23. helmikuuta 2014

Taideurheilu



Vaihtoehtoinen tapa ymmärtää maailmaa – urheilu onkin jotain muuta kuin silmä väittää.

Se ei ole muuttunut miksikään, että näkyvin kilpaurheilu on diktatuurien lemmikki. Sekään ei ole muuttunut, että urheilutilaisuuksissa liikkuu erittäin suuri määrä rahaa.

Haluaisin mielelläni tietää jotain todellisista kustannuksista ja tuotoista, mutta uskottavaa tietoa ei ole näkyvissä. En usko, että Venäjällä voisi ollenkaan tehdä tällaista laskelmaa. Lännen lehdet ovat osoittaneet Sotshin ahkerasti mainitun 51 miljardia alkujaankin heitoksi, joka ei ole välttämättä edes suuntaa antava.

En osaa olla mitään mieltä, olisiko esimerkiksi turvallisuuteen sijoitetut varat otettava huomioon. Suururheilu joka tapauksessa käy kaupaksi. Kisoja järjestetään ja niitä haetaan.

Minun sukupolvelleni kilpaurheilu tuo ensimmäiseksi mieleen krapulaiset aliupseerit e.v.p. ja tallipässin perusluonteella varustetut voimistelunopettajat. Mielleyhtymät eivät siis ole lainkaan miellyttäviä. Toisaalta ne ovat täysin virheellisiä.

Syytän valheellista amatööriurheilun ajatusta eräistä menneisyyden urheilun ongelmista. Suomessa politiikan ja urheilun suhteet olivat hyvin läheiset viimeistään vuonna 1920. Urheilu oli mainio keino ohjailla julkisuutta kaihtaen rahoitusta myös poliittisille puolueille ja ryhmille. Nyt esiteltynä TUL:n rahavirrat herättäisivät kummastusta. Mutta se on mennyttä aikaa.

Kirjoitan tätä tietysti eilisen jääkiekon pronssiottelun hämmästyttämänä.

Juuri kun on todisteltu yhteisten kokemusten pirstoutuneen ja osoitettu välineiden teknisen kehityksen vaikutus, Suomessa yli puolet kuvaruudun ääressä kestävästä kansasta seuraa ottelua, jonka tulos ei edes ole kansainvälinen uutisaihe. Jääkiekko on pieni laji ja talviolympialaiset eivät nostata laajemmin tunteita.

Teemu Selänne saa kaikkien – muun muassa minun – kunnioituksen ja suosion, ja sellaisen suosion, ettei omana elinaikanani kukaan toinen ole tavoittanut vastaavaa. Muuan sotilashenkilö, joka haudattiin 1951, ja hiuksensa varhain pudottanut valtakunnanjohtaja, joka kuoli 1986, kantoivat mukanaan parhainakin aikoinaan luonnonlakia muistuttavaa noin 10 prosentin vastustusta. Selännettä en ole kuullut koskaan väitettävän kansanviholliseksi enkä liioin rahanahneeksi rohmuksi. En ylimalkaan ole kuullut, että joku vastustaisi häntä.

Nyt joku voisi sanoa, että kalifornialainen miljonääri puhui pehmeitä suomalaisuudesta, ja ehkä sanookin – minä en. Minusta hän puhui asiaa, täysin uskottavasti ja lisäksi erittäin hyvin. Jos lausunto oli peräisin PR-toimistosta, mitä en usko, se oli sitten maailman paras mainostoimisto.

Nykyurheilun kaupallisuutta kauhisteltiin takavuosina. Kauhistelijat eivät nähneet huomautettavaa urheilun piilovaltiollisuudessa, jonka suuria edustajia olivat edesmenneet Neuvostoliitto ja DDR. He eivät yleensä edes huomanneet, että julkinen urheilu on amerikkalaisille korkeakouluille aivan erinomainen mainoskeino – samaan tapaan kuin Nobelin palkinnot niille kymmenelle huippuyliopistolle. Tätä nykyä myös Suomessa kaikki rehtorit ja kanslerit kiirehtivät tunnustamaan, että yliopiston on välttämättä oltava ”myyvä”.

Olisiko se nykyisin kilpaurheilun erikoispiirre, että juuri samoin kuin suurten joukkojen musiikin tekijät nämäkään supertähdet eivät herätä kateutta? Jos julkisuus on rahaa, poliittinen julkisuus herättää raivoa, ja siellä on pohjalla myös kateus: minä voisin olla tuossa, noilla palkoilla – miksi en ole? Musiikissa kai kukaan ei luule laulavansa yhtä hienosti kuin Michael Jackson eikä urheilussa olevansa itse asiassa parempi kuin Teemu Selänne.

