20. marraskuuta 2015

Totuuden vahingollisuudesta



Elämäkerrat ja muistelmat ovat ongelmallisia muustakin syystä.

Kirjoittaja tulee korostaneeksi itseään ja edullisiksi arvioitavia ominaisuuksiaan. Mutta kirjoittaja tietää vain sen minkä hän tietää.

On täysin mahdollista kuvailla taloaan mainitsematta, että sokkelin alla on kultakaivos, ellei ole selvillä asiasta.

Huonoissa kertomuksissa typerän merimaiseman alta paljastuu mittaamattoman arvokas taideteos, josta huutokauppakamarit kilpailevat. Tai köyhyydessä kituuttaneen kenkälaatikosta löytyy setelikäärö, mutta vasta tämän kuoltua.

Moni selvitys jää rujoksi, kun sen laatija ei voi ilmaista kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, vaikka tietää.

Ehkä emme edes tiedä, mitkä asiat ovat tällä hetkellä sellaisia, että niistä vaietaan. Lähimenneisyydessä niitä olivat mielisairaus, seksuaalinen suuntautuneisuus, aviollinen syntyperä, alkoholismi ja narkomania, eikä luettelo jää tähän.

Suosituissa ja tavallisissa historioissa jätetään mainitsematta, että keskeinen henkilö on tullut hulluksi eli menettänyt todellisuudentajunsa ja arvostelukykynsä. Tämä on käytäntö, paitsi toisen maailmansodan historiassa. Montgomeryn poikkeavasta psyykestä kirjoitetaan. Suomessa kenraalikunnan kummallisuuksista on lupa kirjoittaa. Liikkeenjohtajat jätetään kuitenkin yleensä rauhaan.

Häikiön kirjassa, jota joku jo ehti minulle moittia oudoksi, kun siinä puhutaan kulttuurilaitoksista vain pääkaupunkiseudulla, vilahtelee nimiä, jotka herättävät karmeita muistoja.

Tuo pääkaupunkiseutu johtuu siitä, että kysymys on Helsingin historiasta, osa numero 6. Pääkaupunkiseudulla ei tarvitse räytyä tiedon puutteessa, paitsi Kirkkonummella. Keskeiset faktat löytyvät ja tilastot myös.

Suuri osa luvuista on tuttuja. Olen kerännyt Kustannusyhdistyksen julkaisemat tilastot pitkältä ajalta. Siitä huolimatta lyhyt yhteenveto WSOY:n murtumisesta on hurjaa luettavaa, ja mukana on yksi tilasto, jota en ole nähnyt ennen.

Järjestelyjen ja toimien jälkeen WSOY:n liikevaihto putosi 2008 – 2012 kolmannekseen eli 62 miljoonasta 23 miljoonaan ja henkilökunnan lukumäärä 411:sta 55:een.

Vertailun vuoksi minun aikanani eli 1970-luvulla henkilökuntaa oli noin 1 200.

Häikiö sanoo aika suoraan ja rumasti, että Sanoman ostettua WSOY:n vuona 2 000 ilmoitettu laajentuminen ulkomaille oli harharetki, joka tuli todella kalliiksi. Ristiretkestä ilmoittivat Antero Siljola ja Jaakko Rauramo.

Väitän tietäväni ja tuntevani koko joukon muitakin, jotka olivat riemuin mukana hankkimassa niitä haavoja, joita nyt nuollaan. Tai ei tämä vaadi kuvakieltä. Myynti meni ja työpaikat mukana. Parannusta ei ole näkyvissä.

Haluan ymmärtää ilmiön, jolle Häikiö antaa hyvän nimen, ”sadan vuoden kartelli”. Voisi myös sanoa ”sadan vuoden monopoli”, vaikka teknisesti kysymyksessä oli oligopoli.

WSOY:n osakkeet olivat Tarmion loppuaikana kiihkeän keinottelun kohteena. Syy on selvä. Monopolistinen yhtiö oli paljon varakkaampi kuin taseista näkikään. Alalla kasvatettiin kanoja, ei munitettu. Yhtäkkiä lähes puolet osakekannasta olikin myytävänä.

