25. helmikuuta 2014

Les costums maritimes de Barcelona universalment conegudes per Llibre del Consolat de mar



Kieli on keskiajan katalaania, ja virtuaalikirjaston verkko-osoite on
Mainioksi kiitetty vanha ranskannos on osoitteessa
ja Google-haku on Pardessus Collection des lois maritimes tome seconde.

Todellinen ja aito kysymys, johon päädyin 1970-luvun lopulla Milanosta kirjastosta löytyneiden Remo Franceschellin ja Tullio Ascarellin ällistyttävien teosten lukemisesta, on tämä: miten tekijänoikeus ja patenttioikeus syntyivät tuosta vain, Venetsiassa 1400-luvun lopulla. Mitään sellaista ei ollut aikaisemmin tunnettu. Itse asiassa keskiajan kaupan ja teknologian buumia ei liioin tunnettu tuohon aikaan eli 1970-luvulla, paitsi belgialainen Henri Pirenne, jota taas ei juuri tunnettu Suomessa.

Vakiovastaus, sikäli kuin venetsialainen laki (sorte) tunnettiin, oli viittaus kirjapainotaitoon. Tuli muka uusia tarpeita. Italialaisten tutkijoiden kirjoista kävi kuitenkin ilmi, ettei Venetsian vuoden 1474 patenttilakia sovellettu koskaan käytäntöön, eikä se ollut teknisesti edes voimassa, koska säädöksen vahvistaminen oli jäänyt kesken. Liioin se ei ollut maailman vanhin, kuten lähes kaikissa alan käsikirjoissa väitetään. Patentteja eli määräaikaisia yksinoikeuksia hyödyllisiin keksintöihin oli myönnetty tuolloin jo vuosikymmeniä ympäri Pohjois-Italiaa, ja Baijerissa jo 1300-luvun puolella.

Tuon ajan patentti ei ollut hallintoimi, kuten nykyinen, vaan lainsäädäntötoimi. Annettiin siis sellainen laki, että herra se-ja-se saa yksinoikeuden harjoittaa kehittämänsä menetelmän mukaista toimintaa – esimerkiksi silkinkudontaa – tässä kaupungissa. Siis yhden kerran laki. Sellaisia säädetään edelleen.

Lähteiden epäselvyys selittyy nopeasti. Parhaat ja himoituimmat keksinnöt koskivat kaivostoimintaa ja etenkin tykkimetallin seostamista. Myös vesirakentamiseen ja merenkulkuun liittyviä keksintöjä suosittiin.

Tuosta on juristien kirjallisuudessa tapana hypätä oikopäätä 1700-luvun alun Englantiin. Se on pitkä hyppy.

Kirjapaino ja tekijänoikeus liittyvät yhteen, koska tekstistä tuli kauppatavaraa tuon keksinnön ansiosta. Kirjoja oli ennenkin himoittu, mutta kun käsikirjoituksia valmistettiin lähinnä luostareissa, ”kauppa” oli usein vaihtokauppaa. Tekijänoikeuslakeja ei liioin tarvittu moneen sataan vuoteen. Tekijä, esimerkiksi 1500-luvun Francois Rabelais, saattoi ansaita teoksella myymällä käsikirjoituksen kirjanpainajalle hyvällä hinnalla ja tämä puolestaan kaupusteli painoarkkeja. Silti piraattipainoksia alkoi liikkua noin kuukauden kuluttua ensipainoksen ilmestymisestä. Rabelais kehuu, että hänen kirjojaan oli myyty Frankfurtin messuilla kuukaudessa enemmän kuin Raamattuja vuosisadassa. Se lienee totta. Kirja oli Gargantua – Pantagruel (viisi eri teosta).

Tekijänoikeusammatit synnytti 1700-luvun vallankumoukseen valmistautuva teatteri – ”Figaron häät’” oli superhitti. Näytelmien oikeudet järjestyivät sillä, että teatterin pitäminen oli luvanvaraista toimintaa, ja useimmiten uusien näytelmien esittäminen samoin. Lupia Ranskan kuningasta häpäiseviin teksteihin ei saanut Ranskassa, mutta mielellään silloin vihollismaahan kuuluneessa Brysselissä, tai sitten Sveitsissä. Ensimmäinen suoraan kirjoillaan rikastunut henkilö oli Sir Walter Scott. Mutta hänen aikanaan kirjat olivat hyvin kalliita, kaupassa taitavan käsityöläismestarin kuukauden ansioiden hintaisia. Mullistusta eivät aiheuttaneet uudet painokoneet, vaan puusta valmistettu halpa paperi. Sanomalehtiä sanotaan edelleen selluloosaksi (pulp).

