1. maaliskuuta 2016

Huonommat ihmiset






Kuusitoista prosenttia ihmisistä on pysyvästi sorron ja vähättelyn kohteena. Parlamentaarisen demokratian yksi tietoinen kikka on heittää heiltä limpulla jalat alta. Kuppi jäähtynyttä kahvia ruttuun menneestä pahvikupista tuulisella torilla, ja asianomainen arvelee taas kerran päättäneensä asioista tai ainakin osallistuneensa.

Suuri Salaliittoteoria on aina perätön. Yhden tyrannin tai pienen klikin valta on logistinen mahdottomuus.

Ne jotka ovat tuota yrittäneet, ovat pian kummastelleet köhien, että mikä siellä kurkussa karhistaa. Puukkohan se.

Henkivartiokaarti surmaa keisarin, tukehduttaa pieluksiin perillisen, huutaa keskuudestaan uuden hallitsijan ja jatkaa sitten toistensa surmaamista.

Toimivaksi osoittautunut asetelma on espanjalainen kolmio. Arkipiispa pitää peukaloaan kuninkaan kaulavaltimolla, tällä on miekan kärki aateliston kärkimiehen kylkiluiden välissä ja viimeksi mainitulla on juoksusilmukka sen piispan kurkulla.

Kuvion toimivuus johtuu sen liikkuvuudesta. Aatelisto on ollut aidosti vallassa vain Puolassa, koska sillä on joukkona taipumus muodostaa toisilleen vihamielisiä ryhmäkuntia, jotka pystyvät tiukan paikan tullen halvaannuttamaan toistensa ja valtionkin toiminnan.

Tilanne on siis täsmälleen sama kuin meillä yö yöltä jatkuvissa kolmikantaneuvotteluissa. Hitlerilläkin oli kolme eri salaista poliisia ja kolme eri vakoilujärjestelmää. Stalin joutui miettimään puolueen, salaisen poliisin ja armeijan asemia. Tarmokkaista puhdistuksista huolimatta armeija oli silti uhka. Uskotellaan, että Berijalla oli Stalinista ja Himmlerillä Hitleristä jotain todella ikävää aineistoa kassakaapissa.

Sellaisia aineistoja kootaan myös elinkeinoelämässä. Kansion päällä voisi olla kirjoitus ”itsemurhani tai murhani jälkeen”.

Mutta kuvitelkaa itse: onko suurempaa yhteiskunnallista uhkaa kuin raskaasti aseistettujen nuorten miesten joukko, jolla on nälkä ja palkat maksamatta. Kysykää Isikseltä. Kysykää Gorbatshovilta.

Oikeastaan on yksi vielä suurempi vaaratekijä, juuri tuollainen nuorten miesten joukko, joka on vähän aikaa sitten hävinnyt sodan ja muodostaa ensi töikseen sosiaalisen median todistaakseen, että emme me todellisuudessa hävinneet, siis kuten Saksassa 1919. Tai Pietarin satamassa 1917.

Tämä on vastaus kommentoijan kohtuulliselle kysymykselle, miksi ei sallittaisi huippukouluja huippukyvyille. Kysymys jatkuisi loogisesti huipputöitä ja palkkoja huippuhyville ja niin edelleen.

Tutkimukset näyttävät osoittavan, että niin sanotut valiokoulut ovat todella valiokouluja. Norssi, Ressu, Sykki ja muutamat muut näyttävät tuottavan vain tosi monen laudaturin ylioppilaita, jotka pääsevät opiskelemaan minne haluavat ja tavoittavat vaivattomasti maallisen onnen.

Kuusitoista prosenttia ihmisistä on toivottoman lahjakkaita. Valitsemalla lukiolaiset yksinomaan heistä ei voi epäonnistua. Ainakin mainitsemiini kouluihin on niin hirveät keskiarvovaatimukset, että kaikki lukiolaiset ovat ylisuoriutujia jo aloittaessaan. On siinä lopputuloskin sitten hieno.

Opettajapiireissä jupistaan joskus, että jospa mitattaisiin esimerkiksi keskiarvojen eroa lukiota aloitettaessa ja siten ylioppilastodistuksessa.  Itse liittyisin näihin jupisijoihin, tosin sillä varauksella, että ainakin poikalasten biologiassa näyttäisi olevan sellainen piirre, joka herättää heidät tekemään tosissaan töitä viime tingassa, entisen ajanlaskun mukaan ylimmän luokan syyspuolella. Siihen asti ajan ja mielenkiinnon vievät tytöt ja mopot.

