18. heinäkuuta 2014

Susitaival, hukka





Tällainen L.J. Niinistö on julkaissut väitöskirjan, joka on saatavissa myös e-kirjana (Elisa). Aihe on everstiluutnantti Paavo Susitaival (1896 - 1993). Tämä oli aikoinaan maankuulu aktivisti ja oikeistomies, joidenkin silmissä sankari, useiden mielestä jossain määrin päästän vialla tai peräti sekapäinen, kaikkien mielestä hyvin askarruttava hahmo. Talvisodassa hän suoriutui rykmenttiä suuremman ryhmän komentajana Suomussalmen Juntusrannan ja Alasalmen suunnassa erinomaisesti ja jatkosodan alussa samoin, kunnes joutui riitoihin kenraali K.A. Heiskasen kanssa.

Huikean pitkän elämänsä lopulla Susitaival näki jopa Neuvostoliiton, ikuisesti vihaamansa ryssän, katkeran kaatumisen. Hän arvioi ennustaneensa sen oikein viimeistään vuonna 1918…

Susitaival oli aina oikeassa, ainakin omasta mielestään. Vielä 1980-luvulla hän vakuutteli, että valinnoissaan hän ei nähnyt katumista, ei siis Mäntsälän kapinassa eikä Tattarisuon sotkun väittämistä ministerin, maaherran ja muiden vapaamuurarien ilkityöksi. Kysymys oli ihmisen ruumiinosien löytymisestä Malmilta; asialla olivat oman tunnustuksensa mukaan eräät salamenojen harjoittajat, joita voi luonnehtia täysin tärähtäneiksi.

Sekä Susitaipaleella että Heiskasella oli kyky riitaantua lähes jokaisen vastaantulijan kanssa. Miten Heiskasesta silti tuli puolustusvoimien komentaja, ei ole tiedossani.

Niinistön teos on väitöskirjaksi keskinkertainen. Itse en pidä historian alan akateemisissa töissä musta- enkä valkomaalauksesta, vaikka se on niin tavallista. Niinistö näkee vaivaa selittääkseen asioita parhain päin.

Susitaipaleen veli oli AKS:n pyhimys Bobi Sivén, jonka itsemurhaluotia säilytettiin Akateemisen Karjala-Seuran lipun päärmeessä. Suur-Suomelle vannottaessa pideltiin sitä kädessä. Itsemurhan ilmoitettiin johtuneen Tarton ”häpeärauhasta”. Mistä poikien isän itsemurha 1918 johtui, se ei selviä tästäkään kirjasta. Sitä vastoin aineksia perheenjäsenten henkisen tasapainon arvioimiseen on runsaasti. Poika, hovioikeudenneuvos, oli pätevä mies.

Tuo on tämän kirjoituksen toinen aihe. Mielestäni on surullista ajatella, että ylioppilasnuorison parhaimmisto – sellaisena AKS:n jäsenistö usein esitetään, ei aivan perusteettomasti – helli silloin ja myöhempien vuosien näkökulmasta mielipuolista ajatusta Vienan ja Aunuksen liittämisestä Suomeen, mitä väestö itse suurimmaksi osaksi vastusti. Tuo tarkoitusperä oli hiiren vikinää: kuristan naapurista norsun paljain käsin. Ajatuksen syntyessä ei ollut sellaista Saksaa, jolta olisi saatu apua, eikä Englanti, Susitaipaleen mielestä Euroopan pahin roistovaltio, ollut osoittanut varsinaista mielenkiintoa, vaikka tuki muutaman vuoden Venäjän valkoisia.

Susitaipaleelle ja muutamille muille oli ongelma, etteivät he liioin hyväksyneet ”epäkansallista” Mannerheimia. Tämä oli todellisuudessa ryssäläinen, joten häntä oli vastustettava. Kun vanhat ”vaskistit” eivät liioin mieltyneet Hitlerin joukkoon, osittain siksi, että nämä eivät pitänet heitä kunnon arjalaisina, asetelma oli hankala. Mussolini oli heille Euroopan toivo. Tässäkään Susitaival ei nähnyt vanhoilla päivillään virhearviointia. Berlusconin yhteydessä kyllä tulee jotenkin välillä mieleen juuri Mussolini. Ja mitä kansankiihottamiseen tulee, nykyisillä populisteilla olisi Susitaipaleesta paljon opittavaa.