Barcelonan merikonsulin säännöt on ”lakiteksti” siksi että tämä sopimus – sellaiseksi sitä voisi sanoa - sisälsi muun muassa vakuutuksen, ettei hallitsija eli Aragonian kuningas sekaannu kaupalliseen lainkäyttötoimiin millään tavalla. Ja se siis johtui siitä, että kuningas oli jatkuvasti niin pahoissa veloissa kauppiaille.


Asiakirja on merioikeutta, mutta sisällöstä käy ilmi, että se käsittelee kaikkea kaupankäyntiä, joka oli ennen Mustaa surmaa olennaisesti merikuljetusten varassa, myöhemmin myös messuja (markkinoita) maalla. Musta surma oli se tekijä, joka muutti Euroopan elinkeinot kerralla – monin paikoin puolet väestöstä menehtyi. Barcelonan sääntöjä painettiin ja käytettiin ainakin 1800-luvun puoliväliin asti. Ne koskettivat muitakin kuin rikkaita kauppiaita. Varhaisista ajoista pieneläjät yrittivät kartuttaa säästöjään ostamalla ”osuuksia” projekteihin, aluksi niin sanottuihin ristiretkiin, myöhemmin järkevämpiin hankkeisiin, kuten lasin ja silkin ostamiseen, mielellään vihollisilta, kuten turkkilaisilta. Ja kun Espanja putosi kuin lakki naulasta 1500-luvun lopulla, englantilaiset ja hollantilaiset ottivat haltuunsa sekä kauppayhteydet että Barcelonan konsulinoikeuden. - ”Haver” on muuten katalaania ja tarkoittaa kauppatavaraa…

10 kommenttia:

  1. Olisiko patentti ja tekijänoikeus sittenkin korruptiota? Varataan hunajapurkki omaan nurkkaan. Vähän niinkuin Ukrainan tai Turkin vallanpitäjien pojat tai veljenpojat. Ainoa muutos taitaa olla rahojen valumissuunnan muutos.

    VastaaPoista
  2. Musiikin historiasta mainitaan aina kuinka Thomas Tallisille oli annettu yksinoikeus nuotinmyyntiin Englannissa. Häneltä nimen lainannut loistokuoro The Tallis Scholars viettää muuten 40-vuotisjuhlia, juhlalevy

    http://open.spotify.com/album/2TufDQP6KBAegD7Ouxr0WX

    VastaaPoista
  3. Itseäni alkoi mietityttämään, että onkohan muinaisessa Kiinassa aikoinaan ollut joitain säädöksiä tai lakeja, jotka voitaisiin rinnastaa jotenkin patentteihin ja tekijänoikeuksiin.

    Kiinahan oli hyvin innovatiivinen maa ja samalla huomattava kaupallinen mahti, joten edellytykset tällaiset säännösten olemassaoloon olisivat hyvin mahdolliset. Lisäksi Kiina näytti olevan myös hyvin byrokraattinen maa jossa kaiken näköisiä säädöksi kyllä riitti.

    VastaaPoista
  4. Jos Jaan Kross ei käyttänyt taiteellista vapautta, niin saksalainen kirjanpainaja otti omin luvin lisäpainoksen Balthasar Russowin Liivinmaan kronikasta. Maksuna oli luontaissuoritus, eli kirjalähetys kirjailijalle. Valitettavasti joku Tallinnan raatimies oli lukenut kirjan, ei tykännyt Taru Tujusen tapaan omasta kuvastaan. Joten raadin oikeus ja kohtuus laittoivat kirjat takavarikkoon.

    VastaaPoista
  5. Hola! Jukka! Ja terveisiä Teneriffalta, joka on osa Espanjaa.
    Otit esille Barcelonan. No sehän on käsittääkseni Katalonian ((Catalonia) pääkaupunki. Täällä Espanjassa on kiihkeä debatti käynnissä, kun Catalonia haluaa itsenäistyä Espanjasta, tai ainakin siin haluaa separatistien (sobrenistas) johtaja Arthur Mas. Samansuuntaisia hankkeitaan on myös Skotlannissa suhteessa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, United Kingdom

    VastaaPoista
  6. ei tarvitse patentoida, kun tekee sellaista, mitä toiset eivät osaa eivätkä opi. on Monosen tangosofta. tuskin syntyy Kempin pakinasoftaa.

    VastaaPoista
  7. Koska emme osaa ranskaa ja vielä vähemmän katalaania:

    https://play.google.com/books/reader?id=1wIP4vcLx3EC&printsec=frontcover&output=reader&authuser=0&hl=en&pg=GBS.PP9

    "...when as much Money is thrown away on a single Insurance Cause, which any two honest Men could have decided over a Dish of Coffee, as would have half freighted a Ship, and trebled the Value to the Nation.."

