25. tammikuuta 2014

Sähköjohto



Läppäri torkahtelee tuossa. Mutta annapa että joku haluaa silmätä valokuvia, laatia blogikirjaan henkilö- ja asiahakemistoa tuolla ruokapöydän ääressä tai lyödä musiikkitiedostot kiinni stereoihin, täältä pesee.

Mutta tie oli pitkä, kivinen ja kaita. Tänään kouri kylmäkin. Olimme Hekan kanssa Taidehallissa katsomassa niitä Esko Männikön valokuvia ja totesimme yhteen ääneen, että on aikoihin eletty. Yhtä vaikuttuneilta vaikuttivat muutkin katsojat, joita oli runsaasti. Muutama vain kyseli, miksi kaikenlaista rumaa oli kuvattu – ei kaunista.

Sanoin kirjoittavani blogiin, että käykää ihmiset katsomassa. Myös siellä myydyt Männikön kirjat on painettu yllättävän huonosti, eikä kuvista missään tapauksessa saa kunnon käsitystä muualla kuin paikalla. Vedostamisen taide on niin hurja, ettei tule vertauskohta mieleen. Menkääkin, jooko.

Tuossa mielentilassa ajattelin, että keskeytän tässä vaiheessa virtajohdon etsiskelemisen. Sellaisia minulla on 21, joissa laitteeseen menee kolmireikäinen tökkeli eli muuntaja on koneessa. Ne piuhassa kelluvat adapterit aiheuttavat jatkuvaa vaivaa. On niitäkin toistakymmentä, vaikka vein niitä yhdessä lukemattomien näytön johtojen kanssa SR-roskiin.

Ostos oli kallis, vähän yli seitsemänkymppiä, ja kohde oli universaaliadapteri. Kysyin Stokkan kellarissa wattimäärää, mutta siellä vastattiin kierrellen. En pane pystyyn vertailututkimusta käyttöjännitteistä yhtä vähän kuin tehoista. Ampereja pitää olla muutama.

Myyjä oli mukava ja teki parhaansa. Kun olin kysynyt, oliko tarjolla olleessa laitteessa hakkuri, en jatkanut ”switched-mode”…

Kieltämättä tekisi hyvää paneutua virtalähteiden sielunelämään. Niitä on kovin monen hintaisia ja näköisiä. Parempi että keskityn miettimään, missä säilytän sitä. Päätin alustavasti, että olkoon kiinni koneessa, vaikka siihen voi sitten kompastuakin. Kokemuksen mukaan laitteen paneminen kaappiin. laatikkoon tai muuhun hyvään ja järkevään paikkaan, on ylimääräinen takuu siitä, ettei sitä enää löydä. Kaapissa se on jo matkalla johtojen hautausmaalle, joka sijaitsee lähellä päiväntasaajaa paripuolten sukkien hautausmaan lähellä.

Ennen laittelin dymolla tai rautalangasta ja käyntikortista askarrellulle alustalle täsmällisiä tietoja ”Nokia – laturi”. Mutta hitto – mikä Nokia. Varmaan Communicator tai joka tapauksessa jo käytöstä jäänyt.

Töpselitiede ei ole osaamiseni ydinaluetta. Tosin minulla on poikapuolisia lapsenlapsia, jotka ovat osoittaneet huomattavia taipumuksia alalle ryhtymällä heti kuusikuisina liikkeelle päästyään kaluamaan kalustejohtoja ja pian sen jälkeen työntämään sukkavartaita ja vastaavia pistorasioihin. On ollut paljonkin puhetta, että Aalto-yliopistoon saisi perustaa hyvissä ajoissa töpselitieteen osaston, tai jos Yliopiston fyysikot pahastuvat, olkoon sitten töpseliopin.

