27. toukokuuta 2014

Äärisuomalaiset



”Luvattu maa” (Näre – Kirves, Johnny Kniga, 2014) näyttää sisältävän tutkimusta itärajan taakse suuntautuneista haaveista, jotka elivät 1918 – 1944. ”Tutkimuksella” tarkoitan perusteltua ja lähteiltään tarkistettavissa olevaa tietoa, jota suurimmaksi osaksi vaikka ei aina tuottavat yliopistolla tai sen lähellä olevat ihmiset. Usein mutta ei aina kirjoittajan akateeminen tutkinto on vahva viite.

Tämän kirjan yksi keskeinen kohde on väärä tutkimustieto. ”Idänkysymyksestä” julkaistaan vieläkin tietoa, jota on kaunisteltu tai karsittu. Sodan aikana ja ennen sotia se oli oikeastaan sääntö. Osa ”Luvattuun maahan” tutustuvista pahoittaa mielensä. Niin on hyvä.

Puoliväliin olen lukenut Tellervo Krogeruksen liian laajan elämäkertateoksen ”Sanottu, tehty. Matti Kuusen elämä 1914 – 1998 (Siltala, 2014). Matti Kuusi oli sotien jälkeen Akateemisen Karjala-Seuran ja heimoaatteen muutoksen henkilöitymä. Koulupoikana ja opiskelijana 1930-luvulla hän oli ollut tuon aatesuunnan ”hovirunoilija” ja yksi johtavista ylioppilaspoliitikoista. Jatkosodan aikana hän oli johtava rykmentin valistusupseeri. Rykmentti oli JR 7 (Kemppi, sitten Ehrnrooth).

Aika usein joudun miettimään tämän blogin kommenttien johdosta, miten suuren numeron teen itsestäni. Selitystäni ei selvästi uskota. En ole niin mielenkiintoinen henkilö, että kokemukseni ja ajatukseni olisivat julkaisemisen arvoisia. Omistani päädyn puhumaan tavallisesti siksi että kirjoittamalla toisten asioista ajautuisin vaikeuksiin. Minulle vastattaisiin, että ei se noin ollut. Joskus vastattaisiin, että on sopimatonta, epähienoa tai rikollista esitellä julkisuudessa niitä tai näitä asioita. Myös maalaan itse itseni nurkkaan silloin tällöin.

Viime päivinä olen yrittänyt ymmärtää Lappia ja Lapin kirjallisuutta tutkiessani, mitä perua on vaikutelmani, että Walleniuksen Lappi oli kovakouraisen äärioikeistolaisuuden maa ja Kullervo Kemppisen Lappi jollain omituisella tavalla yli sadan vuoden takaisen karelianismin uusi kohde. Siten jokin osa reppuretkeilijöistä olisi ollut myöhäisiä heimoretkeilijöitä, yhtenä niistä minä.

Olen nuori Suur-Suomen hengessä kasvaneeksi. Kun synnyin, tuo mieletön ajatus oli lopullisesti kuollut. Alan kirjallisuus oli kotona hyllyssämme ja luin sen. Matti Kuusen runokokoelman ”Runon ja raudan kirjan” opin kokonaisuudessaan ulkoa ja sen toisen ”Routa liikkuu” enimmäkseen. Jälkimmäisen sanoma jäi hiukan hämäräksi – epäonnistumisen, luopumisen kuvat. ”Tiesimme muka, / leikistä kuka / selvisi ehjin nahoin. / Petyimme pahoin. // Ei entisellään / lie keho kellään. / Sielukin sikin sokin, / rempalla jokin…//

Isälläni oli kaksinkertainen syy heimohenkeen. Hänen äitinsä oli Kivennavalta ja isä Inkerinmaalta. Inkeriläisten karkotukset ja murhat alkoivat, kun hän oli 10-vuotias, ja siellä meni setiä, tätejä, mummo ja serkkuja. Tietoja tihkui. Aivan varmasti tiedän, että muuan Kaisu selvisi Rajajoen yli Suomeen karattuaan Siperiasta asti.