    Mielenkiintoista luettavaa Pepysin lisäksi. Joka hänkin oli merenkulun hommissa.

    VastaaPoista
  8. Noh, arvoisan Anonyymin arvio Kempin, kuka hän lieneekään, pakinasoftan l. koneellistetun tekstintuoton tai sanonkin tuotantotavoista joka vastannee ajatusta, epätodennäköisestä löytymisestä on minunkin mielestäni rahtusen pitkälle yltävä uskaliaanpuoleinen olettamus. Tuskin syntyy J. Kemppisen kirjoittamaa jota ei olisi kirjoittanut J. Kemppinen. Saammeko hänen salaamansa tittelin eräänä päivänä tietää onkin jo kiintoisampi seikka jota seuraan mitä uteliaimpana. Erikoisen occasionally eräänlainen ihmedosetti annostelee joitain taianomaisia tuikahduksia itse kullekin, vastaanottavaisen mielen herkkyys on se mistä tähän herraseuraan, arvon rouvia unohtamatta, uskaltauduin kirjoittamaan ensi kerran. Jokin pänniin jäänyt vieteri päässä sanoi bojoing ja näpelöin kirjaston koneella jonkin erikoisen nolon ja äh- hä-vettä-vän kommentin jonka sisältämän puhtaan ajatuksen huomasin heti, ei siis pian vaan heti paikalla tulleen oikeaan paikkaan. Väre tai jokin tuulahdus kävi kun luin mitä muuta sillä kertaa oli kirjoitettu. Pelkäsin että vaikutukseni on se tavallinen, liikaa ja sitten vielä pikkuisen liikaa, toisin sanoin sanoen melkoinen. Tiedän tämän olevan ominaisuuksieni luettelossa eräs seikka jonka olen hyväksynyt, en totu siihen mutta sellaisen voi kaiketikin oppia pujottamaan kudelmaan jota elämisen loimeksi tarvitsee meistä usea ja suuri joukko kaipaa vaikkapa ne jotka kutovat toisen ohjein. Käsitteellisiä solmuja en osaa laskea. Solmuja on ja ei ole, todellisia on rajallinen määrä, uusiahan ei olekaan keksaistu pitkään aikaan, poisluikkien pikaisin askelin tämä uusin johon voi tutustua hakukonein, pieni sensaatiohan se oli. Mutta nyt rönsyilen, harhailuavaruuteni on laaja ja jännittävä enkä tohdi siitä kirjoittaa. Sehän olisi kuin kertoisin unistani!
    Höpötyssoftaa tuottava rönsyri, tiheätaajainen satunnaiskauhiste lauseenrakenteena. Ollen.
    Siispä kirjoitan. Minäkin, kuin mikäkin. Tehkää Tekin oikein Paljon kir(j)oilua!
    Se tekee Teille eetvarttia ja Sormenne tulevat Näppäriksi ja luotte Itsestänne kiireisen ja ahkeran Vaikutelman jonka kaikki Hyväksyvät!
    Aito makuihanne, ei makuohenne kuten on softa tai teksti kun olisi oltava asiaa jonka sanoa tahtoo. Vaikka perusteellisemminkin tässä olisi voinut näpelöidä tämän niin taidanpa vain topata tähän.

    Paitsi että...

    Kokit o', er' ko sun, sano sekin (t-, h-, iki-, kunnon) eräsmies kun laihaa pontikkata maistoi.
    Jatketun tavaran vastoin parempaa ymmärrystä myyminen tavoitellen etua ja asemaa sano länsmanni kun käräjille huonosta satsista haastoi.
    Että, oli eri kelmi, kun ei, ei juonukkaan, juottaa yritti rosmo, juotattamisen toimi ei ollut tuttu, juoksutteen käyttö vain juotteen kanssa.
    Juotteitahan on taulukoissa, AGAn ja joidenkin muidenkin, mutta se on eri asia, onhan hitsaus, se sähköuutto.

    I. H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I.H.

      Ei niitä lääkkeitä olis kerralla saanut ottaa kaikkia.

      Poista
  9. "Patentteja eli määräaikaisia yksinoikeuksia hyödyllisiin keksintöihin"

    Missä määrin patentti-instituution korvasi hallitsijan myöntämät monopolit, johonkin toimintaan: mitäpä tarvetta on suojata itse keksintö, jos saa yksin harjoitaa tuota toimintaa?

    (Monopolit lienevät olleet hyvin vanha insituutio.)

    VastaaPoista