2. lokakuuta 2015

Sotilastiedustelu


Tiedonhankintalakityöryhmä on järjestänyt useita kuulemistilaisuuksia ja tiedottanut suunnitelmistaan. En ole kävellyt kuuntelemaan. Työryhmän mietintö on verkossa. Minulla on yksi mielipide ja esitän sen tässä.

En kerro, tiedänkö sotilasvakoilusta ja poliisin toiminnasta tietoverkossa saman kuin kuka tahansa lehdenlukija vai enemmän. Lukija saa arvailla itse.

Kybersodan ilmiöitä aloimme seurata vuonna 2001. Historian näkökulmasta perehdyimme radiotiedusteluun.

”Koodinmurtajista” kirjoitetaan nykyisin paljon ja esimerkiksi toisen maailmansodan ajan ilmiöistä on dokumentteja ja jopa näytelmäelokuvia. Tieto en enimmäkseen oikeaa mutta aina riittämätöntä.

Vaikka esimerkiksi Ruotsissa on julkaistu aivan avoimesti menneisyyden tietoja, ne eivät ole ylittäneet julkisuuskynnystä Suomessa. Liioitellen ja yleistäen sanoisin että Ruotsi on ollut merkittävä edelläkävijä sotilastiedustelussa ja arvaukseni mukaan toimittanut Natolle tietoja Neuvostoliiton ja edelleen Venäjän radioliikenteessä vuodesta 1949 ja sitä ennen Yhdysvalloille.

Tältä osin keskustelu Ruotsin liittymisestä Natoon on mielenkiintoista. Kuka tietää, onko Ruotsin väitetty puolueettomuus Natolle hyödyllisempää kuin avoin jäsenyys?

Lukuohje: aina kun kirjan tai elokuvan aiheena on salakirjoituskone Enigma tai esimerkiksi Alan Turing, luvassa on hiukan harhaanjohtavia osatotuuksia. Amerikkalainen Venona on paljon kiistelty aihe. Tuon projektin yhteydessä paljastettiin Cambridgen vakoilijat ja länsiliittoutuneiden ydinpommin salaisuuksien vuodattaminen Neuvostoliittoon. Cambridgen vakoilijat (Kim Philby ja neljä muuta) oli Ison Britannian suuri epäonnistuminen, joka osoitti, että maan oma sotilasvakoilu vuotaa.

Itse suhtaudun kansalaisena ja entisenä Informaatio- ja teknologiaoikeuden professorina erittäin myönteisesti sotilaiden ja polisiin toimintaan verkossa.

Lainsäädännön parantamisella on kiire. Olettaen että sotilaat ja poliisi noudattavat velvollisuuksiaan, he ovat vanhastaan harjoittaneet tiedustelutoimintaa laittomasti. Tilanteen muuttaminen eduskuntalailla lailliseksi on kannatettava ajatus.

Ja sitten tämä mielipiteeni lain valmistelijoille, puolustusvoimille, suojelupoliisille ja keskusrikospoliisille.

Valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden käyttäminen lakien valmistelussa on välttämätöntä mutta se ei riitä.

Näen ongelmia salaisen ja erittäin salaisen tiedustelutiedon käyttämisessä yksityisoikeudellisissa asioissa. Lain valmisteluun olisi kytkettävä tuomareita ja prosessioikeuden tuntijoita.

Nähdäkseni tiedustelutiedon suojaaminen todistamiskielloilla olisi toteutettava kiireesti.

Vakavassa rikosasiassa hankitun tiedon käyttäminen esimerkiksi avioerojutussa ei saa tulla kysymykseen. Tuollainen tieto ei saa liioin vuotaa elinkeinoelämään niin että sitä käytettäisiin esimerkiksi töihin otettaessa tai potkuja jaeltaessa.

