5. joulukuuta 2015

Paljonko saa valehdella?


Kunnioittavasti huomautan, että hallituksen juristien puute on näkynyt pahasti pari kuukautta. Kun Sipilä. Stubb ja Soini tulevat ja menevät, katson aina kauhistuneena, vilkkuuko kikkeli. Ei siinä mitään, vaikka vilkkuu, luonnollinen asia. Kai se on omaa estyneisyyttäni, että pyrin ja enimmäkseen onnistunkin kiskaisemaan vetskari kiinni juuri siten kuin on tapa.
Tuo on kielikuva, mutta ei yhdentekevä.
Juristin elämismaailmassa on kaksi lohkoa, oikeudenkäynti ja hallintomenettely. Sitten on näitäkin tärkeämpi, asiointi. Oikeudenkäynniltä ei voi välttyä. Vaikka tuomioistuimeen ei joutuisi, menettelyn varjo lankeaa kaikkiin sopimusneuvotteluihin.
Hakusana on ”adversial”. Suomessa käytetään sivistyssanaa ”kontradiktorinen” samaan tapaan.
Tämä ei ole sen kummempi asia kuin asiointi kirpputorilla. Sekä ostaja että myyjä vänkäävät, yleensä hinnasta. Joskus on kinaa siitäkin, onko kauppatavara (Arabian kuppi tai kippo) rikki. Molemmille osapuolille on selvää, että vihamielisyyden osoitukset kuuluvat väittelyvaiheeseen, mutta ajatus ei ole, että välit ovat ja pysyvät poikki.
Englantia puhuvassa maailmassa kilpavalehtelu on oikeudenkäynneissä sääntö. Viime aikoina epäeettinen eli täysin sopimaton käytäntö on yleistynyt suuresti. Sellaisillekin maallikoille, joilla ei ole rahaa eikä tietoa hankkia hyvää juristia, lähetetään kirjallisesti tolkuttomia vaatimuksia. Vahingonkorvaus- ja avioeroasioissa se on normaali tapa aloittaa ja sama jatkuu joskus oikeudessakin. Jos asianajaja sanoisi niin kuin asia on, hän myöntäisi, ettei kuvittelekaan kaikkien vaatimusten menevän läpi. Kun puolin ja toisin vaaditaan liikaa, lopputulos saattaa olla oikeudenmukainen. Paremnmat juristit tietävät hyvin, ettei lopputulos ole 50 prosenttia. Jos toinen vaatii miljoonaa ja toinen myöntää tuhat euroa, tuomioistuin ei aloita harkintaa puolen miljoonan paikkeilta. Se saattaa arvioida, että rukkastuntumalla kaksi tuhatta olisi aika hyvä, jolloin miljoonasta puhuva tekee itsensä vai naurettavaksi. Kun tuon saman toistaa useita kertoja, asianomaiselta juristiltakin menee maine.
Hallitus ja oppositio toimivat näin. Luulisi että 51 prosentin enemmistö eduskunnassa antaisi oikeuden tehdä mitä tahansa, mutta niin se ei ole.
Usein mainitut lehmänkaupat ovat poliittisen toiminnan ydintä. Niissä ei ole mitään moittimista. Takinkääntö on samaa ydintä. Sitä ei pidä halveksia.
Ministeri Stubb käänsi takkinsa. Väitettyään eduskunnassa yhtä hän muutti mielensä ja sanoi erehtyneensä.
Sekin kertoo politiikan viihteellisyydestä, että tästä saatiin syntymään spektaakkeli.
Termi ”yhteiskuntasopimus” on niin virheellinen ja harhaanjohtava, että se sopii hyvin käyttöön. Kysymyshän ei ole alunperinkään yhteiskunnasta eikä sopimuksesta. Valistusfilosofit käyttivät tuota kielikuvaa 1700-luvulla ja se tuntui niin hauskalta, että ”sopimus”-metaforaa käytettiin muun muassa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa. Tänäkin päivänä lakimiehet, jotka eivät ole kansaa nähneetkään, kehuvat eri maissa eri yhteyksissä ”me, kansa”, ja toiset julistavat ratkaisuja ”kansan nimessä”-
Entisajan röyhkimykset, kuten joku Kusta Vaasa, toimivat vain ”kansan hyväksi”.
Tiesittekö muuten, että ”kansa ” ja kauppajärjestelmä Hansan eli Hansa-liiton nimi taitaa olla sama sana. Gootin kielessä ”hansa” tarkoitti joukkoa tai ryhmää. Laina on niin vanha, vähän niin kuin muinaissana ”kaupangr”, josta tuli ensin ruotsin ”köping” ja meille ”kaupunki”.
