31. maaliskuuta 2015

Mistä on puhe



Muuan korkea virkamies, näitä vähemmistöryhmien edustajia ja edistäjiä, esitti asiaansa. Häntä on siunattu poikkeuksellisen kauniilla ja soivalla puheäänellä, aivan Kataisen tapaan, ja lisäksi hän oli hankkinut kyvyn muotoilla sanottavansa selkeästi ja vaivatta käsitettäväksi.

Vaikutus oli outo. Häneltä meni kaikki uskottavuus.

Olen yrittänyt selvittää reaktiotani. Ensimmäinen selitys olisi henkilökohtainen kateus. Ehkä kysymys on siitä, ja kukaties vain siitä. Minulla on ollut vaikeuksia noissa asioissa niin kauan etten enää muista murehtia sitä. Nuorempana sain taistella oikeiden puhevikojen kanssa. Änkyttäminen ja sokeltaminen olivat helpommasta päästä.

Olettakaamme että syy oli jokin muu.

Kaikki järkevät ihmiset kavahtavat tuote-esittelijän ääntä ja ääntämistä. Prisman ja muiden markettien kuuluttajat ovat melkein yhtä kamalia. Syystä tai toisesta ihminen kuulee heti, kun hänelle yritetään myydä jotain.

Milloin saamme jälleen kuulla vanhan kansan huutokaupan toimittajan puhetta marketissa? Muutama vuosi sitten maksukortilla televisiosta katselemani amerikkalainen huutokauppaohjelma osoitti, ettei tuo perinne ole kuollut eikä kaupallisesti ainakaan huono. Meklarilla oli hirveä meininki päällä ja heti kuuli, että Amerikan maassa huutokauppamiehet ovat evankelistojen lähisukulaisia. Kysymyksessä on siis puhdas suggestio, kuulijan ymmärryksen oikosuluttaminen.

Kaipaan usein Ketolan Villeä. Hänessä oli kuoliaaksi naurattajan vikaa. Partioleirien iltanuotiolla hänellä oli tämän päivän näkökulmasta täysin syrjivä ja rasistinen speksi mustalaisesta hevoskauppiaana. ”Hai isäntä, vieläkö teillä on se läsipää emäntä?”

Mielestäni Huovinen on kuvannut Havukka-ahossa kuoliaaksinaurattajan taivaallisen hyvin. Kuiva, ikävissään olevan näköinen mies, joka puhuu vinkuvalla äänellä ja on kuin kummastunut siitä, miksi hänelle nauretaan – ehkä hiukan loukkaantunutkin. Ja juuri nämä kertojamestarit olivat täysin tietoisia mahdistaan, eräät maakunnallisia kuuluisuuksia.

Melkein panisin samaan nippuun alussa mainitun virkamiehen kanssa edesmenneen Kai Kortteen. Hänellä oli omassa kokemuspiirissäni hienoin puheääni, selkeydessä ja notkeudessa samaa huimaa luokkaa kuin kreivi Creutz ja Pentti Fagerholm, mutta sellon ääni resonoivana bassona.

Tästä muistinkin, että Martti Talvelan puhetta jäi kuuntelemaan lumoutuneena. Useimmilla mutta ei kaikilla laulajilla on tuo, vuosikymmenien kouluttautumisen tuloksena synnytys maailmanennätysluokan äänenkäyttö.

Valitettavasti suomalaisista näyttelijöistä ei tule mieleen yhtään aivan saman tasoista. Englannin kielialueella heitä on vaikka kuinka. Viimeksi kuuntelin Orson Wellesiä Spotifystä, jossa muuten on runsaasti äänikirjoja ja runoja. Oli hän ainutlaatuinen, tuossakin. Ja näyttelijöistä huippua löytyy esimerkiksi YouTubesta hakemalla nykyistä tai vanhempaa Shakespeare-kamaa. McKellen on minusta ylittämätön


Mutta sitäkin pitää miettiä, miksi Hitler ja Stalin ja Goebbels ja de Gaulle olivat kaikki aika huonoja puhujia. Väite on tietysti väärä. Vaikutus oli valtava, tuhoisa. Mutta puhetapa ja tekniikka olivat järjenvastaisia. Churchill puolestaan olisi saanut palkinnon missä tahansa logopedien ja retoriikan tutkijoiden tuomaroimassa kilpailuissa.