Pieni erilliskysymys on tekijänoikeus, joka on tainnut unohtua jatkuvasti. Vastakkain eivät ole vain valtion turvallisuus ja ihmisoikeudet, joiden suhteen on oltavakin jännitteinen. Tekijänoikeus ja yksityisyyden suoja on sekin vaikea yhdistelmä, ja sen on oltava. Tekijänoikeus ja sananvapaus on kuin ying ja yang, toisiaan täydentävä kahden välttämättömän asian yhdistelmä.

Suomeen tuli oikeuskäytännön kautta kysymys tiedoista, asiakirjoista ja muista todisteista, joita ei sitten saakaan esittää tuomioistuimelle todisteina josain jutussa. Asia on sinänsä hyvin vanha. Lääkärin potilastiedot ja asianajajan asiakastiedot ovat olleet koko 1900-luvun asioita, joita kukaan ei voi väkisin vetää todisteiksi riita-asioissa eikä pienissä rikosjutuissa. Kaikkein vahvin on papin rippisalaisuus.

Esimerkiksi lääkärin vaitiolovelvollisuus on helppo perustella. Yksi hyvin ilmeinen tilanne on kulkutautien ja tarttuvien tautien torjuminen. Ihmisen on saatava hoitoa joutumatta nimetyksi sairautensa vuoksi. ”Tällä ihmisellä on kuppa” ei ole koskaan julkinen tieto.

Paljon yleisluonteisempi ja mutkikkaampi kysymys on lehdistön lähdesuoja. Toimittajan ei ole pakko kertoa poliisillekaan, mistä on peräisin julkaistu tieto. Väitetään että lehdistön luotettavuus edellyttää tätä. Tämä on omakin käsitykseni.

Yleistän: sotilasvakoilu ja poliisin harjoittama urkinta eivät koske teitä, lukijat. Ei ole sen suurempaa syytä huolestua. Luulen että nuo viranomaiset pääsevät todellisuudessa käsiksi salaisempiinkin tietoihin ja kuka tietää, saattavat kuunnella sekä puhelinkeskusteluja että nauhoittaa keskusteluja. Ihmisten puheilla ei ole kuitenkaan merkitystä tuossa viranomaistoiminnassa. Se ovat kuin spämmiä.

Esimerkki tiedustelun välttämättömyydestä on muuten juuri nyt pakolaisongelma. Miksi se pääsi yllättämään? Miksi meille ei vieläkään kerrota, miten todellinen tuo ongelma on? Ainakin EU:n tasolla tiedusteluyhteistyö ontuu.

Itse olen luovuttanut kaiken digitaalisen aineistoni Kansalliskirjastolle, lukuun ottamatta saamiani sähköposteja (tekijänoikeus) ja erinäisiä projektipapereita (liikesalaisuus).

Silloinen Etsivä keskuspoliisi eli Supon edeltäjä muuten keräsi ainakin aidosti maanpetoksellista toimintaa harjoittaneet kommunistit ja armeija puolestaan hävitystöitä ohjailevia desantteja talteen varsin tehokkaasti jo 1919 – 1944.

Sen jälkeen johtavat asiantuntijat siirtyivät Ruotsiin ja tiettävästi palvelemaan Yhdysvaltoja, ainakin eräissä tapauksissa.

Tässä muuten olisi valtioneuvostolle sellainen kärkihanke, johon kannattaisi panna rahaa. Osaamien on korkealla tasolla, puolustusvoimissa erinomaista.

15 kommenttia:

  1. "Itse suhtaudun kansalaisena ja entisenä Informaatio- ja teknologiaoikeuden professorina erittäin myönteisesti sotilaiden ja polisiin toimintaan verkossa."

    Jaa, JK liittyy siihen orwelilaiseen katraaseen, jonka mielestä rehellisellä ihmisellä ei ole mitään salattavaa. Itse olisin valmis nostamaan yksityisyyden- ja viestinnän suojan vielä monin verroin korkeammalle tasolle - rauhan aikana. Sotatilaa varten pitää sitten olla valmis järjestelmä.