Estraditaiteen tuominen esiin on tässä tahallinen rinnastus. Urheilu muuttui ensin kenen tahansa viihteeksi radion ansiosta ja osoittautui heti ensimmäisen luokan ohjelmasisällöksi televisiossa. Nyt nämä talviolympialaiset ovat luultavasti aiheuttaneet läpimurron verkkolaitteissa.

Ruotsissa kuuluu jo osoittautuneen virheeksi, että olympiakisat myytiin korttikanavalle (Viacom). Meillä Yleä on vaikea tunnistaa valtion laitokseksi. Se osoittautui kaikkein tehokkaimmaksi monipuolisen tekniikan käyttäjäksi – ja lähetti lisäksi tietoa Kievistä.

Urheilussa on muusta estraditaiteesta periytynyt kummallisuus – puhutaan siitä, missä määrin joku ”ansaitsi” voittonsa tai pronssin, kuten Suomi eilen. Venäjä ”ansaitsi” kolmoisvoittonsa. Hyvä, Putin!


18 kommenttia:

  1. Eikös painissa, tuossa pohjalaisessa miehisten trikoomiesten jalossa lajissa, tunnettu aikoinaan sellainenkin käsite kuin "työvoitto"?

    Työvoitto ainakin on ansaittu, sillä se annettiin kai kovemmasta yrityksestä. Samaa kai se suunnilleen tarkoittaa muissakin lajeissa, lätkässäkin. Vastakohtana ansaitulle voitolle olkoon ruotsalaisille ominainen ns. hannuhanhi-voitto.

    VastaaPoista
  2. Jääkiekko innisti New York Timesin pilapiirtäjä Pat Oliphantin irvailemaan Putinille Venäjän häviöstä Suomelle.
    http://www.uclick.com/client/nyt/po/

    Pääasiaha on, että Suomi kohteli kumpaakin suurvaltaa tasapuolisesti.

    SIS

    VastaaPoista
  3. Eilen tuli Teemalta mielenkiintoinen dokumentti Muhammed Alista. Ali on nimittäin mies, jonka yhteydessä ei voi olla miettimättä politiikan ja urheilun suhdetta.

    On jopa jotenkin käsittämätöntä, että miten suuret mittasuhteet Alin aseistakieltäytyminen sai aikaan roturistiriitojen repimässä Yhdysvalloissa. Nimittäin, jos Ali olisi sattunut olemaan jotain muuta (vaikkapa kirjailija) kuin huippu-urheilija, niin koko episodia olisi tuskin edes huomattu sen hetkisessä tilanteessa.

    Käsittämätön oli kyllä myös USA:n senhetkisen poliittisen johdon reaktio. Hetkessä Ali muuttui juhlitusta urheilusankarista kansanviholliseksi numero yksi.

    Pienenä yksityiskohtana itseäni esimerkiksi jäin mietityttämään se, että Ali oli nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari ja kun Alin kahnaus USA:n valtion kanssa alkoi niin Alilta vietiin myös maailmanmestaruus. Mitä, jos Ali olisi sattunut olemaan vaikkapa Kanadan kansalainen ja kieltäytynyt Kanadassa aseista ja joutunut oikeuteen, niin olisivatko sen hetken nyrkkeilyliitot toimineen samoin. Tuskinpa, sillä Alin markkina-arvo oli sillä hetkellä tosi huikea. Yleensäkin mietityttää, että mitä tekemistä keskeneräisellä oikeusjutulla ja nyrkkeilyn maailmanmestaruudella on ylipäätänsäkin toistensa kanssa.

    Nythän me sitten tiedämme sen, että miten siinä kävi. Alista tuli ainakin hetkeksi aikaa yksi maailman tunnetummista ihmisistä ja Ali kyllä hyödynsi taloudellisesti oman markkina-arvonsa lähes täysimääräisesti.

    Mielenkiintoista tässä on myös se, että ilmeisesti Alin huippu-urheilija taustasta johtuen Alin tekemisiin suhtaudutaan nykyisin lähes kritiikittömästi (niin kuin tämä kyseinen dokumenttikin). Hän on suuri urheilu- ja kansalaisoikeussankari, joka ei tehnyt mitään väärin (vertaa Mannerheim).