Siihen aikaan en kirjoittanut blogia, kun nettikin oli vielä siirtymässä Mosaicista Netscapeen, joten jouduin sijoittamaan kertomuksen Los Angelesin kauhuista julkaisemaani kirjaan. Ainakin kaksi viikkoa nimittäin kului virtajohdon hankkimiseen. Syystä joka ei ole valjennut minulle tähän päivään mennessä koneeni – silloin chic IBM Think Pad, ei toiminut, kun suomenkielisen pistokkeen kytki lentomatkustajan tavallisen muunnoskappaleen kautta seinän pistorasiaan. Koneessa nimittäin oli namiska isänmaallisen 120 V 60 Hz verkkovirran vastaanottamista varten. Ehkä se ei toiminut. Kauppaan ryntäämistä jarrutti havaintoni: en kuollaksenikaan tiennyt, mitä on amerikan kielellä ”maadoitettu jatkojohto”, koska sellainenkin tarvittiin. Radio Shackissa ja kilpailevissa yrityksissä yritin jopa piirtää piuhojen kuvat, huonolla menestyksellä.

Se jatkojohto muuten on grounded extension-cord, mutta läppärin piuhan nimeä en tiedä tänäkään päivänä. Siinähän näet on muuntaja mukana. Haku ”virtajohto” eri muunnelmina ei auta äkkiä edes Verkkokaupan sivuilla. ”kannettava adapteri” näyttää luullakseni osan valikoimasta.


Mutta Stokkan ostoksen saa palauttaa, vaikka olisi ehtinyt kotona riipiä pakkauksen auki. Varmistin sen etukäteen. Siitä hyvästä voi vähän maksaakin. Ranskaksi muuten olisin pärjännyt. Heillä on mainio sana ”truc”, värkki tms. Kaupassa voi sanoia ”värkki jota tarvitaan, että ordinateur toimii”. Ainakin minun kokemukseni mukaan myyjä olisi halveksivasti puhaltaen lyönyt paketin pöytään – oikean. Vive la France. No – hyvä Suomi. Se Stokkan piuha pelittää.

16 kommenttia:

  1. Niin,

    Sellaisen havainnon olen tehnyt että usea läppärin virtajohto antaa mahtavan räsähdyksen ja kipinöinnin stöpselin kohdalle kun työntää pistorasiaan, kännykkälatureista ei yksikään. pelästyttää.

    Ei vaikutusta onko siinä laite toisessa päässä kytkettynä eli ei. -sanoisi Päätalo

    Luulisin että noissa tehokkaimmissa ja halvemmissa hakkurivirtalähteissä ei ole erikseen rajoitettu kytkentähetken käynnistysvirtaa. Ei kait siitä suurta haittaa ole ellei ole syttyvän kaasun täyttämä tila.

    VastaaPoista
  2. Ilman muuta töpselitiedettä on ryhdyttävä opiskelemaan: Kurssiin voisi liittää myös katkaisinkurssi, eli katkaisijalla saa myös virran päältä pois, tai ainakin lepotilaan. Parhaimmillaan talossa on ollut kaikki valot päällä ja jokainen vempele soimassa, eikä nuorisoa mailla halmeilla.
    Ilkka Pasanen

    VastaaPoista
  3. Värkki taitaa olla synonyymi hässäkälle?

    VastaaPoista
  4. No nyt oli kyllä niin sekava juttu että en ymmärtänyt siitä yhtään mitään.

    (Nousee tietokonenäytön edestä ja hoipertelee vessaan jossa liukastuu saippuapalaseen ja lentää selälleen niin että TÖMÄHTÄÄ ja kuolee... huulille jää karehtimaan vain sana ”Rosebud".)

    VastaaPoista
  5. On huvittavaa maksaa tuplahinta jostain virtalähteestä "Stokkalle"... menisit Elfaan, niin saisit valita mitä tehoisen otat ja hintakin on kohdallaan.

    Nuorena miehenä 1980 -luvulla kävin Tukholmassa ja siellä tietenkin Elfassa. Ne mainosti silloin että "Alt mellan antenna och jord"... ja katalogi oli 10 cm paksu. Siis ennen nettiaikaa. Nykyään tuota mainosta ei enää löydy, mutta sorttinmentti on valtava ja ilman toimistuskuluja kun noutaa liikkeestä.

    https://www.elfaelektroniikka.fi

    P.S. On aika typerää pistää "tarpeettomat" ja toimivat virtalähteet roskiin kun niitä useinmiten voi käyttää toisiss laitteissa. Katsoo vain liittimen mekaanisen sopivuuden, oikean napaisuuden ja jännitteen sekä virran arvot.

