9. lokakuuta 2015

Tasavallan asiakkaat



Äänestäjät, heidän lapsensa ja heidän vanhat äitinsä, ovat puolueiden ostajia eli asiakkaita.

Joku kommentoi, että tietysti hän määrää, mitä valtio tekee hänen maksamillaan verorahoilla. Ei tosiaankaan määrää. Vuoden 1943 jälkeen (tulo- ja omaisuusvero ja ennakonperintä) kansalainen ei ole verorahojaan nähnytkään. Voisi väittää, että verot ovat abstraktinen, kirjanpidollinen erä. Voisi väittää, että verot maksaa työnantaja.

Olen muistavinani, että isäni, entinen verolautakunnan puheenjohtaja, tapasi joskus nuorempana ja teräväkielisempänä oikaista, ettei mitään nettopalkkaa ole olemassa. ”Puhtaana käteen” on katoavaa kansanperinnettä. Jos maksat pimeänä palkan, kuten todellisuudessa teetkin, eräissä tilanteissa, saaja ei koskaan käsitä jäävänsä vaille eläkettä ja suojaa työtapaturmia vastaan. Ajatus setelinipusta palkkana on harha.

Mutta kun äänestäjät ovat myös valtion työnantajia, jotka maksavat valtiolle palkan, kansanedustajien ei pitäisi vähätellä gallupeja, kuten he tekevät tänäänkin.

Asiakaskokemus on käsitetty palvelujen tuotannossa tärkeäksi vasta viime vuosina. Vähittäiskauppa on palvelutoimintaa. Menestymisen määrää kauppaliikkeen sijainti ja hintataso, mutta silloin kun erot kilpailijoihin eivät ole suuria, sekin vaikuttaa, millaisen vaikutelman asiakas saa. Itse olen hyvilläni, kun marketin myyjä kipaisee omasta aloitteestaan hakemassa kysymäni tuotteen. Tuttu kauppias kertoi hyvin nuorten pätkätyöntekijöiden koulutuksesta. Hänen kaupassaan myyjä ei saa kuulemma millään verukkeella seisoskella eikä pitää käsiä taskussa.

Olin tyhmyydessäni luullut, että lihatiskin tyypit ovat vihoissa toisilleen. Heidät onkin koulutettu välttämään hyväntuulista seurustelua. Toivottavasti sääntö ei ole voimassa takahuoneessa.

Menneessä maailmassa, siis minun maailmassani, kauppias Heino kielsi puotipuksuja seisoskelemasta ja sanoi, että ellei tosiaan ole muuta tekemistä, hyppäävät sitten vaikka tasakäpälää eli siis kilpailevat vauhdittomassa pituushypyssä.

Siitä erotti silloin kauan sitten yksityiskauppiaan osuuskaupasta. Viimeksi mainitussa myymälänhoitaja vastasi vinkuvalla äänellä kaikkiin kysymyksiin:” Kun ei oo.” Tuo yksityiskauppias vastasi samassa tilanteessa;” Rumaanen, kun pääs justihinsa loppumahan – mutta huamenna tuloo!”

Poliitikkojen käyttämä ”niin on jos siltä näyttää” on kolminkertainen väärinkäsitys. Pirandellon näytelmän nimi ei tarkoita näkökulman valtaa. Sitaatti vihjaa poliitikon suussa myös aika suorasukaisesti, ettei käsillä olevalle asialle aiota tehdä mitään.

Vielä kerran Matti Alahuhdan kirjasta: Kone Oyj muutti linjaansa. Ennen yhtiö oli pyrkinyt tekemään hyviä hissejä halvalla, etenkin parempia ja edullisempia kuin kilpailijat, ja myymään niitä hyvin. Uusi strategia oli myydä laitteiden mukana asiakas- ja käyttäjäkokemusta. Laitteen ostajan eli tyypillisesti lentokentän tai rautatieaseman kuljettimien hankinnoista vastaavan mielipide ja käyttäjän eli kenen tahansa liukuportailla ajavan tuntuma on ratkaiseva.

