18. tammikuuta 2016

Sopupeli




Rikoslaki on tarkoitettu pitämään alaluokkaa kurissa. Vanhat lakitekstit ovat luetteloita sellaisista asioista, joita varakas väki ei tee.

Jotkut nimikkeet ovat tarkoituksenmukaisen avaria. Jos mies vie puukolla uhaten pankinjohtajalta rahat puiston hämärissä, hän istuu ryöstöstä. Jos pankinjohtaja vaatii yllättävästi ja omituisesti mieheltä rahat esimerkiksi sanomalla asuntolainan irti, häntä ei tuomita kiskonnasta.

(Voitte ehkä uskoa sanaani, kun tässä yhteydessä vain totean, että hallitsen tuon jälkimmäisen kysymyksen sekä lakitekstin tulkintana että käytännössä.)

Tässä ajatuksessa ei ole mitään uutta. Sitä on toisteltu pari sataa vuotta eri suunnilta. Kun esimerkiksi V. Lenin tekee niin kuin tekee, kysymyksessä on raskain kirjojentuntema rikos, valtiopetos, josta on kaikkien lakien mukaan ammuttava heti, ellei sitten hirtetä. Mutta jos se vihollinen (Saksa), jonka kanssa asianomainen puuhasi rakasta isänmaataan Venäjän keisarikuntaa vastaan sotatilan vallitessa, solmii rauhan ja asianomainen toteuttaa onnistuneen vallankumouksen, hänestä tulee maansa kaikkien aikojen suurin sankari.

Sortajat tarvitsevat sorrettavia – mutta myös sorretut tarvitsevat sortajan.

Jos väittämän jälkimmäinen osa jää hämäräksi, tarkoita köyhien tasavaltoja ja yleisemminkin ihanneyhteisöjä, esimerkiksi kristillisestä alkukirkosta ruveten. Seurauksena on aina valtataistelu. Yhdysvallat ei ole poikkeus. Maahan ensin muuttaneet vainotut eriuskolaiset rupesivat ensi töikseen vainoamaan toisiaan. Perustuslain (oikeastaan sen toinen muutos ja Bill of Rights) mainitsema aseen kantamisen oikeus liittyi oikeuteen puolustaa itseään esivaltaa vastaan, ja tuo esivalta oli Englanti ja sen jälkeen liittovaltio.

Kuten Leninin esimerkki osoittaa, vaarallisia kumousmiehiä ja aatelisia ei tuoda tuomioistuimiin muutoin kuin joskus näytösmielessä. Heitä teloitetaan kulloisenkin tarpeen mukaan, usein kannattajineen.

Liiketoiminta perustuu asiakkaiden pettämiseen. Minkä S-ryhmä myy ihmiselle kassalla, sen se on itse hankkinut halvemmalla. Eikö tämä ole petos?

Urheilu on liiketoimintaa. Sekä katsomon penkissä että laitteen ääressä ihminen ostaa itselleen tunteita tai tunteiden apulannoitusta. Ennen hyödynsaaja oli ainakin näennäisesti jokin urheiluseura, jota sitten toivottavasti tuettiin julkisin varoin. Kilpaurheilun alkuvaihe esimerkiksi Suomessa onkin surullinen tarina siitä, miten yksinkertaisia poikia petkutettiin. Täytyy olla paatunut miljonnääri (kuten Yhdysvaltain ja Ruotsin olympiajohtajat) pitääkseen yllä jotain niin törkeää kuin amatööriurheilu.

Nimitys tarkoitti, että urheilijat olivat täydellisiä amatöörejä raha-asioissa, tai ainakin suuri osa heistä.

Tällä hetkellä näyttää olevan syttymässä suuri gangsterisota. Taitavampi väki ei katso hyvällä silmällä näitä, jotka jäävät kiinni lahjuksista, sopupeleistä ja dopingista.

Moralistien on hyvä muistaa, että lahjukset, sopupeli ja doping ovat ne kulmakivet, joiden varaan esimerkiksi kunnallispolitiikka on rakennettu. Olin itse näkemässä ja sitten, rumaa kyllä, tuomitsemassa rangaistuksiin kunnanpamppuja, joiden aikakaudella etenkin tilintarkastuksissa arvostettu doping-aine, Koskenkorvan viina, ei todellakaan ollut kortilla. Sitä tuotiin ja juotiin korikaupalla. Olin kuulemassa, kun advokaatit harrastivat lainhuutoa iltasella ”virvokkeiden” äärellä.

Tosiasiassa sopupeli eli lehmänkauppa eli suhmurointi on poliittisen järjestelmän ydintä.

Joskus tulen pettäneeksi itseäni kuvittelemalla, että päätöksenteon säännöt on sekä opittu että opetettu. Näin ei ole.

Meidän tuntemamme ja harjoittamamme järjestelmä perustuu vaaleihin. Tulos ei ole se, että enemmistö päättää.