Yhtiön kanssa asioivat SKOP ja Wegelius, Henrik Kuningas ja Amerin Heikki O. Salonen. WSOY oli investoinut kirjapainoihin aika reippaasti juuri ennen kuin kauppa lakkasi kannattamasta. Kun yhtiölle oli saatu liikkeenjohtoon harjaantunut johtaja, tämä otti ja meni syyllistymään sisäpiirinrikokseen, ja taas oltiin vaikeuksissa.

Otavan suuri menestys on kirjattu asianmukaisesti. Sitä ei ole mainittu, että lehtimaailmassa työpaikat ovat käyneet hyvin vähiin. Kirjoittajat ja valokuvaajat on pakotettu itse kaikesta riskin kantaviksi yrittäjiksi, joista käytetään koristeellista nimitystä ”freelance”.

Sitä vain jää miettimään, tuleeko koskaan vastaan laajempaa yhteenvetoa. Euroopasta ovat kadonneet samaan aikaan kohta kaikki arvostetuimmat, vanhat kustannusliikkeet. Ainakin eräässä vaiheessa näytti, että ”maailmanvalloitus” onnistui saksalaiselta Bertelsmann-ryhmältä, joka riehuu myös Yhdysvalloissa.

Sadan vuoden kartellin tuloksena syntyi suomenkielinen oppikirjallisuus ja tietokirjallisuus ja siinä sivussa vähäpätöinen määrä kaunokirjallisuutta. Samaan aikaan kävi niin että koulutus saatiin maassa korkealle tasolle, vasta itsenäisyyden alussa voimaan tulleesta oppivelvollisuudesta aina korkeakouluihin. Kun kuvaan lisää mainion kirjastolaitosemme, siinä on rakennuskiviä.

Tuota voisi muuten sanoa myös sosialismin aikakaudeksi, joka on nyt ohi. Suuret sektorit hoiti yhteiskunta verovaroin mutta sosialidemokratian keinoin kitkattomassa yhteistoiminnassa eräiden yksityisten kanssa. Peruskoulun tarpeisiin kunnat ostivat erästäkin biologian oppikirjaa kaikkiaan 10 miljoonaa kappaletta.

Olemme palanneet normaalitilaan, Ruotsin, Saksan ja Englannin siirtomaaksi. Jotenkin ajankohdan henkeen sopii, ettei sanomalehteäkään tule, lakon takia. Mitä sitten tapahtuu, kun useat huomaavat, että verkkoversioillakin pärjää?

Arvaukseni on, ettei mitään kovin myönteistä kansallisen tiedonvälityksen kannalta. Mutta eilinen televisiouutisten jälkeinen ajankohtaisohjelma oli paras poliittinen keskustelu, mitä olen nähnyt. Enkä ole koskaan ennen kuullut televisiosta suomeksi, että nyt on turvauduttava aseisiin. Tätä sanoivat Kanerva, Tuomioja ja Hautala, ja myös paljon muuta hyvin muotoiltua ja helposti käsitettävää, vaikkakaan ei miellyttävää.

17 kommenttia:

  1. Toisen puolikkaan maan itsenäisestä ajasta tohtori Erkki Tuomioja on päivystänyt Yle:n studioissa, ensimmäisen hänen oma isänsä, ukkinsa ja mummonsa.

    VastaaPoista
  2. Ostin aamulla R-kioskilta neljä sanomalehteä. Hufvudstadsbladetista kannattaa lukea Nils Torvaldsin juttu. Paras teksti on edelleen Jaakko Hämeen-Anttilan viimesunnuntainen Aamulehden etusivu, jonka Aamulehti on tänään julkaissut myös englanniksi, ranskaksi ja arabiaksi. Sitä kannattaa levittää.
    http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1195006915952/artikkeli/+spiral+of+revenge+finnish+newspaper+s+frontpage+is+spreading+all+over+the+world.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika banaalia Hämeen-Anttilalta asettaa ISIS ja Myyrman vertailuun.

      Leviäähän se nyt jo japaniksikin.

      Poista
  3. Aviollinen syntyperä vaiettavana asiana - tahattomat virheet ovat hauskoja.