Demokratiaa sanotaan huonoksi järjestelmäksi. Myös Suomessa esiintyy bonapartisteja ja monarkisteja, jotka vihjailevat, että tavattoman vahva presidentti olisi tarpeen pitämään eduskuntaa kurissa.  Aivan selvästi presidentin merkitys on suurempi kuin perustuslakia 1999 säädettäessä aiottiin.
Eduskunnan ulkopuolella on vahvoja pysyviä ja tilapäisiä ryhmiä, jotka joissakin tapauksissa sanovat edustavansa ”kansalaismielipidettä” ohi ja sivu sen, miten vaaleissa käy. Näin kuuluu ollakin. Eivät puolueet ole todellisuudessa kovinkaan varmoja tavoitteistaan eivätkä ainakaan yksimielisiä keinoista. Olen itse katsonut etäältä, miten silloin vahvin puolue, demarit, ynisi hallituksena vanhoja lauluja ja iskulauseita hallitusta eli siis itseään vastaan.
Kolmikantajärjestelmässä valtion eli käytännössä hallituksen tuli toimia hiukan erotuomarinakin työntekijöiden ja työnantajien edistäessä etujaan. Asetelma oli luonteva, koska hallituksella yhdessä eduskunnan kanssa oli keinona verot ja maksut. Aika usein veronkorotus tuntui näppärämmältä kuin palkankorotus. Suurlakolla 1956 saatiin palkankorotuksia, jotka inflaatio söi seitsemässä kuukaudessa, eikä edes riittänyt. Monia ilmaan haihtuneitten korotusten saajia tämä ei häirinnyt.
Työehtosopimus tarkoittaa, että joku sopii jotain toisen puolesta. Se on sanan ”sopimus” väärinkäyttöä. Oma käsitykseni tosin on, että filosofien kuvailemaa vapaata sopimista ei ole koskaan ollut olemassa. Aina on ulkoisia rajoitteita.
Valtio neuvottelee eli tinkii, lahjoo ja pettää omia työntekijöitään, kuten virkamiehiä. Yksi syys suureen surkeuteen muuten on virkamieslainsäädännön kevytmielinen muuttaminen. Ennen pitkää sotilaille ja poliiseille käy samalla tavalla kuin opettajille uhkaa käydä. He alkavat pitää itseään pelkästään tulojen ansaitsijoina, vaikka oikeastaan heidän pitäisi myös edistää julkisesti julistettuja tavoitteita, esimerkiksi huolehtia toisten ihmisten turvallisuudesta.
Minusta oli huomattavan hienoa olla korkeimman oikeuden esittelijä, vaikka palkka oli aika vaatimaton siihen verrattuna, mitä olin saanut asianajajana ja liikejuristina. Mieltä nostatti ja rintaa röyhisti velvollisuus kirjoittaa näkyviin oma eriävä mielipide (siis esittelijän mietintö) joissakin tapauksissa vastoin korkeimman oikeuden jaoston yksimielistä kantaa. Se ei ollut tyhjä ele vaan osoitus siitä, että halusin toimia lain mukaan sellaisena kuin sen ymmärsin. Tietenkin todellisuudessa käsitin itse myöhemmin olleeni kuitenkin väärässä tai joka tapauksessa tehneeni kärpäsestä härkäsen.
Nyt valtio joutuu valtionvelasta huolehtijan ominaisuudessaan neuvottelemaan ja tinkimään työehtosopimuksista. Tilanne on mahdoton. Valtio ei ole työnantajien eikä työntekijöiden tontilla, mutta se on ikään kuin kuudes kenttäpelaaja jääkiekossa – ja vielä sellainen, jolla on kaksi eri pelipaitaa eli siten tehtävä vaihtaa aina välillä joukkuetta.
Sellaisesta ei voi tulla mitään.
Yritän joskus selittää, miten ja miksi tämä on mielestäni heijastus EU:n rakennevääristymästä. Myös siellä pitäisi olla samanaikaisesti rosvo ja poliisi tai hukkunut ja hengenpelastaja. Ajatus on groteskilla tavalla virheellinen.
Sikanauta on oikealla paikallaan kaupan hyllyssä. Eläintarhoissa tai kotieläintiloilla niitä ei tiettävästi esiinny. On vain sikoja tai nautoja. Kuten korkeissa päättävissä elimissä.