Minusta ei ole arvioimaan puheilmaisun taitoa ja tehoa, koska olen kuunnellut korvani pilalle. Melkein koko työelämäni ajan, yli 40 vuotta, olen vaivannut itseäni yrittämällä pysyä hereillä, kun tuomioistuimen päätöksiä luetaan ääneen. Ennen melkein kaikilla alituomareilla oli tapana julistaa päätös lukemalla se, ja miltei poikkeuksetta tekstiä naristiin kymmeniä sivuja kuolettavan yksitoikkoisella, vuotavalla ja särisevällä äänellä sellaiseen sävyyn, että lukija itsekin ajatteli lampaankotletteja tai muuta mukavaa lukiessaan.

Korkeimmassa oikeudessa Paavo Salervo aloitti istunnon lukemalla päätöksen lisäksi muutoksenhakuasiakirjat ääneen. En lakannut ihmettelemästä, miksi kukaan muista jäsenistä ei koskaan yrittänyt kuristaa häntä. Itse olin niin nuori, että ajattelin niin kuin armeijassa, että onhan täällä sateen suojassa ja saa istua. Ilmiö jäi arvoitukseksi, kun Salervo oli yksi porukan ammattitaitoisimmista. Tosin ymmärrän tuomarin ammattitaidon itse toisin, mutta se oli toinen sukupolvi ja toinen maailma.

31 kommenttia:

  1. Eipä ole ainoa. Erityisesti kaipaan ihmisiä, jotka puhuvat selkeästi, riittävän hitaasti ja vailla tota tota, ää ää ja muita pakkoilmaisuja. Näillä nykyesiintyjillä on omituinen tarve puhua liian nopeasti, aivankuin palkkio tulisi erillisten ääntiöiden määrästä. Joita siis ovat ää ää, tota tota jne.
    Kuinka kaipaankaan Jörn Donneria, joka teki tarkoituksensa harvinaisen selväksi sanomalla: "Se on ihan dorka!"

    VastaaPoista
  2. Nykyisistä puoluejohtajista Antti Rinteellä on ehdottomasti ärsyttävin puheääni. Lammasmainen, ja nenän kautta ulostuleva. Yleensä vaihdan kanavaa samantien. Ei anna sisu periksi kuunnella pidempään.

    VastaaPoista
  3. Mitä herra tohtoriprofessori (emeritus) on mieltä R. Burtonin äänenkäytöstä? Vähän liikaa tietysti näyttelee koska on näyttelijä. Thomas Dylania

    Puhuminen on toisen ihmisen lähelle tulemista. Välillä sen kokee tungettelevana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Burtonin John Donne on runon esittämisen huippu. Mikä jälkipoltin!

      Poista
  4. Arki-ihmisistä ihailen säätyyppi Seija Paasosen puhekieltä, äänenkäyttöä ja koko olemusta. Selkeää ja konstailematonta, mutta silti ilmeikästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun hän nuorempana oli vielä kaunis kuin missi niin elävänä eräässä maatalousnäyttelyssä kohdattuani menin ihan änkäksi enkä saanut sanaa suustani. Antoi käteeni sääkarttoja, sen muistan.

      Kaunisäänisyyden huippu on Stephen Fry !
      Britannian kansallisaarre

      Poista
  5. Niin,

    Raimo Ilaskiveä et maininnut?

    VastaaPoista
  6. Sanapajoitteluni on tavallaan kuten grafiikkaprossu, useita laskulinjoja käytössä. Tyhmä englanti-modersmål-suomenmurteet-piktogrammi.