    VastaaPoista
  4. Ei oo kirjat kalliita, kirjaston poistomyynnistä, oliko, 50centtiä vai mitä : Ingmar Bergmanin- Laterna magia .

    Sivu 6 : Sisareni syntyy, olen nelivuotias ja tilanne muuttuu jyrkästi. Lihava , epämuotoinen olio saa yhtäkkiä pääosan. Mnut karkotetaan äitini sängystä, isäni ilmeet loistavat, kun hän katsoo tuota ulisevaa nyyttiä. ...Vanhempi veljeni ja mina, tavallisesti veriviholliset, solimme rauhan ja suunnittelemme erilaisia tapoja vastenmielisen rääpäleen tappamiseksi. Jostakin syystä veljeni on sitä mieltä, että mina sovellun välttämättömän teon suorittajaksi paremmin.

    Täytyy varmaan kaivaa ,Anttilan ale-laarista hankitut Bergmanin leffat laatikon periltä ja katsoa uudelleen.

    PS. En tiedä mikä kieliversio on koneellani, alleviivaa noin 99% kirjoittamistani sanoista punaisella syheröllä. Käyttiis windows 8.1

    VastaaPoista
  5. "Enkä ole koskaan ennen kuullut televisiosta suomeksi, että nyt on turvauduttava aseisiin. Tätä sanoivat Kanerva, Tuomioja ja Hautala"

    Kieltämättä leukani meinasi loksahtaa, varsinkin ikipasifisti Tuomiojan kohdalla, joka toista sen kahteen, kolmeen kertaan. Myönnän, etten itse viime lauantaina osannut pitää Pariisin tapahtua sen kummempina kuin aikaisempia Espanjan iskuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on monikulttuurinen ja tukee siksi Islamia, joten meidän on pommitettava Ranskaa.

      Poista
    2. Tuomioja on kirjannut näkemyksensä eilisessä blogitekstissään

      http://tuomioja.org/blogi/2015/11/pariisi-terrorismi-ja-yhteisvastuulauseke/

      "Terroristien tavoitteena on nostattaa koko ajan uutta vihaa ja vastakkainasettelua, ja he toivottavat tervetulleeksi sellaiset yksinkertaistetun ristiretkiretoriikan siivittämät valtioiden ja laittomien toimijoiden vastaiskut, jotka sitä ruokkivat. Terrorismin nujerramme vain, jos samalla pystymme kuivattamaan sen kasvualustan, jossa tulevat terroristit sikiävät. Tässä onnistuminen edellyttää mm. sitä, että kaikki voivat kokea, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti heidän uskonnollisesta ja etnisestä taustastaan riippumatta."

      Poista
    3. Historioitsijan analyysi sopii myös muihin yhteyksiin:
      "Kommunistien/natsien tavoitteena on nostattaa koko ajan uutta vihaa ja vastakkainasettelua, ja he toivottavat tervetulleeksi sellaiset yksinkertaistetun ristiretkiretoriikan siivittämät valtioiden ja laittomien toimijoiden vastaiskut, jotka sitä ruokkivat. Ismin nujerramme vain, jos samalla pystymme kuivattamaan sen kasvualustan, jossa tulevat kommunistit/natsit sikiävät. Tässä onnistuminen edellyttää mm. sitä, että kaikki voivat kokea, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti heidän uskonnollisesta ja etnisestä taustastaan riippumatta."

      Poista
  6. WSOY:n liikevaihto putosi 2008 – 2012 kolmannekseen eli 62 miljoonasta 23 miljoonaan ja henkilökunnan lukumäärä 411:sta 55:een...Vertailun vuoksi minun aikanani eli 1970-luvulla henkilökuntaa oli noin 1 200."

    Korutonta kertomaa, pelkään johtopäätöksenkin ("Olemme palanneet normaalitilaan, Ruotsin, Saksan ja Englannin siirtomaaksi."). Ehkäpä koko suomalaisen kulttuurin kesto oli 1917-2017 ja jos Snellmanniin on käänteisesti uskominen, niin ensin menee kulttuuri ja sitten valtio.

