Kännissä

Runeberg oli varmaan alan miehiä. ”Vänrikki Stålissa ” Sven Dufvaa tuskin ainoakaan poliisimies lukee pyyhkäisemättä silmiään kuiviksi ja urahtamatta: se on niin totta! Samaa kuuluu sanoneen Al Capone nähtyään elokuvan ”Arpinaama”, joka loi gangsterien kulttimaineen.

Sven Dufva käyttäytyi Koljonsalmen sillalla juuri niin kuin karvarintainen suomalainen poliisiautoon pantaessa. Puuttui vain karjahdus ”Suomi on vapaa maa”, koska kuvauksen ja kirjoittamisen aikana Suomi ei ollut vapaa maa.

Runossa kerrotaan tien korjaamisesta, jossa yksinkertaisena pidetty päähenkilö oli mukana, ja työnsä tehtyään he lähtitalost’ ottivat, min irti saivat vaan. Niin, mitähän sieltä saatiin irti? Kysymys ei ole vaikea. Ainakaan sellaista mielenvikaisuuden muotoa ei ole kuvattu kirjallisuudessa, että sotamies erehtyisi luulemaan perääntymiskäskyä komennoksi hyökätä ja syöksyisi kapealle sillalla tappelemaan.

Tässäkin Runeberg on kopsannut vanhan tarinan. Tarina on liitetty vanhastaan Horatius Coclesiin ja Rooman historiaan, mutta menee se näinkin – ja humalainen suomalainen tappelee kuin Helsingin rautatieasemalla.

Sandelsin tarina on tyypillinen rattijuoppousjuttu. Kenraali oln jäänyt ankkuriin pitkälle lounaalle samaisen Koljonvirran lähettyvillä Partalaan, ja pappikin alkaa hermostua. Aseleporaja on umpeutumassa ja kenraali sen kuin dokaa. Lisäksi hänellä on humalaisen tyypillinen päähänpisto, että kello ei muka ole yksi, vaan kaksitoista. Ja kun huolestunut adjutantti tulee puhuneeksi ihan selvää paskaa, Sandels hyppää Volvon rattiin ja lähtee kaahaamaan ja käyttäytyy linjoille tultuaan kuin täysi tollo. Niin on miehellä hattu väärinpäin päässä, ettei osaa varoa edes tarkka-ampujia, mutta hyvin menee ja Suomi säästyy (tai itse asiassa ei säästy, ruotsalaisten näkökulmasta).

Välillä tulee luetuksi Äänislinan viinasammiosta tai Lapin sodan Tornion taistelusta, jossa Halstin johtama, Röyttään uskaliaasti hyökännyt osasto on saanut tehtäväkseen vallata Tornion, mutta valtaakin Tornioin viinakaupan. Virvokkeiden turvin vallattiin myös pikku Berliini eli saksalaisten viinavarasto, ja jo alkoivat konepistoolit laulaa.

Halstin kuvaus sisältää mieltä kääntäviä yksityiskohtia. Sotapoliisi paiskoi hyviä konjakkipulloja sillan kylkeen. Samanlainen muuten oli tilanne Viipurista paettaessa kesäkuussa 1944. Arvostettu kertojani oli ollut kaupungissa ”hevosmiehenä” eli siis ratsuväkirykmentin upseerina ja kertoi kolkkoa tarinaa, miten Alkoa tyhjennettäessä Torkkelinkadulla katuojassa virtasi selvä viina. Onneksi siellä oli omia kadunmutkan takana alamäessä ammentamassa antia kypärillään suoraan suuhun. Koskaan ei vihollinen saa viedä aarteista kalleinta!

Kysymys humalahakuisen juomisen välittömistä vaikutuksista maailmanhistoriaan on valitettavasti niin laaja ja vaikea, ettei sitä henno antaa tutkijoille tehtäväksi. On pakko tyytyä yksityiskohtiin.