    Jukka Virtasen eerssmmeeer... hän ei kärsinyt sanottavan puutteesta mutta mieleenjuohtuneiden 77 asian kesken valittavan asian runsaudenpula aiheuttaa yhä luistoa startissa.

    Opettelun kautta piti...

    Asia esiin, keinot: kaikki, pois jokainen turha merkki.

    VastaaPoista
  7. Mikä siis lopulta yhdistää mainitun korkean virkamiehen Kortteeseen, Creutziin ja Fagerholmiin? Viimeksi mainittujen vaikutus kun ei liene ollut outo.

    VastaaPoista
  8. "ajattelin niin kuin armeijassa, että onhan täällä sateen suojassa ja saa istua"

    Ei tuo ainakaan tuntemiani aselajeja muistuta paitsi lennostoa, vankilaa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin keittiömies, useimmiten perunavarastossa piilossa.

      Poista
    2. Kirjurinakin oli kiva olla. Katseli vaan käsiposkella ylivääpelin kanssa (joka aina pummas multa tupakoita, koska se oli tupakkalakossa) kun saapumiseräni sotamiehet ulkona sateessa leikkivät sotaleikkejään. Kello seinällä koko ajan tikitti. Ja hyvissä ajoin jo ennen iltapäivää tämä ylivääpeli sanoi minulle että "mikis, annatko minulle vielä yhden tupakan"... ja kun se oli vetänyt sen keuhkoihinsa, se sanoi että "kuule, jos pataljoonasta soitetaan, niin sano että olen hiihtämässä". Juu. Tiesinhän minä että pataljoonan komentaja, everstiluutnatti arvoltaan, oli himourheiluhullu. Jos sille sanoi että joku kantapeikko ei ollut työmaallaan vaan esim. hiihtämässä niin se siihen heti että "hienoa, hienoa... se on erinomaista!". Vaikka kyllä minä tässä tapauksessa tiesin että tässä tapauksessa tämä ylivääpeli vaan meni kotiinsa. Jossa oli pieni ja pyöreä vaimo mutta ei lapsia. Ehkä he... tai siis eihän minulle nämä asiat mitenkään kuuluneet. Ei ollenkaan. Vastasin vaan puhelimeen "täällä Prikaatin toisen pataljoonan viidennen komppanian kirjuri korpraali mikis puhelimessa ... miten voin olla avuksi? (tai en minä tietenkään näin puhelimeen vastannut) Ylivääpeliähän ne yleensä kysyivät, ja minä vastasin että "herra kapteeni, ylivääpeli Ahonen on nyt hiihtämässä. Voinko jättää hänelle jonkin sanoman?" Yleensä sieltä luurin toisesta päästä kuului vain "yhmnhy", eikä muuta.

      Poista
    3. Hmm.. Keittiömies Kemppinen, joka katuu edelleen sitä ettei mennyt rukkiin..

      Poista
    4. Fiksu valinta, rukkiin täytyy saada keittiölinja, pienellä kansalla ei ole varaa menettää kykyjä.

      Poista
    5. Katuupa ne päävartionkin tiloissa peremmällä olijat mutta niillekin kuoritaan perunat. Saapi silti aina koko piplian ja kirjoitusvälineet koppiin mukaan, ettäs senkin tuomarit tiedätten.

      Poista
    6. Just niin mikis.

      Mun muunnelmassa satuili joku matr. Sarelius puhelimeen olevansa komppanian päivystäjä. Laivastoaseman komentaja (silloinen kom. kapt.) Seppo Sarelius oli ikävä kyllä hänelle välitöntä sukua, isä.

