17. maaliskuuta 2016

Paremmat ihmiset




Kukahan myisi minulle Etelä-Pohjalaisia elämäkertoja I-III. Niteiden kunnolla ei ole ihmeempää väliä, kunhan ilkeää lukea. Kaksi nidettä on 60-luvulta, kolmas on täydennysosa. Pihistäkää pistäytyessänne Nuppulinnassa kirjat tätinne kirjakaapista, myykää minulle ja ostakaa koko rahalla viinaa. Tämän blogin otsikossa oleva sähköpostiosoite on siten toimiva, että tiedot tulevat silmiini. Rehelliselle löytäjälle maksetaan kohtuullinen palkkio.

Matrikkeli on salainen pahe. Olen uskotellut olevani aika vapaa pelaamisen ja uhkapelaamisen synnistä. Tuossa kohdassa on kuitenkin häpeällinen, sokea piste. Paikallishistoriat on toinen vähän samanlainen.

Kysymys on pohjaltaan pelaamisesta, koska suurin osa henkilöhakemistoista on täysin arvottomia. Niitä on turha ostaa ja tarpeetonta kantaa kotiin. Lopuista noin 95 prosenttia on mielenkiinnottomia.

Pohjalaisten kirja on jo mullistanut maailmankatsomukseni. Se on aivan ihanan sekava ja epätasainen. Kirjoittajia on ainakin sata ja kukin on saanut toimia kykynsä ja harkintansa mukaan. Luulen että seutua tuntemattomiakin huvittaisivat artikkelit, joissa kerrotaan ensin palstantäysi jonkun henkilön mainiosta talonpidosta ja erinomaisista liiketoimista, jotka laajenivat rajuilman tavoin ja tuottivat rikkautta, mutta (samassa lauseessa) ilmenneitten ongelmien johdosta asianomainen menetti koko omaisuutensa ja myi elämänsä viimeiset 45 vuotta rapaisella raitilla vähän käytettyjä kirjekuoria henkensä pitimiksi…

No, sanavalinnat ovat tässä omiani.

Joissakin artikkeleissa eksytään rehellisyyden puolelle. ”N.N. oli hyvin ylpeä ja ihmisenä ahne, mutta tilintarkastustehtävät hän suoritti tunnollisesti.” ”M.M. jäi valitsematta toisille valtiopäiville, koska hän oli asenteissaan jäykkä ja vastusti kiihkeästi kansakoulua, tieyhteyksien parantamista, köyhäinapua, ojitusta, heinänviljelyä ja niittokoneita.”

Toivo Kuulan kuolemasta Viipurissa vapun aikaan 1918 sanotaan lyhyesti, että ”häneen osui laukaus”. Kovin hienotunteista, siihen nähden, että tapaus selvitettiin perusteellisesti ja siihen, että yleisemmin Viipurin tapahtumat noina päivinä saivat odottaa selvittäjäänsä lähes sata vuotta.

Sitten taas Artturi Leinosen kirjoittamaksi osoittautuva artikkeli Vihtori Kosolasta osoittautuu asiatiedoiltaan pitäväksi ja asenteeltaan tasapuoliseksi – Leinonen itse jätti nousematta Lapuan liikkeen kelkkaan.

Lähipäivinä taidan julkaista tässä pienen muistelman Lapualaisoopperan oikeudenkäynnistä ja Arvo Salosta. Tuohon yhteyteen ei istu se kritiikki, että Ylioppilasteatterin näytelmässä Vihtori Kosolan vaikutus ja rooli on suorastaan virheellinen. Se on sääli, koska Salolta jäivät, kukaties dramaturgisista syistä, käyttämättä mahdollisuudet sellaisten ääriasenteiden kuvaamiseen esimerkiksi liike-elämässä ja virkamies- ja pappispiireissä, jotka olisivat sietäneet tulla esiin jo 50 vuotta sitten.

Tänäkin päivänä suomalainen ”rähmällään olon historia” Urho Kekkosen kaudella on yhdistämättä ja kytkemättä sotien välisen ajan oikeistoliikehdintään, joka liian usein kuvataan sangen rakastettavaksi puuhailuksi hyvin ymmärrettävine hevosenleikkeineen. Takaperin perustellen on ihme, että vuoden 1918 tolkuttomuuksien jälkeen 30-luvun valkoiset ja sitten 40-luvun punaiset eivät saaneet aikaan mitään mainittavaa, puhumattakaan 70-luvun sydänpunaisista.