    "Lain valmisteluun olisi kytkettävä tuomareita ja prosessioikeuden tuntijoita."

    Ns salaisia pakkokeinoja käsitelleenä toivoisin, ettei tässäkin asiassa tuomareista tehdä jonkinlaista "ekomerkkiä", jonka rooli on olla herkkusieni: pidetään pimeässä ja syötetään paskaa (vrt Aarnio-casen perusteettomat luvat).

    "Näen ongelmia salaisen ja erittäin salaisen tiedustelutiedon käyttämisessä yksityisoikeudellisissa asioissa...Nähdäkseni tiedustelutiedon suojaaminen todistamiskielloilla olisi toteutettava kiireesti.
    Vakavassa rikosasiassa hankitun tiedon käyttäminen esimerkiksi avioerojutussa ei saa tulla kysymykseen."

    Tuota näkemystä taas en ymmärrä alkuunkaan: jos tuollainen tieto on viranomaisen hallussa, miksi sitä ei saisi käyttää aineellisesti oikean riita-asian tekemiseen, tietenkin asianmukaiset salassapitomääräykset antaen. Yksityisen tahon suorittama käyttö tietenkin pitäisi kieltää, vaikkapa maanpetossäännöstöä kehittämällä. Kaikista paras tietenkin olisi, että viranomaisellakaan ei olisi tuollaista tietoa. Kansalaisoikeuksien kaventaminen taas kerran pitäisi torjua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei ole todistamiskieltoa, voi yksityinen haastaa esim. viestitiedustelijan todistajaksi kertomaan asioista, jotka kuuluvat jonkun muun yksityisyydensuojan tai kirjesalaisuuden piiriin. Ei sellaista sovi tehdä, vaikka olisikin materiaalisesti oikeassa. Yksityisyydensuoja ajaa materiaalisen oikeuden toteutumisen edelle ainakin kaikissa riita-asioissa.

      Ajattelepa, jos vaikka vakuutusyhtiö haastaisi viestitiedustelijan todistamaan, että vastapuolena oleva yksityinen oli googlettanut ennen vakuutussopimuksen tekoa laajasti syöpään liittyviä hakusanoja, ja käyttäisi tätä todisteena siitä, että vakuutuksenottaja oli salannut sairautensa. Siinä käytettäisiin törkeästi väärin viranomaisen aivan eri tarkoitukseen hankkimaa tietoa.

      Olennaista kansalaisen yksityisyydensuojan kannalta on, että turvallisuuspalvelut eivät vuoda. On aivan sama, jos joku tiedustelija onanoi itsensä uneen katsellessaan ottamiani valokuvia nuorista lehmistä laiduntamassa aurinkoisella niityllä. En tiedä siitä mitään, eikä se minua vahingoita. Eri asia on, jos yksityisasioitani voi tiedustelutoiminnan seurauksena päätyä julkisuuteen.

      Oma uskoni viranomaisten luotettavuuteen on aika vahva. Suomen sotilastiedustelu ei vuoda. Sieltä ei ole tullut mediaan yhtä ainutta vuotoa koko itsenäisyyden aikana, eikä sen arkistoon pääse edes tutkijana. Supoon en luota ihan yhtä paljon. Poliisilla on luottotoimittajansa, ja peerinne juttujen ajamisesta mediassa. Rusi-tutkinnan ennenaikainen julkistaminen söi Supon uskottavuutta kovasti. (Aarnio-tutkinnan, jota veti KRP, vuotaminen lienee ollut välttämätön paha. Muten Paatero olisi haudannut koko jutun.)

      Poista
  2. "Olettaen että sotilaat ja poliisi noudattavat velvollisuuksiaan, he ovat vanhastaan harjoittaneet tiedustelutoimintaa laittomasti."

    Irroitinko tämän nyt, jotenkin väärin asiayhteydestään. Tuntuu siltä, että velvollisuuksien täyttämisellä on perusteltu, monenlaisia tekemisiä historiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeiden tietojen hankkiminen on maan turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeätä. Sana "laittomasti" pitää laittaa lainausmerkkeihin.