Gallup eli mielipidetutkimus on asiakaskokemuksen mittari. Puoluesihteerit luulevat sen mittaavan, miten vastaajat äänestäisivät nyt. Sitä se ei mittaa. Mieli muuttuu vielä äänestyskopille mennessä. Ovensuukyselyt ovat luotettavampia, vaikka kysymys ”ketä äänestitte” on tungetteleva ja itse asiassa lainvastainen.

Ennen maalla ilmainen kyyti kuorma-auton lavalla tienposkesta vaalihuoneisoon riitti tekemään kokoomukselaisesta kansandemokraatin – hiukan opastettuna. Olen itse nähnyt, miten mummoilla oli tumpun sisällä numeron sisältänyt muistilappu – kaikki samasta lehtiöstä repäistyjä.

Ilmainen neuvo ministerikolmikolle.

Myöntäkää asiakkaille takuu ja lähettäkää heille välillä lukijalahjoja. Jopa minä horjahdin uskossani autonvalinnan yhdentekevyyteen, kun luin kestotestin, jonka mukaan juuri se korealainen auto, joku helvetin Kia, jolla on seitsemän vuoden takuu, oli selvinnyt sata tuhatta kilometriä käytännössä ilman minkäänlaisia vikoja eli paremmin kuin pienten autojen hyvän laadun mittarina pidetty Golf.

Periaatteessa takuu on nokkela temppu myydä keskeneräisiä ja huolimattomasti koottuja tuotteita. Takuukorjaukset tulevat huomattavasti halvemmiksi kuin kunnollinen työnjälki. Jos takuukorjauksista huolehtiva korjaamo sijoitetaan Pitäjänmäelle tai Herttoniemen teollisuusalueelle, sinne ei tulla, vaikka syytä olisi. Pysähtymiskielto korjaamon edessä tehoaa lähellä asuviin.

Poliitikon takuu olisi katteeton lupaus oikaista ärtymystä aiheuttava asia viimeistään kuukauden kuluttua. ”Huolehdimme vähävaraisten asumistuesta marraskuun loppuun mennessä ja valitamme, että varaosat olivat päässeet loppumaan niin ettemme voi korjata asiaa heti.” Ärtymys hoidetaan parhaiten luomalla uusia ärtymyksen aiheita.

Voiko siis valtiota johtaa kuin liikeyritystä. Kyllä voi. Ei niin kuin teollisuuslaitosta vaan niin kuin vähittäismyymälöitä. Asiakastyytyväisyyden takana on todellisuudessa hyvä logistiikkaketju. Asiakas huomaa heti, mitä kaupassa ei ole. Hän suree vähiä rahojaan katsellessaan, mitä kaupassa on.

Käyttäjäkokemuksen ydin on hyvät kauppakärryt. Amerikassa ne muuten ovat reippaasi isompia kuin meillä. En silti lakkaa ihailemasta tätä uutta mallia, jossa on pyöräpari ja vetosanka.

Poliitikon tärkeä työkalu on peili. Mankka saisi myös olla. Ei kukaan ihminen ole uskottava. Joku ihminen – Juha Sipilä – vaikuttaa uskottavalta. Samoin muuten Soini. Tosiasiat eivät yleensä horjuta vaikutelmaa. Liikkeenjohdossa uskottavuutta sanotaan luottamuksen luomiseksi. Liike-elämässä ei koskaan syytetä ketään takinkääntämisestä.

15 kommenttia:

  1. Yleensä tuolla liikehuoneiston tiloissa ja kyläkaupassa saa kuitenkin, mitä on ostamassa tai tilaamassa. Politiikan puolella näyttää siltä, että sinulle tuodaan ihan muuta, mitä olet ollut hankkimassa.

    Soinin ja perussuomalaisten toiminta hallitustaipaleen alussa on ollut takinkääntöjen maailmanennätys. Voisi sanoa, että se on alallaan ennen kuulumatonta ja se tulee varmaan jäämään Suomen poliittiseen historiaan merkittävänä virtsanpylväänä. Kemppisen mielestä Soini on uskottava. On kysyttävä, onko sellainen mies uskottava, joka lupaa vakaasti yhtä ja tekee täysin toista?

