24. helmikuuta 2016

Ruohti




Ruotsista ja sen pääkaupungista minulla on paljon ikäviä muistoja. Eilen en osannut olla varma, milloin olin ollut siellä viimeksi, kaupungissa, jalkojeni päällä. Kai siitä todella on kymmenen vuotta.

Kaupunki tuntui eilen vähän vieraalta ja vastenmielisen vauraalta. Asiat on äkkivaikutelmani mukaan hoidettu keskimäärin hyvin. Arlandan junayhteys on loistava – 20 minuuttia.

Den gyldene freden vanhassa kaupungissa tarjosi hyvin kohtuulliseen hintaan päivän lounaana Zornn lihapullia muusilla ja puolukoilla.

Ruotsikiihkoilijoita en nähnyt, mutta suosittelisin paikkaa rotu- ja kansallismielisille. Pöydissä istuu ihmisiä, jotka edustavat kaikin puolin Upsalan ihanteita etenkin taannoin käytetyin käsittein ”rotuominaisuksiltaan”.

Kaipailin kaduilla niitä maahanmuuttajia ja päättelin, että syystä tai toisesta he eivät tosiaan harrasta kaupungin keskustaa. Näin on tapana tähdentää nyt kuuluisassa Skandinavian rikoskuvitelmien perinteessä. (En onnistu innostumaan näistä Keplereistä ja Lapiduksista toisin kuin vähän vanhemmista ja myös Stieg Larsonista, jonka tekstin kaoottisuus ei peitä mestarikertojan lahjaa.)

Tuossa ravintolassa oli taas seinille kehystetty ja muistoihin liitetty joukko nimiä, jotka sattuva olemaan minulle läheisiä – Bellman, jolla lienee ollut usein porttikielto, vaikka oli naapurikorttelin poikia, ja hänen esittäjänsä Vreswijk ja Fred Åkerström, Evert Taube. Paikassa kokoontuu viikoittain Ruotsin Akatemia, jonka sihteerinä on siis nyt historiaykkönen Peter Englund (Pultava jne.). Ryyppymiehistä vaikuttavia oli kanta-asiakas Jussi Björling, jonka äänessä on ruotsiromantiikkaa kaikille.

Ero Suomeen on muun muassa se, että nykyisessä paikassaan ravintola on toiminut vuodesta 1722 ja lähistöllä 1500-luvulta. Taidemaalari Zorn pelasti yrityksen konkurssilta sata vuotta sitten ja sai tuon oman lihapulla-annoksensa eli kuolemattomuuden.

Katselin kummissani paikkoja, jotka ovat tuttuja eräästä aikaisemmasta elämästäni, kuten hotelli Diplomatia ja Hasselbackin ravintolaa Djurgårdenilla.

Ruotsalaisilla on tapana vieläkin kehaista, että ainoana maailman tai ainakin Europan maana sitä ei ole koskaan valloitettu eikä pahemmin miehitetty. Todellisuudessa suuri vamma Suomen maakunnan menettämisestä 1809 vaikutti rajusti ja kauan ja luultavasti myös Suomen ja suomalaisuuden vähättelynä, vaikka teimme mekin isänmurhaa. Ruotsi oli ryöstänyt eteläisiä maakunta Tanskalta ja sai Napoleonin sodista hyvitykseksi Norjan, joka osoittautui nopeasti kyseenalaseksi siunaukseksi. Se oli hiukan kummallista, etteivät Ruotsi ja Norja ajautuneet sotaan 1905. Suurin pidäke saattoi olla liikemiesten ja liberaalien uuden rahan turvin toteuttama entisen yläluokan ja kuninkaan eristäminen. Uudet miehet halusivat rahaa, eivät pelkkiä kuluja aiheuttavia alueita. Ahvenanmaa 1920 oli vanhan vallan harhaisku, vaikka sitäkin saa kysyä, mitä Ahvenanmaa lopultakin merkitsee Suomen tasavallalle.