      Suunnilleen näin: " Hoooh-hoijjaa... Kuka? Ei ole. Ei ainakaan täällä ole. Hän on ikävä kyllä suorittamassa asevelvollisuuttaan jossain ihmevoimissa. " Versioita taisi syntyä enemmältikin. Veitikkamaisuutta, tsot-tsot! Ei se sovi. Se ei ole kuulkaas olleskaan merisotilaallista. Ei saa leikkiä komentotien kans! Päivystäjällä on suuri vastuu. Varsinkin jos on kyse laivastoaseman kasarmista jossa erikoiskoulutuskausi ykköstä päntätään minkä kahvin ja pullan hotalehtimiselta ehditään. Uni on hyvin keskeisessä asemassa tässä. Yöllä kokeneempien haamut liikkuvat tuvissa kuiskien punkissa rönöttävien korviin lupauksia akuankkapuvun liiallisesta eroottisesta vetovoimasta ja suurensuurista huurteisista tuopeista juhlimustilanteissa, parketin kiiltäessä kuin tyven meri syyskuisena aamuna...

      Poista
  9. Meillä joilla on syntyjään jo keskinkertainen äänenkäyttö, jää kyllä miltei kaikilta hankkimatta taito muotoilla sanottavansa selkeästi ja vaivatta käsitettäväksi: kuunnellaan muutenkin. Se kuulevatko, jää miettimättä.

    Pertti Sveholmin ja Veikko Honkasen äänet ovat aika ihailtavia. Esko Salminen on niin yleisesti ihailtu, että kritiikkiin materiaalin pehmeydestä ja muodon korkeudesta tulee liityttyä helposti.

    VastaaPoista
  10. Säästäwäisyydestä palkittiin Kauhawalla Mikko Orrenmaan rahaston korkowaroilla kuluneen vuoden palkan säästöstä seuraawat toisen palveluksessa olewat henkilöt:

    Toisella palkinnolla à 12 mk. Hilda Hopiawuori Sippolasta, Lisa Käkimäki Pukkilasta ja Erkki Sonck Passista.

    Kolmannella palkinnolla à 8 mk. Tilda Renkanen Sippolasta, Marja Hatunluoma Mäkiniemestä ja Manda Mäkelä Korkealtakoskelta.

    Neljäs palkinto 5 mk. Nikolai Wiitalalle Kleemolasta.

    Yllämainittu rahasto on syntyisin merkillinen. Mainitunniminen mielisairas henkilö hukkui Kauhawan jokeen noin kymmenkunta wuotta sitten. Hänen moninkerroin paikatuista waatteistaan löydettiin rahaa toistatuhatta markkaa.

    Mies joka aikaisemmin oli raiwohullunakin tuottaen kunnalle suuria kustannuksia, myöhemmin selkesi ja tuli waarattomaksi, joten hän uskottiin wapaasti kuleskelemaan ja näin hän monia wuosia kuleskeli reppujaan wedellen kautta kunnan tehden joskus työtäkin, yleensä tunnetulla nimellä "Kilu-Mikki."

    Rahat, jotka Mikon päältä löydettiin, päätettiin hänen muistokseen säilyttää hänen nimellään rahastona, jonka korkoja käytetään palkintoina säästäwäisyydestä.

    Muutamana wuotena on nyt waroja käytetty, tältä ajalta on kokemus synnyttänyt erimieliä siitä että tapa miten warat käytetään ei wastaa tarkoitustaan.

    (Ilkka 28.12.1910)

    VastaaPoista
  11. Hyvin outoa oli kuunnella televisiolähetystä Krimin kaappauksen aikana. Puheteknisen koulutuksen saanut kenraali kertoo vakaalla rintaäänellä ettei ole tietoinen (lue ei ollut tietävineen) mistä maasta ne vihreät miehet olivat ilmestyneet.

    Outoa siksi, että yleisesti tiedossa oli, että hän oli käynyt Frunzen sotilasakatemian ja ollut apulaissotilasasiamiehenä Moskovassa.