12 kommenttia:

  1. Hohoo! Professori on professori.

    Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa.

    I. Hallantie

    VastaaPoista
  2. "Yritän joskus selittää, miten ja miksi tämä on mielestäni heijastus EU:n rakennevääristymästä. Myös siellä pitäisi olla samanaikaisesti rosvo ja poliisi tai hukkunut ja hengenpelastaja. Ajatus on groteskilla tavalla virheellinen.Sikanauta on oikealla paikallaan kaupan hyllyssä. Eläintarhoissa tai kotieläintiloilla niitä ei tiettävästi esiinny. On vain sikoja tai nautoja. Kuten korkeissa päättävissä elimissä."
    Olisin puhunut näin jos olisin osannut! Allekirjoitan, alleviivaan ja yllenostan!

    VastaaPoista
  3. Ehkä kyse on juuri tästä anglosaksisuudesta. Amerikkalaisessa poliittisessa kulttuurissa valehtelu on melko hyväksyttyä. Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa selkeästi vääräksi osoitettavissa oleva valhe on kielletty. Sallittua on lähinnä se, että esittää asiat yksipuolisesti. Tämä käy hyvin ilmi vaikkapa Satu Hassin puheista ydinjätteiden loppusijoitusta vastaan. Hassi esitti, että ydinjätteiden säteilytaso pysyy tavallista kallioperää korkeampana satojatuhansia vuosia. Tä!mä on totta, mutta säteilytaso vastaa jo alle sadantuhannen vuoden päästä luonnon uraanimalmiesiintymää, mitä on pidetty vertailukohtana. On aivan varmaa, että Hassi tiesi asian. Kuitenkaan Hassi ei valehdellut, koska hänen lauseensa oli kirjaimellisesti ottaen totta. Se oli ainoastaan harhaanjohtava, mikä on ihan sallittua retorista peliä.

    Jos Stubb olisi sanonut: "Kaikki asian kannalta merkitykseliset lausunnot ovat olleet myönteisiä", hän ei olisi valehdellut, sillä "merkityksellinen" on makuasia.

    VastaaPoista
  4. Ihan asiaa varmaan, mutta miten tuohon kaikkeen liittyy juristien puute hallituksessa? Vai meinaako professori, että valtakunnassa viisaus asuu vain lakimiehissä? Tätä rohkenisin epäillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotta tuntisi kokemuksesta tämän sopimusneuvotteluihin sitomisen käytännön, joka on riivannut hallitusta nyt puoli vuotta ja tulee riivaamaan vielä kauan. Juristi tietää, että marketissa ei neuvotella hinnoista, koska sieltä ei löydy ketään, jolla olisi valtuutta sopia toisin kuin tarraan on merkitty. Jos haluaa vaikuttaa, on järjestettävä kauppa kiinni. Kun se ei todellisuudessa onnistu, on osattava rajoittaa "neuvottelut" tervehtimiseen ja hyväksymiseen.
      Mekanismi on sama, oli kysymyksessä S-market tai talvisota.

