8. heinäkuuta 2014

Etäkohteliaisuus II





Turkulainen tohtori Olli Pyyhtinen on tarttunut kiitettävästi Simmelin lahjan ajatukseen ja Marcel Maussin kehitelmiin siitä. Lahjaa ei tässä ymmärretä vaihtona, vaan vapaaehtoisena uhrauksena.

Niinpä Suomessa on jo käytännössä rangaistavaa tarjota tupakkaa ja yhä epäsuositumpaa antaa viinaa. Kahvin tarjoaminen sitä vastoin on vielä pakollista, vaikka ei olisi vakavissaan. Tarjoaminen riittää.

Viinan tarjoaminen on ollut tuhat vuotta ryhmää lujittavan, yhteenkuuluvuutta tukevan rituaalin kaikkein tärkein muoto. Sitä harrastaa myös kirkko tarjoamalla siihen esteettömille ehtoollisviinit.

Huippu on karnevaali, siis Rovaniemen markkinat, kun kaikki juovat ja tarjoavat ja poliisia lyödään. Nätti-Jussin syntymäpäivät olivat todelliset karnevaalit. Haitari soi ja kaksi paria tappeli lattialla yötä päivää. (Tuosta ajan kuluksi tappelemisesta on muuten kirjallisuudessa runsaasti mainintoja.)

”Karnevaali” on tarkoittanut venäläisen Bahtinin oivallusta Rabelais’n ja muiden puoli vuosituhatta sitten kirjallisesti kuvailemasta arvojen ja valtasuhteiden järjestelmällisestä kääntämisestä ylösalaisin. Muuan esimerkki on myös Waltarin ”Sinuheen” päätynyt ”Väärän kuninkaan päivä”, joka on todellinen tapa ja on nyt siirtynyt tositelevisioon. Hulluin hallitsee, päivän.

Bahtinin ohella on mainittava Foucault. ”Hulluuden historiassa” selvitetään etevästi perinteet – hullut työnnettiin jokiveneessä (slultifera navis) naapurikaupungin niskoille, tai heitä kunnioitettiin ”Jumalan satuttamina”. Haanpää on kuvannut (”Kenttä ja kasarmi”) omatekoista kenraalia. Vaasan Jaakkoo on kirjoittanut aivan erinomaisen tarinan siitä, miten Kauhavan kunta järjesti juhlat ja osti mustalaisperheelle talon – Lapualta. Ei kukaan ole niin rakas kuin naapuri.

Simmelin – Maussin ajatuksen päällä oli tällä hetkellä unohduksissa oleva Jean Baudrillard, joka kirjoitti ”vertauskuvallisesta kaupanteosta ja kuolemasta”. Hänen ajatuksensa on kiistattomasti oikea. Kun ihmisellä (valkoisella heteromiehellä) ei ole enää lainkaan liikkumavaraa ns. valtion runnottua vallan fysiikkansa läpi kaikessa, hän ajaa autolla moottoritien kaiteeseen eli uhraa eli antaa ilmaiseksi elämänsä ja verensä tuolle valtiolle sen pyhällä asfaltilla.

Psykologit ja muut tyhmät ihmiset haeskelevat tuollaiseen henkilökohtaisia syitä. Syyt eivät ehkä ole henkilökohtaisia vaan yhteisöllisiä. Mieron tiellä ei livetä. Eilen merkkipäiväänsä viettäneen Eino Leinon tuotanto on kuin Saariselän tunturialue, täynnä sydäntä särkeviä huippuja, suloisuudessaan uskomattomia kuruja ja vilpoisia puroja ja poukamia, joissa harjus ja tammukka vilahtelevat syvällä kuin tunteet. ”Löysäläisen laulu” on huippuja. Sana tarkoittaa irtolaista.

Lienevätkö Idän Ihmemiehet vallan keksineet sen, mutta erilaisten itsemurhapommittajien ja joukkomurhaajien tunkeuduttua länsimaisen vapaan lahjan ja siis suuren turvallisuuden maailmaan, täällä keskitytään eläkeläisten juopotteluun ja vastaaviin toisen luokan kysymyksiin. Ne pojat eivät viinaa juo, eivätkä he ole pahoja tupakankaan perään. Pyssyihin, jotka täällä on kielletty sukupuuttoon, he puolestaan ovat kovin kiintyneitä.

Etäkohteliaisuutta valtio ei usko. Se on vanha, kansanomainen tapa olla viisaasti vaiti sellaisista asioista, joille ei mahda mitään. Tyypillisesti toisen juopottelu kuuluu näihin. Sukulainen tai läheinen ystävä kuuluu kuitenkin nostaa suoralla kädellä kauluksesta naulaan ja sanoa, että ryyppääminen loppuu nyt. Eihän se kuitenkaan lopeta, mutta kauan sitä katuu, hautajaisista alkaen, ellei saanut aikanaan suutaan auki, vaan oli kaukaa kohtelias.