Mikään elämäkerrasto ei ole otanta. Nyt puheena oleva kirjasarja on samalla tavalla viihdekirjallisuutta kuin Kuka Kukin On. Esiteltävänä on merkittäviä henkilöitä, eikä sellaisia ole koskaan paljon missään ryhmässä. Jos valikoinnin ovat suorittaneet toimittajat, valikoima kertoo heistä, ei niinkään paljon valikoiduista.

Oli sellainenkin aika, että olin mukana sorkkimassa juuri Kuka Kukin On -teoksen valintoja. Siihen oli jokin järkevä syy, jonka olen unohtanut. Koska tein ison urakan tuota asiaa pohtiessani ja listoja laatiessani voin vakuuttaa, että lopputulos on mielivaltainen. Lohdullista on, että henkilöhakemistot ovat yleensä kaupallisia ja logiikka on yksinkertainen, julkaisijan toive, että itsensä tai sukulaisensa kirjasta löytävät ostaisivat sen kirjan. Ainoa todella tarpeellinen hakemisto olisi Valtiokalenteri, joka on jostain syystä hinnoiteltu niin törkeästi (149 €), ettei sitä ole varaa ostaa eikä sitä ole juuri missään kirjastossakaan. Ja kysymyksessä on kuitenkin luettelo viranomaisista ja virastoista eli tiedot siitä, ketkä asioistamme päättävät. Verkkoversio maksaa 165 €.

Ehkä olisi viisainta lukea tuo pohjalainen elämäkerrasto läpi. Siellä on aika hurjia tarinoita, esimerkiksi peräkorven pojasta, joka oppii omia aikojaan lukemaan ja kirjoittamaan ja saatuaan jostain käsiinsä urkuharmonin rakentaa toisen samanlaisen ja ennen pitkää soittimet kaikille pitäjän kouluille, siirtyy sen jälkeen valmistamaan pyssyjä ja lopuksi rukkeja. Ja sieltä löytyivät selvät tiedot legendaarisesti viulupelimanni Haudanmaasta, joka siis kuoli ennen sotia, mutta tietääkseni vaikutti vahvasti Konsta Jylhään erikoisesti ja Kaustisiin yleisesti. Elämäntarina on lievästi sanoen kirjava ja käy ilmi, että unohdetun mestarin taitoja ja sävelmiä tutkivat arvostetut musiikkimiehet todeten, että ihme tämä on. Tämä elämäkerrasto kuitenkin vaikenee siitä, että tuotakin väkeä vaivasi sama ongelma kuin oman aikamme keikkamusiikkia, nimittäin taitelijoiden niin sanotut elämäntavat.

Toisaalta sitten löytyy aitoja yllätyksiä. En tiennyt, että Mauri Honkajuuri (KOP:n pääjohtaja) piti itseään pohjalaisena (kuten Jaakko Lassila, joka tietääkseni on Kauhavan kunnanlääkärin poikia). Kertomus Honkajuuren toteuttamasta osuuskuntapohjaisesta maanhankinnasta tilattomille kauan ennen alan lainsäädäntöä on ihan hurja juttu. Se nimittäin onnistui.

Ja yllätyksiä riittää. Hätkähdin rajusti, kun Alasen veljesten pappisjäsen, teologianprofessori Yrjö J. Alanen mainittiin Suomen sosialidemokraattisen kristillisen yhdistyksen puheenjohtajana. Kun Alasta kuvailee artikkelissa pohjalainen Mikko Pohtola, pitkän Suomen Kuvalehden päätoimittaja ja tuntemukseni mukaan mies paikallaan, kai se sitten niin on. Mutta Lapuan yhteiskoulun käynyt pappi demarina!

Toisaalta kyllä tiedän entisenä kauhavalaisena, ettei lapualaisista koskaan tiedä, mitä ne seuraavaksi keksivät.

20 kommenttia:

  1. No, on ne lapualaiset ainakin onnistuneet raiskaamaan ns. kehityksen nimissä ainoan merkittävän luonnonvaransa: Simpsiön vuoren.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, kohta maan kaikki muutkin harjut, vuoret ja kukkulat maisemineen leikataan maan tasalle, kun hallituksen "turhien normien perkaus" tästä vielä etenee. Kunnanisien ahneudellahan ei ole mitään rajaa. Rajoitukset ovat 1980-luvulta asti olleet lain ja oikeuslaitoksen tulkintojen varassa.

