29. lokakuuta 2014

Kaksitoista kulttuuria





Apurahahakemus on valmisteilla. Takausmiehiä on hankittu. Seevee on ajan tasalla. Selvittääkseni itselleni miten selostan, onko tuotannossani kysymys tieteestä vai taiteesta, joudun kirjoittamaan tämän.

Kirjastoluokitusten mukaan hyllyissä on nimeni kohdalla muun muassa oikeustiedettä ja oikeustaidetta. Oman tuntumani mukaan tämä jatkuvasti tekeillä olevan koonti ja koostaminen on lähinnä antropologiaa, ja se kai luetaan taiteeksi?

Jos teillä ei todellakaan ole parempaa tekemistä, voitte jopa lukea C.P. Snown kuuluisan luennon ”Two Cultures”. Se on verkossa osoitteessa
ja suomennettu arvattavalla nimellä ”Kaksi kulttuuria”.

Snow oli urallaan hiukan notkahtanut fyysikko. Tuo kirjanen tuntuu niin itsestään selvältä, ettei siihen tule ihan vähällä tarttuneeksi, ellei joku yllytä. Poikkeuksellista on raivo, jota Cambridgessä pätevälle yleisölle pidetty luento herätti, ja keskustelu, joka ei ole päättynyt vieläkään. Ja minäkin sitä vielä jatkan, koska minulla on yksi toinenkin kysymys.

Snow väitti ennen kaikkea, että humanistiset tieteet, joista pahin on englannin kieli ja kirjallisuus ja toiseksi pahin historia, saavat aivan liikaa huomiota ja arvostusta, ja lisäksi sen edustajat, kuten T.S. Eliot ovat aivan mahdottoman täynnä itseään. Sitä vastoin oikeat tiedemiehet, kuten fyysikot, kemistit ja matemaatikot, jopa hiukan häpeilevät alaansa ja nöyristelevät aivan aiheettomasti tosiasiassa tyhmempien humanistien edessä.

Luennoitsijan sanoma oli, ettei näin voi jatkua, koska kansakunnalla ei ole siihen varaa. Saksalta oltiin jo saada turpaan, Usa on tavoittamattomissa ja venäläisetkin ovat ehkä ohittaneet.

Sotiin asti Yhdysvalloissa luonnontieteiden asema ei ollut yleensä hyvä. Se ei ollut mikään yhteensattuma, että ydinaseen toteuttaneessa Manhattan-projektissa oli niin tavattoman paljon juutalaisia tiedemiehiä; Hitlerin lahjaan on luettava myös rotulakien karkottamat, kuten Fermi, jonka vaimo oli juutalainen. Feynman muuten oli perusjenkki.

Jätän ilmaan kysymyksen, mikä Suomen kehitys on ollut. Jos unohdamme lääkärit, joiden ammatti on hankalasti käsityötä eli ammattitaitoa ja suhteellisen pieneltä osin tiedettä, kuten anatomiaa, fysiologiaa ja histologiaa, kyllä tilanne taisi olla meillä sama kuin tuo Englannin. Meillä ovat lisäksi olleet juristit vaivana myös viimeksi kuluneet puoli vuosisataa. Valtiotieteellinen tiedekuntakin perustettiin siksi, että oikeudellinen tutkinto oli (ja on) meillä tavallinen tie sellaisiin valtion ja kunnan virkoihin, joissa ei edellytetä ammattitaitoa eikä osaamista. Mielestäni Erkki Laurila teki valtavan työn kehittäessään luonnontieteiden opetusta ja tutkimusta, mutta jokseenkin samaa harrastettiin myös Verstaalla (Helsingin yliopistossa).

Sekä aiheetonta että asiatonta ilkeilyäni ei pidä ymmärtää oikein, vaan mieluummin väärin. Normitaito eli käytännön lainoppi ja oikeusdogmatiikka sekä monet näihin liittyvät alat ovat yhteiskunnassamme välttämättömiä. Luentoesimerkkini on maanjako tai verotus. Kummassakaan ei pyritä erityisen itkuisesti oikeudenmukaisuuteen. Molemmissa on mielestäni riittävän selvää, että säännöt tarvitaan ja niiden mukaan mennään, ihan niin kuin jalkapallossa tai jääkiekossa tai pikkulasten pihaleikeissä.