    Uskon kaikkien suomalaisten ymmärtävän, että nykyinen taloustilanne vaatii säästöjä joka puolelta. Sitä suomalaiset oikeudenmukaisuudessaan ja rehellisyydessään eivät voi ymmärtää, että samaan aikaan satojen miljoonien eurojen piikki on auki maahan tulvivalle nuorten miesten "pakolaisporukalle".

    "Minua ei ammuta rintamakarkuruudesta!"

    Mitä minun on ajateltava miehestä, joka esittää Rokkaa ja käyttäytyy kuin Riitaoja?

    VastaaPoista
  2. Kepun puoluehallitus oli aikoinaan kokoontunut hätäkokoukseen Vennamon murskavoiton jälkeen. Pöydän ympäriltä kuului suurta valitusta ja epätoivoa. Ahti Karjalainen oli puheenjohtajana lopulta vain murahtanut; kaikki kuplat puhkeavat aikanaan.

    Ei mennyt montakaan vuotta kun Vennamon kopla hajaantui. Eilen puhkesi Soinin itse itselleen puhaltama populismikupla. Ammattiyhdistysliikkeen halveksuntaa eivät rasvanahkat enää kestäneet vaan siirtyivät takaisin sinne mistä olivat tulleetkin. Soinille jäi käteen muukalaisvihamielinen änkyräsakki ja epäluuloiset ministerikumppanit. Edessä on kivinen hallituspolku.

    Politiikassa jokaisen sauna palaa vuorollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyinen SDP ei ole vaihtoehto millekään.

      Poista
    2. Ei SDP ole koskaan ollut vaihtoehto. Itseään tai peilikuvaansa äänestäville se on itsestäänselvyys. Jutta sai aikaan puistatuksia, joita lipevä Soini ei aiheuttanut.

      Poista
  3. Poliitikon tärkeä työkalu on peili. Mankka saisi myös olla. Ei kukaan ihminen ole uskottava. Joku ihminen – Juha Sipilä – vaikuttaa uskottavalta. Samoin muuten Soini. Tosiasiat eivät yleensä horjuta vaikutelmaa. Liikkeenjohdossa uskottavuutta sanotaan luottamuksen luomiseksi. Liike-elämässä ei koskaan syytetä ketään takinkääntämisestä.

    Höpö ja höpö. Jokainen on elämänkokemuksen perusteella filosofi ihmisjärkeä korkeamman järjen romahdettua lopulta myös täällä - ainoassa kulttuurissa jossa pieni vähemmistö omistaa suuren enmmistön kielen. Mutta sekin pyörii häränsilmässä Timo Soinin mukana järjestetyn luottamuksen paljastuessa raa'ksi oman edun tavoitteluksi. Aitoa luottamusta ei pidä pettää, se on rakkautta joka voittaa.

    VastaaPoista
  4. Pitkä takuuaika on hyvä juttu tietokoneille. Nykyiselle tietokoneelleni oli kahden vuoden takuu, ja kone oli kerran huollossa. Sitten otin vuoden jatkotakuun, ja vähän ennen sen lopppumista hajosi kovalevy. Kone oli kuukauden huollossa ulkomaanmatkani aikana. Nyt on jo viides vuosi menossa, ja konevanhus toimii hyvin.

    VastaaPoista
  5. "Jos maksat pimeänä palkan, kuten todellisuudessa teetkin, eräissä tilanteissa, saaja ei koskaan käsitä jäävänsä vaille eläkettä ja suojaa työtapaturmia vastaan. Ajatus setelinipusta palkkana on harha."

    Tämä oli mahtava koukku. Kun eläkevarat lasketaan mukaan kansantalouden + - tilastoon, poliitikot tietenkin ottavat velkaa, niin kauan kuin eläkevarannot on nollattu. Kansalaiset jaksavat vielä kääntää päänsä toiseen suuntaan ja valehdella itsellensä, koska toisenlainen katsantokulma näyttää liian groteskilta.

    VastaaPoista
  6. "Käyttäjäkokemuksen ydin on hyvät kauppakärryt. Amerikassa ne muuten ovat reippaasi isompia kuin meillä. En silti lakkaa ihailemasta tätä uutta mallia, jossa on pyöräpari ja vetosanka."
    Uudella mallilla pystyykin ihailtavan tehokkaasti kamppaamaan mummoja ja tuottamaan ruuhkia.

