5. tammikuuta 2016

Aikakoneen poika




Egon Friedell selvitti käden käänteessä, miksi aikakoneella pääsee tulevaisuuteen pelkäämään morlokkeja, mutta matkustus menneisyyteen ei onnistu.

Itse kone suojelee aikamatkustajaa. Hän jää siihen nykyhetkeen, josta lähdettiin liikkeelle. Hän ei siis vanhene eikä väsy. Luultavasti nälkä ja jano eivät vainoa, saati muut tarpeet.

Mutta entä itse kone?

Kuoleman jälkeen 1946 julkaistu mielikuvitusnovelli ”Matka aikakoneella” vastaa tuohon kysymykseen juuri niin selkeästi ja nasevasti kuin ”Uuden ajan kulttuurihistorian” kirjoittajalta voi odottaakin.

Kone ei voi kiitää valmistumishetkeään kauemmas menneisyyteen, koska silloin sitä ei ollut vielä olemassa. Matkustaja jää pyörimään väkkäränä maahan, sillä aikakoneen jarrut eivät ole huipputehokkaat – ja millä hän ilman konetta pääsisi puoli tuntia tai puoli päivää taaksepäin?

Friedellin novellissa ratkaisu löydetään, ehkä hiukan väkinäisesti, ja jälkisanoissa Friedell pääsee pistelemään H.G. Wellsiä ja mainitsemaan muun ohella, että hänen kulttuurihistoriansa on parempi kuin Wellsin ”Historian ääriviivat”. Molemmat ovat maallikkojen kirjoja maallikoille, mutta omata mielestään Friedell onnistuu tässä tehtävässään verrattomasti paremmin.

Olen samaa mieltä.

Friedell sanoi jotain sellaista, että historia on niin vakava asia, ettei sitä pidä ottaa aivan vakavasti. Wells suhtautui historian lisäksi itseensä juhlallisesti. Friedell joka pääsi jo neljännellä yrittämällä ylioppilaaksi, väitteli ihan kunniallisesti tohtoriksi ja toimi teatterimiehenä Berliinissä Max Reinhardin kanssa ja ohjasi Wienissä Wedekindiä. Strindbergiä – ties mitä. Teatterimiehenä hän piti tärkeänä, että yleisö viihtyy eikä sitä rasiteta turhanpäiväisellä syvällisyydellä, jonka paikka on muualla.

Tämän jutun kuva esittää Friedellin Wienin kotitaloa, jonka kolmannen kerroksen ikkunasta hän hyppäsi natsivirkailijoiden seistessä eteisessä kysymässä juutalainen Friedelliä, ent. Friedman.

Aikakonejuttua ei ole suomennettu. Saksankielinen löytyy verkosta helposti.

Suomen kulttuurihistoria on julkaistu sotien jälkeen aika monta kertaa, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Erinomaisen hyvä on sitä vastoin 30-luvulla julkaistu versio, jonka nuori Jutikkala sai toimittaakseen valmiiksi Gunnar Suolahden kuoltua. Tämä on samalla tietty tuomio. Kyllä Jutikkala käytti omissa teksteissään sen aineiston, joka tässä teossarjassa on merkittävää ja arvokasta.

Friedell kirjoitti, ettei kulttuurihistoriassa hänen mielestään ole muuta vikaa kuin kulttuurihistorioitsijat.

Tuo nälväisy osuu oikeaan kohtaan, mutta on vanhentunut. Se edustaa sitä saksalaiselta kielialueelta Suomeenkin omaksuttua ajatusta, että kulttuurihistoria on merkitykseltään toisarvoista. Sanalla olikin Saksassa toinen merkitys kuin esimerkiksi Ranskassa, jossa koko Annalistien koulukunnan voisi niputtaa tuon nimikkeen alle. Englannissa ja Yhdysvalloissa sitä ei juuri tunnettu eikä käytetty. Litzen kai huokaisi luennollakin, että britti-historioitsija ihmettelee termiä ”cultural history” ja ajattelee ehkä pahentunutta viljelmää (culture) laboratorion ikkunalaudalla.

Ehkä tuo mielikuva ei olekaan kaikin kohdin ihan väärä.

Itse suhtaudun hiukan vihamielisesti Renvallin koulukuntaan ja hiukan epäillen niihin, joilla on kova tarve puhua historiatieteestä. Saa, saa tokikin, tieteeksi sanoa mitä haluaa, mutta se on sitten eri asia, uskovatko muut.

Tällä hetkellä mielestäni Teemu Keskisarja vetää televisiossa erinomaista kulttuurihistoriaa. Voi olla että hän ei pidä tästä nimikkeestä, enkä pidä mahdottomana, että hän harmistuisi siitä.

Tutkijana kykynsä osoittaneen henkilön, kuten Keskisarjan, suorastaan kuuluu lähestyä suurta yleisöä ja esittää asiansa mahdollisimman käsitettävästi. Lisäksi Keskisarja on onnistunut brändäämään itsensä. Kuka tietää, onko hänellä vanhastaan tarve olla kovin epäakateemisen näköinen ja puhua ihmisiksi ja hyvin. Tulos ainakin on hieno.