Rommin vaikutus orjakauppaan, siirtomaiden valloittamiseen ja meritaisteluihin on tutkittu. Sokeriruoko on hyvä lähtöaine. Kun tietää, missä sokeriruoko menestyy, ymmärtää mitä varten merirosvot suosivat Karibian aluetta. Englannin laivasto ei liene vieläkään luopunut rommiryypystä.

Napajäissä seilattaessa ja öljynporauslautoilla kaikki alkoholi on jyrkästi kielletty ja kieltoa valvotaan. Tämä on ikävä asia ja mielestäni riittävä syy vastustaa öljynporausta. Epäinhimillistä toimintaa ja terveydelle vaarallista.

Meillä täällä Kirkkonummella rantarosvous oli ennen suosittu ammatti. Kun tietää, mitä jopa laivanhylyistä löytyy, ymmärtää etteivät nämä paikkakuntalaiset olleet olemattomalla asialla.

Tätä nykyä rantarosvous on saanut hienostuneempia muotoja. Asiaan liittyy kiinteästi kunnan kaavoitusosasto. Hiljan lukemani uutisjutun mukaan Långvikiin nousee paikkakuntalaisten käsityksen mukaan Pohjois-Euroopan johtava huvittelu- ja majoituskeskus. Rantojen kaavoitus on kuulemma kunnossa.

Voisin jopa ihmetellä, ellei minulla olisi kokemusta ja tietoa kunnan toiminnasta. Pidän vantaalaisista. He eivät yleensä edes teeskentele sivistyneisyyttä eivätkä uskottele ottavansa huomioon yhteisiä arvoja. Espoo puolestaan ei ole vieläkään toipunut asemastaan Helsingin alusmaana.

Riskiryhmän eli alkoholin liikakäyttäjien ryhmään kuului tietysti kuningas Erik XIV ja tunnetusti hänestä runoja kirjoittanut Gustaf Fröding. ”Klunkom Welam Welamson” on mainio laulu, vaikkei sen nimi ole aivan lyhyt – ”Miten minulla oli hauskaa Welam Welamsonin kanssa Upsalan kartanossa ja herra Lars ja arkkipiispa Bengt olivat ulkona odottamassa”. Juomana oli ”Malvoisie”, joka taitaa olla nykisin rypäleen nimitys; muinoin punaviiniä harvoin kuljetettiin etäälle muuttamatta sen alkoholipitoisuutta. Luultavasti Erik-kuningas veti lärvit juomalla, joka muistutti nykyistä malagaa tai madeiraa. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, Islamin lahja Euroopalle eli tislattu tiukka viina levisi sangen hitaasti.

Kun asuin professoriaikoinani Lappeenrannan Patriassa, tapaisin luennoida, että tässä paikassa Suomi pelastettiin. Imatran Valtionhotellin ohella Patria oli monelle kenraalille houkutus. Eräät kenraalit viihtyivät Patriassa niin että pienemmät viskaalit ehtivät hoitaa rintamalla ilmenneet kriisit.

Tämä raittiuskilpakirjoitukseni liittyy vaikutelmaan, että kun tupakka ja tupakoitsevat on saatu aika hyvin kuriin, seuraavaksi ruvetaan ahdistelemaan kunniallisia juoppoja. Merkit ovat selvät.

Mitä kirjoittaja tarkoittaa tällä, jos mitään? - Ajatusta, joka on niin isokokoinen, ettei sitä kukaan nieli paljaaltaan.

Fundamentalismi on sisäinen vihollinen. Se minkä olemme kutsuneet kimppuumme idästä ja etelästä, on oma peilikuvamme, mahdottoman järjestelmällisyyden ja kurinalaisuuden haamu, mielettömien päämäärien palvonta, kaikkivaltiuden kultti, jonka edestä saavat väistyä ”toiset”, ympäristö – kaikki. Kaikkivaltius on tyhjyyden valtiutta. Ihmisenä oleminen on epätäydellisenä olemista.