Pikku matkani tarkoitus oli nähdä Itä-Aasian museon Kiinan T’ang – kulttuurin näyttely. Arvioin etteivät kriitikot eivätkä edes näyttelyn järjestäjät ole olleet kunnolla selvillä siitä, mistä oikeastaan oli kysymys. Veistokset, figuriinit ja kuvat siis ovat noin 1 200 vuotta vanhoja, ja sankarina on oikeutetusti runoilija Po Chüi, jonka muutamasta tekstistä on näytteillä sangen keskinkertainen käännös.

Tuo Kiinan kausi tuo mieleen Euroopan renessanssin. Yhtäkkiä kulttuuri ja tiede alkavat kukoistaa käsittämättömästi Lo Yangin kaupungin seudulla. Tavallaan kaikkien tuntema Ming ja sen posliinit sinikuvioineen on jo hiukan ylikypsä ja kaavamainen tyylikausi T’angin hurjuuteen ja luovuuteen verrattuna.

Hiukan vaatimattomasti esille pantu näyttely on maailman luokan tapaus. Minusta se sisältää isompia ilmiöitä kuin kuuluisat terrakottasotilaat.

Valitettavasti ette enää ehdi näyttelyyn. Se loppuu tähän viikkoon. Mutta vielä kerran – tuo aikakausi tuotti myös maailman parhaan runouden, Po Chüin ohella Li Po (Li Bao), Tu Fu (Du Fu) ja Wang Wei. – Laajaa ranskalaista antologiaa lukien olen sitä mieltä, että nämä Waleyn lännessä esiin nostamat tekijät todella ovat omaa luokkaansa. Ja vielä kerran – itse haluan suomentaa hurjemmin kuin on ollut tapana. Kiinalaisuuteen liitetty liiallinen hienostuneisuus ja erakot, joiden viiksiä tuuli kampaa, on väärinkäsitys.  Nämä olivat hurjia miehiä, jotka tiesivät, millaisista osista maailma on pantu kokoon.

Ajelimme katselemassa kaupunkia ja kävelimme Euroopan viimeiseen antikvariaattiin, Rönnellille. Kirjallisen kulttuurin ero Suomeen näkyy siellä yhdellä silmäyksellä. Omiensa ohella Ruotsalaisilla on uusina laitoksina Saksan, Englannin, Ranskan, Italian ja Venäjän viime vuosikymmenien klassikkja.

Katsokaa jutun kuvaa. Olkaa vain omaa mieltänne. Minuun tuo tehoaa. Olkoon vain mennyt maailma.

Tällä kertaa kävelimme sieltä Stureplanin takaa ostamaan tuliaisia pienelle lapsella NK:sta ja edelleen asemalle. Kaupungin keskusta vaikutti aivan yhtä kauhealta kuin aina ennenkin.

Mitä tulee kulttuurien korkeisiin kausiin, mikä oli 1960-luvun vandalismin tausta? Ihmiselliset talot rikottiin ja tilalle tuli samaa pakkilaatikkotyyliä, joka Helsinkiäkin valloitti.

Arvaukseni on: toinen maailmansota. Edeltäneiden aikojen keskeiset symbolit eli siis talot joutuivat huonoon huutoon, koska niitä rakentanut maailma oli osoittautunut verenhimoiseksi, mielettömäksi ja täysin edesvastuuttomaksi.

Tukholmaa ei ollut koskaan tuhottu, mitä suomalaiset nyt kävivät tuhat vuotta sitten varkaissa.

Ruotsalaisten käytännöllisyyttä osoittaa, että he tekivät sen itse, eivätkä tarvinneet edes pommeja. Kyllä Sergelin seutu on ahdistava!

31 kommenttia:

  1. Tulipa tietysti mieleen lapsuudesta tuttu tilanne. Istutaan tuvassa syömässä, paappa tulee tallista vähän myöhässä ja sanoo, kuten aina:
    - Jaa, täällä on jo ruohti ruualla!

    VastaaPoista
  2. Suomen kannalta Ahvenanmaan omistaminen on ollut sikäli hyödyllistä, että se on opettanut käyttäytymään vastuullisesti. Ahvenanmaan tapaisen itsehallintoalueen kaitseminen muistuttaa keskushallinnon virkamiehille laillisuuden tärkeydestä.