    Todellisuudessa Ali teki paljon virheitä, puhui välillä ihan käsittämättömiä, kohteli entisiä ystäviään todella törkeästi ajaessaan omaa etuansa ja muutenkin toimi kuin kuka tahansa meistä.

    Tosiasia on sekin, että Ali oli erinomainen nyrkkeilijä ja kansalaisoikeusliikkeelle Alista oli mielettömästi hyötyä, mutta myytti nimeltä Muhammad Ali on nykyisin aivan jotain muuta kuin mies nimeltä Muhammad Ali.

    VastaaPoista
  4. Suomalaiset lyövät Talvisodasta lähtien venäläisiä yhä uudestaan. Olisin rikas mies jos olisin laittanut vedonlyönnissä rahaa tälle traditiolle - jos ei ole hirmu suurta eroa miehissä niin sitten Suomi voittaa aina Venäjän. Jos saisivat vielä yli nuoremman veljen kompleksista ruotsalaisia kohtaan, niin kyllä Leijonat voittaisivät joka toisissa olympialaisissa: Kanada-Suomi-Kanada-Suomi jne

    VastaaPoista
  5. Paikallislehden muistokirjoituksessa joskus kirjoitettiin: "Hänet tunnettiin erinomaisena urheililjana, joka teki urheilulajissaan mm. lukuisia omia ennätyksiään."

    "Nopeammin, voimakkaammin, korkeammalle", ei yleisestä harhaluulosta huolimatta ole piereskelyn suomenmestaruuskilpailujen tunnuslause, vaan Vladimir Putinin henkilökohtainen filosofia, joka on vienyt hänet pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. chuck norris on kovempi jäpä kerta se on laskenu äärettömään
      Kaks kertaa.

      Poista
  6. Eikö kaupungin nimi oli Kiova?

    VastaaPoista
  7. Suomi oli parhaista paras näissä olympialaisissa. Ei sillä väliä, että Ruotsi-pelissä tuli tappio. Suomi oli näiden olympialaisten Brasilia ja Selänne oli sen Pele.

    VastaaPoista
  8. Hei, Sotshin olympialaiset ovat ohi ja oli hieno päätösjuhla. Jos ei ole muuta kautta tullut tiedoksi tässä kisojen aikana,niin ihan vinkiksi että Suomi-marssi soi hienosti Sotsin olympialaisten avajaisissa. Katso kertauksena YLE-Areenasta Sotsin avajaiset, niin siinä ajassa 1:31:20 - 1:33:40 on nuorten miesten komea marssiesitys, jonka musiikkina on suomalainen sotilasmarssi eli Suomi-marssi, joka on myös Kaartin pataljoonan paraatimarssi. Sen sävelsi Suomen kaartin soittokunnan vääpeli Erik Eriksson vuonna 1837.
    Avajaisia katsellessa ja kuunnellessa olin ihan ällikälle lyöty, että ohjelmaan oli päässyt suomalainen sotilasmarssi. Muistelen kansakouluajoilta, että marssin sanat alkavat jotenkin sanoilla: Valkenee, valkenee Suomen valtakunta, eestä maansa vapauden iskee Suomen mies... Hienoa Suomi!

    Tässä linkki avajaisiin

    http://areena.yle.fi/tv/2125211

    Ja tässä vertailun vuoksi linkki youtubeen, jossa soitetaan Suomi-marssi

    http://www.youtube.com/watch?v=a67AZVgmSm0



    terveisin

    Palito

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikssonin sävellys tunnetaan Euroopassa mm. saksalaisena sovituksena (J. Heisig) nimellä Der Petersburger-Marsch, Pietarin marssi. Eriksson sävelsi sen soittajien harjoitusleirillä Pietarissa ja sai siitä kunniamitalin. Meidän soittokunnan mukaan sanat alkavat: "Tappakaa, tappakaa..."

      Poista
  9. Kyllä ainakin CNN netissä kovasti kertoi pronssiottelusta, jossa Suomi murskasi USAn. Suomi—Venäjä-ottelu selostettiin vielä terävämmin. Eikös CNN ole aika kansainvälinen kanava? Muutoin CNN-kanava tuntee suomalaisurheilijoista vain Kimi Räikkösen.
    Elviira

    VastaaPoista
  10. Ensimmäinen versio lastensairaalasta rakennettiin
    kansalaiskeräyksen tuotolla koska
    valtion rahat sijoitettiin tärkeämpään - olympiastadionin tekoon.
    Kyllä, kaljupäinen ministeri tiesi ja osasi perustella
    asioiden tärkeysjärjestyksen.
    Se että kansa lankesi loveen toistamiseen ei liene yllättävää,
    kuten sekään, että nämä päättäjät
    eivät tule saamaan uutta mahdollisuutta.