      Poista
    2. Pitäisikö ensin julistaa poikkustila, jos kerran poikkeuslakeja meinataan säätää? Onko hunot vientituotteet riittävä syy poikkeustilalle?

      Poista
  5. Sattuipa somasti. Kahdestikin. Arvattavasti ekstreemin osaamisensa ja varmasti äärimmäisen älypotentiaalinsa päällekin, bloggarimme tunnustaa isomman kokemuksen ja viisauden ihmisten asioissa, vaikkapa "tuomio"istuimissa käsiteltäessä. Tuo oli upea kuittaus vahvimman ylemmyyden suhteellisuudesta, vaikka muuten nulikkapolitiikot saavat kyytiä -ja syystä kai.

    Toinen napakymppi intellektuaalisesti olisi tuo Hansa. Ehkä tahaton,mutta sopii minulle.

    Ville Iivarisen kirja alkusyksystä ja HS viime päivinä on kihissyt rahan syntyjä syviä. Just tänään Veli-Matti Airaksinen pani asiat puihin mitä tulee seteleihimme ja käyttelytileihimme, rahaamme.

    Hansalaiset olivat rahvaan yläpuolisia kaupunkiporvareita Viipurista Bryggeen ja ikuiseen Lontoon Cityyn, jonneka astumiseen Elisabeth II tarvitsee viisumintapaisen luvan kuten 10 kysymystä jauhavat tietäjäsääliöt kaiuttavat. Ei tule näille peruskorkeakoulujen päästösertifikoiduille mieleen kysyä että miksi. Kuningatar itse muuten kysyi 2008 kriisistä miksi. Miksi? kukaan ei varottanut, ennustanut ja olisimme kiertäneet suonsilmän, silloittaneet kuilun.

    Suomessa on annettu selko rahan synnystä ja kuolemasta syksyn julkisessa keskustelussa. Kiitos asianomaisille ja netille jonka ansiosta asiaa (tätäkään) ei enää kuuna päivänä päästä hautaamaan kollektiivisesta ilmitajunnastamme. Siis että mitä liksa on, kenen etunojaksi ja kenen takapainoksi kehittynyt, osin säädettykin. Ja kutka peijakkaat pyhistä hyvän puuskahduksista arjen koittaessa taas kahmivat toisten kustannuksella.

    Se Hansa. Se sovelsi parempien piirien omaa valuuttaa vekseliä, jonka vakuutena keikkui tavaraeriä kuunarin ruumassa. Siis tavarakanta, porvarivaloja lukuisissa kaupungeissa vannoneitten kesken. Malli valaan ja maistraatin lakiin oli sieltä PisastaSiennastaBryggestä -vihdoin Lyypekissä ja sen kautta läpi Itämeren piirin Raumaa myöten. Sitä oli aito EU ja sitä oli euro.

    Kun Kustaa Vaasa koki panna rahvaan rahaa hopeata kiertoon Suomessa, se hävisi saksojen matkaan ja verot jäivät oravannahkakantaan. Nyt hansaisten eli rahalla rahaa kaupustelijapiirien raha on pankkien maksuvoiman hankintaa "tukkumarkkinoilla", velkasitoumuksia korkorahastoille (mutual money market funds) ja eläkeyhtiöiltä. Noilla rahoilla diilataan tavallisempien olentojen kanssa, kun taas itse pankkiiripiirit käyvät keskenään noilla omatekoisilla maksuvälineillä suoraan eksoottisia kaupitsemisia toinen toisensa kanssa. Ja perälauta joustaa, katto kohoaa liikepankki-ytimien vapaan rahanvalmistuksen kautta, minkä siis Iivarinen ja kumpp. vihdoin nostivat päivänvaloon hallintoelitistien perinnetietopimityksestä -tai vain toimistotyöläisyydestä. Asia pysyy ja kirkastuu valmiimmillekin huippukouluttautujille jahka oppikirjoista perataan idologiaa ja kulttuurihistoriallisesti upeimmista upein idea/aineellinen hyvinvointihyrrä avataan meidän toljen nähdä. Totuus on jo huulilla. Kansanvalta ei jää edustajauhokeille, vaan some laskeutuu ihmisten pariin. Todella hupaisaa tämä "tiede", ja kaikkikin pölhökustaiden suussa.