Matti Kuusen ”kuolleet veljeni Inkerin soista, elävät veljeni vankiloista” oli kirjaimellisesti totta. Miten tämä liittyi laajemmin heimoaatteisiin, sitä en ymmärrä. Isänisä oli kolunnut kaikki heimoretket Aunuksessa, Vienassa ja Virossakin, joten tietoa todellisuudesta meillä oli.  Isäni kävi Helsingin Normaalilyseota 1933 - 1937 ja sitten rahat loppuivat. Lukion kurssi jäi maalla (Kauhavalla) vuonna 1944 tentittäväksi. Normaalilyseon ykköshahmo oli Matti Kuusi, jonka lähin ystävä, umpipohjalainen Aulis Ojajärvi muuten oli saman koulun rehtori 60-luvulla.

Suomen mielipidejohto sijaitsi Yliopiston päärakennuksen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran akselilla. Suomen kielen professorit (E.N. Setälä), kansatieteilijät (Kustaa Vilkuna) ja kansanrunouden tutkijat (Martti Haavio, Matti Kuusi) toimivat hyvin merkittävissä verkostoissa hyvin varakkaiden säätiöiden turvin. Tämän verkoston takuutuote oli esimerkiksi Kekkonen.

Isien sukupolven Suur-Suomi oli järkyttävän mieletön – mielipuolinen – ajatus. Itsenäistynyt, puoliksi tyhjä, sisäisesti repeytynyt Suomi aloitti haastamalla riitaa itään ja lähteen. Viena oli vapautettava ja lisäksi Länsi-Pohja ja Ruija ja suurten naapurien kielet alistettava samalla. Millä voimalla ohjelma toteutettaisiin, siitä ei puhuttu koskaan. Valloitushaave syntyi niin varhain, että Saksasta ei ollut missään tapauksessa apua eikä kansallissosialismia ollut vielä keksitty. Aunuksessa, Vienassa, Länsi-Pohjassa ja Ruijassa ei yleensä muistettu kertoa, että teidät vapautetaan. Ne jotka kuitenkin kuulivat, ihmettelivät.

Neuvostoliitto tavoitteli tosissaan maailmanvallankumousta, ja myös siinä oli mielettömyyttä kerraksi. Mutta Stalin ymmärsi selvästi, että tuo tavoite toteutuisi vain sotilaallisella väkivallalla, ja voimaa oli. Mutta suomalainen aate syntyi viimeistään 1920, jolloin Neuvostoliitossa oli sisällissota. Seuraavat 20 vuotta jotkut uskoivat Suomen suureen menneisyyteen. Se ei haitannut, ettei sellaisesta menneisyydestä ollut löydettävissä mitään merkkejä tai todisteita. Sellaisiksi tarjottiin suomen kieltä ja muinaisrunoja – siitä alan professoreiden suuri määrä. Ja tosiasioita tarjoavaa tutkimusta tulee nyt. Tähän asti tieto on pysynyt ammattipiirien kirjoituksissa. Olisiko nyt kuitenkin viimein tullut aika esitellä tosiasiota, jotka eivät ole tosia eivätkä asioita?


31 kommenttia:

  1. Lukunäyte Luvatusta maasta (ruutu-pdf) löytyy http://www.wsoy.fi/sample-pages/9789510402955_lukun.pdf

    VastaaPoista
  2. "Isien sukupolven Suur-Suomi oli järkyttävän mieletön – mielipuolinen – ajatus."

    Ehkä sen tekevät ymmärrettävämmäksi - vaikkei viisaammaksi - hyvin lähellä tuota sukupolvea ollut ns sortokausi ja kipeä itsenäistyminen heimoretkineen. Kun 1920-30 päästiin vihdoin vapaasti kehittämään suomalaista kultuuria (vrt Setälä, Vilkuna, Haavio, Kuusi) eikö ollut aika luonnollista, että katse kääntyi tuon kultuurin alkukotiin. Kun sitten 1940-luvun alussa kuljettiin shakaalina leijonan jalanjäljissä, oli niinikään ymmärrettävää - vaikkakin naivia - uskoa, että joku saaliinrippunen olisi meillekin tippunut.