      Poista
    2. Lause on aivan mielekäs. Sotilaille ja Supolle maksetaan siitä, että he hoitavat maan ulkoista ja sisäistä turvallisuutta. Erityisesti aiemman perustuslain aikana oli selvää, ettei minkään maan lainsäädäntö sisältänyt tarkkoja säännöksiä salaisesta tiedustelutoiminnasta. Sen oikeutus perustui samantapaiseen laitosvaltaan kuin esim. vankilan tai kasvatuslaitoksen sisäinen kurinpito. Pitää muistaa, ettei laissa ollut myöskään erityisiä sääntöjä vaikkapa valtion laitosten vahtimestarien toimivaltuuksista. Silti vahtimestari heitti häirikön aikailematta pihalle.

      Vasta viime vuosina on tullut tarpeelliseksi kirjoittaa lakiin sellaisia valtuutussäännöksiä, joita on aiemmin pidetty pitkälti asian luonteesta itsestään seuraavina. Onhan esimerkiksi "laki eduskunnan turvatoimista" aika naurettava. Kellekään ei olisi 1950-luvulla tullut mielen, että sellaista tarvittaisiin eduskunnan vahtimestarien toimivaltuuksia varten.

      Poista
    3. "Yleistän: sotilasvakoilu ja poliisin harjoittama urkinta eivät koske teitä, lukijat. Ei ole sen suurempaa syytä huolestua."

      Barack Obaman argumentti lähes sanasta sanaan ja epäilemättä totta. Vähän ihmetyttää, mitä käytännön merkitystä sitten olisi tällä:

      "Tilanteen muuttaminen eduskuntalailla lailliseksi on kannatettava ajatus."

      No, Obama ja Kemppinen ovat juristeja.

      Sitten kun Snowden saa palata kotiin syytesuojalla varustettuna, rupean kannattamaan mitä tahansa näitä asioita koskevaa lainsäädäntöä.

      Jotenkin pöhköä, että Suomessakin pitää käydä erikseen tämä sama keskustelu, joka on niin tuttua viime vuosilta sivistysmaista.

      Reaalimaailmasta kiinnostuneille suosittelen Ben Macintyren teosta A Spy Among Friends. Se kertoo Nicholas Elliottin (MI6) ja James Jesus Angletonin (CIA) lojaalista ystävyydestä Kim Philbyn kanssa.

      Kun Angleton rupesi aavistamaan, kuinka hölmö hän oli ollut, hän rupesi kostamaan asiaa koko Euroopalle. Hän piti selvänä, että Harold Wilson, Willy Brandt ja Olof Palme olivat Philbyn värväämiä agentteja. Huomaamatta, että hän itse oli.

      vuorela, tampere

      Poista
  3. Lääkärin vaitiolovelvollisuus on lailla murrettu viime vuosina useassa asiassa, perustuslakiasiantuntijoiden tieten ja asiassa sanottua (aseen hallussapito, ajo-oikeus, nuorten kutsuntaprosessi, lasten pahoinpitely).

    Osa tieto"murroista" tällaisessa on selvästi ristiriitaisia (käytännössä jo tullut vastaan).

    Kybersodassa ja siihen valmistautuessa on kosolti osasia, joissa oikeuskäytännön muovautuminen ei taida oikein Sibelius-Akatemiassa (Eduskunnan väistötila) kauniisti asettua.

    Olen kuunnellut tarinoita II maailmasodan radiotiedustelusta ja tiedustelijoiden kohtaloista sitten kun he olivat palanneet kotimaihinsa - erityisesti suomalaisia toimijoita.
    Onneksi lääkäreillä on tuo vaitiolovelvollisuus.

    Samaan aikaa toisaalla erään eksoottisen maan Lontoon suurlähestystössä on yksi, Moskovassa toinen, jotka pitävät koko järjestelmää (cyber-safety) avoimesti pilkkanaan.