    Olisi nyt edes sanonut jotenkin niin että jos ääntelee kuin ankka ja kävelee kuin ankka niin kenties on ankka, varsinkin kun jo kaikki jellonat oli hankittu. Nyt jäi kaihertamaan millä ansioilla...

    VastaaPoista
  12. Juha Hurmeen selkeää radioääntä olen täällä jo kehunutkin, vähän sellainen Tapio Rautavaara -mallinen mutta ei niin römeä. Ja kuka olikaan se naisihminen, joka ennen helskytteli radiokuuluttajana? Hänen äänensä hymyili. En nyt saa sitä nimeä esiin. Ehkä hetken päästä.

    Kaupassa kysyin kerran eräältä vanhalta rouvalta, mikähän päivämäärä nyt onkaan (jonkin pakkauksen viimeistä myyntipäivää tiiraillessani) ja hän vastasi: Kun tietäis mikä kuukausi nyt on! Muistin huononemisessakin on sävyjä... EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin tarkoitat Kaisu Puuskajokea. Hänellä oli todella aurinkoinen ääni.

      Hän oli kerran lukenut urheilutuloksia ja pysähtynyt hetkeksi urheiluseura Hongikon Ns. Urheilijat ja jatkanut Hongikon niin sanotut urheilijat.

      Poista
    2. Olen tavannut maisteri Kaisu Puuska-Joen Fabianinkadun studiossa. Tuli vahva vaikutelma, että ihminen ja ääni olivat samaa paria.

      Poista
    3. Kaisu Puuskajoen äänessä kuulsi ihminen, jolla varmaan oli sitä sydämen sivistystä.

      Martti Silvennoisen matkakertomuksia kuuntelisi uusintoinakin.

      Radioäänistä vielä. Kerrotaan, että Esko Riihelä olisi ollut palaamassa työkaverinsa Fagerholmin kanssa ylen pikkujoulusta lähijunalla. Jonkin ajan kuluttua vaunun toisesta päästä oli kuulunut että voisiko joku pinna radiota pienemmälle.

      Poista
    4. Jatkan vielä tuosta Puuskajoesta aloittamaani kommentointia.

      Varsinaisista puhealan ammattilaisista mieleeni nousee vielä Yrjö Jyrinkoski, jonka vierailun Kauhavan Yhteiskoulussa muistanet. Manbo Zambo teidät tuhoo... ym.

      Poista
    5. Junatarinasta tulee mieleen Kari Heiskasen fanaattinen Uutistenlukija kotioloissaan Mutapainin ystävissä. Hän jatkaa Heimo Tauriaisen puherytmillä työpäivän jälkeenkin.

      Poista
  13. Kyllä Suomessa hyviä äänenkäyttäjiä on, Yle Radio 1:n kuuluttajien joukossa esimerkiksi Hellevi Härkönen.

    Journalismin praktikumissa meidät lähetettiin tekemään reportaasia huutokaupasta Tampereella. Meklari teki suorituksestaan stand up -komiikan näytteen. Erittäin kapeaa huopaa hän kaupitsi: "tämä on sellaiselle nuorelleparille, jotka on hyvin likellä toisiaan". Nippu silmälaseja: "jos näillä ei ala näkeen on opaskoira tarpeen".

    Blogi-isännän Huovis- ja Havukka-tematiikkaan synkkaa se, että opettajamme oli legendaarinen "Konsta" Pylkkänen, joka oli paitsi journalisti myös vitsinkerronnan Suomen (vai maailman?) mestari. Hän osasi lasketella vitsejä tuntikausia non stop ja pystyi generoimaan niitä tilanteesta kuin tilanteesta. Kuoliaaksinaurattaja hänkin, eri tavalla kuin Huovisella.

    Opettajiimme kuului myös Niilo Ihamäki, jolla oli myös yksi suurista suomalaisista äänistä. Hänen uransa kesti 70 vuotta.