    1939-44 pään mäntyyn lyöminen opetti realisminin (Paasikiven-Kekkosen ulkopolitiikan) ja Matti Kuusikin siirtyi sosiaalipolitiikan pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentti viitannee lopussa sosiaalipolitiikan osalta Matti Kuusen pikkuveljeen Pekka Kuuseen.

      Poista
    2. Ei kai kukaan autonomiankaan aikana estänyt suomalaisen kulttuurin kehitystä, päinvastoin se oli "sortovuosina" korkeimmillaan. Sen sijaan 1920- ja 1930-luvuilla taso laski ja henki oli paradoksaalista kyllä provinsiaalinen.

      Poista
    3. Sorry Rienzi ja muut niin teki. Meni vähän mutkat suoraksi. Valitettavasti blogikommenttia ei pysty tekemään niin huolellisesti kuin työtekstiä.

      Poista
  3. Ylen uutisessa kirjasta, on ainakin kartta, joka on lähinnä mielikuvatusta. Juttuja Uralille ulottuvasta Suur-Suomesta viljeli lähinnä vasemmisto AKS:n vastaisessa propagandassa. Elias Simojoki nimenomaan julisti, että itäisemmät sukulaiskansat ovat jo avun ulottumattomissa ja AKS:n marssissa laulettiin rajasta "Vienanlahdesta Laatokkaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Uraliin": tässä linkissä on myös sanat, niin voi laulaa mukana. https://www.youtube.com/watch?v=ZYpUmZ7ih-o

      Poista
    2. Niin, tuossa laulussa lauletaan, että vanjat juoksevat Uraliin.

      Poista
  4. Blogikirjoitus tuo mieleeni pari tapausta isänpuoleisen sukuni historiasta.

    Isälläni oli usein lainassa Walleniuksen jääkäriliikettä käsittelevä Walleniuksen kirja "Routaa ja rautaa". Lainaamisen syynä oli se, että kirjassa kirjoitettiin Saksaan sotilaskoulutusta saamaan menevien etappipaikoista, joihin kuuluivat isäni kotikylän kaksi taloa, joista toisessa sattui "Kuusikon kahakka", jossa yksi santarmi haavoittui. Isoisäni veljen piti kuljettaa haavoittunut Tervolan kirkonkylälle. Isä oli tuohon aikaan pikkupoika. Hänelle jäi muistikuva Isontalon Antista harjoittelemassa pistooliammuntaa.

    2000-luvulla isäni syntymäkodin seinälle on kiinnitetty muistolaatta etappitalon muistolaatta. Minkäänlaista Suur-Suomi aatetta en ole havainnut suvussani. Isoisäni pysytteli jopa erillään suojeluskunnan asioista, vaikka ei ollut vasemmistolainen. Kävi vain kerran voittamassa suojeluskuntalaiset kivääriammunnassa.