Suosikkikirjailijani Aaro Honka (50-luvulta, siviilissä tamperelainen rehtori) kirjoitti Iloisesta internaatista, joka muka oli koulunerojen sisäoppilaitos. Kirjassa kaikki sujuu hienosti ja kirjoittaja pääsee purkamaan pedagogisia kaunojaan kertoilemalla, miten oikeasti hyvät opettavat. Muistini pettää minua. Olen niin hienotunteinen ihminen, etten juuri koskaan puhu pahaa itsestäni. Niinpä ei luultavasti ole totta, että muistikuvani olisi tosi ja olisin siis keskenkasvuisena ymmärtänyt, ettei se oppikoulukurssi ylioppilastutkintoineen ole niin erikoisen tärkeä asia, kunhan pysyy porukassa. Sama tunne muuten oli lakitutkinnon suorittamisen jälkeen, ja siitä muistikuvasta olen varma. Sitä vastoin harmittelen, että annoin maailman viedä kun olin muutamia vuosia valmistumisen jälkeen tosissani innostunut juridiikassa, joka on kuin onkin hupaisaa leikkiä sanoilla, kaukana arkitodellisuudesta, lähellä runoutta.

Tarvitsemme kouluihin ja työpaikoille kellokäyrän eli Gaussin käyrän. Kuvan punainen käyrä on se, jota opintosuoritusten arvostelussa käytetään, vaikka jotkut kiistävät sen, kiivaastikin.

Ironiseksi tarkoitettu puheeni 16 prosentista eli kuudesosista on tarkoitettu viittaamaan juuri kellokäyrään. Sitä voisi täydentää ”pitkällä hännällä” eli potenssilailla.

Jos opetus suosii etevimpiä, se on pois heikoimmilta. Poliittinen arvovalinta on, että äärimmäisyyksistä ei pidä intoilla, koska (pinta-alaltaan) iso keskitaso ratkaisee. Suureen numeerista arvoa ei ole ilmaistu. Jos halutaan kouluttaa kymmenen astronauttia, tähdätään varmastikin korkeaan keskiarvoon, ei yhteen tai kahteen huippukykyyn. Samoin tehtiin vaistonvaraisesti lentolaivue 24:ssa ja paljon harvempien tuntemissa pommituslaivueissa.

Tosin niissä taistelutehtävissä oikean karvansa näyttäneet siirrettiin vähin äänin koulutustehtäviin kauas rintaman taakse.

Tästä tuli myös kommentti urheilujohtajille. Eikö olen vallan nurinkurista yrittää kouluttaa tulevia maailmanmestareita? Ei se onnistu.

Ehkä puolessa tapauksista maailmanmestari on se hyvin joukkoon sopeutuva, josta kukaan ei olisi odottanut sellaista. Sama koskee puolta tieteen suurimmista nimistä.

26 kommenttia:

  1. Tänä vuonna on kulunut 150 vuotta Suomen kansakoululaitoksen perustamisesta. Suomi on ihmemaa, ja kansakoulu ja peruskoulu ovat syitä siihen.

    VastaaPoista
  2. Olen joskus sanonut, että kouluissa, joissa alin sisääntulokeskiarvo on 9,2 tai enemmän, kaikkien pitäisi saada "kuusi ällää" tai vaikka 12, kuten nykyisin on mahdollista. Isoilla paikkakunnilla lukiot voivat eriytyä ja erikoistua, ja jos joku mielletään hyväksi, kaikki parhaat haluavat sinne, ja ne vetävät tietysti puoleensa myös energisiä opettajia.

    Tampereella olin suuressa, suositussa lukiossa, jossa opettaminen oli vaivatonta mutta ilmapiirikin aika kireä, kun oppilaat taistelivat paikasta auringossa. Tänne pikkukaupunkiin ajauduttuani tulin mukavaan pieneen lukioon, jonne otettiin käytännössä kaikki halukkaat. Tunneilla oli hauskaa, ja mieli oli hyvä, jos "viitosen oppilas" paransi tasoaan niin että sai ylioppilaskokeessa C:n. Muistan aina sen pojan, jolla tulovuonnani oli syksyllä nelonen ruotsissa ja aineet hyvin sekavia eikä sanojen taivutuksesta mitään tajua, apuverbin jälkeen preesens ja sellaista. Hän innostui, kun sai vähän ylimääräisiä neuvoja välitunnilla, oikeastaan ihan oman yksinkertaisen kieliopin ja ohjeet rakentaa selkeä, yksinkertainen kirjoitelma. C tuli hänellekin ja vuosien päästä kiitokset avusta ja että hän nyt oli X:n lennoston johtaja (tai mikä se titteli oli). Kyllä heikompia kannattaa auttaa, siihen on monia syitä, että jokin asia on jäänyt rempalleen tai että koulu ei oikein suju, usein kotitausta on vaikea.