En kunnioita toisen vakaumusta enkä ajattele, että kukin tulee autuaaksi omalla uskollaan. Jotkut joutuvat jo eläessään helvetiin omalla uskollaan, ja toimittavat sinne toisia.

Nuorten ja keski-ikäisten suomalaisten pitäisi tietää, että myös Suomessa on ollut jihadisteja, Pyhän Sodan kävijöitä, jolle mikään keino ei ole liian alhainen suuren tarkoituksen edistämiseksi.

Tämä ajatus veti hiljaiseksi lukiessani akateemikko Matti Kuusen elämäkerran. Siitä ei jää pientäkään epäilyä, etteikö Kuusen todellisuudentaju olisi ollut tuota samaa luokkaa, ja hänessä oli, toki aivan toisella tasolla, aktivistien uhmakasta härnäämisen halua vaikka kuinka. Muuttiko Matti Kuusi maailmankatsomustaan kuten nuorempi veljensä Pekka, siitä ei ole varmaa tietoa. Luultavasti muutti. Mutta tuollaisia, huimalla älykkyydellä lyötyjä ihmisiä on kovin vaikea arvioida.

Asiasta ei ole tietoa, mutta kyllä herrat olivat 30-luvulla samalla asialla. Kuusi rummutti hautojen hämärästä sotaretkille oletettuja merjalaisia ja muromalaisia, koska hän arveli ns. suomensukuisten kansojen menneisyyttä suurenmoiseksi, tosin vailla todisteita. Susitaival kasvoi voimaliittolaisen isän ja aivan saman henkisen äidin kodissa ja kysyi Niinistön kirjan mukaan lapsena, täytyykö iltarukouksessa rukoilla myös ryssien puolesta. Vanhemmat sanoivat että täytyy – että Jumala puhdistaisi heidän sydämensä. Pikku-Paavo kai mietti toimitusta, kukaties niin kuin viemärin puhdistamista ja ilahtui: ”Sittenhän he kuolevat!”


24 kommenttia:

  1. Paavo Susitaival esiintyi RUK:ssa 1980-luvulla.

    VastaaPoista
  2. Onko asiassa jotain epäselvää? Siis siinä, että Mannerheim oli keisarin upseeri ja vanhalle Venäjälle uskollinen? Ilman vallankumousta ja bolsevikkien vallankaappausta Mannerheim olisi todennäköisesti ollut Venäjällä uransa loppuun saakka.

    VastaaPoista
  3. Tämä persujen kansanedustaja Jussi Niinistö on kirjoittanut vastaavia opuksia koko liudan.

    VastaaPoista
  4. Mainittu L.J. Niinistö ei liene sukua Jusssi Niinistölle joka on Perussuomalainen kansanedustaja ja historiantutkijana kirjoittanut tohtorinväitöskirjan "Paavo Susitaival Aktivismi elämän asenteena" sekä myös "Bobi Siven karjalan puolesta".
    Susitaival vanhoilla päivillään oli esitellyt itsensä Matti Kurjensaarelle, Maolaisena fascistina.
    Mielenkiintoista että näihin ääri-oikeiston hihhuleihin luettu Hilja Riipinen-eugeniikan ja rotupuhtauden kannattaja- piti heimoaatetta suursuomihankkeineen epärealistisena.

    VastaaPoista
  5. Ad Omnia: - kirjoittaja on nykyinen kansanedustaja Jussi Niinistö. Wikipedian mukaan hän on muuttanut etunimiään tuon kirjan jälkeen. Jussi Lauri Juhani Niinistö (ent. Lauri Juhani Niinistö).

    Paavo Susitaival 1896–1993. Aktivismi elämänasenteena. Bibliotheca Historica 29. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1998. ISBN 951-710-077-9.

    Erkki Tuomioja näyttää esitelleen verkkosivuillaan Niinistö toisen kirjan, joka koskee heimosotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! Ja Niinistö on oudosta puoluevalinnastaan huolimatta tolkun mies ja oikea tutkija.
      Ilmiselvää ministeriainesta! Siis puolustus-.

