19. joulukuuta 2013

Maalaisten rahat



Kaikki kunnon ihmiset tiesivät jotain pankeista ja niiden omistuksesta. Yksi merkittävä kansallisvarallisuuden osa on pimennossa. Se ei kuulu yleissivistykseen. Yleissivistystä vastustan toisin kuin lehdissä näinä päivinä kuullut lukion opetuksesta keskusteltaessa. Mielestäni näet uudistajat ovat vain tyhmiä. Sellaisia oppiaineita, jotka lakkaisivat olemasta lapsille pakollisia, ei viime aikoina ole ollut enää olemassa. Kemia ja fysiikan raja on käytännössä kadonnut, etenkin aineiden ymmärtämisen kannalta. Biologia valinnaisena aineena kuulosta korvissani munan tutkimiselta ilman kanaa. Joku tyhmentää lukiolaisia, ja nämä osoittavat suosiotaan. Näin on ollut ennenkin. Aina sytyttävä piiloviesti on selvä: viisaus on epäsolidaarista.

Mutta puunjalostusteollisuutta on mekanista (fysiikka) ja kemiallista (kemia), kohteena puu (biologia).

Historiallisessa Aikakauskirjassa julkaistiin nyt kirjoituksia, joista käy ilmi sekin, ettei nykyhetkestä saa edes politiikassa ja taloudessa auttavastikaan tolkkua tietämättä menneisyydestä. Myynnissä olevan numeron teema on lähihistoria. Tyhmeliinin mallikappale olen minä.

”Suomi elää metsästä.” Selvä. Valtio on tukenut kaikin voimin metsäteollisuutta, koska se on vientiä ja tuottaa välttämätöntä valuuttaa. Tämäkin oli selvä, siis euroon asti. Rahan arvon alentaminen oli tunnetusti tulonsiirto vientiteollisuudelle, maksajina palkansaajat.

Kuka oli vientiteollisuus? Minulle tarjoutuu ensimmäisenä mieleen vastaus ”metsäpatruunat” eli erilaiset perkeleet. Walden, Björnberg, Serlachius, Haarla…

Vastaus ei kelpaa. Se on kuin kaavaillusta uudesta lukiosta. Sanassa metsäteollisuus on osat metsä ja teollisuus. Suomessa yksityiset omistavat 70 prosenttia metsistä. Teollisuuden omistus on aika vähäistä. Koska metsä oli ennen pelkkä näkemäeste, omistuksen historia on hiukan mutkikas. Metsällä oli merkitystä polttopuuna ja yksin hirsin rakennustöissä, mutta eipä paljon muuta. Usein mainittu Ramsayn kuvaus kaupankäynnin huumasta, ”Kun Suomen metsien vihreä kulta herätettiin henkiin” on harvinainen. Lankut, suuri osa vielä säälittävästi käsin piilulla kaluttuja, alkoivat kiinnostaa eurooppalaisia ostajia, ja yhtäkkiä metsät alkoivat maksaa jotain ensin Päijänteellä ja sitten Saimaalla. Kirveitä enemmän asiaan tietenkin vaikuttivat vesimylly ja höyrysahat, kuten myöhemmin Kotkaksi nimetylle saarella perustetut, ja etenkin Hackmanin suvun Viipurin seudulle askartelemat.

Ja puhe oli siis pitkään sahatavarasta. Se elintärkeä selluloosateollisuus toi kieleemme termin ”pinotavara”. Tuota sanaa käytettäessä puhe on kuitupuusta, joka on tosi halpaa verrattuna tukkipuuhun. Ummikko katsonee esimerkiksi ”puun hinta” (metsäkeskus). Meille, kaupunkiseutujen roskaväelle riittää yleissivistykseksi, että oikein roima tukki saattaa olla sadan euron arvoinen, vaikka toisaalta yhtä tai kymmentä runkoa ei tietääkseni kukaan osta edes tien varteen tuotuna.

Mainitsen asiasta vain kuunneltuani, miten fiksuksi luulemani espoolainen uhosi lyövänsä rahoiksi myymällä kolme runkoa tontiltaan. Vähän niin kuin suunnittelisi sardiinitehdasta saatuaan ongella kolme särkeä.