    Turvallisuuspoliittisesti olisi varmaan ollut parempi, että Ahvenanmaa olisi joutunut Ruotsille. Olen aika varma, että tällöin sitä ei olisi tarvinnut demilitarisoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä sekin puoli, että Suomelle kuuluva Ahvenanmaa pakottaa Ruotsin kantamaan edes vähän huolta Suomesta. Vihamielisen ulkovallan miehittämänä se olisi päähän osoittava pistooli. Ei syytä kylä hirveän suurta iloa olut 1939-44.

      Poista
  3. "Ruotsin Akatemia, jonka sihteerinä on siis nyt historiaykkönen Peter Englund (Pultava jne.)"

    Ei kai ole ollut sihteerinä enää aikoihin.

    Sen historiaykkösenä olonkin kanssa lienee nykyisellään vähän niin ja näin. Suunnitellun Erik Dahlbergh -trilogian päätösosa on antanut odotuttaa itseään jo ainakin 15 vuotta. Mahtaneeko jäädä iäksi ilmestymättä? Jörn Donner kertoo "Mammutissaan" Englundin kertoneen hänelle, että tuntee itsensä luomisvoiman suhteen tätä nykyä "eunukiksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sääli, kolmas osa suurvaltakauden loppu olisi ollut kiva lukea.

      Poista
  4. Sara Danius on nykyisin Akatemian sihteeri.

    VastaaPoista
  5. "Arvaukseni on: toinen maailmansota. Edeltäneiden aikojen keskeiset symbolit eli siis talot joutuivat huonoon huutoon, koska niitä rakentanut maailma oli osoittautunut verenhimoiseksi, mielettömäksi ja täysin edesvastuuttomaksi."

    Ruotsalainen "modernismi" laajasti ymmärrettynä oli kuitenkin käynnissä jo ennen toista maailmansotaa. Siihen kuului ainesosina näennäisesti hyvinkin erilaisia ilmiöitä aina rotubiologiasta ja Hanssonin, Myrdalien pariskunnan sekä monien muiden vaikuttajien väitetystä "protofasismista" lähtien. Tietenkin "homo novuksen" luomisen projekti oli voimakkaimmillaan totalitaarisssa oloissa kuten natsi-Saksassa (rotudeterminismi) ja Stalinin Neuvostoliitossa (ympäristödeterminismi), mutta tuhannesosaan laimennettuna samaa liuosta litkittiin Pohjoismaissakin, myös meillä (vrt. Suomenkin sterilointilait 1935 tai toisaalta ympäristön muokkaaminen, esimerkkinä vaikkapa Heikki Hertzenin "Koti vai kasarmi lapsillemme"). Toisaalta on kyllä täysin mahdollista, että II maailmansota loi entistä laajemman kaikupohjan "me luomme uuden maailman" -mentaliteetille, joka oli puhjennut ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tukholmassa se johti aineellisella tasolla jopa kokonaisen kaupunginosan, Klaran, "tervehdyttämiseen" (<sanus) ja toisaalta Vällingbyn kaltaisten unelmalähiöiden rakentamiseen.

    VastaaPoista
  6. ..jonka sihteerinä on nyt Sara Danius, eiks juu.

    VastaaPoista
  7. https://www.youtube.com/watch?v=lO5kOkac2Fk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sarja Tukholman kasvusta https://www.youtube.com/channel/UCI3qNY6QsB0Lu4Z9ZZ1AclA

      Poista
  8. Englund ei enää Akatemian sihteeri, ainakin jos YLEä on uskominen

    YLE 21.12.2014:
    Kirjallisuuden professori Sara Danius on Ruotsin Akatemian uusi vakituinen sihteeri. Hän seuraa tehtävässä kirjailija ja historoitsija Peter Englundia, joka luopuu tehtävästään ensi vuoden toukokuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara Daniuksella on ollut jo jonkin aikaa syöpä. Hän on sairaslomalla. Sijainen on Tomas Riad.
      http://www.gp.se/kulturnoje/1.2969556-sara-danius-sjukskriven

      Poista
  9. Kyllä naapurimaassa Ruotsissa käy ilokseen jo pelkästään Kungliga operanin esityksissä.
    Tulossa näkyy olevan Debussyn ooppera Pelleas ja Melissande.
    En jaksa enää astua laivaan kun Arlandaan lentää niin näpsäkästi ja siitä expressjuna lähtee pari kerrosta alempaa päätyen suoraan Vasagatanille.

