13. marraskuuta 2015

Rahan vuokraamisesta


Rahasta puhuttaessa puhutaan lainaamisesta, velaksiannosta ja luotosta. Luotto on pankkikieltä ja tarkoittaa, että luottoa eli luottamusta ei ole, vaan lisäksi vaaditaan vakuudet.

Se on sukupolviongelma, että kulutuksen lisääminen eli rahan käyttäminen entistä väljemmin, kuulostaa eräiden korviin ikävältä. Kuulun näihin eräisiin.

Tarkka talous oli hyve, ja lapsia opetettiin hyvin pienestä säästämään kolikkonsa. Niille joille pankki ei ollut lahjoittanut säästöpossua tai –lipasta, kansakoulussa oli hiukan monimutkainen lipas, jossa oli luokan kaikille oppilaille omat lukittavat lokeronsa.

Muistan miten itse sain joululahjaksi sadan markan setelin. Se oli vihreä, sitä Eliel Saarisen alastomien ihmisten sarjaa. Lahjaan liittyi tiukka ohje, että seteliä ei pidä käyttää, vaan se täytyy panna talteen.

Taisin sitten munata. Seteli ei ole tallella enkä tiedä, missä se mahtaa olla. Ei se kyllä olisi voimassakaan. Isoisällä oli kaksi tai kolme suomalaista kultarahaa. Mihin ne päätyivät, sekin on epäselvää, Kouluvuosinani tsaarin aikaiset hopeakolikot olivat suhteellisen yleisöä. Luulen että minullakin oli sellainen. Tiesin että hopea on juhlallinen aine.

Vieläkin tunnustelen joskus pikkutakkien vuoria, koska luultavasti kreikkalainen kolikkoni katosi joskus kauan sitten taskun reiästä. Se oli minulla usein mukana, kun olin hovioikeudenneuvoksena. Kollegat pitivät huonona huumorina kertomustani, jossa viittasin Setä Topeliuksen ruotsin kielen lukukirjaankin otettuun tarinaan hopeakolikosta.

Topelius käytti samaa tekniikkaa kuin esimerkiksi Haanpää ”Yhdeksän miehen saappaissa”. Ihmisistä ja tapahtumista kerrotaan seuraamalla esineen vaiheita. Tämä sadun hopearaha, tuomarille tarpeellinen kapine, oli taikaesine. Kun kolikko havaitsi ympärillään oikeudetonta menettelyä, se sanoi kuuluvasti: väärin, väärin, väärin – ihmisten ja Jumalan edessä.

Tämänköhän takia olemme siirtyneet pankkikortteihin? Olisi kovin kiusallista esimerkiksi tavaratalossa tai muussa paikassa, jossa on myymäläetsiviä äänen kantaman päässä, jos rahat huutelisivat taskuista.

Kolikoiden ja seteleiden säästäminen ei tainnut olla varsinaisesti taloudellista toimintaa. Setelikannan määrä ei ole sama asia kuin käytettävissä oleva pääoma.

En tiedä, mikä kansantaloudellinen vaikutus omilla kulutustottumuksillani on. Olen miettinyt, pitäisikö ostaa huono televisio. Jos toimin noin, huonojen televisioiden menekki lisääntyy ja Mustan Pörssin tai Gigantin omistajat, eli K-ryhmä tai englantilainen DSG-sijoittajaryhmä, käärii rahat liiveihinsä.

Joitakin vuosikymmeniä sitten Heikkinen hommasi halvalla Finluxin tai Asan ja vasta myöhemmin kävi ilmi, että kaupasta sai kyllä saman vehkeen vielä halvemmalla.

Säästäväisyyden kääntöpuoli on ahneus. Heti kun menin töihin Otavaan (1964), sain ruveta vastaamaan kysymykseen, voinko hommata Otavan suuren keittokirjan halvalla. Kun mummu oli töissä Veljekset Perkolla varastoapulaisena, hänen kauttaan pystyi ostamaan jopa puoli tusinaa kahvilusikkaa, jotka olivat aitoa alpakkaa eli uuttahopeaa. Onko alpakkaa vielä myynnissä? Kuparia, nikkeliä ja sinkkiä, näyttää jossain määrin hopealta. Säästäväisyyden puuskassa pyysin eilen itselleni hopeateetä, mutta vastaus oli, että ei tipu. En ollut muistanutkaan että hopeateehen lorautetaan maitoa, siis kuumaan veteen. Teetä siinä ei tiettävästi ole. Eikä piimää.

Mummulla oli piirongin päällä alpakkalusikka, jossa luki ”I P”. Hän oli voittanut sen hiihtokilpailussa. Sarja oli naiset yli 80 vuotta. Muita osanottajia ei ollut.

Kun viimeksi epähuomiossa ostin television, olin aivan ihmeissäni. Se oli halpa, jotain kolmesataa, ja teräväpiirto, jota luulin mainoskikaksi. Sitä se ei ole. Kuva on todella erilainen.

Kun nyt katson, olisiko kaupan sopivia jäännöseriä, kaikki televisiot ovatkin älykkäitä eli smart. Alan julkaisuja lehteilleenä arvelen, että verkko-ominaisuudet ovat kuitenkin kurjat eli että käytännössä puhelin tai pädi on paljon nopeampi ja näppärämpi.