Suomessa entisellä Metsäliitolla (Metsä Group) oli reippaasti yli sata tuhatta jäsentä, metsänomistajia. Siltala kuvailee kirjoituksessaan ja, niin otaksun, kevätkaudella ilmestyvässä kirjassaan, miten sopuisasti puun osto ja myynti hoidettiin. Ostajana ja myyjänä oli aika usein sama taho, ja vallan huipulla oli Veikko Ihamuotila tai Heikki Haavisto. He eivät olleet metsäpatruunoita, vaan tuottajien eli omistajien eli käytännössä maa- ja metsäteollisuuden eli keskustapuolueen sankkojen joukkojen edustajia. Kuinka ollakaan, heidän takanaan oli myös puunjalostustehtaita. Asia tarkistettakoon kaikin mokomin, mutta muistaakseni vahva merkkituote ”Serla” on Metsäliiton piiristä, nykyisin Metsä Tissue, aikoinaan Mäntän tehtaat. Aina kun niistätte nenänne tai jonkun toisen nenän, tuette välillisesti myös muuatta poliittista puoluetta.

Arvoitus keskustapuolue näyttäisi selittyvän tämän päivän kannalta historialla. Miten paljon olette lukijat kuulleet metsätyömiesten työtaisteluista? Minä en muista ensimmäistäkään. Suomen valtimo sykki tuo saman kaksinaisen suhteen varassa. Metsänomistajat eli siis myyjät ja kamalan työn tekijät eli jätkät, työmiehet, metsurit, olivat osittain samoja ihmisiä. Hankintakauppoja tehtiin paljon. Metsää ei myydäkään pystyyn van rungot kaadettuina ja tien varteen ajettuina. Etenkin syrjemmällä Suomessa metsä oli maatalouden pankki; pellot tuottivat rahaa pahimmoillaan kerran vuodessa. Metsästä saattoi lähteä hyväkin tili, varsinkin jos kaato ja karsinta hoidettiin omin voimin.

Tuo aikakausi oli todella lyhyt, ehkä itsenäisyyden alusta 60-luvulle, loppulaukauksenaan suuri muutto Ruotsiin. Selitys on mutkikas, mutta järjestöjensä kautta metsänomistajat olivat tavallaan mukana pidättelemässä kantohintojen nousua. Pankin luukulle meni lappu. Sodanjälkeisten suurhakkuiden jälkeen pikku metsissä ei ollut, mistä ottaa. Elämisen keinot loppuivat.

Poliittinen järjestelmämme, muuten, näyttäisi hieroutuneen kahden valtavan järjestelyn myötä. Toinen oli asutus 1920-luvun alusta, keskeisesti siis torpparivapaus eli ”eräiden vuokrasuhteiden” järjestely. Toinen oli maa- ja metsäkauppojen sääntely., Suomeen ei sittenkään tullut määrättömästi teollisuskapitalistien omistamia metsiä, vaikka alku oli hurja. Varsinkin Karjalassa jo melkein unohtuneet firmat, kuten Diesen Wood ja Aunuksen Puu, sekä valtion yhtiö Enso Gutzeit, päätyivät alistumaan ”yhteistyökapitalismiin”, josta sitten tuli Suomen vallitseva yhteiskuntamuoto oikeastaan 1990-luvulle asti.

Valitettavasti en ymmärrä näitä taloushistoriallisia kuvioita riittävän hyvin. Toistelen vain mielessäni, että nuoruudessani metsätöissä oli talvisin puoli miljoonaa miestä, ja nyt metsureita on enintään viisi tuhatta, käytännössä vieläkin vähemmän. Muutos 1 : 100. Sitä voi sanoa paljoksi. Ja itse olen istunut, asioinut, neuvotellut, tehnyt sopimuksia Espan ja Etelärannan kulmassa, jossa oli valtaa se mikä seudun pankeissa ja enemmän kuin eduskunnassa. Finncell ja Finnpap. Järjestelmää sanotaan kartelliksi. Tähän mennessä sitä ei ole juurikaan tutkittu. Pidättyvyys lienee ollut aiheellista.





31 kommenttia:

  1. Eikös Elannon hevosmiesten lakko, alkoi 1956, koskenut myös hevosmiehiä metsätyömailla ainakin osaksi. Eli tuo taitaa olla lakko, joka vieläkin jatkuu. Hevosmiesten liitto taisi olla aika voimakas liitto. Yli 100.000 jäsentä? Muistaakseni.
    Lakkoiltiin koska Elanto siirsi kuljetuksia kuorma-autoille.

