18. elokuuta 2014

Nikon



Ei kannata ostaa FX-kameraa. Ehdotan hyvin vakavasti, että kojeen ostamista suunnitellessanne mietitte vain sen, paljonko rahaa uhraatte hankkeeseen. Hyvätuloisille ehdotan ylärajaksi 500 euroa, korkeintaan tuhat.

Kehittymättömien markkinoiden mainio vaihtoehto on vuokraaminen. Kokemukseni Helsingin Roballa toimivasta pikku firmasta on erinomainen. Sain myös vastauksen vaikeaan kysymykseeni, mitä eroa.

Minun taidoillani, joita ei ole aihetta kehua, täyden kennon kameran ja mikro-kolmenelosan (Panasonic Lumix G2) vertailu osoitti oman tietokoneeni suhteellisen hyvällä näytöllä selvän eron.

Tuon lisäarvon tavoittelu ei ole normaalista vaivan arvoista. Sanon näin katsottuani kesän aikana 500 skannattua kuvaa sukulaisista ja läheisistä, jotka ovat joko kuolleet tai suuresti muuttuneet. Noin puolet noista kuvista on aiheuttanut tyytyväisyyttä siihen, että on nähty kylliksi vaivaa. Noin neljännes on aiheuttanut harmia siitä, että kuva on niin piittaamattomasti roiskaistu.

Ihanteeni on tällä viikolla isoisä ja kolme suvun naista pihan penkillä syyspuolella 1943. Kuvaan ovat tarttuneet ihmissuhteet. Tai sitten minulla on liian vilkas mielikuvitus. Serkkuni Timo muuten ponnahteli vastaan ja lupasi toimittaa nähtäväkseni leikatun kaitafilmin ”Kemppisen perhe autoilee huvilalle ja viettää siellä aikaa, 1955”. Hän oli antanut digitoida muitakin saman vuosikymmenen kaitafilmejä, ja sitten on tämä enoni Lassen tietääkseni puolituntinen ”Lappi 1956”.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Ei sellaisella filmillä ole mitään virkaa, jossa porukka kiipeää tunturiin ja sitten alas. Mutta on vanhoja filmejä, esimerkiksi puoli vuotta tai vuosi sitten puheena ollut uskomattoman hyvin kuvattu ja leikattu dokumenttielokuva saksalaisen ns. avustusretkikunnan matkasta Suomeen 1918 ja etenemisestä Hangosta Helsinkiin.

Vahinko että en laita vähällä tähän blogiin vieraita henkilökuvia. Viikonlopun saalis oli runsas, viisi tai kuusi aivan hyväksyttävää otosta. Sen sijaan lukija saa tyytyä mitäänsanomattomaan pihlajan roippaan, koska kuvassa näyttäisi olevan jotain hieman vaikeammin tavoitettavaa tunnelmaa, meidän hämyjen kesken.

Mutta liiketoiminnan logiikkaa ajatellen – miksi emme koskaan näe vertailukuvia edes printteinä eli paperilla esimerkiksi Rajalan hienon kameraliikkeen ikkunassa?

Jos saisin jonkun nuoren, riuskan ja vaiteliaan henkilön kantamaan kamoja, harkitsisin vakavissani blogiini rinnakkaisia verkkosivuja ja panisin siihen vertailukuvia vierekkäin. Panisin näkyviin omat virheeni ja yrittäisin osoittaa myös sen, miten viisasta on käyttää kameran automatiikkaa sen sijaan että ryhtyisi itse näpelöimään säätöjä. Kokeilin kärsivällisesti aukkojen sarjoja ja tutkin sitten valotusta ja syvyystarkkuutta.

Luulen ettei tarkkaavakaan sivuilla kävijä näkisi eroa puhelinkameran ja monenmonen tuhannen ammattikaluston tuottamissa kuvissa. Tai no, suurin osa puhelinkameroiden kuvista on kohtalokkaasti kallellaan. Mielestäni perspektiivi eli illuusio tilasta on valokuvan perusasioita. Se on kuvan näkökulma.

Kun seuraavan kerran vuokraan järeän rungon ja nimenomaan tuon pitkän putken, aion valottaa kuvani nyrkkisäännöin eli täsmälleen samalla tavalla kuin yli puoli vuosisataa sitten. Viisi pilkku kuusi ja viisikymmentä, kahdeksan ja niin edelleen. Kun koulupoikana heiluin silloin uudenaikaisen valotusmittarin kanssa ja vertasin keskiharmaata, kohdistuvaa ja heijastuvaa valoa, kerran toisensa jälkeen saamani tulos oli sama, jonka opastaja, esimerkiksi isäni, oli jo arvannut ja asettanut kameraan.

