyyden Suomea, jollaista ei ole koskaan ollut olemassa. Nykyinen valtioalueemme on ollut väestöltään sekava soppa todella kauan. Kuuluisan kummalliset isän puolen geenimme tuntuvat olevan verrattain myöhäistä perua.

Ilmaston vaihtelut ovat olleet jääkauden jälkeen erittäin suuria, mutta viimeksi kuluneet tuhat vuotta ovat olleet lähes jatkuvasti epämiellyttävää aikaa. Kenellä tänne olisi ollut mitään erikoisempaa asiaa? Kuusenkäpyjä varastelemaan?

Päivän uutisaiheet herättävät minussa ajatuksen, että pitäisi varmaan kutsua Donald Trump tänne ratkaisemaan ongelmamme, kun olemme juuri antamassa kaikelle maailmalle näytön siitä, että meiltä itseltämme se ei onnistu.

Mutta mainitsemani kirjat ja niihin liittyen Haggrénin ja muiden ”Menneisyyden jäljet” ja aivan oivallinen upouusi ruotsinmaalainen kurssikirja ”Den långa medeltiden, De nordiska ländernas historia från folkvandringstid till reformationen” (Fredrik Charpentier Ljungqvist, Dialogos 2016) ovat herättäneet isoja ajatuksia.

Hytkähdyttävä lähtökohta on Haarmannin huomautus, että heksametri (distikon) eli Iliaan ja Odysseian runomitta istuu kovin huonosti klassiseen kreikan kieleen. Hän mainitsee arveltavan, että se olisi indoeurooppalaisia kreikkalaisia edeltäneen väestön (”pelagioi”) perua ja kotoisin lähinnä Kreetalta Minolaisesta kulttuurista. Samalla hän toteaa kuivasti, että henkilön nimet Akhilleus, Athene ja Odysseus eivät ole indoeurooppalaisia.

Sitähän minäkin olen sanonut, vaikka en ole mitään sanonutkaan.

On isoja asioita niin kuin Saksan 1800-luvun musiikki ja Ranskan saman aikakauden maalaustaide ja Englannin romaani (ja USA:n Mark Twainin keksimä suurisuuntainen journalismi).

Oli loisteliaita vaiheita, kuten Islannin proosa (saagat) ja skandinavinen muinaisrunous, siis lähinnä Egil, anglosaksinen varhaiskeskiajan runous, trubaduurien oksitanian kieli…

Näissä kisoissa, myöntäen todeksi sen, että runous on tärkeämpää kuin silli ja silakka, Suomella on mitalisijoitus.

Elias Lönnrot lopetti kalevalarunouden. Kun Kalevalan ensimmäinen ja etenkin toinen versio ja Kanteletar olivat ilmestyneet hänen ”toimittaminaan”, perinne oli poikki ja kalevalainen kansanrunous oli kiven sisässä kuin kuu Pohjolassa. Sitä ei enää syntynyt eikä synny.

Saavutuksena kansanrunoutemme on suunnaton. Eikä sillä ole väliä, missä määrin Lönnrot keksi kansanrunouden omasta päästään. Todisteet riittävät; kalevalaista runoutta merkittiin muistiin jo ennen Lönnrotin syntymää.

Kaikki runous on kansanrunoutta ja kaikki kieli on pohjimmaltaan runoutta. Ammattiin liittyy yksi erikoinen piirre. Meillä on puhuttu tietäjistä ja Kreikassa rapsodeista eli runonlaulajista. Järkevämmin ilmaisten on tarvittu työtä vieroksuvia ihmisiä, jotka ovat kertailleet ja kehitelleet näitä joutavia juttuja. Siksipä uskaltaa äänestää itäistä perinnettä ja hylätä ajatus Kokemäenjoen seudusta kalevalaisuuden aitona alueena – siellä ihmisillä oli muutakin tekemistä, kuten kalastus ja parittelu.