    VastaaPoista
  14. Demarin pakinoitsija Aimo Kairamo kirjoitti Kai Kortteesta jotakuinkin näin: mies kuin mies mieltyy ruokaisaan rintaääneen, jolla sellainen sattuu olemaan.

    VastaaPoista
  15. Entä hyvät suomalaiset puhujat? Ei ole tungokseen asti.

    Mieleeni on jäänyt muutama puhuja Jumalan armosta: aivotutkija Matti Bergström, puolustusministeri Yrjö Kallinen, saarnaaja Aku Räty (kuulin miehen puhetta jossain arkistopätkässä, se teki todella vaikutuksen), ex-maaherra Esa Timonen ja kyllä elokuvaprofessori Peter von Bagh on tähän lisättävä. He olivat mukaansatempaavia puhujia, joiden kuunteleminen oli elämys. Kukaan ei puhunut papereista, kenelläkään ei ollut toistuvia mantroja. He olivat itse kiinnostuneita, innostuneita, lähes fanaatikkoja oman asiansa kanssa.

    Kekkosta en pitänyt erikoisena puhujana. Vain yksi puhe häneltä on jäänyt mieleen. Esempeen edustaja oli puhunut ennen presidentinvaaleja kuolemasta. Tätä UKK kommentoi ja maisteli herkullisesti puheessaan: "Jos...Jos sattuisi... Jos sattuisi kuolemaan!" Aijai. Sen kuuleminen teki kutaa.

    Harmi, että puhetaito ei kuulu juuri mihinkään opetusohjelmaan Suomessa. Miten lienee pappisopetuksessa. Joka tapauksessa poliitikot ja papit puhuvat isot puheet lähinnä papereista.

    Englannilla ja USAlla on puheopin, retoriikan vahvat perinteet. Martin Luther Kingin Youtubessa olevan puheen " I Have a Dream " kuuleminen saa joka kerran kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä.

    VastaaPoista
  16. Hyvä radioääni oli myös Heikki Määttäsellä, joka muistetaan lauantai-iltojen Iltalypsystä: Hyvää iltaa - oikein hyvää!

    VastaaPoista
  17. Tiedä nyt onko W. C. Fieldsin narina kovin nautittavaa mutta jos kilpailuna olisi käytettyjen autojen kaupittelu niin ei Anni Sinnemäki sen paremmin kuin kepyn militanttisiiven jyrätkään pärjäis. Jaa no. Siis Kääriäisen Seppo. Mietaalla on mainittavan monen ostoskeskuksen vihki- yms. rieha- & harjakaiset vyön alla. Sointuva ääni. Lapin vasemmalta on EJT, erottuva ja kantava laatuääni.

    Tosiaan, kahvilan akustiikka estää keskustelujen sekoittumisen. Sama kuin Kuppilassa, kova ja tärykaikuinen, pitkällä jäljellä. En viihdy kummassakaan, olen joutunut liiaksi oleskelemaan. Lisäksi ruoka on pahaa. Kafru kertoi.

    Ostaisin siis hoppavoortin ilman pyöriä, koppaa ja moottoria saadakseni tahkoon akselin. Mutta en miniä jossa on pikkufergusonin kone johon ei kuiteskaan saa enää petroolia ja tulis yhtä kalliiks kun se volkkari jonka mä halusin alunperinkin.
    Tai 95 saabi. Tyyli ei haittaa kunhan se on vihreä. Sopii sille todella erityisen hyvin.

    No hyvä on, otan ransitin. Katoksi pressu neppareilla niin on hyvå jääauto. Kts. lähemmin Benedickt Zilliacus Minun saaristoni.

    VastaaPoista
  18. Hyvä herraseura.

    Kun kenttärovasti Seppo Kangas on Helsingin Raamattukoululle äänittänyt jo.
    Niitä kuulkaa! Jos Vanhan Kirkon peräpenkkiin saa joka sanasta selvän, selvä se sitten on. Kuinka nyt vasta muistinkin?

    VastaaPoista