    VastaaPoista
  10. Hotel Diplomat, joka nyt sijaitsee Strandvägenin varrella Dramatenista eteenpäin ei ollut hotellin alkuperäinen sijaintipaikka. Diplomat sijaitsi vielä pitkään sotien jälkeen aivan Grandin naapurissa Blasieholmin rantakadulla. Siitä vielä kivenheitto eteenpäin oli sota-ajan Saksan suurlähetystö, hotelli sekin nykyisin. Diplomat olikin aikanaan germaanien suosiossa. Tukholman vanhoista hotelleista pitää vielä mainita Reisen, jonka moni muistaa Slussenin ja kuninkaanlinnan väliltä. Siellä majailivat ennen ne, joiden oma pussi tai matkamääräys ei kestänyt Grandia.

    VastaaPoista
  11. Miksi kirjastossa ei ole asiakkaita? Hups, se olikin vanhojen kirjojen kauppa.
    Olisipa netissä hyvä hakukone, joka järjestäisi Kemppisen kirjoitukset henkilökuvamuistelmiksi....

    VastaaPoista
  12. Hieno kuva ja kolumni!

    Ruotsiin paperi- ja kaivosteollisuuden kriisit ovat iskeneet samoin kuin Suomeenkin. He menettivät myös autot ja kännykät. Ruotsi on lisäksi EU:ssakin!

    Mutta silti heillä menee meitä paremmin, houkuttelevat suomalaisia ohjelmoijiakin töihin Ruotsiin.

    Ulkomaisten lehtien mukaan Euroopassa on kolme ”piilaaksoa”; Lontoo, Berliini ja Tukholma.

    Meille niin tyypillisen, jatkuvan Ruotsin mollaamisen sijaan meidän tulisi yrittää ottaa heistä oppia.
    /Y

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummielestä ruottalaiset ei uskalla matkia meitä ja myy koko ajan kaiken jenkeille. Paskaako tässä mitään ideoita kukaan rupee paitsi hajutonta paskaa virtuaalitankkerilla ajelemaan kun kaikki saatana falskaa ja hymyllä saa saman venäjän puolella ja veikkoset kuulkaa kun tanssimaankin pääsee ja pussata saa! Kyllä näin keksitty on!

      Poista
  13. Facebookin kautta La Repubblican video Umberto Ecosta kirjastonsa labyrintissä:
    https://www.facebook.com/RepubblicaXL/videos/1279764138707524/?pnref=story

    VastaaPoista
  14. Tuollaisella koneella minäkin naputtelin 60-luvun alussa. Viihtyisä paikka.

    Den gyldene fredenistä on vähän säikäyttävä muisto. Oltiin joskus 70-luvulla tulossa Norrköpingistä, Tampereen ystäväkaupungista ja pysähdyttiin Tukholmaan yhdeksi yöksi. Mentiin syömään aikaista päivällistä ehkä viiden maissa, noin 30 henkeä, mutta matkatoimisto ei ollutkaan välittänyt paikkatilaustamme. Mahduttiin sentään sisään ja syömäänkin, jos kaikille kävisi "lammkarré och rödvin". Matkanjohtajana henkäisin että käy se, mutta tulihan siitä vähän sanomista. "E, kyllä olutta on saatava," sanoi joku (- voinet tilata itse -) ja toinen sai suunsa auki vasta kun ruoka oli tulossa pöytään: "Onko minun syötävä sitä lammasta, kun olen vegetariaani?" Kasvisruokaakin löytyi, ja loppu meni hyvin.