Ehkä jatkan, että joskus olen tulkinnoista eri mieltä. Juuri se on hyvän tutkimuksen tunnus. Hupsut kuvittelevat, että historiasta olisi haettava totuuksia. En oikein tiedä, mahtaako siellä olla sellaisia. Totuuden sijasta puhuisin uskottavuudesta. Tiedot ja yhteenvedot on perusteltava niin että lukija tai kuulija voi miettiä niitä ja muodostaa mielipiteen, jos hänellä on tarve.

Kumma kyllä, juuri tämän kriteerin Friedell täyttää, mutta Wells ei. Molempien herrojen historiat ovat tunnettuja lukuisista asiavirheistä ja tulkinoista, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Silti – tai siksi – soisin Friedellin edelleen kuluvan lukijoiden käsissä.

Eräässä pikku kirjoituksissaan Friedell uskottelee tuovansa kunnianarvoisalle näyttämölle A. Conan Doylen ”Baskervillen koiran”, koska se on niin nerokas ja epäuskottava ja monin kohdin keinotekoinen.

Tuo lausuma viittaa mielestäni siihen, että Friedell kehitti itse aikakoneen, joka katosi tai hävitettiin hänen kuoltuaan.

Siitä huolimatta että koira-jakso oli sarjan muuta tasoa huonompi, tuo viittaus näyttää tarkoittavan television Uusi Sherlock -sarjaa. Viime jakso Watsonin häistä oli taas aivan suurenmoinen sekoitus burleskia ja asiantynkää. Olin haltioissani.

Ilmeisesti televisiosarjasta on kehittynyt erillinen taidemuoto, joka on jo aika kaukana elokuvasta? Televisiotaide? Niin. Siksipä Friedellin kulttuurihistoria on Kenneth Clarken, Bronowskin ja monien muiden – myös Attenboroughin – edeltäjä.

11 kommenttia:

  1. Tässä yhteydessä täytyy sanoa että blogin kuvien valinta on monesti itsestäänselvä, yllättävä ja loistava. Kiitos niistä. Tuohon loppukappaleen luetteloon menisi Simon Schama hyvin.

    VastaaPoista
  2. Teemu Keskisarja kirjoittaa shakkipöytäkirjaan vain etunimensä!? ;-)

    http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/poikkeuksellisen_rehellista_historiaa

    VastaaPoista
  3. "Ehkä jatkan, että joskus olen tulkinnoista eri mieltä. Juuri se on hyvän tutkimuksen tunnus. Hupsut kuvittelevat, että historiasta olisi haettava totuuksia. En oikein tiedä, mahtaako siellä olla sellaisia. Totuuden sijasta puhuisin uskottavuudesta. Tiedot ja yhteenvedot on perusteltava niin että lukija tai kuulija voi miettiä niitä ja muodostaa mielipiteen, jos hänellä on tarve."

    Päteekö äskeinen myös sanokaamme vaikkapa professori Heikki Ylikankaaseen? 'Vai onko hän poikkeustapaus - ja siihen se loppuu se vapaus'?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JK: "Hupsut kuvittelevat, että historiasta olisi haettava totuuksia. En oikein tiedä, mahtaako siellä olla sellaisia."

      Jaahas, tunnustaudun hupsuksi. Sillä minua kyllä kiinnostaa esim. se, että mikä on totuus Mainilan laukauksista, että kumpi puoli ne ampui, tai montako neuvostosoturia sortui Raatteen tielle, jos tällaisia simppeleitä esimerkkejä saisi mainita.

      Ylipäätään minua kiinnostaa miten asiat oikeasti tapahtuivat.

      Mutta oletan professorin tarkoittaneen lausumallaan historian kulun yleisiä tulkintoja, sellaisia kuin tarkoitusperiä ja motiiveja ja syyllisyyksiä ynnä muuta korkealentoista. Niissä yleensä erehdytään, enemmän tai vähemmän.

      Poista
  4. Viimeisin Uusi Sherlock oli taas loistavaa viihdettä, televisiotaidetta, miksei. Oli niin paljon hauskuuksia ja hyvää tahtoa, häät kun oli, että tuli onnellinen olo. EG

    VastaaPoista

  5. Noista kulttuurihistorian TV-ankkureista muistaisin hengenpelastajat James Burken "Connections" ja "The Day The World Changed" . Näistä ensinmainittu on Bill Gatesin lempikirja. Toiseksi mainitsisin J.M. Robertsin Thriumph of West sarjan, jossa ihan tavallisen tuntuinen mies puhui tapahtumapaikoilla ja esitteli murha-asetta. Hän oli World jättiläisen kirjoittaja. Kirja oli parin kolmen kilon punttina kirjakaupan kahvilasivun kiintopisteenä vielä vuosi kaksi sitten tasollensa kunniaa tehden päivitettynä.