    Kyllä niitä parhaitakin tuettiin, pari poikaa esimerkiksi suoritti ATK:n appron viimeisenä vuotenaan (avoimessa yliopistossa) ja sai siten lentävän lähdön. He olivat niin innokkaita, että tekivät iltaisin kahdestaan koulun lehteä, kun oppilastiloihin saatiin ensimmäinen oma tietokone 90-luvun alussa - minä kävin illalla päästämässä heidät kotiin kymmeneltä ja suljin ovet! Toisen äiti tuli hakemaan 20:n kilometrin päästä Toista piti vielä neuvoa menemään yliopistoon tai korkeakouluun, ei ammattikorkeaan. Koti ei siinäkään tapauksessa tukenut kunnianhimoisempaa valintaa. Hyvin ne kaikki tuntuvat sijoittuneen, kun joskus sattuu heitä tapaamaan. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingissä vuodesta 1960 vuoteen 1992 matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa opettanut lehtori - myöhemmin vanhempi lehtori - kertoi koko työuralleen osuneen tarkalleen yhden oppilaan jolle matematiikan opettaminen ei yksityisopetuksenkaan avulla onnistunut. Hänkin sai verohallinnosta verovirkailijan työpaikan, tämän ilahduttavan tiedon hänen äitinsä katsoi velvollisuudekseen kertoa ylpeänä ja kiitollisena.
      Eläkkeellä jo pitkään ollut vanh. lehtori katsoi reippaan kielenkäyttönsä olevan kohtuullisuuden rajoissa mutta huomautti ettei jauhopäitä ollut todellakaan kuin yksi ja hänenkin äitinsä piti mainiota pientä puotia niin että kaikki oli hyvin. Verotukseen hän ei lausunut halaistua sanaa.

      Poista
    2. Tätä korjattiin, tulee olla: vuodesta 1960 vuoteen 1998. (Kylmä pyyhe korvilla auttaa)

      Poista
  3. Hurraa! Kyllä kajahtaa.

    VastaaPoista
  4. JK: "Kuusitoista prosenttia ihmisistä on toivottoman lahjakkaita."

    Vaikka professori fiksusti myöntääkin lausahduksensa ironiseksi, niin aika moni tuntuu ajattelevan tähän suuntaan - ikään kuin erityislahjakkaat olisivat oma saarekkeensa, erillään muista.

    Kun puhutaan koulusta, niin lahjakkuus lienee älyllistä, mutta samanlaisen kellokäyrän voi piirtää myös esim. musiikillisesta ja urheilullisesta lahjakkuudesta. Vaikka kuinka käytäisiin soittotunneilla tai vannoittaisiin "kaikki pelaa" -ideologian nimeen, niin menestys on kuitenkin kiinni jostakin muusta kuin innosta.

    Muuten olen vankasti samaa mieltä tuosta "kunhan pysyy porukassa" -postulaatista. Se pätee niin koulussa, armeijassa, urheilussa kuin työelämässäkin, ja takaa onnellisen elämän.

    VastaaPoista
  5. Helsingin valiokoulujen oppilaat ovat kyllä ihan hyviä. Kuten sanoit, vaadittaisiin todella epäonnistunutta opetusta, että nämä oppilaat eivät pärjäisi myös ylioppilaskirjoituksissa ja myöhemmin elämässään.

    Eri asia on sitten se, etteivät nämä koulut loista mitenkään ihmeellisesti valtakunnallisten kilpailujen tuloslistoissa. Kun etsitään valtakunnan ehdotonta kärkeä jossain aineessa, menestyjiä tulee tasaisesti joka puolelta Suomea, suuri osa tavallisista maalaislukioista. Käytännössä valiokoulut eivät kykene imuroimaan kuin semmoista tasaisen kiitettävää massaa. Sinänsä tämä ei ole haitta. Semmoisesta massasta kuoriutuu kyllä varmasti sopiva määrä toimitusjohtajia, professoreita, hovioikeudenneuvoksia ja everstejä, että koulukavereista voi myöhemmin olla hyötyä.

    Toisaalta pyrkimykset etsiä aivan valtakunnan huippuun kuuluvia oppilaita eivät ole myöskään toivottavia. Päivölään yritettiin koota erityislukioon Suomen matemaattisesti lahjakaimmat oppilaat. Eivät nämä ole ainakaan vielä nousseet erityisen näkyväksi ryhmäksi, vaikka vanhimmat ovat jo nelissäkymmenissä.