    VastaaPoista
  4. Kenen puheluita kuuntelemalla tai sähköistä viestintää lukemalla pakolaiskriisiin olisi osattu varautua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimerkiksi irakilaisten kohdennettu vyöry juuri Suomeen on enemmän tai vähemmän organisoitua toimintaa. Se ei ole sattuma. Joten asiaa olisi voitu ennakoida kaivamalla tiedustelun keinoin noita organisaation rakenteita esiin. Rahavirrat, henkilöliikenne, tietoliikenteen suuntautumien ja solmukohdat, tiedonvaihto muiden kanssa (jos on tietoa, mitä vaihtaa),...

      Normaalia arkista työtä, ei sen kummempaa. Nyt se on jäänyt tekemättä ja meidät on yllätetty taas kerran housut kintuissa.

      Poista
    2. Tässä nimenomaisessa tapauksessa olisi riittänyt aivan hyvin, jos olisi luettu Hesarissakin mainostettuja pakolaisten facebook-ryhmiä. OSINT on yllättävän hieno tapa saada tietoa.

      Poista
  5. Länsimaisessa oikeusjärjestelmässä on sellainen mielenkiintoinen piirre että se tosiallisesti näyttää toimivan vain sillä ehdolla että tuomareiden päätökset ovat vuorostaan alttiita lehdistön ja julkisuuden tuomiolle.

    VastaaPoista
  6. >Itse olen luovuttanut kaiken digitaalisen aineistoni

    Kemppinen saa tehdä omalla digitaalisella jalanjäljellään toki mitä haluaa.

    Minä taas en halua antaa sitä vihamielisen analyysin tarkasteltavaksi, etenkin kuin minulla on elämä ja potentiaalinen työura edessä-, ei takanapäin. Eritoten kun kannatan oppositiopuolueita tai monia ajatuksia, jotka monen nykyisenkin kansanedustajan ja virkamiehen mielestä lienevät vaarallista valtiopetoksellista terrorismia, kuten muun muuassa ajatusta eräistä luovuttamattomista kansalaisoikeuksista tai että viranomaisten toiminnan on perustuttava lakiin, ja erikoisesti kaikkien valtiollisten elinten toimintaa rajoittaa perustuslaki. Tai että on huolestuttavaa nuoleskelua kuvitella etteikö suomalainen poliisimies voisi aivan hyvin käyttää salaisia pakkokeinoja oman henkilökohtaisen etunsa ajamiseen kansalaisen kustannuksella.

    En yhtään ihmetteleisi jos yllättävän monet nauravat matkalla työpaikalleen kun toistelemme toisillemme kuinka erinomaisen korruptoimattomia ja luotettavia valtion setämiehet ovatkaan.

    VastaaPoista
  7. https://effi.org/julkaisut/tiedotteet/tiedustelulaki-uhkaa-perusoikeuksia-2015-10-02

    "Yhteiskunta, joka on jatkuvan valvonnan alla, ei ole enää demokratia."

    VastaaPoista
  8. Soneran jutussa urkittiin Supon toimeeta ilmeisesti pääministeriä ja lehdistöä. Vaikea nähdä että näitä olisi tehty siinä mielessä kuin Kemppinen antaa ymmärtää. Ymmärtääkseni kaikista syytteistä luovuttiin, joka tarkoittaa sitä että systeemi myös suojelee väärintekijöitä. Aarnion tapauskin osoittaa että korruptio voi olla hyvin syvällä poliisissa. Professori Kemppinen on vanhoilla päivillään ilmeisesti kääntänyt kelkkaansa monessa digiymmärrystä edellyttävässä asiassa päälaelleen, mistäköhän se johtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VNK turvallisuuspäällikkö kurkki päämiisteriä?!
      http://yle.fi/uutiset/lipposen_puhelutietoja_ehka_urkittu/5150212

      Poista