    Joopa, siinähän kummastelet, niin kummasteli Champagnen markkinarahvaskin kohta tuhat vuotta sitten kun kauppamiehet maksoivat toisilleen kirjoittamalla paperiarkeille. Siis eivät kovalla hopealla. Revi siitä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Jenkeissä kuulemma jo 16-kaistasialauantaina, 05 joulukuuta, 2015

    Kas kun eivät ole alkaneet kutsua puolueita eturyhmiksi.

    - kauppamiesten Ltd. 789
    - Cock Pärs anti-Starvation Association
    - viihdytys- ja kulttuuriosastot

    Lapsena ihmisiä fiksuina pitäneenä ihmettelin joskus, että eikö sadassa vuodessa tuon ihmeempää nähdä. Sittemmin suvun vanha ruokatehdas korvessa kippasi, joten toivottavasti eivät sentään ammu tai ala pihtaamaan ehkäisyvälineitä.

    VastaaPoista
  7. Eiköhän kaupunki ole lainautunut suomeen suoraan varhaisemmasta germaanikielestä kiertämättä ruotsin kautta. Muuten tuollainen saman äänneyhdistelmän esiintyminen alkuperäisessä ja suomen sanassa ei ole oikein luontevasti selitettävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kaupunki on nimenomaan muinaisruotsista suomeen lainautunut; muinaisgotlannin murteen kaupungr on paras ehdokas. "Kiertäminen" on tässä vähän hankala käsite; se sopii paremmin sellaisiin sanoihin kuten patonki, joka on lainautunut ranskasta ruotsin välityksellä.

      Germaanisten kielten (esim. saksan kaufen) etäisempänä lähtökohtana on latinan caupō 'kaupustelija'. Venäjän купить (vrt. suomen Kupittaa) ja muiden slaavilaisten kielten vastaavat sanat lienevät lainaa germaaniselta puolelta, kai gootista (Vasmer).

      Poista
  8. Heurekassa oli joskus kävijöitä hämmentämässä "luonnollista kokoa" oleva "täytetty" sika-nauta.

    VastaaPoista
  9. Tosiaan politiikan puhuvien päiden soisi edes joskus reippaasti myöntävän muuttaneen mielensä. Sitä tekevät tiedemiehetkin.

    Päivän aiheet lööpeissä ovat liuta kysymysmerkkejä ja verotustietoja. Se on kuvaavaa. Lehtien hupi & fiilis -liitteiden määrä kasvaa ja laatu paranee. Ylihyvinvointi on. Lamasta on puhe vaikkei ole kyse lamasta. Puhe on, ei kyse. Oletteko nähneet omaisuuksia menevän vasaran alle, yritysten kaatuvan luokonaan, leipäjonoissa kaksirivisiä pukuja?

    Paljonko meidän pitää voittaa kansainvälisessä kilpailussa voidaksemme uskoa olevamme voittajia?

    Millä ruoskisimme lisää, enemmän, nopeammin, tehokkaammin kun tähän saakka päästyä on pudokkaiden osuus hälyttävä?

    Toivo. Että eiks viä vähän kiltti Suomen väki, jos oikein kiltisti pyydettäis, jookosta?

    Tarvittaneen perusteita ravisteleva sosio-ekonominen muutos työn käsitteeseen suhtautumisessa. Perustuloa kannatan juuri siksi. Täsmällisesti ei mitään voida tietää pavunlaskijoiden toimesta, se on harha sillä kuluttaja on vapaa. Toistaiseksi äänestämme vaaleissa, joltisissakin sellaisissa. Jo EUta koskeva neuvoa-antava oli pätevä näyttö ettei tarvitse yrittääkään valehdella. Tulos oli ei EUlle mutta tietenkin vain matemaattisessa mielessä.

    VastaaPoista