Valitettavasti etäkohteliaisuus on levinnyt suhtautumiseen sellaisiin kulttuureihin, jotka vastustavat täysin avoimesta ”länsimaalaisuutta”, kuten esimerkiksi kouluja ja naisten ihmisarvoa. Sananparsi käskee sallimaan sen, että jokainen tulee autuaaksi omalla uskollaan, mutta tuollaisella uskolla ei tule autuaaksi. Toinen esimerkki on Euroopan sisältä, itse asiassa hyvin läheltä meitä. Meidän olisi muka pidettävä totena aivan mahdottomiakin puheita, kuten sitä, että kyseisen maan kieltä puhuvia saisi rientää auttamaan toisten valtioiden alueella, mutta taas toisaalta heidän kolmansissa maissa tekemänsä velka- ja muut sitoumukset eivät kuulu mainitulle, mielestään taas suurelle ja mahtavalle valtiolle lainkaan.

Onneksi nämä naapurit ovat kovia juomaan viinaa. Määrät laskien he ovat vielä ahkerampia kuin me. Myös heillä on siihen syy. Olen itsekin nähnyt sellaisia elokuvia, että taso nousee ja olo paranee heti kun filmi katkeaa. Mutta seuraukset tunnetaan.

Yhteenveto: kun saksalaiset tekevät historianfilosofiaa, niin Spengler kuin muutkin, he tulevat aina siihen tulokseen, että kaikki on saksalaisten syytä (kansallinen itseinho), ja päätyvät keksimään ratkaisuksi uusia onnettomuuksia. Kun ranskalaiset harjoittavat tuota tutkimusta vaikka nyt nimellä postmodernismi tai dekonstruktio, he tulevat samaan tulokseen, siis että kaikki on saksalaisten syytä.

11 kommenttia:

  1. Lahjan käsitteestä puheen ollen sosiologian paljon pohtima potlatch (intiaanien tuhlaavainen lahjajuhla) tuli vastaan viime viikolla Bolognassa, jossa esitettiin antropologisen elokuvan klassikko In the Land of the Head Hunters (1914) satavuotisrestaurointina alkuperäismusiikkeineen. En päässyt näytökseen, mutta oli kiinnostavaa kuulla, että elokuvassa oli dokumentoitu potlatch aikana, jolloin Kanadan hallitus oli kieltänyt koko jumalattoman meiningin. Kuvauksen kohteena ovat kwakiutlit (oikeammin kai kwakwakawakw); "potlatch"-sana lienee chinook-slangia, ja siitä taas juontuu "potluck" eli "nyyttikestit", joka on myös kiinnostava lahjan ilmenemismuoto.

    VastaaPoista
  2. Fidel Castron hallinnon tempauksia oli mielisairaiden, invaliidien ja muiden laitoshoidokkien laivaaminen floridaan joskus 80-luvulla. Annettiin maastapoistumislupa ja suostuteltiin lähtemään yhdysvaltoihin.
    Onkohan vastaavaa tapahtunut muualla.
    Pohjois-amerikan intiaanikulttuureissa, mielisairaat olivat pyhänhengen asuttamia ihmisiä, joita ei saanut vahingoittaa.
    Thomas Moore (vai oliko J. Swift) vastusti mielisairaiden julmaa kohtelua ja eristämistä ja esitti, että yleisölle järjestettäisiin viihdettä, seuraamalla hullujen toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samassa rytäkässä menivät myös homot ja transvestiitit.

      Poista
  3. No olipa uh.. karmiva. Vaan sana on hyvä ja kova.

    Etätohkeissaan

    I. H.

    VastaaPoista
  4. Olisiko etäkohteliaisuudella ja suvaitsevaisuudella jotain yhteistä? Meinaan kun joku Boko Haram sieppaa kymmeniä tyttöjä myydäkseen ne 10 eurolla kappale joillekin "taistelijoille", eivät etäkohteliaat piirimme lausu sanaakaan. Sehän kuuluu niiden kulttuuriin, herraisä!
    Mutta kun joku vihertävä suomenruotsalainen typy ei saa kirkkohäitä rakastamansa koiran/sähkötolpan/romanttisen kivisillan (tarpeeton ylipyyhitään) kanssa, niin siitähän tehdään heti maailmanlaajuinen ihmisoikeuskysymys, jota Hesari ja Yle seuraavat herkeämättä ja joka lopulta viedään YK:n. tasa-arvotoimikuntaan tai EU-tuomioistuimeen. Ja taas saa Suomi tuomion "kansainväliseltä yhteisöltä", joka on niin helkutin vapaamielinen, että sen rinnalla Suomemme on oikea kiihkouskovaisten haiseva ennakkoluulojen pesä.
    Mutta tehdäänhän meilläkin jotain ihmiskunnan hyväksi: kielletään tupakointi ulkona!

    VastaaPoista

  5. Simmel pohti "rahaa". Ja availiko muitakin tabuja ihmisen itseänsä ymmärtää.Kaiketi.Lahjastahan tulee heti vastalahja,avusta kiitollisuus ja kiitoksenosoituksesta taas myötämielitalletusta vastaisen varalle.Kierre.En yritä viisastella pitempään, mutta käytännössähän nämä vastavuororoisuudet ovat nopeasti tapa ja lakikin. Instituutio. Raha ja sen laitokset ovat varmaan räjähdysvoimaisimpia ihmistekoisia värkkejä sivilisaation palveluksessa.