      Poista
  6. Eduskunnan puolustusvaliokuntaa johtava tohtori Jussi Niinistö kampanjoi jalkaväkimiinojen käytön kansainvälisen kieltosopimuksen purkamiseksi.

    Ne jotka Suomen strategiasta vastaavat, myhäilevät partaansa kuullessaan "populistien" sijoittelevan miinoja satojen kilometrien päähän päämajapaikoista, sillä kukapa kaikkea sitä ihmisraajojen sotkuja hajuineen mitä räjähdyksistä seurasikaan, haluaisi omille kulmilleen.

    VastaaPoista
  7. Niin,

    Jos olisin kirkkonummelainen kiinteistövälittäjä, laittaisin tuon asunnon myynti-ilmoitukseen. Ihastuttava ja rauhallisella alueella sijaitseva peruskuntoinen omakotitalo, -remontoi tästä mieleisesi!

    VastaaPoista
  8. Silkkaa hulluutta, AKS:n pyhä viha. Kuluttavaa, heikoksi tekevää. Kuten hyvin tiedetään on vihaaminen perimmiltään mielen sairaus josta tulee parantua joko koko aiheen hylkäämisen tai yksilön valaistumisen kautta / myötä.

    I. H.

    VastaaPoista
  9. Vihjaatko kenties, että Suomi on liian pieni maa sallimaan Vienan ja Aunuksen liittymisen itseensä?

    Voipi olla. Mutta eikö nyt olisi otollinen hetki vaatia Karjalaa tai ainakin Viipuria takaisin palkkioksi siitä, ettemme liity Natoon?

    Tähän asti Neuvostoliitto-Venäjä on torjunut asian kahdella syyllä: 1) heidän rajansa ovat pyhät ja koskemattomat, ja 2) jos Karjala palautetaan, niin sitten muutkin vaativat omiaan takaisin, kärjessä Japani Kuriilien saarineen.

    Mutta nyt Venäjä itse on murtanut tämän padon: se muutti kepeästi rajojaan liittämällä Krimin itseensä, seurauksista välittämättä!

    Carpe diem, Suomen poika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putin on voinut käyttää ainakin verukkeena Krimin venäläisväestön ilmaisemaa halua liittyä Venäjään, mutta ketkä Karjalassa haluavat liittyä Suomeen, sen jälkeen kun maakunnan asukkaat evakuoitiin, so. sulautettiin, Suomen hallinnon päätöksellä suomalaisuuteen ja alu jätettiin tyhjillään viholliselle?

      Nauraisihan sille puuhevosetkin maailmalla jos Niinistö alkaisi kaiken jälkeen vaatimaan jotakin maa-aluetta.

      Poista
  10. Tapasin Paavo Susitaipaleen 1970-luvun puolessavälissä Lappeenrannan kaupunginkirjastossa. Hän kai oli tuomassa sinne uusinta kirjaansa. Hän kyseli minulta nuorison uusista radikaaleista suuntauksista. Vastasin ympäripyöreästi, mutta utelias hän oli.

    VastaaPoista
  11. Ad Omnia: - minulla on ollut kauan mielipide rajantakaisesta Karjalasta. Ymmärrän myös tunteenomaisesti ajatuksen. Mielestäni Martti Siirala -vainaja oli oikeassa sanoessaan, että kansaa kohdanneen vääryyden hyväksyminen aiheuttaa uusia vääryyksiä.

    Mutta ei Suomella ole rahaa eikä tarvetta rajantakaisiin. Viipurin saaminen tuntemattomin, raunanomaisin keinoin, olisi kansantaloudellinen katastrofi. Se on iso kaupunki, jonka infra on viemäreistä alkaen ihan paskana.

    Ja tyhjää tai vajaakäyttöistä tilaa meiltä ei puutu. Eikä metsää liioin.

    En pidä ajatusta edes keskustelemisen arvoisena. Myös 1920 se oli hulluutta.

    Vuonna 1990 pidin hyvin perustein mielettömänä ja turmiollisena ajatusta, että Viro itsenäistyisi. Vuonna 1975 meillä oli parkkipaikalla liikennemerkki "EI EEC". Arvelin samoin kuin tuohon aikaan koripalloilun merkeissä säännöllisesti tapaamani Tuomioja, että EEC merkitsee tuhon ja turmion tietä.