    VastaaPoista
  7. Gallupeista olen samaa mieltä professorin kanssa. Ne mittaavat mielipiteitä.

    Olen jo kauan ihmetellyt, miksi nykyään pannaan niin paljon painoa sille, mikä puolue lisää ääniosuuttaan ja mikä menettää ja sen perusteella pitäisi saada vastuuta ja linjojen muuttua. Liikkuvat äänestäjäthän ovat huoria (anteeksi rumapuhe), jotka hyppäävät vuoron perään jokaisen kelkkaan. Tuuliviirien mukaanko maata pitäisi johtaa?

    Tärkeintä ovat absoluuttiset ääniosuudet. Eniten ääniä saanut on voittaja, vähiten häviäjä, vanhoilla vaaleilla ei ole väliä. Surkeintahan näissä gallupeissa on se, että poliittisessa päätöksenteossa tuulenhaistelusta tulee hyve. Polittinen teatteri on jo muutenkin kuvottavaa katseltavaa.

    VastaaPoista
  8. Usan vaaleissa ehdokkaat antavat toisinaan yksiselitteisiä sitoumuksia, toimia jonkun asian puolesta, tai jotakin vastaan. Ennustan, että meidän poliittinen elämämme tulee amerikkalaistumaan siten, että äänestys prosentti laskee rajusti. Vähävaraiset passivoituvat.

    VastaaPoista
  9. Valtiomiehen erottaa poliitikosta se, että valtiomies tekee sen, mitä pitää tehdä, riippumatta siitä, mitä gallupit näyttävät. Jos hän sitten ei tule valituksi seuraavalla kertaa, se ei ole olennaista nyt.

    Vastakohtana tälle erityisesti edellisen hallituksen politiikka oli puhdasta "BB-talopolitiikkaa": pelkää esiintymistä medialle. Kiljahdellaan "tämän on fantastista", jauhetaan loputtomasti aivan tyhjiä iskulauseita, kytätään seuraavan päivän iltalehtien otsikoita ja pelätään, että Merkel suuttuu eikä anna virkaa. Eikä takuuvarmasti vahingossakaan tehdä mitään, mikä olisi maan etu. Odotetaan vain pelastavaa ihmettä ja kasvukeijua ilmestyväksi.

    Tuohon nähden tämä hallitus sentään yrittää. Riittääkö yritys valtiomiestasolle jää nähtäväksi.

    Kaikki tuki hallituksen ponnistuksille opposition populismista ja punavihreän toimittajakunnan raivokkaista teilajaisista välittämättä.

    Miten muka tämä maa voidaan korjat, jos kaikillla on veto-oikeus kaikkeen?

    VastaaPoista
  10. Kemppisen mukaan sekä Sipilä että Soini ovat uskottavia? Nyt menee höperöyden puolelle. Tämän hallituksen uskottavuus on osoittautunut mitättömäksi alkumetreillään niin tekojen kuin johtajien persoonien osalta. Että pitäisi olla peili ja mankka. Sieltä kertoo Soini, että minä-minä sitä ja tätä, minä. Rassukka voisi katsoa kyllä peilin taaksekin.

    VastaaPoista

  11. Jyrki Nummihan se vieraili Kemppisen tykönä Kahvisalongissa sen kerran kun minä hipsutin katselulle. Se sohvakalusto on yhä paikallaan ja tekee hyvää kuppilan interiöörille. Asiasta en paljoa kuullut huoneen sisällä. Oikeastaan en lainkaan, eikä oltu tarkoitettukaan. Ylen lähetysauto seisoi kadulla ja sieltähän asia eetteriin kiiti.