    Sitten käyttäydyin huonosti ja tahdittomasti (kuten suomalaiset yleensä päivän lehden mukaan) eräällä ruotsalaisopettajien kurssilla, kun tulin sanoneeksi ihan viattomasti, pahaa tarkoittamatta, että viikkolehden kannessa siirappisesti hymyillyt Sven-Bertil Taube on oikea äidin kullanmuru ja sain hyökkäävän vastauksen: Ja mitäs vikaa siinä on? Kukas sinun idolisi on, Vreesvijk vai (se partainen, paksu ja satiirinen hollantilaislaulaja, muodissa silloin)? Miten arvasitkin, ärsytin vielä lisää, kun kerran niin suuttui. Ruotsalainen osoittaa yleensä erimielisyyttään kohottamalla toista kulmaansa, joten käyttäydyin minä huonosti. Ja se toinen myös, maihinnoususaappaisiin ja oliivinvihreään housupukuun pukeutunut nuori nainen.

    Samalla vuosikymmenellä oltiin Dramatenissa illalla pukeutuneina ehkä vähän hienommin. Muu yleisö oli villa- tai flanellipaidoissa, ja sitten koko ajan naurettiin kirkolle ja kuninkaalle ja vastaaville estottomasti. Me ei oikein osattu. Kun kappalekaan ei ollut kaksinen, lähdettiin pois väliajalla. Seuraavana päivänä mentiin vielä päivällä katsomaan musikaalia matkavaatteissa, mutta silloin taas yleisö oli vanhempaa väkeä silkissä ja sametissa. Taas meni vikaan.

    Kerronpa vielä Ruotsia ravisuttaneen kirjallisen juorun, ettei nyt menisi liian tunnelmalliseksi. Peter Englundin edeltäjä Horace Engdahl ja hänen vaimonsa kirjallisuusprofessori ja eturivin feministi Ebba Witt-Brattström, Ruotsissa Horace ja Ebba, erosivat vuonna 2014 oltuaan naimisissa 25 vuotta. Nyt kumpikin on julkaisemassa kilpaa jotain taistelukirjoitusta. E:ltä on jo tullut "Kulturmannen", esseitä naiskirjailijoiden kaanonista, mutta hän sivaltaa siellä vähän myös ex-mieheen ja Knausgårdiin päin, "litterär pedofili" ja "homosexualitet", mahdollisesti, ja K saa myös syytteen "kohtukateudesta", kun kirjoitti liian innokkaasti tyttären syntymästä! Maaliskuussa E:ltä tulee "Århundradets kärlekskrig" ja H:lta "Den sista grisen", (mansgrisen ?), kun vaimo on syyttänyt miehiä ja erityisesti kulttuurimiestä machoilusta. Hohhoijaa! Ruotsin lehdet näistä nyt kirjoittelevat. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Knausgårdhan julkaisi keväällä Dagens Nyheterissä erittäin laajaa keskustelua koko Skandinaviassa herättäneen esseen juuri tuosta Ruotsin tunkkaisesta poliittisesta ilmapiiristä ja ruotsalaismoralismista, Kyklooppien maa. På svenska tietenkin.

      Meillä asia painettiin villaisella, Hesari julkaisi asiasta ja keskustelusta pikku-uutisen. Essee olisi ansainnut suomennoksen ja lehtijulkaisun esim. Gunter Grassin vastaavien esseiden lailla.
      Mutta ei. Haluttiin pysyä pihalla.
      Knausgård puhui väärin, esitti vääriä käsityksiä.
      Sensuuriko? Itse-?
      Monen toimittajan Knaus-fanitus ja ihannevävyn status olisi saanut särön.
      Hesari oli ruotsalaisempi kuin Ruotsin media tässä asiassa.
      En muista julkaisiko tuota esseetä edes HB, tuskin.

      vantaalainen

      Poista
  15. "Norjan, joka osoittautui nopeasti kyseenalaseksi siunaukseksi."

    Voisitko ystävällisesti perustella? Eikö Ruotsi saanut 90 vuodeksi ns. luonnolliset rajat ja erokin sujui loppulaskussa sivistyneesti. Ei kai yhteiseloonkaan mennyt juurikaan rahaa.

    VastaaPoista
  16. "Tuo Kiinan kausi tuo mieleen Euroopan renessanssin."

    Tang-kautta kai yleisesti pidetään kiinalaisen kulttuurin, varsinkin juuri runouden, ns. kultakautena. Myös monet historialliset elokuvat on sijoitettu juuri tuohon kauteen.