      Poista
  2. Mä oon raivoraitis, ja tarviin ite ne. mutta annas olla, yhdessä kuolinpesässä piti olla tätä,
    ja sit täällä: http://www.kultaomena.com/36
    M 35 e. ETELÄPOHJALAISIA ELÄMÄKERTOJA I - III. 1963-65 ja 1994. 971 + 718. Kuv. S. * . Kp. K3. Ensimmäinen (1963) ja toinen osa (1965) Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton kustantamat (971 sivua, kuvitetut, selkä vaaleanruskeaa nahkaa kullanvärisellä tekstillä). Kolmas osa (täydennysosa, 1994) Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton, Etelä-Pohjanmaan liiton ja Pohjanmaan liiton kustantama (718 sivua, kuvitettu, kannet vaaleanruskeaa nahkaa kullanvärisellä selkätekstillä). Kaikki kirjat erittäin siistit, kansipapereissa lievää, luonnollista kulumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - oli kirjoittaessani jo ehtinut meilata ja saada vastauksen: myyty. Verkkosivu ei ole ajan tasalla.

      Poista
  3. "Siellä on aika hurjia tarinoita, esimerkiksi peräkorven pojasta, joka oppii omia aikojaan lukemaan ja kirjoittamaan ja saatuaan jostain käsiinsä urkuharmonin rakentaa toisen samanlaisen ja ennen pitkää soittimet kaikille pitäjän kouluille, siirtyy sen jälkeen valmistamaan pyssyjä ja lopuksi rukkeja"

    Ehkä kannattaisi lukea myös Torakusu Yamahan elämästä, sillä niin paljon tässä jutussa on samankaltaisuutta. Lieneekö sattumaa? Varsinkin toi urkuharmoni pisti silmään, sillä koko Yamahan imperiumi on saanut alkunsa urkuharmonien valmistamisesta kouluille.

    VastaaPoista
  4. Olisiko tuossa papin demarijäsenyydessä vedetty mutkia suoraksi? Nimestään huolimatta, yhdistys ei taida olla SDP:n puolueosasto. http://www.hekty.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut vedetty mutkia suoriksi. Oma linkkisi ei liity asiaan, tämä liittyy:

      http://kristillinensdpliitto.fi

      vuorela, tampere

      Poista
  5. Vähänkäytettyjen kirjekuorien myyminen on ihan asiallista puuhaa. Joku kertoi, oliko se nyt Ville H., että Neuvostoliiton kirpputoreilla aikoinaan kaiken muun sälän lisäksi myytiin rikkimenneitä hehkulamppuja, niillä oli oma arvonsa. Ällistynyt turisti saattaa ihmetellä että "mikä arvo niillä voisi olla?". Mutta oli niillä. Pikkuvirkamies saattoi toimistossa - kun esimies oli muualla, esim. juomassa vodkaa oman esimiehensä kanssa - ruuvata toimivan lampun kattovalaisimesta pois ja viedä sen kotiinsa. Tilalle hän veivasi sitten sen palaneen lampun. Ja kun esimies palasi toimistolle, voitiin (pikkuvirkamies omatunto puhtaana, esimies tavanomaisella tavalla horjahdellen) ihmetellä että "ohoh, lamppu on palanut". Ja tilalle valtion varoin vaihdettiin toinen lamppu. Siis... piti olla palanut lamppu! Muutenhan kyse olisi ollut varkaudesta! Ja neuvosto-omaisuuden varastaminen oli liki maanpetoksellista puuhaa.

    Opiskelija-asuntoloissa näitä simahtaneita lamppuja oli yllättävän paljon. Ja kirpputoreilla oli yhtä yllättävän paljon opiskelijoita jotka myivät, totta kai kalliimmalla, ehjiä hehkulamppuja. - Jonkinlaista NEP -taloutta tämäkin taisi olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota! Käytetyillä kirjekuorillakin voisi olla osuutensa neuvostokansalaisen työarjessa. Käyttämättömien kuorien tilalle nippu jo valmiiksi kirjoitettuja, ja a vot kak, joku sattumanvarainen eläjä Kirgis- tai Turkestanissa saa jälkiverolipun tai kutsun telakan tai vodkatislaamon vihkiäisiin. Kun omaisuus on yhteistä, voidaan tehdä sisäisiä siirtoja - keneltä otetaan tai kenelle luovutetaan, ei sevväliä niin.