    Olen samaa mieltä blogistin kanssa. Ei kannata kasvattaa maailmanmestareita. Jos kasvatetaan Suomen mestaruuteen tähtääviä viestijoukkueita, tulevat samalla myös maailmanmestarit kasvatetuiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan tuolla kärjessä on tilastotieteen lakien nojalla aina joku pieni lukio.

      Poista
    2. Jos olen ymmärtänyt Päivölän idean oikein, tavoitteena ei ole niinkään ollut saada oppilaiksi matematiikan huippuja, vaan matematiikasta ja luonnontieteistä kiinnostuneita oppilaita, jotta heilläkin olisi oma erikoislukionsa. Päivölä on sisäoppilaitos maaseudulla, joten sinne ei varmaankaan ihan jokainen matematiikan huippu edes halua.

      Jos vanhimmat (keskimääräistä pienemmät vuosikurssit) ovat nyt nelikymppisiä, olisi melkoinen ihme, jos entisistä päivöläläisistä olisi jo nyt kasvanut näkyvä ryhmä huippuja.

      Poista
  6. Sain aikoinani kuusi ällää. Sen jälkeen ollut lähinnä vain epäonnea. Aina ollut onnistuminen/epäonnistuminen aivan pienestä kiinni. Sattuma, tuuri vaikuttavat. Yksikin epäonnistumisten onnistumisista olisi kääntänyt suunnan elämässäni.

    VastaaPoista
  7. Minun lupaavasti alkanut akateeminen urani tyssäsi keskikoulun 5teen kun sai kaksi (2) nelosta ja jäin luokalleni. No, kävin viidennen luokan uudelleen ja seuraavana keväänä nelosia olikin neljä (4)! Kyllä minä ihmettelin? Ja otin lopputilin. Koska ajattelin että jos vielä kerran käyn sen luokan, voi jumantsukka, niin niin nelosia tulee varmaan kahdeksan (8). Enkä minä semmosesta tykkää.

    Ps. No, onpahan tuota tullut pärjättyä ilman korkeampaakin koulutusta. (Tosin varsin vaihtelevasti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Toisille talitintin tapa nokkia kittiä ja törmätä lasiin, toisille perhosen liikehdintä kedolla. Lukittu lentorata on epäinhimillinen.

      Poista
  8. "Olen niin hienotunteinen ihminen, etten juuri koskaan puhu pahaa itsestäni."
    Suosittelen lajitovereilleni(itseni mukaan lukien), että ottavat edellä mainitun sanonnan vakituiseen käyttöön kanssaihmisten kanssa seurustellessa.

    VastaaPoista
  9. "Yhden tyrannin tai pienen klikin valta on logistinen mahdottomuus."

    Ei se valitettavasti ole: kyse on hallitsijan kyvystä luoda "voimansiirtohihnat" alas saakka sekä luoda useita, toisiaan valvovia turvallisuuselimiä. Esimerkiksi Neuvostolitossa tämä saatiin ttoimiman 70 vuotta, Pohjois-Koreassa ainakin saman verran ja myös Saddam Husseinin Irakissa pitkään. Valitettavaa, mutta totta. Toimivan diktatuurin idea on totaalisuus, ts kaikkien kilpailevien valtakeskusten eliminointi.

    VastaaPoista
  10. "onko suurempaa yhteiskunnallista uhkaa kuin raskaasti aseistettujen nuorten miesten joukko, jolla on nälkä ja palkat maksamatta."

    Tämä on todellinen ongelma. Siihen on ollut yhteiskunnassa kaksi yleispätevää ratkaisua: sota tai jos sopivan heikkoa vihollista ei ole, panna 80-90 %:a leirille ja loput heitä vartioimaan.

    VastaaPoista
  11. Kiitän vastauksesta kysymykseeni, ehkäpä nstyyhmäänkin. Silti en voi olla pohtimatta voisivatko huippulahjaakkaat antaa yhteiskunnalle enemmän, jos saisivat kasvaa vertaistensa joukossa, erityisesti koulutettuna. Erastotenesin kommentti kyllä vähän viittaa siihen, etteivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä väittäsin jotenki lujaa et kyl ne pikku lahjasilla kirotut ettii seuraa samanlaisista melkeen väkiste. Paitsi tietty se et niistä on iso osa aika ujoja mut hei, nörttiys on hiffattu... niiet emmä lähtis mitää säätää. Tai no. Joo, okei. Tosi moni sanoo et reippaus on opettelun takana. Pari kertaa piti kiipee mäntyyn ja tulla muksahtaa alas ennenku bonjas et hei 1. aikaa säästy! ja 2. vähemmän tahmaa farkuissa.