Eikä meitin, tällaisten miesten parane niitä älyvehkeitä heilutella…

Halusin johdatella tämän siihen, että ensin sukupolveltani vietiin elokuvateatterit, ja seuraavaksi on menossa televisio. Tuskin muutan tapojani, mutta samalla tavalla kuin äitini katson jostain lehdestä tai verkosta, ”mitä tänään tulee”. Nuorempana piirsin Radiokuuntelija-lehteen rinkuloita ja tein alleviivauksia sellaisten tulevien ohjelmien kohdalle, jotka aioin kuunnella.

Nyt yhtenä aamuna televisiossa oli Pirkka-Pekka Petelius, ja minä oikein säikähdin, että onko kello jo noin paljon. Kaikki tietävät, että Luontoilta tulee ke klo 18.03.

Onneksi televisioissa on yleensä niin huono ääni, ettei tee mieli kokeilla luontoaamua eli katsoa RSO:n konserttia verkosta aamutuimaan. Eilisten iltauutisten katsominenkin tuntuu jotenkin nololta. Eihän talvella mennä kesälomalle eikä heinäkuussa hiihdetä.

Antaa nyt katsoa. Ehkäpä jatkan entiseen tapaan ja yritän pitää DVD-kauppaa Filmihullu pystyssä. Olen kerännyt jo pari viikkoa rohkeutta katsoakseni sieltä hankkimani levyn Django Unchained. Viime viikolla Arkistosa nähty ”Kolmas mies” oli niin pelottava, etten tahtonut saada moneen yöhön unta.

Onneksi todella hyvät elokuva ovat kuitenkin aika harvinaisia. Kirjoja kehuesani en yleensä muista mainita, että kirjassa käyttöliittymänä on sekin hyvä puoli, että sen voi välillä sulkea. Tosin pahimmillaan (Dostojevski) käy niin, että kirjaa alkaa unessa kirjoittaa eteenpäin siitä mihin ennen nukahtamista jäi.

13 kommenttia:

  1. Perhana miten tulee alvariinsa mainospostia edullisista ja isoista taulutelevisioista. Nykyinen on vain 48 tuumainen, wlan kyllä toimii ja YLE areena, mutta nettiselailuun se on parasta liittää tablettiin. Kaapeli on kätevä. Surftab 3 pro kehuu kyllä langatonta mahdollisuutta. Langaton tv-liitäntä toimii muuten Lumia 1020 puhelimenkin kanssa. Lumian 808 oli siitä hyvä että siinä on minihdmliitin. Videot helppo näyttää TV:ssä.

    Konsertteihin voi äänen laittaa tulemaan viritin-vahvistimen ja useamman kaiuttimen kautta ja tv:n oma ääni pois. Samoin DVD-elokuvissa. Niistä muuten viimeisin hankintani The Imitation Game oli upea. Katsoin sen ensin teatterissa, mutta hankin sen kotiin muille katsottavaksi.

    Vastapäätä asuntoamme olisi videovuokraamo. Sen palvelujen käyttö vaatisi henkilötunnuksilla tunnustautumisen. Ei houkuta.

    VastaaPoista
  2. Ei ole Django kummoinen, vaikka miten Tarantinon töistä tykkäisi. Tuntui keskenkasvuiselta väkivaltafantasialta, johon ei edes syntynyt sitä uhkaavaa, kohta tulevan räjähdyksen fiilistä.

    Joku brittikriitikko sanoi, kun T. alkoi yhä enemmän tehdä vain pastisseja muiden töistä ja omistaan, että "He should get out more".

    VastaaPoista
  3. Tässä muutama vuosi sitten katselin tätä "museoesinettä" eli televisiota ja siellä joku Yhdysvaltalainen "taloustieteilijä" esitti ihan tosissaan sellaista, että Eurokriisi johtuu siitä, että saksalaiset säästävät mieluummin kuin kuluttavat.

    Että tällein sitten nykymaailmassa toimitaan.

    VastaaPoista
  4. Rahan lainaamisen termi - vuokraamisen sijasta - voi juontaa ammoisiin aikoihin: Tolosen keskiajan korkokieltoa, koskevasta teoksesta saa käsitys, että rahan lainaaminen varhais- ja sydänkeskiajan niukoissa olissa miellettiin ns hätäapulainaksi köyhille, mistä syystä koron periminen sille koettiin kiskonnaksi. Samoin keskiaika mielettiin jo antiikkiin nojaten, että eloton (raha) ei voi tuottaa jälkeläisiä (korkoa). Vasta myöhäiskeskiajan kapitalismin nousun myötä koronottokiellosta luovuttiin. Mielettiin, että raha on kauppiaan kädessä tuloa tuottava väline, jonka käytöstä pitää maksaa korvausta korkoa ts rahan vuokraa.

    Islamissa koronottokielto on voimassa vieläkin. Korko korvataan sitten muulla puliveivauksella.

    VastaaPoista
  5. "hopeateehen lorautetaan maitoa, siis kuumaan veteen.Teetä siinä ei tiettävästi ole."