    Tuosta puusta ja paperista tulee luonnollisesti mieleen paperimedian valitus ja vaatimukset meidän veronmaksajien osallistumisesta sanoma- aikakauslehtien ylläpitoon.
    Pitäkää tunkkinne. Aika ajoi jo näin laajamittaisen paperimedian ohi. Paluuta ei ole. Antakaa kilpailun hoitaa tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 100000 -hv?
      Melko outo kilpailu?
      Aavemaista. Ghost Riders in the Sky?
      Täh! Nekatiivillisuutta avaruuksissa.
      Katse työhön, kyllä se siitä.
      Muista eväät.

      Poista
    2. JarMomin bittiavaruudessa eivät hongat humise.
      Sanomalehden painomuste ei aivastuta, muovituoli hiostaa takapuolta,
      Aaasinsilta raakaöljyteollisuuteen, jossa Suomi ei ole omavarainen.
      Kilpailuttaminen on ajanut monta hyvää asiaa alas.
      Hyvä juttu on, että kilpailutin 50-luvulla syntyneen äijäni ja sain tilalle nuoremman , tosi varakkaan metsänomistajan. Kateellisia riittää.

      Poista
    3. SDP:llä oli vielä pitkään,1960-luvulle saakka, merkittävä kannatus pienviljelijöiden joukossa.
      Jos haluaa selitellä SDP:n kannatuksen laskua, niin eräs selitys olisi Kansan, Hakan sekä muiden työväenliikkeen rahoittajien konkurssi. Tannerin oli helppo johtaa työveänliikettä liki puoli vuosisataa, kun takana oli varma palkanmaksaja, Elanto.

      Sopiva lähihistorian tutkimusaihe olisi Keskustan ja Kokoomuksen yhteinen puoluehanke 1970-luvulta. Hankkeen puuhamiehiä kun on vielä elossa. RKP:n Toffekin taitaa tietää aiheesta jotain, herra Toffen kun bongasin eilen Stokkan kulmilla.

      Poista
  2. Että koivikot hakattiin metsäyhtiön toimesta maahan märkänemään. Hullulta kuulostaa. Iijoki-sarjassahan Kalle tätä kovasti ihmettelee ja ihmettelen minäkin. Ilmeisesti koivu oli "roskapuu" silloin ennen metsäyhtiöiden mielestä. Paljonhan sitä on sittemmin rahdattu itärajan takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SIihen maailmanaikaan koivusta voitiin tehdä halkoja ja niitä kuuluisia tuppeensahattuja lankkuja eli paljaaksihakkuun jälkeen syntyeellä koivikolla ei ollut suurimmassa osassa maata mitään virkaa. Koivukuidulle tuli kysyntää vasta valokopiokoneen keksimisen jälkeen ja kai päällystettyyn aikakauslehtipaperiinkun sitä laitetaan, molemmat kovassa kasvussa 60- ja 70-luvulla. -Vanerikoivu on asia erikseen mutta sitä tuskin Osaran parturoimista metsistä olisi ikinä saanut.

      Poista
  3. Metsähällituksella on visapörssi josta saa ja jossa käydään kauppaa visakoivulla.
    Muutama runko kohtuullisessa koivikossa tuottaa iloisen yllätyksen jos metsäkoneenkujettajalla on silmää. Onhan heillä. Sehr gut sanoi serkkupoika.
    Etteivät pääse kuksat ja puukonpään puupampulat loppumaan on spekuloitava yhteisin voimin ja yhteisen hyvän eteen.

    IH

    P.S. Harmi että se kirkon puuleikkaus on haljennut. Ei se aina tottele puukaan, kivi on hyvä ja kova kun tauluja tehdään.
    Reisepastorille hyvää joulua!