    VastaaPoista
  7. Työväen kirjastosta löytyi Häikiön tuorein teos. Jos haluaa selata muistelmia tai yrityshistorikkejä kirjahyllyissä, niin kannattaa suunnata Sörnäisiin. http://www.tyovaenperinne.fi/

    VastaaPoista
  8. No nyt on kyyti kylmää viileimmällekin havainnoitsijalle. Rahakone Helsingin Sanomat mahdollisti takavuosina suuretkin investoinnit. Sanoma osavuosikatsaus 1-9/2015: Media Finland ilmoitustulot - 24 %. Levikkitulot (siis HS) - 16 % vs. 2014. Muistinvaraisesti. - Katso myös velat.

    Markku Kuisma kirjoitti KOP:n historian, HS:n historia luvassa lähivuosina. Kenties koemme myös kansallistalkoot, - annin tms. kuten tuon edesmenneen pankin viimeisinä vuosina. Mutta Pertti Voutilainen oli mainio keulakuva osakeannille, suosipa sitten tuulipukua tai liituraitaa. Susan Duinhovenia seuraamme toistaiseksi intensiivisen kiinnostuneina.

    VastaaPoista
  9. Luin juuri loppuun tai oikeammin kahlasin läpi yhden syksyn omaelämäkerroista, oikeastaan muistelmia 10 vuoden ajalta, ja sain tarpeekseni itsekorostuksesta. Totta varmaan silti joka sana. Harva muistelija kertoo mitään mokiaan, mutta on niitä sellaisiakin.

    Eilisessä keskustelussa oli hyvä haastattelija ja hyvät haastateltavat, jotka puhuivat asiaa selkeästi, toisiaan arvostaen. EG

    Harmillinen se WSOY:n tilanne, mutta talous ei ole helppo ala.

    VastaaPoista
  10. Siirryimme vaimon kanssa tänään kakkosasunnolle, jossa jo odotti päivän Hesari. Ykköskotiin sitä ei olisi jaettu.

    VastaaPoista
  11. Palaan vielä viikon takaiseen postaukseen, jossa JK toteaa näin:

    "Pakolaiskysymys on nostanut esiin toisen ongelman. Maassa asuville on taattava samat ja yhtäläiset oikeudet kansalaisuuteen katsomatta. Nyt näyttää siltä, että pakolaisten oikeuksia on supistettava, koska täyteen palettiin ei taida olla varaa."

    Miten niin näyttää siltä? Eikö ole aika epätasa-arvoista esittää, että lakia sovellettaisiin eri tavoin myöhemmin tulleisiin? Mitä sellaisesta sanoo perustuslaki?

    Minusta oikea vastaus tähän "pakolaiskysymykseen" on se, että kun kerran kaikille maassa asuville on taattava samat oikeudet, niin kaikkien oikeudet on laskettava sellaiselle tasolle johon meillä on varaa.

    Tämä vaatii sitten reippaita etujen leikkauksia meiltä "vanhoilta", mutta itsehän tällaista hyväntekeväispolitiikkaa olemme tahtoneet. (Minäkin tyydyn siihen, vaikka olenkin suhtautunut jo vuosia kriittisesti holtittomaan maahanmuuttopolitiikkaamme.)

    VastaaPoista
  12. Sinänsä ei ole blogikirjoitukseen liittyvää kommentoitavaa. Koska en ole pitkään aikaan käynyt täällä Kemppisessä ja ei ole mitään sanottavaa.

    Kuitenkin olisi kivaa ja mielenkiintoista kuulla, missä käsittelyvaiheessa Kemppisen blogikommentoijarikollisten asia nyt onkaan?

    Ollaanko syytettä nostamassa?

    Onko näyttö riittävä?

    Voiko vastuullista sananvapautta enää harjoittaa, jos tällaiset kommentoija- ja ajatusrikolliset ovat vielä vapaana ja vailla rangaistusta?

    Tällaisia huolestuneita mietteitä nousi nyt yön pimeydessä mieleen.

    VastaaPoista
  13. Ei tarvita paljoakaan,jotta suomalainen ajankohtaisohjelma saa tunnustusta.Riittää,kun joukossa ei ole ketään,joka pilaisi sen.

    VastaaPoista