    Vanhoissa läppäreissä oli hyvin usein jännitteenä 19v ja 3 ... 5 A ( eli teholuokat 60 - 100 W (VA) )

    KAIKKI hakkuriperiaatteella toimivat virtalähteet, (niin läppäreissä kuin pöytäkoneissakin) kestävät vuosia pitempään kun ne IROTTAA VERKKOVIRRASTA silloin kun niitä ei käytä tai niitä ei tarvita. Sähkölaitteet kuluu käytössä ja 24 h jatkuvasti lyhentää käyttöikää. Käytännössä niiden virtalähteiden eletrolyyttikondensaattorit "pehmenevät" tai suorastaan vuotavat nesteet ulos ja lopulta ne eivät enää toimi. Sama koskee tietokoneiden emokortteja, jotka muuttuvat epästabiileiksi ennen lopullista "kaputtia". Katsomalla näkee prosessorin viereisten kondensaattoreiden pullistuneen päistään ja joskus ihan vuotanenkin.

    STANDY -periaatteella "hetivalmiit" sähkölaitteet pitäisi lailla kieltää ja vaatia kaikkiin sähkölaitteisiin oikea virtakytkin. Stanby -laitteet kuluvat ennenaikaisesti pilalle ja kuluttavat valtavasti sähköä. Kuitenkin sellaisen laitteen käynnistys kestää yhtä pitkään kuin kytkemällä manuaaliseti virta päälle.

    Itselläni onkin aina kaikki "tietokonereleet jatkojohtorasiassa" yhden OIKEAN VIRTAkytkimen takana...
    samoin useat erimalliset perheemme kännykkälaturit, joita käytetään lähinnä vain öisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ad Anonyymi: Elfan virtajohto / adapteri on 4 euroa kalliimpi kuin Stokkan.

      Poista
  6. Lukiossa EP:lla 70-l. oli senniminen naispuolinen, jonka kanssa oli silmäpeliä viikonloppuisin koulubussissa. Hänen tapaamistaan tansseissa aina odottelin... Esko M. on hieno valokuvaaja.

    VastaaPoista
  7. Elfa on yksi vaihtoehto. Omia liikkeitä heillä ei enää tosin ole kuin Oulussa. Helsingin liike on melkein Elfan oma, sitä pyörittää Tecomi, Karvaamokuja 1.

    Mainostaisin myös Yleiselektroniikan Olarinluoman liikettä. Sieltä löytyy myös erilaisia verkkolaitteita. Ja takuu toimii myöskin, perävalojen häipymisen jälkeen:

    http://www.yeint.fi/index.php?main=64&productCat=1384

    Sieltä saa kaikkea muutakin ystävällisen palvelun saattamana. Jos tarvitsee audio- tai tietokonepuolen välijohtoja eikä ehdi odottaa eBayn kiinamyyjiltä, Olarinluomasta voi hyvinkin löytyä.

    VastaaPoista
  8. Siitä on jo likimain 10 vuotta kun lehdessä oli Männikön ottama valokuva ja mun oli pakko leikata irti ja laittaa seinälle.

    Elfan luettelo on edelleen noin 5 cm paksu kuin puhelinluettelo ja suomeksi !

    Mr

    VastaaPoista

  9. Rumaahan siellä oli, ei voi kieltää. Meidän valokuvaus-silmämme on tottunut hakemaan iloisia ja kauniita kokemuksia. Turhaa kallista filmiä polttaa huonoihin kuviin. Minunkin odotukset valokuvanäyttelystä olivat positiivisemmat.
    En valita, vietin siellä 4 tuntia.
    Time Flies, on osuva nimi tälle näyttelylle. Tosin ajan toinen osa, valo ja hyvä puuttui sieltä. Kuvaaja, kuvan-tekijä, oli keskittynyt tunkio-talikon yhden piikin tonkimaan, elämän taakseensa jättämään masentavaan osaan. Siinä hän oli onnistuttu loistavasti, loiste vain puuttui!