Lakitieteen muuttuminen virallisesti oikeustieteeksi 1960-luvun alussa oli kummallinen tunnustus. C.P. Snowin ajatusmaailmaa mukaillen ”tiede” sisältää muuallakin kuin englannin kielialueella vihjauksen (valheen) epäpoliittisuudesta. Politiikka tai ainakin politologia tuli juridiikkaan juuri 60-luvulla.

Psykoanalyysi oli jokseenkin sama asia kuin marxilaisuus. Molemmat romahtivat vuonna 1992. Ehkä kolmas uhri oli ”humanistiset tieteet”. Poliittis-eettisen historiakirjallisuuden luen kaunokirjallisuuteen.

Psykoanalyysi, marxilaisuus ja klassinen humanismi yrittivät rakentaa maailman sanoista. Ajatus oli suorittaa joukko käsitesisällön muutoksia eli transmutaatioita, joitten turvin tulisi sitten totuus esiin. Tieteessä sanoja enemmän merkitsevät yleensä kokeet eli siis empiria, suosittu päämäärä on laskettavuus tai yleisemmin kvantifiointi, ja uskottavuuden kynnys on mahdollisuus toistaa koe tai laskutoimitukset. Kuten tiedämme, suuri määrä täysin järjenvastaisia asioita (kuten kvanttidynamiikka) on hyväksytty, koska ne kerran toisensa jälkeen pitävät kutinsa.

Pudonneilla alueilla käy päinvastoin. Jokin on täysin vakuuttavaa ja todeksi hyväksyttyä, mutta ei vain toimi, kuten esimerkiksi Neuvostoliitto.

Tämä oli repliikkini Viinasen, Tuomiojan ja Lipposen uutuusteoksiin aiheesta Mitä tapahtui todella 1992. Noista kirjoista se ei todellakaan käy ilmi. Maailma muuttui! Ihan erilaiseksi!

19 kommenttia:

  1. Karkotettuja, pakolaisia ja maahanmuuttajia. Uusi maa ja uusi työpaikka. Menestystä.
    Poikkeuksena lakimiehet, joille ei ole luvassa ammattia vastaavaa työtä uudessa maassa.

    VastaaPoista
  2. Tuosta kirjallisuus-aspektista: Jonkinkin verran kääntämäsi ja varsinkin nuorena ihailemani Vonnegut taisi pähkiä (olikohan viimeinen; Maaton mies) sitä, miten The MaailmanKirjallisuus on laidasta laitaan kädetöntä sisällyttämään tiedettä ja teknologiaa ja niiden merkitystä eetokseensa.

    VastaaPoista
  3. Tiedoksi: Lääketieteessä biokemialla ja solubiologialla on tärkeä asema. Tähän kuuluu myös farmakologia.
    Lääketiede liikuu täyttä päätä solujen sisällä, mukaanlukien DNA.
    Käytännössä biokemian ja lääketieteen välillä ei ole suurta eroa. Lääketiede tarjoilee biokemisteille biokemiallisia lääketieteen ongelmia. Uusien lääkeaineiden käyttöönotosta potilaiden hoitoon vastaavat puolestaan pääasiallisesti käytännön lääkärit. Monia lupaava lääkeaine on karsiutunut käytännön työssä odottamattomien sivuvaikutusten vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin tietenkin on, ja nyt ollaan jo solujen välisissä tubuluksissa ja epigenetiikan tutkimuksen osoittamissa translaation ja transkription korjaamisen mahdollisuuksissa. - En osaa oikein kirjoittaa blogiin näistä, mutta olen edelleen joutunut seuraamaan aika syvältä nimenomaan farmakologian patenttien käsittelyä etenkin Japanissa ja Yhdysvalloissa. On suoraan sanoen hurjaa touhua ja tietysti pelissä on suunnattomasti rahaa. Kaksi lääketehdasta ilmoittaa tuovansa pian markkinoilla testatun valmisteen, jonka pitäisi suorastaan parantaa diabetes I.