    Venäläiset kaappasivat Japanin sodan (1905 ?) aikoihin isosisäni toisen veljen Siperiaan kranaattitehtaalle kotiväen tietämättä. Monen vuoden pakkotyön jälkeen hän onnistui karkaamaan sieltä ja onnistui pääsemään lähinnä jalkaisin kotiin. Kadonneen kotiinpaluun päivänä olivat isoisäni ja hänen toinen veljensä kaivamassa kaivoa lähelle vanhaa ehtynyttä kaivoa, koska lähikylän kaivonkatsoja oli vitsalla katsonut tuossa paikassa kulkevan vesisuonen.Kaivajien pää oli juuri ja juuri maanpinnan tason alapuolella. Kotiinpalaaja (Iivari) oli leikkisä mies. Ennen tervehtimistä hän kyykistyi taputtamaan velimiesten päätä ja kysyi oliko heillä alkanut pää lahota. "Miten niin" kysyivät veljet. "No, kun te kaivatte kaivoa vanhan kaivon viereen."Kaivajat vetosivat kaivonkatsojan tietoon. Kotiinpalannut oli uskovinaan kaivonkatsojaan, mutta pyysi saada itse tarkistaa kaivonpaikka pajuvitsa. Niinpä asetettiin lankku kaivetun kuopan ylitse. Iivarin kävellessä lankulla alkoi vitsa vetää voimakkaasti alaspäin. IIvari alkoi muka aprikoida, josko sittenkin kaivonkatsoja on oikeassa, mutta päätti katsoa vielä kerran. Nyt vitsa alkoikin vääntyä voimakkaasti ylöspäin. Iivari: "Kumma juttu, kun taivaalla ei näy pilviä." Sitten Iivari tuomitsi kaivonpaikan vitsalla katsomisen ja kehotti syventämään vanhaa kaivoa. Sitten, kun kaivoa oli syvennetty jonkin verran siihen tuli vesi. - Opettiko Siperia. Tuon tapauksen jälkeen loppui perheessä usko kaivonkatsojiin ja muihin "noitiin".

    VastaaPoista
  5. Kaikilla kriteereillä paljon saavuttaneena miehenä jutuistasi voi jonkinlainen luonne haistaa omakehun hajun, mutta älä ihmeessä vaihda tyyliäsi! Maailmassa on tarpeeksi kirjoittelua, jossa häpeilevä ja kuvaansa kiillotteleva kirjoittaja häivyttää itseään ja pilaa samalla lukijoilta tarttumapinnan ja yksityiskohtia, jotka voivat kiinnostaa heitä jopa enemmän kuin varsinainen salonkikelpoinen aihe. Tässä kirjoituksessa on hyvä esimerkki: tuo Matti Kuusen porukka liittyy myös omiin juuriini, samoin kuin moni aiemmin esittelemäsi saman sukupolven henkilö. Olen itse sinua seuraavaa sukupolvea, ja kaikenlainen itse koettu kontakti edes kuultujen muistojen tasolla on katkennut kokonaan. Serkkuni eivät tiedä niistä yhtään mitään. Minua kiinnostaa siksi tuo maalaamasi kuva siitä ja sen ajan miljööstä. Se ei oikein hahmotu niistä vähistä dokumenteista ja kirjoista, joita on julkaistu. Erityisesti se, mikä oli ajan tunnelma ja miten se tarkalleen ottaen poikkesi nykyajasta, jaksaa kiinnostaa. Jos sen eteen tulee kehaistua isäänsä, olkoon menneeksi. Aika lohdullista jopa, että lapsilta voi odottaa muutakin kuin haukkuja ja mökötystä.

    VastaaPoista
  6. Totuus suomalaisten historiasta löytyy tietysti naapurikansojen tutkimuksista. Siis noin vuonna tuhat suomi oli autio ja tyhjä, paitsi pari lappalaista siellä täällä. Ruotsalaiset asuttivat tyhjän maan rannikot ja venäläiset tyhjät suoalueet idempänä. Sitten yhtäkkiä jostain Marsista ilmestyi miljoona perunanenäistä harminkappaletta koilliseen eurooppaan häiriköimään ja keksimään poskettomia tarinoita omasta alkuperästään.