Koska iskelmät ovat nykyajan runoutta, kanantaloudellinen rappiotila, joka oman arvioni mukaan jatkuu tästä ainakin 15 vuotta eteenpäin, antaa meille tilaisuuden erota EU:sta, Eurosta ja Natosta, ellei meitä heitetä sitä ennen ulos. Ja tämän tuloksena voitamme uudestaan Eurovision laulukilpailut!  Kitataramiehet kyyhöttävät leviävissä lepikoissa rämpyttämässä soitintaan niin että maa järisee, järvet läikkyvät ja kalliot kahdeksi lentävät.


22 kommenttia:

  1. Saksan Liittovaltion lahja Suomen kulttuurille, Roman Schatz juontaa parhaillaan ohjelmaansa, jossa nyt käsitellään maamme kirjastolaitosta. Tulee se Areenastakin.

    Pikaistuksissani luin, että Suomen asioita kuntoon panemaan tarvittaisiin Donald Duck - kävisi se toki häneltäkin.

    1970-80 -lukujen vaihteessa Apu-lehdessä oli useampiosainen juttu Kalevalasta. Siinä painotettiin eepoksen olevan nimenomaan merellinen, Virot, Saarenmaat siihen liittyivät ja myös "hernevartinen hevonen", joilla tarkoitettiin valtamerien yli kulkeneita kaisla-aluksia, vähän Kon-Tikin tyyliin.

    Mistähän tuon jutun vielä saisi käsiinsä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo Kalevalaan ja muuhun "kansalliseen perintöön" vetoamminen on ällöttävää - ja erittäin vaarallista - nationalismia. Melko tuoreeltaan saadun uudemman tiedon pohjalta arvioisin, että se on natsismia. Ja se on vaarallista, koska se vääjäämättä johtaa siihen, että Suomesta tulee imperialistinen ja se alkaa käynnistellä kansanmurhia ja sotia ja valloittaa naapurimaitaan.

      - Näinhän se oikeaoppinen mantra tämänkin blogin mukaan menee?

      Joten aivan turhia tuollaiset vetoamiset johonkin "kansalliseen historiaan". Sitä nyt vain ei ole. Ja turhia ovat siis myös runojen keräilijät. On vain yksi Bryssel, sitä kumartakaamme.

      Poista
    2. kariav, minä olen aika vanhojakin lehtiä saanut kirjaston kautta luettavakseni. Suomen Kuvalehtiä ainaskin ja muutamaa muuta, mutta A P U -lehdestä en tiedä, kun se menee "viihde"genreen. Mutta luulisihan tuon Kalevala-aiheisen olevan tallessa kun vain tietää tarkemmin ilmestymisajankohdan. Entä A P U -lehden omat arkistot? T. P.Jekunen

      Poista
  2. "Siksipä uskaltaa äänestää itäistä perinnettä ja hylätä ajatus Kokemäenjoen seudusta kalevalaisuuden aitona alueena – siellä ihmisillä oli muutakin tekemistä, kuten kalastus ja parittelu."

    Nykyinen paavikin huomautti Filippiiniläisille, pyydettyään ensin anteeksi sanamuotoaan," pitääkö sitä lisääntyä kuin kanit".

    Syvällinen viisaus on tuossa, että pitäisi olla muuta tekemistä kuin parittelu.

    Toissa päivän lehdessä oli uutinen siitä miten vuoden aikana yhdellä pakolaisleirillä oli lisäännytty noin 200 000 tuhannella.

    Viimeisin YK:n ennuste Afrikan väestökehityksestä 84 seuraavan vuoden kuluessa oli pahimmillaan kuusi miljardia, aiemmin neljä. Nyt on 1,2 miljardia.

    Pitäisikö eurooppalaisten uskaltaa kysyä yhtä rohkeasti kuin paavi, että miksi meidän pitäisi maksaa jos afrikkalaista panettaa?

    VastaaPoista
  3. No ainakin eilisen bloggauksessa vilahteli uudissanoja joista jotain voisi päätellä: muurikkikatseinen, muutinen, ja tutummista lihava oma lehmä ojassa. Mutiainen lienee jokin hiehompi otus?

