18. tammikuuta 2014

Lämmönvaihdin



Musiikki on suurimmaksi osaksi lämmön vaihtamista, runous suuresti, mutta myös kirjallisuus kohdittain ja aika ajoin.

”Lämmönvaihdin” on tekninen nimitys. Yksi sellainen, kaikille tuttu on jääkaappi ja toinen kotitaloudessa uudempi on lämpöpumppu. Periaate on aivan sama. Puristus eli siis energia tuottaa lämpöä eli siis elektronien värähtely lisääntyy. Lämpö otetaan talteen ja johdetaan pois, kuten jääkaapista, tai lämmitettävään tilaan kuten ilmalämpöpumpussa. Välittäjäaine on kaasu, joka paineen vaihdellessa tiivistyy ja höyrystyy vaihtaen olomuotoaan.

Musiikki on tuollainen jalokaasu. Siitä ei tiedetä olevan vaaraa ilmakehälle.

Lapsi oli askarrellut minulle kortin. Ilmeen voi tulkita kahdella tavalla, kuten ihmisen olomuodot yleensä. Asiallinen eli siis tyhmä katsoja olisi sanonut, että lapsi odotti kiitosta eli päänsilitystä. Joku toinen olisi sanonut hänen halunneen ilahduttaa eli luovuttaa lämpöä.

Jälkimmäinen vaihtoehto oli minulle tosi. Tosin kysymyksessä oli uni. Kun tilanne on kuitenkin onnellisen tuttu, käsitin unen tiivistymäksi eilisestä sukulaisen käynnistä eli siis höyrystymiseksi.

Ihmiset jotka kieltelevät toisia höyryämästä, tarkoittavat tietenkin avointa järjestelmää. Sellaisessa hiki menee hukkaan. Suljetun kierron oloissa lämpö välittyy. Siksi lapsia on hoidettava ja hellittävä alusta alkaen. Ihan kylmään ja eristämättömään tilaan on vaivalloista vaikuttaa. Lämpöpumppukaan ei tahdo toimia, koska se rakenteensa vuoksi pääsee vauhtiin oikeastaan vasta saatuaan jostain hiukan lämpöä, jonka kanssa se rupeaa pelaamaan.

Sama koskee ihmistä. Ravinnon ja lämpimän peiton voi hyvin laskea liike-energiana ja siis lämpönä, oman valinnan mukaan kaloreina tai jouleina. Ennen lämpöenergiastakin käytetty ”kalori” muuten on latinaa ja tarkoittaa lämpöä.

Arjen kulttuurissa ihmisillä tai ainakin minulla on pyrkimys seisoa tunneasioissa keskellä vaatteitani. Kai kaikki tuntevat suomen kielen sanan ”kärvistellä”. Kun menen viemään roskia ja hakemaan lehden, farmarihousut joihin taas yllättäen mahdun, tuntuvat niin ikäviltä reittä ja säärtä vasten, että sitä kävelee ja seisoo vähän niin kuin olisivat jo lämmikkeet menneet pitkin jalkoja.

Minulla on hyvä muisti. Valitettavasti muistan, kun kävelin jalat harallaan alakerrasta pimeän elokuvateatterin läpi pissat housuissa. Ne olivat vielä pitkät housut, joten käsitin hämärästi, että tapaus oli erikoisen raskauttava. Seuraamuksia en muista, ja kokemuskin saattoi olla tuolta alalta viimeinen. Ainakin toistaiseksi.

Tuossa tulivatkin termodynamiikan alkeet. Kun pissii housuihinsa, ensin lämmittää ja sitten kylmää. Nesteen lämpö on korkeampi kuin ruumiin pinnan eli ihon, joten lämpö johtuu siihen suuntaan. Seurauksena on haihtumista, joka johtaa lämmintä pois iholta eli voi olla, että alkaa paleltaa.

Jotkut minulle tärkeät ihmiset, kuten Guillaume Apollinaire, toivoivat itsestään jälkeenpäin ajateltavan, että ”hän osasi rakastaa”. Il sût aimer. Hyvä niinkin, mutta terapeutit osaavat kertoa myös hulluudesta ja sitä hipovista tiloista, joissa ihmisen toiminnot ovat niin sekaisin, ettei hän osaa ottaa vastaan rakkautta eikä varmaan onnittelukorttejakaan.