    Sama

    VastaaPoista
  4. Juu. Fleming suku aikoinaan hankki Suomeen Halikon Vaskiolle hollantilaisen terän koskeen, 1. vakava yritys.
    Ajat olivat lähinnä rämettävää rakentamista, polttopuiden kuljettamista, toki puuta laivoihin ja satamien paalutukseen. Isonjaon jälkeen ja uloslämpeävien kaakeliuunitettujen talojen keksimisen jälkeen ryhtyi syntymään kestävääkin puuvarantoa pikkuhiljaa. Savitiili- ja peltikatot vähensivät rakennusten rämettymistä, hidastivat ja vähensivät homerakentamista. Ruukkitoiminta (pellin tuotanto jne.) siis sekä lisäsi että vähensi puun kulutusta.
    Sinänsä monen tehtaan menestys perustui vuorimiestoiminnan tyyliseen rälssiprivileegion valtionmetsissä ja niiden rajapiirien (kruunun)talonpoikien metsissä. A Ahlström oli ensimmäisiä jotka ryhtyivät vapaitakin talonpoika vapauttamaan rahalla kunnon metsien omistamisen tuskasta, kuulemma usein tukku-ale-hintaan kun isäntä oli tavan juovukkeessa kauppaa tehdessään. Arppesta en ole varma, pitää tutkia. Mutta, mutta todellinen menestyshän aina luodaan "vapaassa kilpailussa" siellä "harmaalla vyöhykkeellä" ja lopun selittävät parhain päin tulevat sukupolvet.
    Suomen historian ystäviä, el Esa Ruohola

    VastaaPoista
  5. Varovaisella spekuloinnilla se Kultarantakin on tienattu mutta tarkistan että lankku on sahalla erikseen 3" krt 9", ollut. Nimitykset ovat päässeet unohtumaan ja sekaannus on aikamme ilmiö.
    Onko tissue kuten joukkue?

    VastaaPoista
  6. JK: ''Finncell ja Finnpap. Järjestelmää sanotaan kartelliksi. Tähän mennessä sitä ei ole juurikaan tutkittu. Pidättyvyys lienee ollut aiheellista.''

    Kommentti: Kilpailulait tuona aikana koskivat vain kilpailua Suomessa. Finncell ja Finnpap olivat vientikauppaa edistäviä ja koordinoivia(=eli kilpailuakin rajoittavia) yrityksiä. Tämä oli sallittua.

    VastaaPoista
  7. Mäntän tehtaat (nenä- ja pyllypyyhkeineen) ei kovin vanha Metsäliittolainen ole; Serlachius ja Mehtäliitto kombinaatiofuusioituivat vasta v. 1987. Syntyi Metsä-Serla. (Jossa Metsäliitto vei, ja Serla vikisi.) Myöhemmin, kun kummallakin meni yhtä huonosti (kun harkitsemattomasti hankittiin ympäri Eurooppaa romukuntoisia tehtaita), nimi muuttui M-Realiksi; tuon nimen syvällisintä merkitystä en vieläkään tiedä? (Toiset veikkasivat sitä että kohta Metsäliiton omaisuus realisoidaan?) No niin ei ihan käynyt: osake kävi 0,22 eurossa (meinasin ostaa niitä 10tonnilla), ja nousi sitten noin vuodessa 2,25een euroon. No, onneksi en ostanut: 10 donitsiani olisi muuttunut yli sadaksi donitsiksi (miinus verot ja kulut). - Karmeet veromätkythän siitä olisi saanut.

    Parempi korppikotka pivossa kuin kymmenen oksalla. (Tuijottamassa.)

    Nykyisin ton konsernin nimi lienee (oli ainakin vielä eilen) Metsä Group...? - Ps. Olen ollut duunissa Takolla ja Kankaalla (liian kauan), ja konsultoimassa Mäntässä, Kirkniemellä ja Äänekoskella (liian vähän aikaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkoksia ja muita oksankohtia. Kirjoita kunnolla semperin fidelio, taikka ma tuun ja kerron mitä isooisä söi sodassa kun se oli huoltokomppanian päällikkönä. Kuulikko! Jumpuran himpuran virsukorjaamolla tehty juttu.

      Poista
    2. Paperitehtaalla töissä ollessani kiersi legenda, että tuo M-Real olisi ollut avattuna Maybe Real... (tai Moneyless-Real)

      Poista
    3. Kun haluaa olla niin tarkka, että muistaa sulautumisen tyypin, voisi muistaa osapuoletkin; ei Metsäliitto mihinkään sulautunut.

      Poista
  8. Ettei Kemppisen odottama Siltalan kirja ole jo ilmestynyt?

    http://www.hs.fi/talous/a1385110414171

    Ainakin Kekkosen kaudella MTK:n Heikki Haavisto, SOK:n Viljo Luukka jyvittivät yhdessä Johannes Virolaisen kanssa "pellervolaisen" liikkeen ilmoitustukimarkkoja Keskustalle.

    Ehkä Heikki Haavisto kertoo joskus, koska Keskustan rahoitus loppui hänen valtakunnastaan. Veikkaan, ettei Haaviston seuraajalla, Esa Härmälällä ollut muskeleita rahoittaa Keskustaa. Eikä tähän kai ollut syytäkään vapaassa maataluskilpailussa, eli EU:ssa.