    Maassa olleet lappalaiset eivät tosiaan liity suomalaisiin millään tavalla. Norjalainen tiede esmes on tämän todistanut. Yhtään suomalaista ei edes vieraillut Norjan valtion alueella ennen vuotta 1740. Ja sanat Finn tai Kvenn paikanimissä viittaavat lappalaisiin, jotka ovat olleet Ruijassa 10000 vuotta, siis aivan yksin. Suomalaiset olivat siellä Mars-planeetalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen antanut itseni kuulla tarinan, jossa mongolialaiset ajoivat aroilta asti takaa porukkaa, joka oli niin juoni, että hävisi tiukan paikan tullen yön pimeydessä teille tietämättömille. Mongolialaiset kunnioittivat moista taisteluja välttävää juonikkaasti hiippailevaa kansaa ja kutsui sitä nimellä Fenner. Tarinaa kertova aasialaislähde ehdotti porukkaa pohjoisille maille pakoon kiertäneiksi lappalaisiksi, mutta nimi voisi kääntyä tarkoittamaan finnejäkin. Tiedä häntä onko tarina tottakaan..

      Poista
  7. Tässä näkyy ikäeromme. Sinulle Suur-Suomi on isien sukupolven aate. Minulle se on isoisoisien aate, olenhan sinua puolitoista sukupolvea nuorempi. Minun isoisäni lähti sotaan varusmiehenä kesken jatkosodan, isänmaallisena, mutta ilman sen kummempaa sidettä Suur-Suomi-aatteeseen. Toinen isoisä kävi sotansa savotoissa työvelvollisena murrosikäisenä.

    Silti uskaltaisin olla sitä mieltä, että ei tässä mitään hirveän uutta ole. Kyllähän AKS:n hulluus on tiedetty jo pitkään. Nämä asiat löytyvät mm. Ilmari Turjan muistelmista ja Klingen kirjasta "Vihan veljistä valtiososialismiin".

    Mutta heimoaate eli yllättävän pitkään. Kun kävin ala-astetta 1990-luvun alussa, opettajani, koulumme kokoomuslaisen rehtorin vaimo, teki heimotyötä tosissaan. Hän oli Viro-aktiivi, kuten monet opettajat siihen aikaan. Äidinkielen tunneilla suomen sukukielet opeteltiin tarkkaan, ja monta huokausta huoattiin Venäjän sorrossa elävien heimoveljien puolesta. Sanoma oli, että Suur-Suomi olisi oikudenmukainen järjestely, vaikkakin valitettavan mahdoton.

    Ja jatkosodan moraalista oikeutusta harva kiistää. Sotaan oli pakko mennä ja valittu tie oli oikea. Vanhalle rajalle kun ei voinut pysähtyä, oli parempi hyökätä Itä-Karjalaan kuin Leningradiin. Samalla oli mahdollisuus saada Itä-Karjala. Kyllä siinä yritettiin saada niin isoa kalaa, että kannatti pyytää, vaikkei saatukaan. Paljon parempi olisi Karjalan kansan ollut osana Suomea kuin osana Venäjää. Nyt se tilaisuus on mennyt. Karjalassa on venäläisenemmistö ja maa on venäläistynyt peruuttamattomasti. Mutta hyvin tekivät isoisät, kun koettivat ja hävisivät niin vähän, että pysyttiin itsenäisinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Itä-Karjala olisi voitu saada vain, jos Saksa olisi voittanut sodan ja silloin Suomi olisi ollut Saksan siirtomaa.

      Kesän 1941 hyökkäys maksoi verta ja aivan turhaan.

      Kahden ja puolen miehitysvuoden aikana Suomi ehti Itä-Karjalassa näännyttää tuhansia venäläisiä siviilejä nälkään. Tuona aikana havaittiin myös, että vienalaiset ja aunuslaiset olivat eri kansaa.

      Poista
    2. "Vanhalle rajalle kun ei voinut pysähtyä, oli parempi hyökätä Itä-Karjalaan kuin Leningradiin."

      Pakko oli pikeminkin sotilaallista: oli järkevä pysähtyä vasta kun oli hyvät puolustusasemat eli kolme kannasta ja aluetta tarvittaessa vetäytyä viivyttäen. Strategisesti oli hyvä tietenkin pyrkiä saamaan pantti.