Kun katsoi jonkin Trifonovin soittavan televisiossa (Musiikkitalossa) Rahmaninovia, ei tarvinnut miettiä, millaista unta hän näkee. Konsertosta – juuri siitä samasta jota Helfgott harjoittelee siinä elokuvassa ”Loisto” (Shine) – ei tarvinnut miettiä, millaista unta pianisti näkee, koska se uni oli hänen soittonsa, koko hurmaava, hurjistuttava ja murheellinen kertomus.

Lähetyksen televisiosta nähneet huomasivat kiitos Ylen laadullisesti erinomaisen taltioinnin miten paljon lämpöä soittaja tuotti myös ruumiillisesti. Hiki meni pitkin poskia ja märkä tukka silmille. Tunteiden lämmönvaihto esittäjästä kuuliaan oli sensaatiomaista. Päiväkausia tai oikeastaan viikkoja sen jälkeen sitä vain pudisteli päätään ja koputteli omaa otsaansa, suu korvissa. Hullua, sanoo saksalainen (toll!) tarkoittaen hulluuden vastakohtaa.

En ole keksinyt tämän kummempaa selitystä, miksi itse tehty lahja siirtää lämpöä, kun taas kaupasta ostettu laukaisee häpeän eli ylpeyden epämiellyttäviä tunteita, paitsi jos se lahja on niin hyvin ja toista ajatellen valittu, että siinä tuntuu henkäys.




15 kommenttia:

  1. Tärkeää on myös lämmön tuotanto - ei vain sen vaihtaminen ja siirtäminen paikasta toiseen.

    Polttelin juuri pesällisen menneiden kesien auringon kasvattamia klapuja takassa. Mukavasti tuo ydinreaktion tuottama ja puuhun välivarastoitunut energia alkoi ilman molekyylejä heilutella (ja ne elektronit rytkyvät sitten ikään kuin siinä kyydissä).

    Jotenkin tuo leppeä lämpö kytkeytyy suoraan sieluun - mikä lie higgsinbosoni senkin välittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tavallinen fotoni klapien lämmön infrpunasäteilynä välittää

      Poista
    2. Ja perille sieluun saakka.

      Poista
  2. Ad Omnia:

    http://areena.yle.fi/tv/2087948

    Oscar-ehdokas lyhytelokuva (n. 6 min.) on esimerkki hyvän mielen tuottajasta. Ääneen naurattava juttu, joka ei ole alkuunkaan joutava.

    VastaaPoista
  3. Kuvaavampi otsikko olisi: Lämmönsiirrin

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmal%C3%A4mp%C3%B6pumppu

    VastaaPoista
  4. Tämä po. Trifonov, jota Lintu piti toisen planeetan oliona, siirsi minuunkin television kautta energiaa, siis lämpöä valtavasti. Miten se tapahtui? Aika harvoin tapahtuu vastaavaa. Ayrto Moreira kavereineen taannoin elävältä kuuultuna ja nähtynä tuntui samantapaiselta. Onko ilman musiikkia elämää?

    VastaaPoista
  5. No en kyllä halua kehua tätä Kemppisen bloggausta, olen kehunut niitä tarpeeksi (pääasiassa mielessäni), mutta tästä on pakko sanoa, että tämä kuvaa harvinaisen hyvää ja joustavaa ajattelukykyä asioista, jotka ovat lähellä meidän kaikkien arkisia kokemuksia, joita emme ole hoksanneet edes ajatuksiksi jalostaa.

    Paitsi arkisia asioita tässä koukataan myös henkiselle puolelle. Minulle tärkeinä asioina tästä erottuu alueet musiikki ja kirjallisuus.

    Musiikkia edustaa Trifonov, Rahmaninov, (Helfgott) ja lause, johon tartun: "Musiikki on tuollainen jalokaasu. Siitä ei tiedetä olevan vaaraa ilmakehälle". - Ei ole havaittu, eikä varmaan olekaan, mutta ihmiseen se vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti. Yksilökohtaisesti eri tavoin. Vaikutus voi olla erittäin voimakas. Joku laji musiikkia voi aiheuttaa suorastaan raivoa jossain ihmisessä. Jossain toisessa se sama on kuin lääkettä hyvään oloon; tuottaa lohdutusta ja nautintoa, synnyttää jopa kiitollisuutta. Musiikki joko kylmää tai lämmittää.

