24. tammikuuta 2014

Vikke risana



Päätalon ”Vikke Nilon tarina” osoittaa, miksi romaanin kirjoittaminen otti Pentti Haanpäällä ja Veikko Huovisella niin koville. Kyllä heiltä sellaisia ilmestyi, mutta ei heitä niistä muisteta. Jopa ”Havukka-ahon ajattelija” on pikemmin pitkä novelli. Vikke Nilo ei oikein jäsenny romaaniksi eikä kahdeksi romaniksi. Siinä on seassa jutelmia, joissa on runsaita novellin aineksia, esimerkiksi seikkailu Gorilla-Mäkisen kanssa.

Tämä tauti, jonka Päätalo siis selätti varhaisella Koillismaa-sarjallaan, vaivaa kirjailijoita edelleen. Meillä on ainakin kymmenen huumoripuolen kirjoittajaa, sama määrä jännitysalan ihmisiä ja kolmanneksi hienokirjallisuuden kalanteroijia, joilla on sama vika. Yksi vitsi (käänne, korotus) ei tee romaania.

Pohjalla sätkii kirottu sonettimuoto, joka vaatii vähintään kaksi kapulaa, esimerkiksi luontokuvan ja mielenkuvan, tai mieluummin kolme, hidas osa, nopea osa, hidas osa. Lukijat, kuten yksi eilinen kommentoija, alkavat sitten lukea hidasta osaa ja moittivat, kun ei se ole nopea. Se on vähän kuin moittisi valssia huonoksi fokstrotiksi.

Kommentoija saattaa olla laestadiolainen tiedottaja. Yksivakaisuus viittaisi siihen. Nyt hän moitti kirvestyöstä kirjoittamisesta. Sitä Päätalon tuotannossa lienee yksi prosentti kokonaistuotannosta.

Toinen viite on Raamattu. Noin puolet kirjan lukijoista on edelleen siinä uskossa, että tekstin on oltava totta. Raamattukin on kirja ja se on totta, ajatellaan. Helsingin kriitikot huomasivat lukevansa Päätalossa oululaisia Sirpaletta, Perjantaita tai Nyyrikkiä, jotka olivat suosittuja lehtiä, koska ne olivat kaavamaista viihdettä (”novellia”, ”läyryämistä”), ja Päätalon kaltaista kirjoittajaa tuon kaavan noudattamisesta.

Kriitikot unohtivat, että melkein aina vakiokaava on syntynyt siksi, että se on ollut mahdottoman hyvä. Vuosikymmenten aikana tunarit ovat sitten hinkanneet sen puhki. Se ei todista, että itse kaava olisi vieläkään huono. Vieläkin koputtelee käypäläisiksi luultuja metsäinsinöörejä neidonkamareiden oville.

Näissä yhdestä puusta veistetyissä kertomuskirjoissa, joita moitin, on antauduttu vaikean ongelman edessä. Olisi kyettävä kuvaamaan, miten ihminen muuttuu maailmassa ja maailma muuttuu ihmisessä. Kafka ja Camus tekivät sen yhdessä lauseessa, kumpikin tekstin ensimmäisessä (”Muodonmuutos”; ”Sivullinen”).

Hupsut väittävät, että kirjan pitäisi muuttaa maailmaa tai edes lukijaansa. Asia on päinvastoin. Lukija muuttaa kirjaa. Hänen kokemanaan siitä tulee toista, usein sellaista, mitä kirjoittaja ei ole ajatellutkaan. Kun luet Solzhenitsynin romaanin, et nouse sen äärestä samana ihmisenä, ja kun irrotat kravatin kaulastasi, et muista missä niitä säilytitkään. Itse aion pukeutua smokkiini ja panna mustan mirrin kaulaan, kun seuraavan kerran kohtaan todella hyvää tekstiä. Lähipiirille tiedoksi, että myös silkkikääntein somistettu tupakkatakki smokkipaidan päällä voisi ajaa asian, sellainen joka kiinnitetään edestä siroilla punoksilla. Kuva Wikipedia – Chaplinin ”Parrasvalojen” tarpeistoa.