    VastaaPoista
  4. "trubaduurien oksitanian kieli"

    Naxosilla oli levy Songs of troubadures, jossa katalonialainen kansanmuusikko Marie Laffite lauloi provenceläisiä keskiaikaisia lauluja oksitatian kielellä. Ah mikä kauneus ja elävyys verrattuna siihen aneemisen uikutuksen, jolla tuota musiikkia tavataan esittää!

    VastaaPoista
  5. "Elias Lönnrot lopetti kalevalarunouden...kalevalainen kansanrunous oli kiven sisässä kuin kuu Pohjolassa."

    En nyt olisi noin ankara, kyllä perinne oli katseamassa ja vanhojen harteilla. Jos Lönnrot ei sitä olisi TALLENTANUT se olisi lopullisesti kadonnut jättäen vain kadonneen muiston, kaipauksen.

    Se, että sitä reprodusoidaan (ks viimeviikon lauantain Hesari) osoittaa sen vielä olevan elävää. Ei sitä muuten olisi kansanedustaja Heteymaj siteerannut.

    VastaaPoista
  6. "kansantaloudellinen rappiotila, joka oman arvioni mukaan jatkuu tästä ainakin 15 vuotta eteenpäin"

    Sanoja, minulta puuttuu sanoja. Mitä tahansa sanoisin, ei riitä kuvaamaan tunteitani tässä asiassa. (vapaasti Gravesilta)

    VastaaPoista
  7. "Pitkällä aikavälillä Suomen pääasiallinen tunnusmerkki verrattuna muuhun Eurooppaan on maamme suuri takapajuisuus."

    Eihän siitä mihinkään pääse, että kun katsoo Euroopan karttaa,niin olemme täällä kaukana, syrjässä kaikesta. Toisiinaan siitä on ollut iloa (esim Suomi ja Puola II maailmansodassa), toisinaan haittaa (kulttuuri).

    VastaaPoista
  8. "Paimentolaiskulttuurit tuottivat Euraasiaan kaikkien kulttuurien kulmakiveksi hevosen."

    Kaiken kaikkiaan paimentolaiskultturien anti kulttuurille lienee kuitenkin ollut vaatimaton, rooli ollut pikemminkin hävittävä (esim. hunnit, mongolit). Syy lienee perimmiltään se, että paimentolaiset eivät ole luoda kaupunkeja, joissa kulttuuri on syntynyt.

    VastaaPoista
  9. "Kenellä tänne olisi ollut mitään erikoisempaa asiaa? Kuusenkäpyjä varastelemaan?"

    Noh, ei se nyt ihan noinkaan ole: aluksi turkiksia ja riistaa, sittemmin strategista valmistetta tervaa ja lopuksi puuta, selloosaa ja nikkeliä. On yksinkertaiselle mutta uskolliselle miesväestölle ollut käyttöä Euroopan sotakentillä ja Pietarin palveluskuntana.

    VastaaPoista
  10. Mutta lukekaa ihmeessä Anna-Leena Siikalan opus Itämerensuomalaisten mytologia. Kirja on kertomus meidän(kin) myyttisestä taustastamme, jolla erotutaan selvästi muusta Euroopasta. Se ei toivottavasti estä omaksumasta myös eurooppalaista identiteettiä. Siikala kuoli aivan äsken ja kirja on hänen elämäntyönsä, sen kulminoituma ehkä. En ollut tiennyt, yhden esimerkin antaakseni, että Tursas on peräisin Islannista. Kertomus on Eddan runossa Näkijättären ennustus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä Siikala kertoo kirjasta Kalle Haatasen vieraana

      http://areena.yle.fi/1-2074180

      Poista
  11. Taannoin on tietenkin suhteellinen käsite, mutta Gimbutas kuoli vuonna 1994, reilu seitsemänkymppisenä. Asko Parpola on julkaissut alkukotiaiheista tieteellisiä artikkeleita 1980-luvulta lähtien, ja lienee alan paras asiantuntija Suomessa. Hän on näkemyksissään paljolti Jim Malloryn linjoilla eikä lämpene Gimbutaksen kurgaaniteorialle eikä Renfrew'n Anatolia-mallille.