      Poista
  6. "vuoden 1918 tolkuttomuuksien jälkeen 30-luvun valkoiset ja sitten 40-luvun punaiset eivät saaneet aikaan mitään mainittavaa,"

    Suurin ihme minusta on se, miten noin 20 vuotta - joka on lyhyt aika ihmismuistissa - kuluttua 1918 traagisistä, verisistä tapahtumista syntyi ns talvisodan henki. Maataan puolustivat miehet, jotka muistivat isänsä tapetun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä muistivat, kuka sellaisen unohtaisi.
      Siinä on vaan se, että 30-luvun alati paraneva elämänlaatu pani sen ajan pojat aattelemaan että kyllä tätä kannattaa kaikesta huolimatta puolustaa, Suomea.
      Ja täällä on aina oltu esivallalle uskollisia, kun käsketään niin mennään.

      Poista
    2. Joillakin tapahtumat hiersivät pidempään.

      Vuonna -69 piti saada lääkärintodistus ajokorttia varten. Heinäkuisessa Loviisassa ei tahtonut löytyä lääkäriä sellaista kirjoittamaan. Sitten joku neuvoi, että yritä tohtori B:lta, sillä on vastaanotto asuntonsa yhteydessä torin laidalla. Ottaa vastaan, kun sattuu olemaan sillä tuulella.

      Kun pitkällisen ovikellon rimputtelun jälkeen olin päässyt äreän vanhan ukon puheille ja kertonut asiani, hänen ensimmäinen kysymyksensä kuului: "Kenen puolella isäsi oli vapaussodassa? Tai isoisäsi?". Olin hämmentynyt, vapaussota oli jokseenkin tuntematon käsite minulle. Pakko tunnustaa, tällainenkin aukko oli tiedoissani silloin.

      Alle kouluikäisestä olin kuunnellut korvat tötteröllä, kun isä ja muut työmiehet puhuivat alituiseen sodasta. Tosin yleensä pyrkivät hätistämään kakarat kauemmaksi. Mutta niin paljon kuin puhuivatkin, vapaussotaa ei mainittu. Mummojen puheissa olin joskus noteerannut sanan "kapina". Vapaussodasta eivät kertoneet yhtään juttua.

      Todistus piti saada ja B tiukkasi sitä vapaussota-asiaa. Kun en muita sotia siihen hätään muistanut kuin nuo miesten puhumat vastasin: "Suomen puolella". B veti herneen nenään: "Etkö sinä tollo tiedä mikä oli vapaussota?". Saattaa olla, että tollo -sanan kohdalla B vain henkäisi, mutta yhtä kaikki, ymmärsin yskän.

      Edelleen B halusi selvyyttä vapaussotaan: "Missä päin isäsi taisteli?" Tähän kohtaan saatoin vastata, että Syvärillä ja Kuuterselässä ainakin.

      Näin, että tohtorin päivä oli pilalla. Luovuttaneen oloisena hän kaivoi lomakkeen ja alkoi kysellä henkilötietojani. Tyrkkäsi sitten kusimukin kouraani ja urahti, että käy laskemassa tuohon. Tästä päivänsä pilaamisesta hän veloitti vaatimattomat 15 mk.

      Sitten myöhemmin minulle vasta valkeni, että vapaussodan takia B edelleenkin kieltäytyi hoitamasta punikkien kakaroita. Viisikymmentä vuotta 1918 tapahtumien jälkeen!

      Isälläni ei ollut roolia 1918 tapahtumissa, syntyi vasta -22. Isoisän tekemisistä ei ole mitään tietoa.

      Poista
    3. Hieman outoa. Eikö Lääkärin valassa ihminen Kaikkitietävän ja kaikkivaltian Jumallan kautta vanno hoitavansa sairaita kansallisuuteee, uskoon säätyyn tai muuhun sellaiseen seikkaan katsomatta?

      Markku af Heurlin

      Poista
    4. "Ja täällä on aina oltu esivallalle uskollisia, kun käsketään niin mennään."

      Olivatko punaisetkin ja heidän jälkeläisensä, sodanjälkeisen SKDL:n ydinporukka?

      Poista
    5. Lääkärin käyttämä "Vapaussota" -sana tietysti paljastaa kumman osapuolen puolelle isä/isoisä kannatti sijoittaa. Ainakin jos Poppaukko samalla tähtäisi Mauser -merkkisellä pistoolilla sua. Minä sanoisin että "totta kai valkosten puolella, phyit".