Suuri poikkeus tuosta opista on pikareski, menneiden vuosisatojen suosikki, jota omassa ajassamme edustivat Svejk ja Cath-22 (”Me sotasankarit”). Mielellään mainittu ”maaginen realismi” on pikareskin muoto ja toimiva. Sankarille tapahtuu uskomattomiakin asioita, mutta hän ei tokene niistä. Hän vain vaeltaa ja on aina kaltaisensa.

”Vikke Nilo” on pikareski, itsensä Don Quijoten lajitoveri. Tämäkin päähenkilö luulee liian usein olevansa fiksumpi kuin onkaan. Päätalo on sijoitellut taitavasti tekstiin sivukertomuksia, joissa päähenkilö lyö, kuten savottamaailmassa asia ilmaistiin, kätensä kyynärpäätä myöten paskaan. Mutta hän on hullu. Hänellä on hullun nauru ja hullun vinkeet. Sisäinen demoni on kuvattu hyvin.

Tässä kirjassa Päätalo nostaa esiin myös kolme pirullisuutta, jotka ovat hänen tuotannossaan yleensä pinnan alla, uskonnon, kommunismin aatteen ja isänmaan. On siellä kotikin, kodittomuutena.

Muurmannille mennessä kulttuurit törmäävät. Entiset Vienan vapauden itkijät vaikenivat siitä, että laulumailla suomalaisia pidettiin vääräuskoisina. Meitä inhottiin. Sitten uskonnosta luopuneilla oli parempi aate, tämä punainen. Ja meitä inhottiin. Rajan yli menneet, jollaisista on episodeja ”Koillismaassa”, eivät todellisuudessa tienneet mitään levitellyistä aatteista. Ja korpimaa ja Vikke Nilo olivat vaistomaisen herrakammoisia ja siis korostetun ”epäisänmaallisia”. Tuo tunne olisi edellyttänyt kansakoulupohjan. Sellaista ei ollut.

Pilaloruineen ja pistopuheineen tämä tarina kommentoi alkukantaista suomalaisuutta. Kertoja on kelmi, kuten tässä, tai tunteiden runtelema, totinen metsäläinen, kuten Koillismaan Kauko eli Iijoen Kalle. Ensimmäinen kerta sitten ”Seitsemän veljeksen”, jonka vaikutuksen Päätalo viisaasti kieltää.


23 kommenttia:

  1. Blogisti alkaa pikkuhiljaa kuulostamaan yhtä puuduttavalta kuin Päätalo konsanaan, loputtomine jaarituksineen. Päätalo ei kelpaa enää edes divariin, puhumattakaan siitä että vannoutunein lukijakunta on jo poistumassa keskuudestamme. En usko vähääkään että miehen arvo tulee nousemaan tulevaisuudessa, niinkuin jotkut ovat uskovinaan. Pikemminkin päinvastoin.

    Haanpää, Haavikko, Linna, Kivi, Lehtonen, Waltari ja Sillanpää sensijaan elävät ikuisesti. Vain muutamia mainitakseni. Näitä herroja arvostettiin myöskin ulkomailla, toisin kuin Päätaloa.

    Donnerin mammutista odottelen edelleen viiltoanalyysia, kuten lupailit jo kuukaisia sitten. Se kiinnostaisi ihan oikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Waltari taitaa olla tuossa listassa ainut jota ei ala heti epäilemään Päätaloa pienemmäksi.

      Poista
    2. Puhut paskaa, oi Anonyymi.
      Päätalo myy divareissa. On myynyt koko ajan. Ja myy aina vain paremmin.
      Varsinkin Iijoki-sarjan alkuosa ja 60-luvun tuotanto viedään käsistä.
      T. Pitkään puotia pitänyt

      Poista
    3. Olkinukke ei tykkää Päätalosta. Se on kunniaksi Päätalolle

      Poista
    4. Päätalo ei myy divareissa, ainakaan täällä etelän maalikylissä. Pudistelevat vaan päätään kun yrittää tarjota. On kokeiltu useassakin divarissa. Kun ei myy niin ei myy.