      Poista
  8. Ei tarvitse aina olla valtapoliittinen näkökulma kun ajatellaan Vienaa ja Itä-Karjalaa. Pohjoinen Venäjä olisi suomalaisen retkeilijän aarreaitta, Euroopan Kanada. Viisumit pois ja reppu selkään.

    VastaaPoista
  9. Eräs dokumentti: https://picasaweb.google.com/lh/photo/nXxPhMUiG2oMnSxjpRmfRwlHHvUVPoiYbagEDzFKHto?feat=directlink

    VastaaPoista
  10. Erastotenekselle muistutus, Suomi ei hyökännyt Leningradiin, ei ampunut sinne tykistöllään (olisi ylettynyt) ei pommittanut kaupunkia koneillaan, ei vaikka Saksa kovasti painosti, ilmoitti vaan, että sitten, kun saksalaiset etenisivät ensin Tihvinään. No eivät edenneet, Leningrad selvisi 900 päivän piirityksestä. Ainoa elämänlanka kulki Laatokan jäätietä pitkin, jota sitäkään Suomi ei katkaissut tai häirinnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä minä nimenomaan tarkoitin. Poliittisesti Suomen oli välttämätöntä jatkaa hyökkäystä vanhan rajan yli. Saksa ei olisi hyväksynyt mitään muuta. Jo nytkin valitulla politiikalla suhteet Saksaan olivat 1942-43 aika heikoilla. Kun oli hyökättävä, oli parasta hyökätä Itä-Karjalaan, koska tästä aiheutui vähäisin poliittinen riski. Leningradiin hyökkäys olisi ollut typerää, sillä missään vaiheessa ei ollut varmaa, voittaako Saksa sodan. Tämä oli Mannerheimin suuri viisaus.

      Samalla ostettiin, kalliilla hinnalla, arpa, jolla olisi voinut voittaa Suur-Suomen. Se arpa kannatti ehdottomasti ostaa, sillä olisihan Itä-Karjalan liittäminen Suomeen toteuttanut historiallisen oikeudenmukaisuuden, yhdistänyt Suomen heimon ja taannut turvalliset rajat. Ei tullut voittoa. Toisaalta ei tarvitse arvailla, onnistuisiko tämä. On koetettu ja tiedetään, ettei Suomi voi Venäjää voittaa. Semmoisesta opista voi vähän maksaakin, mutta sitä ei kannata unohtaa.

      Kolmas erittäin hyvä asia Itä-Karjalan valtaamisessa oli se, että vanhat AKS-aktiivit olivat kaikki rakentamassa Itä-Karjalaa. Se porukka, joka olisi kaikkein todennäköisimmin saattanut kaapata vallan, oli turvallisesti Joensuun koillispuolella rakentamassa Suur-Suomea ihan omasta tahdostaan. Niitä ei tarvinnut panna turvasäilöön ja lisäksi kokemus opetti monet näistä ihmisistä järkeviksi.

      Poista
    2. Taisipa Otavan nuori Reenpää olla mukana "elämän tietä" häiritsemässä.

      Eikä muutenkaan kannata olla tekopyhä. Suomi osallistui piirityksee pelkästään sillä, että sen armeija oli siellä missä oli.

      Poista
    3. Sukkelaa päättelyä. Suomi sytytti sodan ja osallistui Leningradin piiritykseen pelkästään siksi, että se sijaitsi siinä missä sijaitsi ja koska Pietari Suuri päätti rakennuttaa kaupunkinsa suomalaiselle suolle.

      Olen samaa mieltä EA:n kanssa kaikesta. Arpa oli heitetty ja se kannatti katsoa.

      Poista
    4. "Suomi ei hyökännyt Leningradiin, ei ampunut sinne tykistöllään (olisi ylettynyt)"

      Taas tätä samamaa tuubaa! NYT KERROT SITTEN SEN TYKKIMALLIN JA PAIKAN MISTÄ OLISI YLETYTTY. Muuten saat pelkästään hävetä tietämättöyyttäsi!