      Poista
  4. Pitkän saksan lukeneille tai muuten englannista vanhoksipojiksi jääneille tiedoksi, että C.P. Snown luento on myös suomeksi. Se on ilmestynyt Kanava -lehdessä. Numeroa tai edes ilmestymisvuotta en muista enkä viitsi lähteä niitä etsimään.

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  5. Teologia romahti myös tuolloin! Uskontojen opillisten kyhäelmien arvostus on onneksi koko ajan vähentynyt. Tieteenalana, tutkimuksen kohteena, uskonto saa tietysti olla, tutkitaanhan yliopistossa satujakin. Ne, jotka vaativat poistamaan teologian yliopistosta, ovat kapeakatsantoisia ihmisiä, epä-älyllisyyden airuita.

    Mutta värikkäisiin hepeneisiin pukeutuneet miehet - katolisella ja ortodoksisella puolella vielä räikeämmin, käyttävät oikein mekkoja - ovat naurettavia. Naiset ovat ihmislajin koristautujat, paitsi kuninkaalliset ja kvasikuninkaalliset eli uskonnolliset johtajat.

    VastaaPoista
  6. Muistui Isot ja Pikkuiset, ykskaks. (käänt. J. K.)

    Humanoidiset diedeed, varotaan niitä vih reellisiä pikku miehiä, iso vihree mies on aina vaan iso vihree mies.


    Niin ja tietty kiitos, eiks vaan taas.

    Iikka H.


    VastaaPoista
  7. Viime Tiede-lehden pääkirjoitukseen on kirjoittaja siteerannut prof. Aatos Lahtista, jota yo-lautakunnan puheenjohtajana on ärsyttänyt matematiikan vähenevä suosio. Hän oli leikillään ehdottanut että kaikkien matematiikkaa hyödyntävien vempeleiden kylkeen pitäisi lätkäistä varoitustarra: Sisältää matematiikkaa!

    Luin tämänkohdan tyttäreni pojille (6v ja 8v) , jotka ovat innokkaita erilaisten vempaiden käyttäjiä.
    Kysyin tietävätkö he mitään missä ei tarvita matematiikkaa. Vanhempi mietti tovin ja vastasi äidinkieli.
    Siihen nuorempi että tarvitaanhan siihenkin järkeä.

    VastaaPoista
  8. Snown teoksen voi lukea suomeksi, Kaksi kulttuuria Terra cognita 1998
    Niinkin kuuluisa hahmo kuin J.W. Snellman vastusti aikanaan luonnontieteellisen koulutuksen perustamista maahamme. Hänen mielestään tarvitsemamme arkkitehdit ja insinöörit voidaan kouluttaa stipendeillä ulkomailla.

    VastaaPoista
  9. Vai oli Feynman perusjenkki ? Wikistellen hän oli puolan ja venäjän emigranttivanhempien, ashkenazi-juutalaisten jälkeläinen. No tietysti jenkit on siirtolaisten jälkeläisiä mutta Kemppinen kontrastoi juutalaisiin..

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta -halusin tähdentää Hitleriä paenneita tiedemiehiä, joista joskus käytetään nimitystä "Hitlerin lahja". Tavallaan heihin on luettava myös Einstein.
      Feynmanista ja muista vanhoista siirtolaisista - juutalaisilla oli yllättävän pitkään kiintiöt USA:n yliopistoihin, ja esimerkiksi Columbia oli tunnettu opiskelijoidensa koostumuksesta. SAttuneesta syystä antisemitismi Yhdysvalloissa vuoteen 1941 on puheenaihe, joka ei ole kovin suosittu.

      Poista
  10. Valtioneuvoston ja Korkeimman Oikeuden jäsenistä toisen puolen piti olla aatelisia. Se oli silloin kun senaatti jakautui talous- ja oikeusosastoihin. Milloinkahan tuosta pätevyysvaatimuksesta hellitettiin ?