      Poista
  12. Valitettavasti suomalaisessa koululaitoksessa ns. pärstäkerroin on pääasiallinen arvosanojen vakio. Varsinkin peruskoulu-uudistuksen mukana tuli lähinnä mielenterveysongelmiksi luokiteltavia asenteita entisille oppikoulujen opettajille. Myös entisiä kansakoulunopettajia laitettiin ennenaikaiselle eläkkeelle, koska ne eivät varsinaisesti sopeutuneet uudistuksiin. Sitten on vielä ne, jotka halusivat noudattaa kellokäyrää ja veivasivat opinnäytteitä niin kauan, että varmasti kunnan pamppujen lapset saivat parhaat numerot. Suhteellinen arvostelu elää ja voi hyvin. Kaikki aloitteet saada opettajista riippumattomat kokeet peruskouluun kaatuvat aina. Kun peruskoulua otettiin Suomessa käyttöön, niin ikäluokkien todellista osaamista mitattiin monivalintakokeilla. Niillä saadaan objektiivista tietoa, ei kai niitä muuten olisi käytetty. Kun peruskoulu kattoi koko maan, niin pärstäkerroin alkoi taas vaikuttaa. Meille opettajien epäsuosikeille tuollainen tuotti perkeleen paljon lisätyötä ja vasta yliopistossa tuli vapautuminen. Yliopistossa, johon opettajieni mielestä ansaitsivat pääsyn vain kaupungin kerman jälkikasvu.

    VastaaPoista
  13. Ei saakeli, 32 vuotta olen koulua pitänyt. Kokeita pisteyttänyt ja numeroita niistä antanut, hupsu. Ja vielä hupsumpi olen ollut kun asetusten ja opetussuunitelmien velvoittamana numerot todistuksiin laittanut. Numerotodistus on suurta hulluutta!
    Mutta ikinä en ole mitään käyrää vilkaissutkaan tätä tehdessäni.
    Kuten Kemppinen tietää, Gaussin käyrä johtuu ihmisistä, ei opettajista!

    VastaaPoista
  14. Peruskoulun Pisa -sijoitusta alkuun ihmeteltäessä syyksi mainittiin se, että heikoimmin pärjäävien taso oli vertailumaihin nähden niin korkea, että se nosti keskiarvon ykköseksi, vaikka hyvin suoriutuneet eivät olleet muita kummoisempia. Tässä piilee peruskoulun suurin ansio. Malli pätisi laajemminkin yhteiskuntaan, kuten blogistimme pari päivää sitten kirjoitti. Mikä hänelle ansioksi lisättänee.

    VastaaPoista
  15. Taannoin HS esitteli koko sivun juttuna valiokoulun opettajaa, jonka oppilaat lähes järkiään kirjoittivat äidinkielen kokeesta ällän. Respektiä hänelle, kakisteli kollega maalaislukiosta, johon kalastettiin kaikki kynnelle kykenevät, jotta saataisiin lukio pysymään hengissä. Sisään pääsi kutosen keskiarvolla. Kovasti piti ponnistella "katederin" molemmin puolin, että saatiin edes se taso pysymään. En ole katkera, mutta kumminkin...

    VastaaPoista
  16. Olisikohan vasta silloin tarpeeksi lahjakas kun menee sieltä missä aita on matalin. En tiedä, että osoittako se minkään moista lahjakuutta tunkea tähän hullunmyllyyn mukaan.

    Ehkä se, että pystyy elämään madollisimman onnellisen elämän muiden kiinnittämättä siihen liikaa huomiota on sitä todellista lahjakkuutta.

    Unohdettu kuollessaan ja siihen asti kaikki hyvin voisi olla se kaikkein järkevin vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaikein filosofia. Valaistunut eminenssi. Siinä on jotain uhrautuvaisuudesta mutta kumma varmuus. Alisuoriutujaksihan myös voi kutsua.

      Poista
  17. "Suuri Salaliittoteoria on aina perätön. Yhden tyrannin tai pienen klikin valta on logistinen mahdottomuus."

    Siis suuri vai pieni?

    Yhden tyrannin valta on aina suuri salaliitto -
    myös Korean demokraattisessa kansantasavallassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jarrutas, mikä Samsungandiassa on? Selkeä diktatuuri jos mikä.

      Poista