    Kirjallisuus, tässä on otettu sen laji runous, jota edustaa Guillaume Apollineire, joka sopii hyvin esimerkiksi tunteiden, lämpimien ja kylmienkin esiintuojaksi, niin kuin kaikki muukin hyvä runous ja kirjallisuus yleensä. Laajentaisin tämän käsittämään taiteita yleensä. Taide jos mikä synnyttää joko lämpimiä tunteita tai kylmiä, mutta on paljon taidetta, joka se saa mieltä värähtämään millään tavalla. Sellaista on murheellisen paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Makuasia" sanoi koira, kun muniaan nuoli.

      Poista
    2. Apollinaire, ei Apollineire, selvä bugi, ohjelmointivirhe, älää uskoko kaikkea mitä sanon.

      Poista

    3. lausahti ano sanoman,
      lausuman loihe oiman.
      i

      Liisulle *+

      Poista
  6. Juu, siis ei. Lämpöpumppu ei ole lämmönvaihdin eli lämmonsiirrin. Lämpöpumpussa kyllä on yleensä kaksikin lämmönsiirrintä, toisessa "siirretään kuumaa" ja toisessa "siirretään kylmää". Jääkaapissa toinen lämmönsiirrin on siellä kaapin sisällä ja siirtää sisällä olevasta ilmasta lämpöä koneistossa kiertävään nesteeseen ja toinen siirtää nesteessä olevaa lämpöä kaappia ympäröivään ilmaan.

    Tämä on tietenkin irrelevanttia itse jutun aiheen kannalta. Mutta viestin siirtymistä sotkee kun heti alussa on jotain pötyä, arvelee helposti lopunkin jutusta olevan samaa huttua...

    VastaaPoista
  7. Kehityksen suuntana pidetään entropiaa, kompleksisten rakenteiden hidasta hajoamista. Tämän mukaan Ihminenkin itse ja hänen tuottamansa suurenmoiset rakenteet, kuten musiikki, ovat akanvirtoja, mahdollista vain ympäristön kokonais-entropian kasvulla.

    VastaaPoista
  8. "Musiikki on tuollainen jalokaasu. Siitä ei tiedetä olevan vaaraa ilmakehälle". - Ei ole havaittu, eikä varmaan olekaan, mutta ihmiseen se vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti."

    Kyllä, musiikki ei paranna eikä pilaa ilmakehää, vaan ilmapiiriä. Ällistyttävän voimakas tunnelman ja tunteen säätelijä ja muistojen säilyttäjä kuin maku tai tuoksu (viite Proustiin olisi triviaali). Huipentumana "doftande melodier" kuten joku sanoi tai olisi pitänyt sanoa, esimerkkinä Matteuspassion Erbarme dich, mein Gott.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, Rienzi. Ivanhottis ja muut hilpeät veikot vihreellisissä veryttelyasuisnansa myö
      oomma samalla piiritysjoukko-opilla, strålande säkert.
      Somethink vissy hier!
      I.

      Poista
  9. Olen joskus tehnyt tehtaalle lämmönvaihdin-ohjelmistoa. Tuo lämmönvaihdin on tyyppiä vastavirta-lämmönvaihdin (no, osittain myös ristivirta-lämmönvaihdin). Tehokkaampi kuin myötövirtalämmönvaihdin.
    Jotain mallia otettiin myös ikivanhasta TKK:n kirjasta jossa asiaa opetti Ryti, lie presidentin sukua.(Ei minua haittaa täällä pienet termiset epäselvyydet, pääpointit on muualla)

    Ihmisiin sovellettuna se on parhaimmillaan jääkiekkojoukkueiden loppukättelyssä, jossa rivit myös pannaan vastavirtaan kättelemään. "Kuumakallet" vaihtaa energiaansa viileiden kanssa tehokkaasti, pyrkii tasaannuttamaan kuohuneita mieliä. Kuka lie keksinyt näin ovelan ratkaisun..?

    M

    VastaaPoista