    Olen minä saanut hopeateetä, jossa teehen on kaadettu maitoa.

    Vaan Venäjälläpä siihen pannaan hilloa, esim kirsikka- tai sitruunaa... pitääpä tästä mennä keittiöön...

    VastaaPoista
  6. "ettei tee mieli kokeilla luontoaamua eli katsoa RSO:n konserttia verkosta aamutuimaan."

    Kuka hullua haluaa aamulla, kuolleista noustuaan, katsoa televion välkkyviä valoja. Aamuun kuuluu hämärät valot ja hiljainen radio. Samoin illalla voidaan kysyä, kannattako TV:tä avata ennen iltauutisia.

    VastaaPoista
  7. "Onneksi todella hyvät elokuva ovat kuitenkin aika harvinaisia."

    Tämä on valitettavasti täysin totta: elokuvat tehdään 12-vuotiaan makuun - paitsi pienimuotoiset ns naisten elokuvat - ja jatko-osina. Siksi aikuiset ovatkin siirtyneet laadukkaisiin TV-sarjoihin -joita saa DVD:nä myös bokseina.

    Samasta syystä kannattaa hankkia pieni mutta laadukas DVD-arkisto

    VastaaPoista
  8. Niin, hopea on juhlallinen aine. Nykyisin on kaupan sellaisia tekstiilejä, jotka sisältävät hopeaa. Diabeetikoille on sukkia, jotka estävät tulehdusten syntyä. Perustana on tieto hopean oligodynaamisesta vaikutuksesta eli sen kyvystä tuhota bakteereita. Lääkevoiteissakin on hopeayhdisteiden käyttö tuttua. Hopealle etsitään aktiivisesti uutta käyttöä, kun ennen puolet maailman hopeasta käyttänyt valokuvaus on siirtynyt digiaikaan. Muutos on hurja.

    Eräs tuttavani vakuutti, että aamupuuro on paljon miellyttävämpää nauttia hopealusikalla teräksisen sijaan. Hopea ei kalise hampaita vasten niin kylmästi kuin teräs. Sopii kokeilla.

    Hienohopeisesti Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  9. Tuosta luotonannosta mulle tulee mieleen ystäväni Eero, eli Nyla. (Tai ex-ystävä hän minulle nykyisin on kun on kuollut.) Kerran hän kertoi minulle kun oli hakemassa pankista lainaa, että:

    "Menin sinne reippain askelin ja suhteellisen selvin päin ja olin kammannut tukkanikin. Pankinjohtaja pyysi minut sisään kun olin pari kertaa koputtanut sen ovea. Obligatoristen asioiden jälkeen - kerroin mm. sen, että opiskelen luonnontieteitä Turun Yliopistossa - ilmoitin asiani, että tarvitsen pankkilainaa. Summan olin ajatellut aika isoksi, kun ajattelin ettei se kumminkaan niin paljoo anna, hyvä jos puolet, ja kun sanoin summan, se sanoi "ohoh". Oltiin molemmat vähän aikaa hiljaa, sit se kysyi että "paljonko Teillä olikaan talletuksia meillä?" Vastasi, ettei yhtään, ja lisäsin "jos minulla olisi, herra pankinjohtaja, rahaa tililläni, niin enhän minä silloin lainaa tarvitsisi." Se oli samaa mieltä. Tai ainakin se myönteli että "niin, niin..." Sit se kysyi "No, olettehan Te kumminkin meidän pankin asiakas?" "En", minä sanoin. Koska mitä sitä valehtee, kyllähän se sen olis saanut selville. Se katsoi minua vähän oudoksuen. "Eli Teillä on tili jossain toisessa pankissa?" "Ei ole", sanoin polleana, "ei ole." Se naputti kynällään pöytää, mietti ja mietti. "Mutta haluatte meidän pankin asiakkaaksi?" "Kyllä, ehdottomasti", sanoin. "Nohhhh..." se sanoi, "voittehan Te tilin täällä avata ja lainaa voidaan antaa jos... niin, keitäs Te olette ajatelleet takaajiksi. Kaksi heitä tämmöisessä tapauksessa tarvitaan". "Nohhhh", minä matkin huomaamattani häntä, "olen ajatellut että toinen olisitte Te, herra pankinjohtaja..." Sen posket alkoi punottaa, paukutti kynäänsä entistä enemmän, kysyi sitten "Ja kuka olisi sitten se toinen?" "Sitä en ole vielä ehtinyt ajatella", sanoin, "mutta olen aivan varma että kyllä me yhdessä se keksitään". Se punotti, tuijotti minua, alkoi sitten nauraa. Nauro ja nauro. Ihan vakavissani minä sinne olin mennyt, ja loukkaannuin, tuommoisesta. Mutta en sanonut mitään. Sitten se sanoi, kun oli lopettanut nauramisen, että "kuulkaapas nuorimies, teidän likviditeettinne on jossain muualla kuin täällä".

    Lähdin sitten sieltä konttorista pois.

    VastaaPoista
  10. Kirjoituskoneissa on myös upea käyttöliittymä: se printtaa samalla.

    VastaaPoista