    VastaaPoista
  12. Lönnrothin Kalevala palasi syntysijoilleen, kun se ilmestyi livviksi eli aunuksenkarjalaksi v. 2009. Alkujuuret ovat ties missä, mutta oli ollut helppoa "kiändiä karjalakse", kun Kalevalan sanat ovat edelleen käytössä. Tässä se alku:

    Mieli minulleni käsköy,
    Duumaine piäh moine tuli
    Ruveta pajattamah,
    Runoloi sanelemah,
    Suguvirty suoldamah,
    Roduvirty laulamah.

    Sittenhän on niitä murre-Kalevaloitakin.

    Vielä rivi, ei "anglosaksista varhaiskeskiaikaista runoutta" vaan nykykelttiläistä ilmaisua Walesin rajalta, Chesterin kaupungin keskiaikaiseen muuriin spreiattuna joskus 80-luvun alussa, metrinkorkuisin valkoisin kirjaimin:

    GO HOME, SAXONS!

    Olivat kai tulleet joskus 400-500-luvulla. EG


    VastaaPoista
  13. On vaikea kysymys, sopiko daktyylinen heksametri kreikkaan vai ei. Meillä on suuria vaikeuksia tuottaa daktyylista heksametria kreikaksi, mutta suomeksihan se on aika helppoa. (Distikhon tarkoittaa siis kahden säkeen mittaa, yleensä elegistä distikhonia.) Daktyylinen heksametri oli hyvin yleisessä käytössä 500-luvulle eaa.

    Haarmann lainaa pelasgiselityksensä legendaariselta ranskalaiselta indoeuropeistilta Antoine Meillet'ltä (teoksesta »Les origines indo-européennes des mètres grecs», 1923). Meillet osoitti teoksessaan eräiden aiolilaisten mittojen (Sapfo, Alkaios) yhteyden Rigvedaan ja niin muodoin niiden yhteisen indoeurooppalaisen taustan. Tätä pidetään nykytutkimuksessa yleisesti toteennäytettynä. Samalla hän esitti, että daktyylinen heksametri on pelasgista alkuperää.

    Pelasgiselityksillä on se etu, että niitä ei voida kumota, joskin sitäkin vähemmän niitä on mahdollista mitenkään verifioida. Nykytutkimus pitää Meillet'n pelasgiselitystä vanhentuneena ja kallistuu enemmän selittämään daktyylisen heksametrin kreikan kielessä kehittyneenä (aiolilaisista mitoista muovautuneena), mutta lopullisesti tätä kysymystä ei voida ratkaista. Ks. M. L. West, »Greek Metre» (1982).

    VastaaPoista
  14. Niin tai näin, geenit ja kielet täällä ovat aina eläneet. Eikä mitään myyttisen staattista kantaväestöä koskaan ole ollutkaan. Puhe sellaisista syntyy aina kulloisenkin esittäjän nykyhetkisistä tarpeista tai elämisen tuskista. Ja aina joku yhtä tuskainen uskoo ja seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minä vain ihmettelen, että kun Suomen alueen muinaiset asujat ovat sekava soppa ja geenien puuroa, niin kuinka paljon on vaatinut aikaa tulla tähän hetkeen, jolloin "suomalaiset" ovat geneettisesti selvästi oma ryhmä ihan omine tauteineen jne?

      Tasaako 500 vuotta geenit vai tarvitaanko tuhat vuotta?

      Poista
    2. Suomalaiset eivät ole geneettisesti selvästi oma ryhmä vaan geenipooliimme kuuluu kaikenlaista pohjoista sekameteliä.

      Poista
    3. Tosi hyvä kysymys, minustakin....

      Poista
    4. Mitä väliä? Yksi myytti korvautuu toisella. Onko hienompaa olla kosmopoliitti, internationalisti, slavofiili, venäläinen, ranskalainen, saksalainen tai muuten vaan rajoittunut hyödyllinen idiootti kuin perihämäläinen laulaja?

      Poista
  15. Mitenkäs tämä:
    http://www.elisanet.fi/alkupera/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

    VastaaPoista