      Poista
  11. Osallistun tähän ikiaikaiseen kamppailuun ihan piakkoin ryntäämällä omaehtoisesti Uhtualle. Aseinani on useampi paketti Presidentti-kahvia. Toivon saavani paikalliset asukkaat ymmärtämään kuinka hyvä heidän on olla siellä missä ovat. Moskova ja EU kaukana.

    VastaaPoista
  12. Ihminen uskoo siihen mitä toivoo. Siksi auervaarat, hitlerit, wincapitamiehet, jumalat ja jumalan miehet menestyvät. Miksi ihmeessä Putinia kritisoidaan koko ajan, Putinhan tulee saamaan Nobelin rauhanpalkinnon ellei Venäjällä syty kivaa pikku vallankumousta, jossa kuolee muutama miljoona tai muutamia kymmeniä miljoonia ihmisiä. Ihailin tuossa iltalenkilläni kaunista asemarakennusta, joka on rakennettu tsaarin aikaan, noin v. 1880. Miksi on niin vaikeaa myöntää, että suomalaiset ovat samanlaisia eläimiä kuin muutkin ihmiset. Kun saalista on tiedossa, hopi hopi pojat!

    VastaaPoista
  13. Kemppinen jätti pois, miten hän Luvattua maata ja Krogeruksen Kuusi-elämäkertaa arvioi. Erinomainen, hyvä, keskinkertainen vai huono?

    VastaaPoista
  14. Natsit eivät kelpuuttaneet suomalaisia arjalaiseen herrakansaan. Meidän olisi annettu hoitaa sotahommia sopivaan pisteeseen asti ja sitten orjuutettu. Kuten meilläkin hyvin tiedettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen rasistit, Halla-aho etunenässä, luulevat vieläkin olevansa "arjalaisia", vaikka suomalaiset eivät sitä missään tapauksessa ole, mutta alkuperäisessä Gobineaun ideassa venäläiset ovat, vaikka natsit asian "unohtivatkin".

      Poista
    2. Nyt ollaan ääripäätalolaisia...

      Poista
    3. Näin ehkä visioitiin 30-luvulla, mutta Hitler oli nopea muuttamaan mieltään.

      1939 hän oli sitä mieltä, että Neuvostoliitto saa vapaasti nielaista Suomen. 1941 hän olikin jo sitä mieltä, että urhean suomalaisen soturikansan täytyy olla voittajana jakamassa sotasaalista.

      Emme voi tietää, mitä olisi tapahtunut, jos Saksa olisi voittanut. Sen kyllä tiedämme, että Suomen sotajohto toivoi Saksan voittavan Neuvostoliiton ja sen jälkeen länsivaltojen voittavan Saksan. Varmaan juuri anonyymin esittämästä syystä. Eivät he olleet tyhmiä hourupäitä. Onneksi.

      Poista
    4. Mitä rotua Suomen kansa oli? 

      Tämä kysymys on jo aikaa sitten selvitetty varsin "arvovaltaisella saksalaisella tasolla"... ;=) 

      Helsingin Sanomat 17.7.1941 kertoi uutisen, joka oli varmasti karmea takaisku ruotsalaisille kallonmittaajille ja rotuteoreetikoille. Suomi oli saatava herrakansalle kelvolliseksi myöskin rodullisesti, koska yhdessä alettiin sotimaankin. Niinpä puheet Tsuudilaisista Turaaneista ja mongooleista kumottiin kiireesti ja suomalaisistakin tuli osa tuota himoittua 
      "puhdasta pohjoismaista rotua." 

      Tarkoitus pyhittää keinot, kuten Jesuiitoilla konsaan! Tässä HS:n uutinen kuvan keralla.

      Mitä rotua on Suomen kansa? 

      http://www.anarkismi.net/kapis/10rasismi1.gif 

      Helsingin Sanomat 17.7.1941 

      Kysymys mielenkiinnon kohteena Berliinissä. 