      Poista
    5. Seinäjoen seudulla ei kirppareilla yms. ole ylitarjontaa Päätaloista. Ainakaan minä en ole nähnyt. Ja jos on niin kympin tienoilla on kappale hinta. Täytyy olla että, omistajat pitävät kirjoistaan kiinni koska luulisi myyntimäärienkin mukaan että, hyllyt olisivat väärällään esim. Iijoki-sarjaa. Voi toki olla että myyjät jä ostajat eivät vain kohtaa. Kaikki eivät vie divareille puoli-ilmaiseksi ja kirpparin hyllyn vuokrakaan ei nappaa.

      Poista
  2. Olen nähnyt vain sen Edvin Laineen elokuvan Viimeinen savotta, jossa Vikke Niloa esitti Jyrki Kovaleff ja pyrjähtämätöntä Einaria Olavi Ahonen. Ja ehkä olen alkanut lukea Päätaloa väärästä päästä.

    VastaaPoista
  3. Taitaa olla niin että juuri itse smokki ("smoking" tuo mieleen asian) olisi se tupakointiasu. Mutta ymmärrän kyllä asian -- Suomenniemellä on myös asuste nimeltä tupakkatakki. Sen kanssa käytettiin usein fetsiä suojaamaan tukkaakin hajustumiselta.

    Kiitämme romaanimuodon avaamisesta. Eipä ole tullut mieleen.

    VastaaPoista
  4. Kirjoitat että tekstissä pitäisi olla kaksi kapulaa tai mieluummin kolme ja mielistyt "maagisen realismin" muotoon. Olen kovasti samaa mieltä.
    Suomessa meillä on liian harvoin mainittu tämän muodon taitaja, jonka kyydissä Marquez kavereineen meinaa paikoin jäädä kyydistä: Harri Tapper.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voidaanko Waltarin Turms lukea "maagiseen realismiin"? Onko uskonto magiikkaa?

      Poista
    2. Sonaattimuoto sentään tarjoaa tuon vapauden. Sonettimuoto on toivottavasti vain kirjoitusvirhe.

      vuorela, tampere

      Poista
  5. Päätalo Päätalo Päätalo, aina vaan Päätalo. Erittäin kummallista. Miksei tässä blogissa kirjoiteta paremmista kirjailijoista? (Elämän on kumminkin rajallinen juttu.) Esimerkiksi siitä... kuka se ny olikaan... joka kirjoitti "Ihmisiä telineillä" kirjan.

    Se oli mielestäni hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, jatkaa Ihmisiä telineillä sarjaa Vikkellä. Tulee sitten luettua toinen Kalle.

      Poista
  6. Mielenkiintoista. Tässä täytyy kohta jo päästä yli ennakkoluulojen ja jopa tarttua noihin Päätalon kirjoihin, joita tuo Kemppinen niin ansiokkaasti ruotii.

    Täällä lakeuksilla törmäsimme usein kirjallisiin keskusteluihin edellisen työpaikkani ruokalassa, jossa Tuplassa ja Kuitissa Päätalosta väitellyt virkamies ylisti Kallea hernekeittonsa takaa. Itse nyrpistelin nenää ja yritin mainostaa omia suosikkejani ylitse ruokailupyödän.

    Kemppisen analyyseille kiitokset. Mieleen muistuu miehen Pohjan tähti-sarja vuosien takaa eli pohdinnat Koskeloista et al, mikä avasi ainakin minulle mielenkiintoisia ja uusia ulottuvuuksia hienoon klassikkoomme.

    Vielä. G. S. herää hikisenä painajaismaisen yön jälkeen ja huomaa muuttuneensa ötökäksi. Mutta miten se Mersaultin ankeus alkaa. "Äitini kuoli eilen. Vai oliko se viikko sitten? No, ihan sama"

    Noinko se meni?

    VastaaPoista
  7. "Onko uskonto magiikkaa?"