    VastaaPoista
  11. Pieni huomio vain: Viasat/Viaplay, ei Viacom.

    VastaaPoista
  12. Viimeinkin nämäkin olut eikun olumppialaiset loppu, siitä kiitos maailmankaikkeuden luojalle.

    Pul Put Putputtaja

    VastaaPoista
  13. Juuri toissa viikolla julkistettiin valtionavut. Kyllä TUL on edelleen rahoitettavien joukossa...

    VastaaPoista
  14. Kiitokset Ville Haapasalolle selostuksista. Toivat päättäjäisissä areenalle joitakin flyygelin näköisiä härpäkkeitä, mutta Ville onneksi tiesi: siellä tulee pienoja. Pieno on hieno sana ja me taidamme olla pääsemättömissä tästä Villestä. Monta vuotta toisen kielen sisällä ja äidinkieli katoaa ja kapenee. Mutta nöösipojan suulaus pysyy.

    VastaaPoista
  15. Kiva oli huomata, että urheilu tosiaan voi vaikuttaa vielä ihmisiä näin myönteisellä tavalla yhdistävästi. Älykötkin jättävät hetkeksi ajattelun ja itsekontrollin turvallisesti narikkaan... Vaikka itse arvostan pienempää, ruohonjuuritasolla tehtävää liikuntatoimintaa (esim. jääpallo pienemmistä rahavirroista johtuen on mielestäni lähempänä urheilun alkuperäistä ideaalia), osui taalamiesten aidon pikkupoikamainen innostus ja vilpittömyys kansalaisten sydämeen, eikä toisaalta mennyt nyt överiksi niinkuin kiekkohommissa niin valitettavan usein.

    Hienoimpia elämyksiä ei tuota laskelmoitu, täydellinen ja ylivoimainen voitto (Kanada) vaan yllätyksellisyys ja aitous, ennakoidun läpi tunkeutuva aivan uusi kokemustaso. Siksi draaman kaari toteutuu yleensä paremmin Jukolan yössä kuin olympiafinaalissa. Myös Niskasen ja Jauhojärven tapaiset yllätykset saattoivat pohjustaa mielialaa sekä kiekkoilijoille itselleen ja varsinkin katsojille. Jotenkin tulee mieleen liiikenneministerin juttu kainuulaisista Kuukausiliitteessä. Kun vähänkin suurempi keno-voitto tulee paikkakunnalle niin ajatellaan, että tästä se lähtee. Nyt taidettiin saada mukava keskikokoinen keno-voitto koko kansakunta...

    Kaikki kunnia Teemulle, ikuiselle pikkupojalle. Aiempiin Ali –kommentteihin viitaten, toivon ettei hänelle kävisi kuin joillekin muille, jotka kritiikittömästi nostetaan kaapin päälle virheettömäksi messiaaksi. Annetaan Teemunkin olla kokoisensa mies. Onneksi hän asuu Kaliforniassa...

    Kokonaisuudessaan kisat näyttivät sujuneen hyvin. Haapasalo painotti useasti, että annetaan urheilun olla urheilua ja politiikka erikseen. Ville oli tietysti väärässä, politiikkaa nämä kisat olivat, kuten monet edellisetkin ja Kansainvälisen olympiakomitean korruptoituneisuus on sitten oma tarinansa. Mutta oli Ville mielestäni myös oikeassa. Ehkä saimme monien vihaamasta Venäjästä ja sen kansasta ripauksen myös jotain myönteistä ja uutta näkökulmaa, joka tuli toivottavasti läpi Putinin laskelmoitujen sormien.

    Myös Kemppinen on oikessa: Ylelläkin oli tässä Haapasalon ja toimittajien kautta oma onnistunut osuutensa. Kuunnelkaa vielä Areenasta esim. Amatöörioppaita, Terosta ja Vuolletta, niin Sotsihin kylpylät alkavat tuntua kiinnostavalta lomakohteelta. Tunsikohan muuten kukaan muu samaa outoa fiilistä: kun Teemu polki jopollaan kisakaupungin palmupuiden katveessa, ei oikein tiennyt ollaanko Anaheimissa vai Venäjällä...

    VastaaPoista