      Berlin, keskiviikkona. 

      Useat saksalaiset lehdet julkaisevat tänään pitkän artikkelin, jossa selvitellään perusteellisella tavalla uudemman tutkimuksen valossa Suomen kansan rodullisia ja kielellisiä ominaisuuksia. Kirjoituksessa korostetaan, että tähänastinen historiantutkimus on monessa suhteessa ollut väärässä Suomen kansan vaellusta selvitellessään. Suomen kansa on jo ammoisista ajoista asti ollut sangen läheisesti sidottu indogermaaniseen kultuuripiiriin, ja siinä voimakkaasti edustettuna pohjoismaalainen aines. - (E.P:mi)

      Yleisessä rotuteoreettisessa ajattelussaan Gobineau sijoitti suomalaiset keltaiseen rotuun, johon kuuluivat myös tataarit ja mongolit. 

      Keltaisessa rodussa yhdistyivät Gobineaun mukaan puhdas käytännöllinen hyötyajattelu ja taipumus keskinkertaisuuteen. Keltaisen rodun edustajat muodostivat hänen mukaansa kansanjoukon ja pikkuporvarisäädyn, jonka jokainen hallitsija haluaisi yhteiskuntansa perustaksi. Mutta hänen mukaansa keltaisen rodun edustajat eivät ole kykeneviä luomaan sivistystä ja kulttuuria. Suomalaisten luokittelu keltaiseen rotuun perustui göttingeniläisen lääketieteen professorin Johann Friedrich Blumenbachin rotuluokitteluun vuodelta 1776. 

      Miksi juuri Ruotsissa? 

      Tietenkin. Missä muualla? Herrakansa ei ole mikään saksalainen idea. Pohjolassa on aina elänyt herrakansa ylitse muiden. Ruotsalaisessa nationalismissa on aina ollut viesti: Me olemme geneettisistä syistä parempia kuin muut. Ruotsalaiset olivat mielestään natsien 
      "Pohjoisen Ajatuksen" vaalea, hevosnaamainen sankarikansa. Se orjarodun rooli, minkä saksalaiset varasivat juutalaisille ja slaaveille tarjottiin täällä pohjoisemmassa mm. suomalaisille. 
      Jo 1800-luvun puolimaissa toimittaja Aug. Sohlman latasi perusteesit. "Mikään Euroopan kansaperheen jäsenistä ole näytellyt mitättömämpää osaa kuin suomalainen", joka on "hidas ja alistuva". Suomalaiset kuuluvat "tsuudilaisen kansanheimoon, jolta puuttuu sivistykseen tarvittava lahjakkuus". Suomi on "ruotsalaisen kulttuurin luomus". Edes Kalevala ei ole suomalaista kansallisomaisuutta. Se on kerätty "Suomen ulkopuolelta, eikä korjattunakaan yllä skandinaavisten jumalaistarustojen ylevyyteen". Näitä ajatuksia levittivät edelleen mm professori Munch ja Carl Säve. Suomessa niiden esitaistelijaksi tuli Freudenthal. 

      http://www.anarkismi.net/kapis/38suomalaiset.htm 

      http://www.anarkismi.net/kapis/10rasismi.htm

      Parahin Alanen ei taida tuntea tätä juttua riittävästi. Hesarin ilmoitus oli aika mielenkiintoinen. Eihän sitä muuten olisi boitu olla "im bunde"...

      Poista
  15. Kuvassa nykyaikaa edustaa pojan hurrauspusero. Hattu on isompi kuin vaarilla, olisiko ennakoitu kuulumista tähän isopäisten rotuun. Suomen P-mainen suuntautuminen 30-luvun puolivälin jälkeen saattoi johtua säikähdyksestä, kun Saksan rotulait olivat luokitelleet suomalaiset jokisikin välimallin arjalaisiksi, kuten Alanen totesi, kun taas pohjoismaisuudella olisi ollut tässä mielessä korkein status.

    VastaaPoista