Ja kun kuvaa raw-muodossa, valotusta ja värejä voi virittää jälkeenpäin kutakuinkin paljon. Tosin jälleen – automaattikorjaukset toimivat ihmeellisen hyvin (auto tone jne.).

Missä on kuolleiden tietokoneiden hautausmaa? Kamera on tietokone, vain tietokone. Toistaiseksi siinä käytetään yhtenä komponenttina lasia. Miksi tietokoneita ei vuokrata? Vastaus lienee: ei kannata; ei ole kysyntää. Kiistän jyrkästi.

Jos olisin poliitikko – varsinkin vihreä – ajaisin kierrätyksen rinnalla vuokraamista. Ihailen kirjastolaitosta. Sieltä saa kirjoja ihan ilmaiseksi lainaksi. Ja ne ottavat kirjat takaisin mukisematta! Miten suurenmoista!


Näillä vaatimattomilla kirjoituksella haluaisin edistää kuvien tallettamisen (skannaamisen) lisäksi kuvien joukkoliikennettä. Se on ekologinen vaihtoehto ja edistää monimuotoisuutta.

13 kommenttia:

  1. En tiä. Jotenkin on alkanut tuntua yhä tarpeelisemmalta 35 mm Arriflex.
    Muistuma Kampista - iltalenkkiin kuuluivat kaikki kapineliikkeiden ikkunat - Helioksen ikkunassa oli 6 x 5 Asaheja ainakin pari - kolme aina. Ne himottivat.

    Nyt riittää pelkkä pleksi nenällä. Airshowssa sen huomasi. Joko katsot paikanpäällä ja näet tai sitten se on kuva. No, kiikarit saakoot armon.

    VastaaPoista
  2. "Ja kun kuvaa raw-muodossa, valotusta ja värejä voi virittää jälkeenpäin kutakuinkin paljon."

    Photoshopin omistaja voi tehdä hyvin ja avata jpg-kuvan Open Raw -muodossa, jolloin jo pilattuun kuvaan pääsee tekemään raw-tyylisiä säätöjä kertalaakilla. Tokihan samat säädöt löytyvät Photoshopin kuvankäsittelyvalikosta, mutta eivät näin kattavasti vaan enempi Aku Ankka -muotoisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - tämä on oma työskentelytapani. Auki Photoshopin Bridgessä ja siitä Open raw.

      Poista
    2. Jpg-kuvassa ei vaan yksinkertaisesti ole dataa niin paljon kuin raw-kuvassa, sitä informaatiota, mitä siellä ei ole ei siihen todellisuudessa saa.
      Muuten puhelinkuviin vertaaminen taas esimerkiksi syväterävyyden hallinnassa lienee epäreilua puhelimelle, se tietenkin jää kovin pitkälle jälkeen, mutta ei ole tarkoituskaan pärjätä. Ero on kuitenkin merkittävä, mikäli vakavassa mielessä kuvaa.
      FX-kameran hankkiminen tai vuokraaminen lienee samanlainen pohdittavaksi kuin auton hankkiminen tai vuokraaminen, tarpeen frekvenssi lienee ratkaisevassa asemassa. Itse kuvaan vain polttoväleillä 20-85(135), enkä tarvitse pienempien kennojen tuomaa lisää telepäähän, niin kuin luonto- tai urheilukuvaajat. Sen sijaan kykenen tarkasti hallitsemaan nimenomaan suppeassa päässä syväterävyyttä. Näillä lyhyillä polttoväleillä ei tarvitse enää lisätä terävyysaluetta, joka taas pienellä kennolla olisi helpompaa.

      Poista
    3. Puhut asiaa, kuten tapasi on.

      Minulla on vaikeuksia terävyysalueen supistamiseen normaalipolttovälillä ja lievällä laajakulmalla.

      Poista
  3. Kunniamerkeistä, täysin off topic:
    Talvitie, Saapunki, Nuorteva. Entä Skurnik, Poljakoff, Salomon.