    Tuskin lakia uusittiin, riitti kun entinen kumottiin. Julistettiin elinkeinovapaus. Annettiin senaatin suosikeille eli Aleksanteri II:n ja kätensä ohjaajan Oulun/Kokkolan tervaSnellman-Bergbomin lisensioida jokunen rikas kaverinsa yksityissetelien valmistajiksi,veronmaksukelpoisia papereita. Tuli SYP ja jotta aateli suostuisi, näille tehtiin oma Hypoteekkilaitoksensa ja maa-alojen peittolakanasta leikattiin obligaation neliödesimetrisiä paloja koneellistaa ja salaojittaa ja ayshieristää kartanoitaan.

    Kohta alkoi nousta niitä Lyseokiinteistöjä, joista lähteeni K.O.Lindeqvist sanoo että ne olivat kaupunkiemme komeimpia rakennuksia. Katsoin Mikkeliä. Ihan vain jotta maistaisi Finanssikriisiherkkua suomeksikin, kauan lama jatkukoot, alkaakin kiertää 30-luvuksi josta NRB juuri kirjoitti The Pathology of Europe´s Debt.

    No juu. Olihan Mikkelissä Lyseotalo, keisariklassismia ja kiveä. Sieltä sitten senaattoreiksi kun koulutodistuksella pääsee. Ryntäys oli iso -toisin kuin amikseen -vai kansakouluko se oli pulpettipakko tuolloin ? Herrakouluun väkeä riensi ja on riittänyt savolaista Brysselin mitalla. Komea koulu tuhoitui Talvisodan lopussa 5.3.1940. Panen blogiin ja suloisiin kommentteihin liittyen sen alkuvaiheen järjestyksestä pikkasen Wikivuodon:
    Viidellä alimmalla luokalla opetettiin poikia suomeksi tai ruotsiksi kotikielen mukaan. Poikkeuksen teki kreikka viidennellä luokalla. Sitä opetettiin vain suomeksi. Yläluokilla jako suoritettiin eri oppiaineittain seuraavasti:
    ▪ suomeksi ja ruotsiksi opetettiin luonnontieteitä
    ▪ "suomeksi suomalaisilla oppikirjoilla" opetettiin suomen kieltä, uskontoa, kirkkohistoriaa, Suomen historiaa sekä kreikkaa
    ▪ "ruotsiksi ruotsalaisilla oppikirjoilla" opetettiin ruotsin kieltä, yleistä historiaa, logiikkaa, fysiikkaa ja trigonometriaa
    ▪ ruotsiksi sekä suomeksi "ruotsinkielistä esitystapaa käyttäen" opetettiin venäjää, saksaa ja ranskaa
    ▪ suomeksi ja ruotsiksi "suomenkielistä esitystapaa käyttäen" opetettiin latinaa ja matematiikkaa
    ▪ ruotsiksi pidettiin aamuhartaudet, kun taas viimeisen lukutunnin päätyttyä oli suomenkieliset iltarukoukset
    ▪ voimistelutuntien komentokielenä oli suomi.

    Mitä muuten tekee 1889 pois 1789 ? Sata,ehei se tekee ylläolevan stoorin. 1789 oli Bastilji ja jo 1889 nousi Kansallis-Osake-Pankki sen rauniolohkareista ja verestä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  11. En malta olla kertomatta Frankfurter Allgemeine Zeitungissa komeilevasta alaosastosta nimeltä "Geisteswissenschaften", jota veeteenä vetää huipputaitava Jürgen Kaube ja jossa ollaan jännittävästi Zeitgeistin jäljillä oli sitten kyseessä alan konferenssit, poliitikkojen plagiaateiksi paljastuvat väitöskirjat, uudet intellektuaaliset avaukset tai poliittisen johdon mandariineiksi heittäyttyvät historioitsijat.

    Risto Eräsaari

    VastaaPoista
  12. No Liisu täällä taas. Toivottavasti en hermostuta epäasiallisilla kommenteillani ihan kauheasti. Kiltisti olet niitä kyllä, Kemppinen, julkaissut, vaikka niissä kaikissa muun ohella kukkii aina ohdakkeita kirjoitusfibojen muodossa (ne ovat tavaramerkkini).

