7. kesäkuuta 2014

Matkojen mutkissa

Liian mutkikasta laittaa kirjoituksia verkkoon vain puhelinta käyttäen, kun avoimia verkkoja ei ole mailla eikä halmeilla. Siispä Suomen kansan uusia seikkailuja ensi viikon alussa. josko odottelisitte, lukijat.

Toisaalta - ei tämä sitten tarvinnut välijohtoa, kun löytyi oikea jako eli asetus. Juurinyt on Lumia mokkulan virassa.

Vesi on täällä paksumpaa. Jokin hämäryys on Keski-Suomen yllä verrattuna eiliseen Kainuuseen ja Koillismaahan, puhumattakaan Rovaniemestä. Vesi on täällä paksua.

Taivalkoskella Jalavan kaupassa myyvä suvun jäsen kertoi opiskelevansa kulttuuriantrolopologiaa yliopistolla. Valinta on ihailtava, ellei työpaikka ole kriittinen kysymys. Kauppa näyttäisi ja kuulostaisi vetävän kävijöitä Kuusamon suunnasta yhtä hyvin kuin Oulun seudulta.

Ostointoa taltuttavan vetimien hinnat. Jossain määrin perinnevaatetta muistuttava lyyssi maksoi 195 euroa ja sai siis jäädä minulta kauppaan. Pussihousut olisivat hienot, mutta tilanne on sama. Tulen toimeen ilmankin. Jatsarisaappaita oli pitkä rivi. Ostoksiksi jäi siis kuppia kahvia ja munkkirinkilä, joka oli erinomainen. Lievä hämmennys Päätalon kuuluisa "elämänluukun" alla istumisesta matkalaisten pirtissä jäi päällimmäiseksi, vaikka en ollut siellä ensimmäistä kertaa.

Paltamoon tultaessa olin tuskin toipunut Posion (äännetään "possio" Livojärven yllätyksistä. Mahdoton järvi, suurenmoiset harjut, kertakaikkiaan kappale kauneinta Suomea.  Kajaanista oli ajatus lähettää Kai Linnilälle postikortti ja Sonkajärveltä Martti Mäntylälle. Voi olla, että tukala helle alkoi tuntua, ja myös liikkuminen kahden tai kolmen maailman välillä. Aamulla olin käynyt palauttamassa Arktikumiin ne kaksi tiedekunnan julkaisemaa kirjaa, joiden kaltaisia olin kovin tavoitellut. Nyt, vain yhden yön jälkeen olen tutulla kuikkafarmilla; kuikilla on näet pesä ja munia. Puheet joiden mukaan elintaso-Suomen ulkopuolella ei olisi paljo mielenkiintoista, vaikuttavat perättömiltä,


9 kommenttia:

  1. Älypuhelin on tihrupuhelin. Sehän on kuin katsoisi tihrustaa vankisellin oven tai ikkunan pienestä reiästä sanomalehteä pala kerrallaan jota pitelee käsissään NSA:n vanginvartija. Ts. tietovelhojen päällystö tietää ketä ja mitä tihrustat. Mikrofoni ja kamera on jos haluvat kuulla ja nähdä sinua kysymättä.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava luonnehdinta! En ole koskaan ymmärtänyt kenelle markkinoidaan esim. elokuva, jota katsotaan puhelimesta (???), täysin älyvapaata touhua.

      Muutenkin ärsyttää "äly"puhelinkansa, jolle se on kuin muinainen tamagotsi-lemmikki, jota pitää koko ajan helliä ja näpelöidä, muuten se kuolee.

      Poista
    2. Tihrusteluksi minäkin sitä ajattelin, kunnes nämä uudet paremmin suunnitellut ohjelmat ovat muuttaneet käsitystäni - kokeile vaikka Kauppalehteä tai HS:ää, käytettävyys on nyt varsin kohdillaan.

      Jouduin pienenä hoivaamaan siskon Tamagocia, yhdenmukaisuus on näköharha, kannattaa tihrustaa tarkemmin.

      Poista
  2. Lustossa Punkaharjulla on myös paljon vastaavaa näytteillä ks mm

    http://www.lusto.fi/kokoelmat/esinekokoelma/metsakoneet_luston_kokoelmissa.html

    VastaaPoista
  3. Vielä oikeammin se on "Possie".

    VastaaPoista
  4. . . . Kemppisen on hyvä puhua hyviä Suomen peräkylistä kun turistina siellä matkustelee. Vaativampia ympäristöarvoja etsiville pysyville asukkaille ne ovat ihmisen omin käsin ja aivoin aikaansaatuja painajaisia.

    VastaaPoista
  5. Kyllä ne ovat "vähä-älypuhelimia", joita nykyään näkee kaikilla alle viiskymppisillä.

    VastaaPoista