    Yhdessä panoraamakuvassa oli jämpti, kaunis harmaantunut hirsinavetan kulmasalvos. Se oli rakennettu aikanaan taidolla ja uskolla hyvään tulevaisuuteen. Oli tarkoitus elää. Nyt, ilmeisesti pihapiirin alkuperäinen rakentaja oli jo mananmailla? Uusi elämä oli valloittanut kumpareen, tavaraa, krääsää ja roinaa oli hulvattomasti. Talossa asui varmaan Turmiolan Tommi. Näin se menee..

    Suosittelen Esko Männikön näyttelyä, kandee käydä.

    VastaaPoista
  10. Nettituttava ihmetteli keskustelupalstalla mitä tehdä elektroniikkajätteelleen -- hänen läppäristään oli kuulemansa mukaan virtakosketin peruuttamattomasti rikki. Lupasin katsoa minkä sille mahtaisin, samoin kuin hänen digipokkarilleenkin. Molemmat olivat menossa ..njoo, "pois".

    Läppärissä ei ollut mitään vikaa tökkelissä. Kaupan myyjän diagnoosi oli vetäisty siis lippahatun alta. Virtalähteestä ei kylläkään tullut mittarin heilahdustakaan. Pienellä tsekkauksella selvisi että tämäkin käyttäjä oli tavannut kiertää virtalähteen johdon säilytykseen sen helvetinlaatikon ympärille. Se oli hissukseen venyttänyt toisen sen piuhoista tökkelistään juotoksesta irti. Korjaamaton, koska muovivalun sisällä. Menin ja hain yleisvirtalähteen (ks. Kemppisen otsikkokuvaa) lähipuulaakista, nelkytviisi euroa.

    Siihen pokkariin laitoin uudet patterit.

    Kysyin, mitä tehdään näille romuille evp. Minua viisattiin että pidä ne, uudet on jo tilalle hankittu. Näin sai poikani läppärin. Siinä hän pyörittää jotakin Linuxia -- en halua tietää.

    Pokkarille en ole vielä keksinyt käyttöä. Mulla on jo kamera tai montakin.

    Mutta caveat: älkää kiepitkö virtajohtoja. Jos kuitenkin, niin joka toinen kerta (tai toinen kierros) vastapäivään. Muutoin ne venyvät sisästä romuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vuosikaudet odottanut että joku virtalähteen suunnittelija älyäisi muotoilla sen mötikän niin että mötikkä olisi sellainen että sen ympärille johto on helppo kiertää ilman Eeron mainitsemia haittavaikutuksia, koska niinhän kaikki kuitenkin tekevät. Muuten johto on umpisolmuissa itsensä kanssa tai kassissa takertumassa kaikkeen ympärillä olevaan - monet niistä ovat vielä niin jäykkiä etteivät tahdo pysyä vyyhdillä.

      AW

      Poista
  11. Ihan vinkkinä. Läpärin akku kannattaa ladata täyteen ja laittaa säilytykseen, jos ei käytä sitä aktiivisesti matkatyössä. Noissa hienoissa virta-ihmeissä on sellainen puki, että ne kestävät huonosti käyttöä. Jos läpärin akun lataa joka kerta kun sitä käyttää, niin 200 - 300 "sykliä" tulee nopeasti täyteen ja akku alkaa menettää pikkuhiljaa varastointikykyään. Eräänä päivänä kone ei sitten inahdakaan. Uusi akku maksaa melkoisesti, mutta vinkin mukaan kun tekee, niin akku kestää koko koneen iän. Matkamiehet tietysti ostavat vara-akun joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  12. ”Nokia – latur”. Mutta hitto – mikä Nokia."

    Voisiko joku perehtyneempi krtoa, miksi joka Nokia mallissa on erilainen laturi? Miksei voi olla vakiolauria?

    VastaaPoista

  13. "Miksei - - vakiolaturia"

    Itsesääntelyllä ei sopimisella tätä yritettiin, mutta eihän se Applea kiinnostanut. Nyt on EU asialla:

    http://www.europarl.europa.eu/news/en/news-room/content/20131219IPR31414/html/Common-charger-for-all-mobile-phones-on-the-way

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Itsesääntelyllä..."

      Ikävä typo: po "eli sopimisella", suuret valmistajat Nokia, Samsung ja keitä muita sopivat asiasta oliko noin viisi vuotta sitten. Ja niinpä samanlainen usb-laturi niissä tänään onkin.

      Poista