    Rahan yksi -niistä kolmesta!- tehtävästä on säilöä arvoa kuin viljasiiloon tai navetanparsiin.Kuinka typerää uloskirjoittaa tätä banaalia.Nythän tämä funktio riekkaa kuin paraskin karnevaali ja Väärä kuningas -naamiaiset ovatkin totisinta totta.

    Rahan kalpeat aatteet nousivat valtaan ja minusta kovin hyvin sopii,että akateemisen tiedemaailmaan kautta.Nythän yhteiskuntaelämässä ei puhuta kuin rahasta ja "rahalla" tarkoittetaan paitsi tuloja,sen Varastoja. Rahastoja, pohjattomia seinättömiä katottomia Varastoja ovat US yliopistojen säätiöt.Siellä kun tartuttiin Wall Street meklarien jippoihin, joita sinne uuteen Amsterdamiin oltiin ujutettu, niin johan alkoi tapahtua. Harvard business school on satavuotias,alunalkaen sotilasakatemioiden verrokki,jonkun West Pointin. Nyt MBA sotilaita on ylt´ympäri maapalloa -ja syvällä itsekunkin tajunnassa.Maailma on sellainen kuin miksi he sen näyttävät,viimeinen rivi,arvonluonti osakkeenomistajalle.

    Hommat tehdään hedge fund yleisnimisissä kokoonpanoissa.Niissä nokkelat kehittävät ansaintakonsteja kuten kurssilaskuihin sijoittamista ja niiden matkaansaattamista. Tällainen shortaaminen mm.,kysyy osakkeita lainaksi näistä Varastoista kuten Suomessa eläkeyhtiöistä.Juuri tämänkin jouduttamiseksi kirjoittaa Esko Kivisaari Finanssialan keskusliitosta tänään Hesarissa "hallintarekisteristä" ja toruu asioista uteliaita, sen sijaan että kuvailisi todellisuutemme nahanluontia ja sen uusia makuja.

    Paisuva tilastoinformaatio kantohinnoista sellusta koroista siellä ja täällä, firmojen siirroista sinne ja täältä.Ihmisverkostossa eli sisäpiirisesti ja asiantuntijacoolisti Yalen ja Harvardin esimerkkiä seuraten sijoitusrahastot, eläkesäätiöt, tutkimustestamenttirahamassit ja varakkaat yksityiset panevat rahojaan jos minkälaisen havittelustategian kehittäneen hedge fundin käyttöön ja siis rahansa poiuttamiseen.

    Tällaisesta Varastosta ulosijoitettu dollari ostaa vaikkapa sitoumuksen saada öljystä 3 kuukauden päästä hintaan 75€. Öljyä ei toimita, mutta tilit klaarataan. Uutta rahavirtaa soljuu etenkin eläkesäätiöihin.Ne vetävät välkkyjä puoleensa kuin hunajakannu. Siis duunarin rahoilla tehdas Kiinaan ja osingot eläkkeisiin.
    Ihan hyvä mitäpä tästä pidempään.

    Mielelläni osaisin kyllä enemmän aikakautemme sivilisaatiosta,enkä tyytyisi suomipojan syrjäkulmalaisuuteeni. No,tarmouttavaa ja vinkkiä antavaa on lukea useiden kymmenien hedge fund strategien ja matemaatikko-ohjelmoijien repivän puolen miljardin vuosituloja putkeensa,vuosi vuodelta uudet sadat miljoonat.Ja kuinka mm.Barclays auttaa kätkemään verottajalta Luxenburgiin (Juncker). Viime vuonna eräskin 14 hengen veroneuvontayksikkö teki voittoa 100 milj.puntaa per tiimiläinen. Kuinka isot olivat asiakkaiden hyödyt kuin palkkiota maksoivat noissa mitoissa? Teollismittaista veronkiertoa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja avuttomat poliitikot höpöttävät siinä sivussa verokikkailun lopettamisesta.

      Poista
    2. Äl enemppä sa! Kyl mää niinpal huanoist jutuist kärssi sain! Mää tierä!
      Niit o simmotti vatast puhuji! Opetellan pojat! Ain ku kulkke herroi ohi...

      Sjöstedtin nokkosleipää! Säilyvää ja puhdasta.

      I. H.

      Poista
  6. Aika nipottaja, tämä kolumnisti! Huomaa hyvin, että tyyppi on jääny monesta hauskasta elämässään paitsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ne. Ei kai ne... Vaan voisko se kuitenkin olla? Jos ne ryyppaeae Hoenoen kanssa tyrnimehua! Mutta kuinka? Kun niitä kasveja on kahta sukupuolta. Ja missa se on se luoto? Ja kuka siellae on kaeynyt ne poimimassa? Tätä ei vaan voi kuin ymmaertaeae.

      Aika metkutti-petkuttia.

      I. H.

      Poista