    Tätä nykyä ajattelen, että ihmisoikeuksiin olisi lisättävä erehtyminen, väärässä oleminen ja kirjoitusvirheiden tekeminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ad Kemppinen:

      Hyvä selvennys. Etukäteen ei koskaan tiedä, mikä on "todellisuudentajuista". Suomen itsenäistyminenkään ei ollut "todellisuudentajuista" ennen 1917. Eikä Leninin vallankaappaus.

      Poista
    2. Asian voi nähdä toisinkin, anteeksi vaan.

      Joku lelufirman toimari esitti juuri Porissa, että Suomi saisi tarvittavan piristysruiskeen haalimalla tänne satatuhatta kaukomaalaista opiskelijaa lisää opiskelemaan kustannuksellamme.

      Lisäksi yksi ja toinen talousgurumme esittää, että "työn tarjontaa" olisi ehdottomasti lisättävä. Se ei siis tarkoita työpaikkojen lisäämistä, vaan työvoiman lisäämistä – entisten 300 000 työttömän lisäksi.

      Kuulostavat älyttömiltä idoilta, mutta varmasti niissä piilee viisaus. Mutta miksi sitten muutaman sadantuhannen työhaluisen karjalaisen (= Karjalassa asuvan venäläisen) saaminen Suomeen ei samalla tavalla piristäisi talouttamme?

      Kun sodanjälkeinen jälleenrakennuskausi oli kiihkeää taloudellisen toimeliaisuuden ja nousun aikaan, niin miksei sitä voisi olla myös Karjalan jälleenrakennus? Karjalan Remontti Oy vaan asialle ja a vot.

      Karjalan myötä meille tulisi toki iso venäjänkielinen vähemmistö, mutta eihän se voi olla ongelma?

      (Jos on, niin se vesittäisikin sitten ihan kaiken, mitä meille on viime vuosina oikein lain voimalla opetettu ja julistettu.)





      Poista
  12. Heimosotureissa pitäisi mielestäni ottaa huomioon, että he kokivat puolustavansa suomen kieltä ja kansaa, jonka koko olemassaolo oli melko uusi keksintö eikä sortokausien takia kauhean vahvoilla valta-alueillakaan.

    Ainakin omassa ympäristössäni on tavallista moittia heitä, mutta jos ajattelee heidän ajatelleen, että Suomeen liittäminen on ainoa keino pelastaa suomenkielinen kulttuuri, he olivat tietyssä mielessä oikeassa. Suomi ja sukulaiskielet ovat käytännössä kadonneet kaikkialta Suomen rajojen ulkopuolelta. Myös Ruijasta ja Pohjois-Ruotsista. (Näissä osataan aika paljon suomea, muttei sitä enää juuri käytetä missään kotikielenä.)

    He saattoivat olla pessimistejä, jotka uskoivat koko suomalaisuuden olevan uhan alla. Laajemmat rajat toisivat turvaa kun vihollinen olisi etäämmällä, ja toisaalta oliko tuolloin edes niin selkeää, kuka loppujen lopuksi laskettaisiin suomalaiseksi ja kuka ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten et muista, olen laajasti kertonut, että isänisäni oli heimosoturi. Hänellä oli hiukan harvinaisempi syy, sisarusten ja vanhempien jääminen rajan taakse Inkerinmaalle. Kun hän itse oli täysin suomalaisena ja suomenkielisenä kasvanut Pietarissa, hänen suhteensa kommunismin valtaan oli - sanoisinko - värittynyt. Hän oli vielä 1944 vääpelinä heimopataljoonassa laajan kielitaitonsa takia ja keskittyi rauhan tultua synkkyyteen.

      Koska kaikki mahdolliset kontaktit ja kirjat periytyivät isäni kautta minulle, tiedän asiasta jotain. Suvun kotitalo ja lampi, jonka avantoon sedät sotkettiin, on Haapakankaalla karttasanan "Jukki" kohdalla (Pargala).

      On minulla ihmeeksi muutama sukulaisten kirje Kolymasta ja yksi Vorkutasta.

      Poista
    2. Kemppisen asiantuntemusta tässä(kään) asiassa en kiistä, mutta mielestäni anonyymi on oikealla asialla puolustaessaan heimosotureita jälkiviisauden tuomiolta.