Vuosisatojen ajan valtiopäivillä järjestelmä oli se, että ihmisiä kutsuttiin ajoittain äänestämään ”jaa” eli hyväksymään esimerkiksi kuninkaan tai aatelin jo ratkaisemat asiat. Toista vaihtoehtoa ei ollut. Talonpoikaiskapinat päättyivät aina talonpojille huonosti, koska valta merkitsi yksinoikeutta pakkokeinoihin.

Alun rikoslaki-esimerkki näkyy selkeänä 1600-luvun Suomessa (Ruotsissa). Yhtäkkiä lakia ruvettiin soveltamaan sekä ahkerasti että tiukasti. Hallintojärjestelmä eli kirkko seurasi esimerkkiä. Yksi kehityssuunta oli silloin jo asiallisesti vanhentuneen noituuden kaiveleminen esiin rangaistavaksi teoksi ja siitä annettujen tuomioiden täytäntöönpano.

Kysymyksessä oli, kuten muiden ohella Ylikangas on osoittanut, kuninkaan ja ylhäisaatelin valtataistelu. Kuten juuri kukaan ei ole osoittanut, kysymys oli sama vuonna 1970, kun kuningas (Kekkonen) halusi vakavissaan uudenaikaistaa oikeuslaitosta (ylhäisaateli).

Onneksi kävi ilmi, ettei tuomioistuinlaitos käsitellytkään mitään tärkeitä asioita, joten sangen pian palattiin idänkaupan ongelmiin, ja eroava korkeimman oikeuden presidentti valitti tänä vuonna juuri samoista asioista, jotka käytiin läpi vuonna 1970.

Useita tuhansia vuosia on pyritty siihen, että oikeudenkäynneistä tehdään niin epämiellyttäviä ja epävarmoja ja kalliita, ettei kansa suotta juokse häiritsemässä herrojaan (Leviathan).

Itse harmittelen tässä sitä, että kun informaatiosodasta ja hybridisodasta alkaa ilmestyä jo ymmärrettäviä kirjoja, jotka ovat vain 20 vuotta ajastaan jäljessä, hybridioikeudenkäynneistä ja hybridihallinnosta ei näy eikä kuulu mitään.

Se on paha. Meillä on käsissämme todella isoja ongelmia, hybridejä joissa sekoittuvat liiketoiminta, rikollinen liiketoiminta ja sodankäynti. Ratkaisumalleista on myös tehtävä hybridejä. Mies tai nainen tiskin takana ei riitä alkuunkaan.

14 kommenttia:

  1. Kuluttajansuoja lienee kuitenkin parantunut. Hybridisodan nykymuoto "pankeilla", ei anneta kuluttajille asiakirjoja.

    Suuryrityksillä voi olla hyvä digitaalinen asiakirjahallinto skannereineen, mutta miten on kuluttajien laita. Sain juuri sähköpostin Maanmittauslaitokelta, joku asiakirja on luettavissa "Kansalaisen asiointitililtä" kuukauden ajan. Itseasiassa kysymyksessä on päätös, jossa on 30 päivän valitusoikeus Pohjanmaan käräjäoikeuteen.

    Toinen muoto hybridisodasta, pankin toimihenkilö päivittää suullisesti asiakastietojasi. Toimihenkilöllä on lomake, jossa lukee "varat, myös muualla kuin pankissa A, talletukset, sijoitusrahastot, osakkeet, asunto-osakkeet, kiinteistöt."

    Velat, myös muualla kuin pankissa A.

    Kuinka moni on tietämättään antanut pankki A:lle selvityksen kokonaisvarallisuudestaan?

    Ei kannata ihmetellä, mistä pankki A, on saanut idean siirtää vanhuksen osakkeet pankin osakerahastoon.

    VastaaPoista
  2. Aika kammottava kirjoitus. Lapsenuskoni sai syvän haavan.

    ..."Useita tuhansia vuosia on pyritty siihen, että oikeudenkäynneistä tehdään niin epämiellyttäviä ja epävarmoja ja kalliita, ettei kansa suotta juokse häiritsemässä herrojaan (Leviathan)"...

    Tästä yllä olevasta lainauksesta on ainakin Suomessa melkoisen takuuvarma poikkeus. Nimittäin pääsääntö on se, että pankki voittaa aina, vaikka näyttö edellyttäisi pankin vehkeilijöille ankaraa tuomiota ja pahimmissa tapauksissa kihloja ranteisiin ja hiluja kinttuihin.

    VastaaPoista
  3. Lisäys oletukseen, kuluttajalla pitää olla skanneri. Kuluttajalla pitää olla myös laadukas värilaserprintteri, osa sijoitusvatkaajista käyttää asiakirjoja, joista katoaa tietoa, kun asiakirja kopioidaan mustavalkoisena.