    Ensimmäisesssä laitoksessa 1976 on valokuva Pirusta ja kauppiaasta. It´s devils work to take coin out of circulation vai oliko out of market vai oliko out of between people. Kuitenkin napata raha jemmaan. Siis esimerkiksi sinne katedraalin kryptanholviin tai ritarilinnan torniin sotakirstuun. Tätä olen sittemmin koettanut ymmärtää. Kiva projekti. Muillehan asia on plökkiselvä.

    Simon Schama kirjoittaa liian hyvää kieltä. Luin silti Citizens koska Ranskan Suuresta Vallankumouksesta ja sen jokasortin akoista ja miehistä puhkeaa jos mitä. Sitä paitsi sen verkossahan nytkin nytkytän loppiaisaamuna 2016. Olisi ehkä hullumminkin laitani jos koukkisin maata tai maaleja ilman näitä tien(ohen?) viittojani.

    Jos vielä yhdestä idolistani, Keskisarjasta. Tosikovaa vaihtoa tämä jengi, Jalosena siis Kuisma. Pakko hypätä pystyyn välillä miestä lukiessa jo sanonnan musertavan pistävyyden tähden. Mutta nyt on niin kummasti, että yrityshistorioissa oli joskus muinoin yksittäisiä tähdenlentoja ennenkin. Otin vastikään käsille K.V. Kaukovallan Forssa historian vuodelta 1936, olisiko 3 kiloa. Nyt kun sitä toistamiseen luen, tajuan sen arvoa ja hengen lentoa, laaja-alaisuutta ihan detaljisten pikkuseikkojen kirkuessa murtuvia aikoja. Täkäläisten ammattikunta- ja hallioikeuksien estoista irtirimpuilleiden muukalaisten -Wahren oli juutalaista luottosysteemiä ja ritariston yksinvaltaista päätös- ja töpinäksipanokyvyn (von Hartman, Hirmuisuus) perinnettä massatuotanto-nykyajan todentamiseksi. Sen verifikaation tunnemme nahoissamme, mahoissamme. On yltä kyllin, vaiko ei sittenkään? Menikö se joulunlapsi pesuveden mukana piispojen neuvolassa ?

    Osta Image nyt 4,90 € R-kiskoissa 12/2015 joulukuu-tammikuu. Janne Saarikivi "Rahat vai henki". Että aina nousee joku pöydälle kuten Royal Palacen Puistossa 1789. Tämäkö on sitä kaitselmusta ? Oli tai ei, riehakasta on kuin kiekkokatsomossa. Ja uusintaahan ei elettäväksi tule.

    Toinen hieno taloushistoria olisi Veikko Talven Pohjois-Kymenlaakson teollistuminen. Ja ylin Tigerstedtin Hackman sukupolvet -sen naiset.
    Metodisestikin tällaisestä asiasta kuin ihminen tai kukkaketo lienee fiksuinta mainita ilmiöiden itsensä kautta eikä vanutettujen -ja menehtyviksi tuomittujen- teoriayritelmien kautta. Blogataan oikeita kavereita ja blogeja.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. "miksi aikakoneella pääsee tulevaisuuteen pelkäämään morlokkeja, mutta matkustus menneisyyteen ei onnistu."

    Mistä tiedämme, että tulevaisuuden tiedekään ei tule keksimään aikakonetta? Holokaustista 1941-45.

    JOku Enqvist tai Valtaoja osaisi selittää tämän kuivemmin, mutta tieteellisemmin.

    VastaaPoista
  7. JK: "Egon Friedell selvitti käden käänteessä, miksi aikakoneella pääsee tulevaisuuteen pelkäämään morlokkeja, mutta matkustus menneisyyteen ei onnistu."

    Jo Friedellin aikalainen, toinen juutalainen, muuan vähäpätöinen patenttivirkamies, todisti tieteellisesti tulevaisuuteen matkustamisen mahdolliseksi. Tosin se matkustaminen on tavallaan suhteellista, siitä teorian nimikin.

    Menneisyyteen matkustaminen jää avoimeksi, sillä tällaisissa kysymyksissä arkijärkeily ei todista mitään. Sillä se sopii vain tähän tylsään arkimaailmaan, kvanttipituuden ja absoluuttisen nollapisteen välimaastoon. Muualla se ei päde. Muuten olen samaa mieltä, paitsi Baskervillen koirasta.

    VastaaPoista
  8. Katsoin Areenasta uudelleen Suomi on ruotsalainen -sarjaa. Olin unohtanut, että siinä Keskisarja on mukana monessa jaksossa ja on jo (sarja on muutaman vuoden takaa) Kemppisen kuvaama itsensä.

    Sherlockin uusintojen lomassa oli hauska katsoa elokuvissa "jouluspesiaali", jossa sama produktio on (myös) 1800-luvun kuosissa. The Abdominable Bride, tulee varmaan pian TV:stäkin, uusintana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Suomi on ruotsalainen ja venäläinen, niin Ruotsi on norjalainen ja suomalainen. Norjalaiset on puoliksi ruotsalaisia, ja puoliksi turskia, kun tulee meri vastaan.

      Poista
  9. Otsikosta hoksasin sananmuunnoksen avulla saatavaksi toisenkinlaisen, robottiaikaan soveltuvan asian: Poikakoneen aika

    VastaaPoista