      Heimointoilijamme voi rinnastaa esim. tämän päivän Venäjän viralliseen sotaoppiin, jossa maanmiehiä ja venäjänkielisiä puolustetaan henkeen ja vereen missä päin maailmaa tahansa. Heille se on sallittua, meille kiellettyä?

      Huomasitteko muuten parin päivän takaista pientä uutista, jossa Petroskoissa poljettiin viimeisetkin suomalaisen kulttuurin kukkaset jollakin surkealla tekosyyllä. Ja mikä on Vienassa karjalaisten asema, mikä muiden suomensukuisten muulla laajalla Venäjän maalla?

      Eli aivan universaalilla ja oikealla asialla olivat heimosoturimme ja AKS. Hehän näkivät aivan ällistyttävän tarkasti, miten tässä tulee käymään jos mitään ei tehdä. Nyt se on myöhäistä ja mitäpä tuosta - heikot sortuu elontiellä kun vahvemmat kulttuurit porskuttavat.

      Poista
  13. Voiko Matti Kuusen mytologisia runoja käyttää todisteena? Ja jos voi, niin sitten kai Blokin runoa Skyytit.

    Mika Waltari huomautti (kokoomateoksessa Ilon ja aatteen vuodet), että Kuusen runossa ei suinkaan pyritty laajentamaan Suomen rajoja Uraliin, vaan päinvastoin "ugrit" hyökkäsivät länteen ja "sudet Suomen hankia hallitkoon ja Jäämeren ruhtinaat".

    On huomattava, että Kuusi *ei* ihaillut Saksaa vaan päinvastoin arvosteli niitä AKS:laisia, joille saksalainen (siis natsi) oli läheisempi kuin suomalainen joka kannatti erilaista aatetta.

    Mitä todellisuudentajuun tulee, niin kumpi oli todellisuudentajuinen: Katri Vala uskoessaan että NL on aina rauhantahtoinen vai Kuusi kehottaessaan ylioppilaita linnoitustöihin Kannakselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti olet väärässä. Ks. Kuusi, Runon ja raudan kirja. - "Rajan luo, rajan taa rata raivatkaa, sinivalkea voittoon viiri. Ilon Inkeri saa, elon Vienanmaa, valon pirstottu veljespiiri. Yli kuohuvan veen ylösnousemukseen vana valtava tietä jo viittaa. Hei, kontion väin yks kymmentä päin käy riemulla rintama rynnistäjäin, tuhat hurjinta hakkapeliittaa..." (ulkomuistista; lähdekin kyllä on).

      Saksan asenteensa muuttumista 1938 Kuusi on kuvaillut hienosti muistelmateoksessaan "Ohituksia".

      Poista
  14. Ymmärtääkseni Repolan ja Porajärven ihmiset olisivat kyllä halunneet Suomeen. Äidinäitini joka ajoi Bobi Sivénin ruumiin Suomeen oli ainakin sitä mieltä. En tiedä miten tarkalleen suhteet menivät, mutta sieltä päin taisi olla aika iso osa "laukkuryssistä" kotoisin.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistammehan, että Repolassa ja Porajärvellä oli kysymys kaikkiaan parista tuhannesta ihmisestä.

      Sillä puolen rajan, etenkin Vienassa ja sitten Aunuksessa, suomalaisia kohtaan tunnetun epäluulon yksi keskeinen syy oli uskonto. Suomalaisillahan oli 1942 kova miettiminen, miten suhtautua käännyttämiseen. Paavo Susitaival tuki ortodoksista eli kuten silloin sanottiin kreikkalais-katolista elämäntapaa ja oli piispan tukija.

      Poista
  15. Käväisin kesän aikana katselemassa Vienan Karjalan mäntyjä. Karjalan metsät on hakattu loppuun ja sahat lopettavat toimintaansa. Paikallinen metsänhoitokin on toisenlaista. Raiskioille ei jätetä siemenpuita eikä niitä istuteta. Seuraavan kerran Karjalassa on hakattavaa metsää joskus sadan vuoden kuluttua.

    VastaaPoista
  16. Mikä ja missä on tuo talo? Miten se liittyy tähän asiaan? Sattuko olemaan ihan Suomenlahden rannassa (noin 50 metriä rannasta)?

    VastaaPoista