      Olisiko kans ollut vuonna -69 kun olin saattamassa tätiäni poliklinikalle, hänellä oli akuutti verenvuoto nenästä. Siinä odotussalin penkillä kun istuttiin ja Hemmi-tädillä oli tuppo kädessä mitä hän piti nenänsä edessä, ja minä häntä toisesta kädestä, niin siinä lähellä istui Pappa myös saattajansa kanssa. Ehkä isä ja poika. Poika oli mun oman isäni ikäinen ja puhui koko ajan sotajuttuja, mainittiin nimiä Kuuterselkä, Siiranmäki, Tali-Ihantala. Pappa kuunteli ja nyökytteli, oli samaa mieltä että kovat paikat teillä siellä silloin on ollut, sanoi sitten, "mutta kyä Lempääläsäkin tuli luatia niin perkeleesti että korvisa vaan vinku..."

      Luulenpa, että hän oli punaisten puolella. - Lempäälän taistelut käytiin maalis-huhtikuussa 1918.

      Poista
  7. Osoitteessa antikvariaatti.net näkyisi olevan ensiavuksi yksi osa, mutta ehkäpä professori on se jo noteerannut:

    http://www.antikvariaatti.net/product.php?id=439843

    (Suotta julkaista tätä postausta.)

    VastaaPoista
  8. Ystäväni, joka lopetti antikvariaatin pidon (myi) lahjoitti minulle vakioasiakkaalleen Arvo Kokon toimittaman Lapuan laki kirjan ensimmäisen osan.
    Sen liitteenä on mm. talonpoikaismarssiin osallistuneiden nimet pitäjittäin. Valitettavasti Lapuan ja Kauhavankin nimiluettelot eivät olleet ehtineet mukaan kirjan painoon mennessä. Ne luvattiin kolmenteen osaan.

    Kansi on hieman rispaantunut, mutta kyllä tyylitellystä pirroshahmosta Kosolan tuntee.

    Jos blogistilla ei sitä jo kokoelmissaan voisin sen hyvinkin kenkätä kun professorin tie käy Tampereelle. Josko sillä olisi käyttöä vastaisen varalle.

    Kustaa Aadolfin pojan poika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime perjantain traktorimarssissa oli etäisiä kaikuja talonpoikaismarssista. Sama järjestyneisyys ja koko maan osanotto sekä valtiovallan pelonsekainen läsnäolo. Eilisessä Savon Sanomissa mukana ollut viljelijä paljastaa, että jos Mavin ylijohtajan erottamisesta ei olisi annettu lupausta, tilaisuus olisi voinut päättyä kokonaan toisin ja että porukoilla olisi ollut vielä muutama ässä hihassa sen lisäksi, että poliisit estivät tätä varten varatun lietelantavaunun tuomisen torille.
      Kosolaa ei ollut puhumassa, mutta olihan Susanne Koski. Talonpoikaismarssi meni järjestäytyneeesti, kuten traktorimarssikin, vaikka tutkimus on paljastanut, että talonpoikaismarssissa oli jopa konepistooleita takkien alla, jos tilaisuus ei olisi mennyt tavoitteiden mukaisesti. Herää ajatus, että uhattiinko maatalousministeriä etukäteen mellakalla siten, että hän taipui hätäpäissään uhraamaan alaisensa virkamiehen maineen tiedotteella kesken lennon Japanista, kun oli mahdollista ettei ehdi itse tilaisuuteen.

      Poista
  9. Äidinisäni uraa kuvataan Eduskunann matrikkelissa seuraavassti:
    ...oleskeli Yhdysvalloissa kolmeen otteeseen toimien siellä pappina ja raittiustyöntekijänä sekä pelimerkkien laskijana pelihuoneistossa...

    Aika hieno urakehitys, vai mitä?
    Aiemmin ei ole tullut mieleen, mutta kai tuon CV:n tietojen on täytynyt tulla mieheltä itseltään? Kukapa siellä Amerikassa olisi ollut perässä juoksemassa.

    AW

    VastaaPoista
  10. On sellainebn firma kuin "Svenska småbruk och egna hem AB", perust5ettu kai 1907 ja toimii edelleen. Osti isoja tiloja, lohkoi ja myi ne pientiloiksi tarmoikkaille varattomille ruotsinkieliselle maalainuorille pitkäakaisella lainalla. Oliko tämä keinottelua, kielipoltiikkaa vai käytännön sosiaalipoltiikkaa, en osaa sanoa. Ehkä vähän kaikkea


    Tällä tavoin arvostettu kirkkonummelainen pienviljelijä, sahuri ja kuorma-autoilija Georg Engman veljensä kanssa hankki kotitilansa Volsista.

    Markku af heurlin

    VastaaPoista