    Tähän Alahuhtaankin asia liittyy sillä aasinsillalla että kerran vieraana oli Antti Herlin, joka kiitteli taivasta mäihästä olla isovarvas Kiinassa isoisänsä (Heikki) Comecon yhteyksien ansiosta ja äitinsä Kekkosklaani (Kustaa) yhteyksien tähden. Ja parasta oli isä Pekka. Tämä kun diskuteerasi ja oppi salonkiasetelmassa. Se oli rauhoitettu sohva-lepotuoli asetelma Kartanon yläkerrassa. Sen ääressä funtsivat yhteiskunta/talous -oppien SILLOISTA realiteettikankea ja voimapyörää ja vipua herrat tohtorit Niitamo ja tämän boksarin kaveripiiri koko 0-klubi KoivistO LinnamO PauniO olivat panostamassa teollistamis-KONEistamiseen täällä kansanvallan ja suomenmielen lymykolossa. Kävipä siellä hurjapäitäkin, varjotalouden uskalikkoja.

    Niin Jyrki Nummea piti kiittämäni. Hänen esseensä HS 10.10. kertoo Kivestä. Panen siitä tiivistelmää kolme viimeistä kappaletta tähän kun kaikkiin koteihin ei enää Herlinin Hesaria tilata. Omiani panen sen verran että Aku Hirviniemi Eskona tulee tähän päivään. Mies hikeentyy poskisuudelmista, engelskasta bailukielenä, trendeistä tapojen korvikkeina jms. Pöytää kaatuu. "Kiukku kiukun päälle" ja kamalia tapahtuu klarinettipellen osuessa kohdalle väärään hetkeen. Nerokas vääntö jota -tietenkään- tylppäpääkritiikki ei tajua esim. Ylen ja Kirkko ja Kaupunki arvostelut joihin osuin.

    Mutta tiedänpä kokemuksesta että työ nousee kunniaan Vuoden Teatteripalkintopöydälle. Sielun repivä tosi tanssityö Personal Symphonic Moment voitti sekin ja syystä 2013. Sitä on esitetty edelleenkin mutta karamellivärejä ei enää valuteta verhottomille tyttöreisille! Kai muut elementit Leningrad sinfonialle kikattamiseen ovat tallessa ? Ei voi olla varma. Taiteilijoita meillä on, arvoistansa yleisöä ei.

    No sitten se asia. Jyrki Nummi:

    "Teoksen antama kirjailijakuva ei ole syntynyt irrallaan kirjailijan muuttuneesta roolista kansalliskirjailijana. Kuva kaltoin kohdellusta ja väärin ymmärretystä, kansan parista nousseesta lahjakkuudesta oli tärkeä suomalaisuuden identiteettisymboli ensin kultakauden taiteilijoille ja sitten itsenäistyneen maan suomenkieliselle akateemiselle eliitille 1920- ja 30-luvuilla.

    Tälle kuvalle ei ole enää tilausta: vaistonvaraisesta kansantaiteilijasta on tullut määrätietoinen ammattikirjailija, joka loi suomenkielisen kirjallisuutemme perustan sulattamalla virsien ja Raamatun kotoisen perinteen Homeroksen, Platonin, Danten, Shakespearen ja Cervantesin suuriin muotoihin.

    Olisiko Kiven Ikävyys sittenkin kuvaus luovan ihmisen melankoliasta ja aktiivisten luomiskausien välitilasta?
    Kanervalan toiseksi viimeisenä runona se edeltää Metsämiehen laulua.
    Ystäville osoitetussa pyynnössä tulla haudatuksi "halavan himmeä alle" puhuja vihjaa pimeydessä kajastavaan valoon, joka purkautuu viimeisessä runossa, kun runon "sankar jylhän kuusiston", astuu esiin "voimaa täys / kuin tuima tunturin tuuli"." Homman kopioi Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  12. Ei Kemppinen kyllä niin väittänyt. "Tosiasiat eivät yleensä horjuta vaikutelmaa."

    Joskus pitää oikoa, kun kärjistää.

    VastaaPoista
  13. Alahuhdan elämänkertatiedoista kävi ilmi, että olimme molemmat kansakoulunopettajanpojat hommissa Vaasan vesipiirissä 70-luvun alussa. Sen jälkeen on kyllä ollut vähän erilainen elämänkulku. Kumpikin valitsi sitten akateemisen uran. Toisella vähän isompi palkkapussi...

    VastaaPoista