    VastaaPoista
  17. "mikä oli 1960-luvun vandalismin tausta?"

    Eiköhän syytä ollut kaksi: raha ja dogmattisen uskonnon asemaan arkkitehtipiireissä noussut modernismi.

    VastaaPoista
  18. Ruohti on menossa...no, johonkin suuntaan. Lukekaa alla olevan linkin sisältö jos uskallatte. Älkää tuomitko viestintuojaa, LM, nimen perusteella. Viesti on asia, ei sen kuljettaja. Blogisti arvioikoon onko sisältö julkaisemisen arvoinen. Jos ei. Jättäköön julkaisematta.


    www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/813/kuukausi_monikulttuurisuutta_ruotsissa

    VastaaPoista
  19. Niin ja pitihän mun toki lisätä, että minua on viimeksi kutsuttu ruotsalaiseksi kun hiljan vierailin Vienassa Uhtuan, eli nykyään Kalevalan, kylissä. Tiesivät toki suomalaiseksi mutta keskenään karjalaksi puhuivat kuinka nuo ruotshit syövät niin kovin. Haukipullia söimme perunamuusin kera ja oli taivaallisen hyvää. Maksoimme hyvin ja vähän päälle niinkuin on tapana.

    VastaaPoista
  20. Tukholma ei ole demokraattisen valtion pääkaupunki: vaaleissa puuttuu äänestyssalaisuus. Äänet annetaan sulkemalla äänestyskopissa äänestyslistat vaalikuoriin. Ennen koppiin menoa äänestäjä noukkii listansa äänestyspaikalla eri puolueiden koteloista, ihan kaikkien nähden. Tämä juuri rikkoo äänestyssalaisuuden, Tietysti voi kerätä jopa kaikki listat ja panna ylimääräiset äänestyskopissa taskuunsa tai hankkia listansa äänestyspaikan ulkopuolelta. Äänestyssalaisuuden noudattaminen ei kuitenkaan saa olla koskaan vapaaehtoista jo tasa-arvon vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsi ei edelleenkään ole demokratia vaan parlamentaarinen monarkia. Ruotsista tulee demokratia heti kun se lois-kuningas sukuineen katoaa johonkin. Tiesittekö, että tämän nykyisen kuningassuvun kantaisä oli joku puotipuksu ja siitä sitten Nappen avulla eteni urallaan. Tavallaan jees, koska oikeat aatelissuvut Euroopassa ovat niin degeneroituneita, niin degeneroituneita että. Ranskan valtaistuinta havittelevan suvun "kruununperijä" on julistettu täysin dorkaksi ja siirretty vastoin sukkessiota pois silmistä. Sitä se sukusiitos teettää.

      Poista
    2. Finnjävel! Hi! Tota etiksä ketä? Sori et pikkasen bisi, mut kai tän ehtii kirii.
      Herra 47 P-P. P.

      Felix (see you) Later

      Poista
  21. Onkoos tämä se-se osasto jossa on kaikki parhaat ajatukset ja muut pajatukset ja hoikentavainen peili?

    Mikääs erinomanen on ollu kun on koneen tassuun kipeää käynyt ja onko koko osa pois. Hulttiommuuttomieskö?

    Erottelukykyä piisaa, tuosta oppii. Kiitos.

    VastaaPoista
  22. Eiköhän se niin ollut, että se sama kummallinen mania, joka ilmeni runouden kieltämisenä (modernismi) ja laatikkoarkkitehtuurina (Bauhaus)levisi koko maailmaan ns. funktionalismin myötä (vrt. Tom Wolfe, From Bauhaus to our House). Sitähän on mielestäni syystä nimitetty rikolliseksi ideologiaksi. Me suomalaisetkaan emme ole syyttömiä. Pikemminkin päin vastoin.

    VastaaPoista
  23. Olisiko niinkin, että kaikkien aikojen rakennemuutos, siirtyminen ikiaikaisesta agraarimaailmasta äkkiä kasvavaan urbanisaatioon, vaati tehokkuutta vailla vertaa.

    VastaaPoista