    VastaaPoista
  4. Hyvä Kemppinen. 500 euron kamera ei pysy kasassa ammattityössä. Ammattikuvaaja ostaa kalliin 5000-9000 €:n rungon osittain siksi, että laitteeseen voi luottaa myös lumi-tai vesisateessa, että se pitää asetetut arvonsa koska on rakennettu paremmin jne. Syitä on kymmeniä. Kameran ergonomia on ratkaisevasti tärkeämpi asia kuin sen pikselimäärä. Suurin osa 500 euron jne kameroista on kelvottomia ergonomialtaan. Sopii koittaa kuvata 3x20 minuuttia lätkää tai viisi tuntia eduskuntaa halpakameralla. Siitä ei tule mitään. Ison pro kameran ergonomia on ratkaisevasti parempi. Ammattilainen EI osta kameraa sen suuren pikselimäärän takia koskaan. Hänelle merkitsee esimerkiksi dynamiikka paaaaljon enemmän. Välinekeskustelu on järjetöntä, koko verkko on täynnä toinen toistaan huonompia neuvoja.
    Jore Puusa
    lehtikuvaaja
    Kuvajournalismin opettaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tähdennyksestä.

      Välinekeskustelu ei ole järjetöntä. Harrastelijoita näet viekotellaantuhlaamaan rahojaan liian kalliisiin laitteisiin.

      Itse toimin niin, että kun tarvitsen ammattitason kuvan, en osta enkä vuokraa kameraa, vaan ammattilaisen.

      Poista
    2. Välinekeskustelu ei tietenkään ole sen järjettömämpää kuin muukaan keskustelu, ei vaikka toisilla ihmisillä olisi erilaiset tarpeet kuin toisilla. "Ammattilaisiakin" on niin monenlaisia, kaikki eivät ole journalisteja, joita niitäkin on monenlaisia. Siitä olen yhtä mieltä, että syitä, joiden perusteella kamera valitaan, on kymmeniä; usein toistensa suhteen ristiriitaisia. Tästä syystä erilaiset ajatukset, tai yleensä ajatukset, ovat tietenkin mieluummin tervetulleita kuin järjettömiä, saattaa hyvinkin löytää näkökulmia, jotka sopivat omien tarpeiden yhteyteen. Yksisilmäisyys on harvoin hyve, paitsi peiliheijastuskameroissa.

      Poista
  5. Jos tekniikkaan investoimalla voisi nostaa valokuvien laatua olisi Suomi täynnä korkeatasoisia valokuvaajia. Sen sijaan Suomi on täynnä törkeän kalliita japanilaisia kameroita ja keskinkertaisia valokuvaajia. Jossain menee jokin pieleen. Muutamana viime talvena olen käyttänyt hyväkseni erään punaisen laivayhtiön oikein mukavan tarjoushintaisia Tukholman risteilyjä. Kyseinen yhtiö kiinnittää aluksensa noin kilometrin päähän Fotografiskasta, jossa voi ihailla maailman huippuvalokuvaajien kiertäviä näyttelyitä. Jos ottaa omat karjalanpiirakat mukaan ja välttelee laivan houkutuksia tällaisen reissun pystyy tekemään muutamalla kympillä. Parempaa vastinetta rahoilleen on vaikea saada. Olen huomannut että huipputason valokuvaajien töistä ei yleensä käy ilmi panostusta tekniikkaan. Kuvat ovat usein mustavalkofilmille otettuja, ilmeeltään rosoisia, ja vedosten koko on usein vain A4 luokkaa. Keskeistä on aihealueen valinta, siihen paneutuminen ja jonkin olennaisen löytäminen, joka tavoittaa katselijan ja pysäyttää tutkimaan kuvaa. Yksinkertaista, mutta kuitenkin niin tavattoman vaikeata.

    Huomasin pari viikkoa sitten että paikallinen Arbis tarjoaa mustavalkokehityksen ja -vedostuksen kurssia. Ilmoittauduin ja tärisen innosta jo nyt.

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: valokuvakirjoitusteni taustalla on näppäilykuvien muodonmuutos ja niiden suunnaton määrä. Asiasta luultavasti torstaina Helsingin Juhlaviikkojen #snapshot-näyttelyn yhteydessä.

    VastaaPoista
  7. Teemaan liittyen yritän linkittää Guia Besanan upean valokuvan aiheesta Mona Lisa Louvressa nykyään. Jos linkki toimii, kuva kannattaa klikata suureksi. "Kuvaan, siis en katso". http://www.nytimes.com/2014/07/29/arts/design/european-museums-straining-under-weight-of-popularity.html?_r=1

    VastaaPoista
  8. Onko kuvan taustalla auto, grilli vai suksiboksi?

    VastaaPoista