    Vakioerottelu kai on, että magiikkassa ihmettä vaaditaan, uskonnossa anotaan. Tämä on minusta kikkailua, holistisemmin ajattelen: magi(ikk)a on leirinuotio, uskonto keskuslämmitys.

    VastaaPoista
  8. Lähes samanlainen tupakkatakki jäi isä-vainaalta haltuuni ja joka nyt on liian pienenä vintissä keräämässä voimia. Siis tuo takki.
    Josta tulikin mieleeni viimeisin lääkärissäkäynti. Kysyi tupakanpoltosta, liikunnasta ja terveellisestä syömisestä. Oli pakko vastata etten enää polta (vaikka poltan), että kyllä liikun (en liiku) ja syön terveellisesti (vaikka en syö).
    Jos olisin myöntävästi vastannut, olisi se aiheuttanut 10-20 vuoden kuluttua itselleni suunnatonta harmia priorisointien johdosta, jolloin olisin tippunut jonnekin alimpaan kastiin kun hoitoja annetaan ja hoidettavia valitaan.

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: - vähän ihmettelen keskustelua antikvariaateista. Viimeksi kuluneen vuoden aikana liikkeissä ei ole ostettu juuri mitään - tarjosin kokeeksi mm. Waltarin ja Paulaharjun ensipainoksia ja Italo Calvinon romaaneja, jotka olivat taannoin hyvin himottuja. Ei.

    Päätalosta pyydetään antikka.net -sivustolla aika kovia hintoja - tyypillisesti 16 - 20 euroa / kpl.

    Ei aivan viittaa ongelmajätteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoja hintoja siellä antikka.net sivustolla pyydetään Waltaristakin. Antikvariaatit eivät tosiaan osta enää juurikaan mitään, eivät edes Päätaloa, jos kyse ei ole jostain harvinaisesta painoksesta, ihan kuten edellisessä linkissä todettiinkin. Ongelmajätettähän nuo tuppaa olemaan, kun ei niistä makseta mitään. Pyytäähän voi aina mitä tahansa.

      Poista
    2. Ehkä pitäisi keskustella lukemisen loppumisesta?!
      Olin Pukevan naapuridivarissa, kun sinne tarjottiin Päätalon koko tuotantoa. Ei kelvannut divarille...

      Poista
    3. Nyt on kirjanostajan markkinat. Myydä ei kannata, eikä siis näytä olevan mahdollistakaan. Varastoin tuplakappaleita laatikoissa kellariin.

      Olen ollut internetin suurkuluttaja pian 20 vuotta, ja samalla enenevästi netin pinnallisuudesta tietoinen. Tänään oli FT:ssä juttu teini-ikäisestä it-miljonääristä, joka on kehittänyt ohjelman, jolla pitkistä teksteistä tehdään koneella tiivistelmiä. Ihan kiva lisäapu, mutta mikään ei korvaa hyvän pitkän tekstin lukemista itse.

      Luin eilen junassa uudelleen Göran Schildtin Alvar Aalto -elämäkertaa, joka on yksi parhaista Suomessa koskaan tehdyistä kirjoista sekä tekstinsä että kuvansa puolesta. Esimerkiksi sitä ei mikään nettiversio voisi korvata.

      Poista
    4. Alanen kirjoitti:
      "- - Esimerkiksi sitä [kirjaa] ei mikään nettiversio voisi korvata."

      iPadilla olen ihastunut muutamiin "kirjoihin", jotka ovat kyllä mainioita kuvallisessa ja osin musiikillisessa havainnollisuudessaan. Esimerkiksi useimmat Touch Pressin sovellukset (esim Orchestra, Solar System ja alkuaine-ohjelmat, jopa 3D-efektejä) tai heidän Disneylle toteuttamansa Disney Animated. Näiden keinoilla Aaltokin voisi kuohua isosti.

      Poista
  10. Tätä blogia lukiessani pukeutuisin välittömästi smokkiin ja laittaisin mustan mirrin kaulaan, jos minulla sellaiset olisi.

    VastaaPoista