    VastaaPoista
  4. "Kun esimerkiksi V. Lenin tekee niin kuin tekee, kysymyksessä on raskain kirjojentuntema rikos, valtiopetos, josta on kaikkien lakien mukaan ammuttava heti, ellei sitten hirtetä. Mutta jos se vihollinen (Saksa), jonka kanssa asianomainen puuhasi rakasta isänmaataan Venäjän keisarikuntaa vastaan sotatilan vallitessa, solmii rauhan ja asianomainen toteuttaa onnistuneen vallankumouksen, hänestä tulee maansa kaikkien aikojen suurin sankari."

    "Miks' valtiopetos harvoin onnistuu?
    Kas kun niin käy on nimi muu"

    (tuntematon engl. runoilija)

    VastaaPoista
  5. "Minkä S-ryhmä myy ihmiselle kassalla, sen se on itse hankkinut halvemmalla. Eikö tämä ole petos?"

    Ei koska kyse on kaupasta ja aikuisen kansalaisen oletetaan tietävän, että näin jokainen kauppias toimii eikä pelkästä palvelemisen ilosta.

    Sitähän sitten on pohdittu voiko kyse olla kiskonnasta, jos hinta on täysin kohtuuton, kuten elintarvikkeista nälänhädän aikana. Harvoin lienee tuomittu, elleivät vallanpitäjät tarvitse syntipukkia nälänhädälle. Silloin keinottelevat viljakauppiaat tms. ovat suosittuja hirtettäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vieläkin on ihmisiä, joilta jää huomaamatta että osa hinnanerosta menee heidän kuluihin heidän hyödykseen: tavaroiden kokoaminen yhteen paikkaan, varastointi, purku tukkueristä irtoeriksi jne.

      Poista
  6. "päätöksenteon säännöt on sekä opittu että opetettu."

    Se on yleensä vahva viite siitä, että on keksitty jokin uusi koijaustapa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää myöntää, etten voi ymmärtää miten Finanssivalvonta voi toimia tälläisellä koijausmenetelmällä.

      Finanssivalvonta ei enää erikseen lähetä teille vastausta asiassa, jos se katsoo asian tulleen riittävästi ja asianmukaisesti selvitettyä N:n teille lähettämässä vastauksessa.

      Kuinka monta kuukautta pitää odottaa, että kuluttaja tietää Finanssivalvonnan katsoneen asian tulleen riittävästi selvitetyksi?

      Emme tilinhoitaja[yhteisönä] anna teille tietoa viittamastanne arvo-osuustilistä. Näin pankin vastaus oli tosiasiassa kirjoitettu, puettu tosin hybridisodan kiertoilmaisuun.

      Poista
  7. "Yksi kehityssuunta oli silloin jo asiallisesti vanhentuneen noituuden kaiveleminen esiin rangaistavaksi teoksi ja siitä annettujen tuomioiden täytäntöönpano."

    Kyllä siihen liittyi myös noituuskäsityksen ns Noitavasarasta alkunsa saanut muutos: aikaisemmin rangaistavaa oli vain vahingoittava noituus. Uuden noitakäsityksen mukaan KAIKKI noituus edellytti sopimusta paholaisen kanssa. Kun lisäksi alettiin uskoa, että noidat palvoivat tätä noitasapatissa, syntyi massaoikeudenkäyntejä (Heikkinen Paholaisen liittolaiset). Esimerkiksi Ahvenanmaan noitaoikeudet Tarton yliopistossa uusimpaan "tieteeseen" perehtyneen kihlakunnantuomari Nils Psilanderin toimesta osoittavat, että tuomarin ei kannata suinpäin hypätä jokaiseen uuteen vöyhötykseen.

    VastaaPoista
  8. Nallella oli aikoinaan käsissä sama hybridiyhdistelmä kuin nykyinen OP-Pankki-Vakuutus, mutta investointipankkiirin pitää aina rahastaa kvartaalissa.
    Onko Suomessa Kari Hokkasen sekä Erkki Laatikaisen jälkeen näkynyt kantaaottavia
    päätoimittajia? Pekka Marvolan lisäksi ainostaan IS:n Ulla Appelsiinilla on yritystä.
    http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/kartanonherra-vs-metsatilallinen/2195975

    VastaaPoista
  9. Kiitos kuvavinkistä https://hkm.finna.fi/Search/Results?lookfor=Bonin%20Volker%20von&type=Author

    VastaaPoista
  10. Sitä huomasi että ylimääräinn peruna jääkaapista maistuu hyvältä töistä tultua. Ei vielä hätää voi olla?

    VastaaPoista
  11. Kaipa on tarkoitus laajassa mitassa kaupita päihin sellainen ajatus ettei oikeuksia nyt vaan voida käytännössä saada kaikille, on riittävyysongelma ja kiirekin on. Jos saadaan jengi pelaamaan nollasummapeliä niin sehän käy.

    Asialisesti vanhentuneella noituudella otettu kuva.

    VastaaPoista
  12. Päivän hupisana: sopupeliepäily. Entäpä sopulipeliepäily?

    VastaaPoista