    Valmisteilla apuraha-anomus? Minulle tuttua puuhaa vähän aikaisemmalta ajalta, ei niinkään enää, viimeksi on tullut anomatta jokunen stipendi yhdelle perheenjäsenelle, ja nuoremmasta päästä se asia halutaa hoitaa itse, siihen ei ole puuttumista. Apurahasysteemi on kuin ongella olisi. Husband on ollut yhden kauden sellaisen myöntäjäjoukossa, ei halunnut tulla valituksi uudelleen, sen verran stressaavaa puuhaa sekin. Anojan pitää olla ainakin jonkin verran tekemisistään tunnettu, ja joku suositteleija, hyvä CV tietysti, ja silti voi jäädä ilman, vaikka vaivannäkö on melkoinen anomuksen laatimisessa ja ansioittensa luetteloimisessa. Se on kovaa hommaa anojallekin, sen tiedän. Mutta onnea anomuksellesi, Kemppinen! Uskoisin lujasti sen saamiseen kohdallasi, sillä ainakin mainetta ja tunnettavuuttaja ja ansioita on tarpeeksi.

    Luen parhaillaan kirjoittamaasi kirjaa Elämän varjo. Sen kansikuva kertoo paljon. On kuin hiki helmeilisi otsallasi, silmälaseissa ja vähän parrassasikin vierien siitä solmiooon ja vähän rinnuksillekin. Eikä ihme. Sisältö on riipaisevaa luettavaa. Illalla aloitin, ja sen verran myöhä oli, että ennätin kohtaan, jossa teet lihapullia, toisin sanoen valmistat ruokaa, jonka valmistamiseen olet tarvinnut ohjeita, eikä ihme. Parhaat kokit ovat kuulema miehiä, mutta sinä ehkä vasta aloitit sillä saralla, joka minulla, joka en jaksa lukea ohjeita, on pelkkää säveltämistä. Tulos on aina epävarma. Joskus syntyy hyvää, vahingossa, joskus se on arvailun varassa. Silloin kun meillä oli koira, se sai toimia ylimmäisenä hovimaistajana (sivuharppaus, anteeksi) ja sivuharppaus kirjassakin, nyt muistan, että oltiinsentään jo Italiassa, Venetsiassa, joka on tuttu paikka. Jatkan lukemista heti kun on seuraava katkos. Mutta tämän kommentin kirjailun lopetan, se on jo tarpeeksi pitkä. Ja minun pitää kuulema mennä syömään. Loppuu sopivasti...
    vai mitä? Vihanneskeittoa. Ei muuta. Maitoa ehkä, jos haluaa käydä noutamassa itse jääkaapista.

    VastaaPoista
  13. "Psykoanalyysi, marxilaisuus ja klassinen humanismi yrittivät rakentaa maailman sanoista." Tämä on oikeastaan aika radikaali ajatus. Mutta miksi nämä rakentajat romahtivat juuri 1992? Eikö näihin kriitisesti suhtautuva diskurssianalyysi ole jo 1970/1980-l peruja?

    VastaaPoista
  14. Niin, voihan nuo naiset olla tosi kauheita, kun pettävät nynnyjä miehiään.

    VastaaPoista
  15. Jos olen oikein ymmärtänyt, ei pidä unohtaa että kognitivistinen käsitys psykologian teoriassa joka paljolti syrjäytti vallinneen behaviorismin viime vuosisadan puolivälin jälkeen, kylläkin tunnustaa myös käsitteellisen komponentin, sanokaamme 'sanojen', tärkeän osuuden 'maailman rakentumisessa'. Behaviorismihan se oli joka oli kumoavinaan klassisen humanismin ja psykoanalyysin katteettomat käsiterakennelmat. Mutta kun ei toiminut, meni liian pitkälle, johti umpikujaan. Tieteen historia on yliyksinkertaistuksien sarja, niin tässäkin. ES

    VastaaPoista