    Jos haluaa lukea kartelleista, niin suositan Koneen tuoretta historiikkia. Hissikartelli murtui Suomessa vuonna 1986, kun Otis osti Valmetin hissitoiminnot.

    Finncellia ja Finnpappia koskivat EU:n kilpailulait, Suomalaiset kysyivät saksalaisilta paperinvalmistajilta 1970-luvulla, pitäisikö muuttaa kartellikäytäntöä? Saksalaiset vastasivat, ei tarvitse.

    VastaaPoista
  9. Olisko se syy ottaa selvää pystymetsän kaupoista joita metsänhoiturointiyhdistysten menestyjät ovat tehneet arvioituaan saannon niin huonoksi että ovat ehdottaneet maakauppoja jee, ja ensimmäisellä tontti tyhjäksi, mersu alle ja maata myymään. Jos vaikka -kilometrikorvauksilla rapsautettais? Tai orjatyövoimaksi ennallistamaan vitelikköä saaristoon.
    Saisi olla. Minä pitäisin vahtia ettei niille pääse tulemaan vilu.

    Olikos se Viialan viilatehdas vai Viilatehdas. Toijala + V. = Akaa. Paljonko tämä tekee? Enpä osaa laskeskella kuin hampaita, kelloseppäkoulussa sanovat että käsityön arvona pidettävä, vaikka heidän onkin työntö sekunnissa työn tahti, heillä on tuo kyky olla oppimatta vaikka laskettelisivat tyhjiä.

    Ei tässä sokeita miehiä tarvita, sokeaksi kutsutaan honkatukin sisässä olevaa oksaa joka ei näy mutta teettää tuota tuumintatyötä. Nythän on kyllä puututkat mutta ei niihin koneisiin sovi mikään kirkkoveneen laudoiksi sahattava tukki. Halkaisijaa on ja se on se muoto että kuinka se sieltä ulossahataan se taito.
    Kone ei kykene samaan kuin sahuri, saati sellainen joka jopa tuntee joka puun.

    Täällä ollaan kiukkuisaa, käytetään pisteliästä parviälyä.

    VastaaPoista
  10. Biologian jättäminen pois lukiosta ehdotuksenakin kyllä hämmästyttää. Se niveltyy terveyteen, sairaanhoitoon (johon äkkikäännöksellä insinööritkin joutuu oppimaan globaaliturbulenttien takia ja vanhojen lisääntyessä), lääketieteeseen, bioteknologiaan, ravintola-alaan,ruuanlaittoon, ...

    M

    VastaaPoista
  11. Lukea osataan, kirjoittamisesta ei niin vàlià
    Urbi et orbi, puhuu paavi. Urbi tarkoittaa kaupunkilaisia, urpilaisia; orbi orpolaisia, maalaisia.

    VastaaPoista

  12. "Metsätyöläiset saivat päiväpalkkansa rahana, sillä heitä ei voitu sitoa työnantajiinsa samanlaisin patriarkaalisin sopimuksin kuin muonamiehet ja palkolliset isäntiinsä. Uusi talousjärjestelmä tunkeutui uittoväyliä myöten myös syrjäseuduille.Rahaa saattoi äkkiä sataa perheille,jotka vielä hetki sitten olivat käyneet omavaraistalouden kovaa taistelua luontoa vastaan". Tämä on lainaus Nils Meinanderin Sataviisikymmentä vuotta rahapolitiikkaa -kirjasta, jonka suomennoksen hän näkyy allekirjoittaneen Helsingissä, joulukuussa 1963.

    Sitten tuosta Ramsayn pöydästä, Seurahuoneen puupörssistä. Juuri kun markka oltiin saatu ja sidottu hopeaan, ja sitä puolustettu kuin viimeiseen kreikkalaiseen tätä euroa, meni Saksa kultakantaan ja puntahan siinä jo oli. Sattui että hopea halpeni jyrkästi myös isojen löydösten vuoksi. Suomi vei 1870-luvun alussa kalliin kullan maihin omalta alamäkeä liukuvalta hopeakanta-alueeltaan. Se tarkoitti useavuotista jatkuvaa devalvaatiota. Tukkien ja sahatavaran viejät vuolivat puupuukolla kultaa kuten sanonta kuului. No,rahaa kuitenkin -ja se kyllä oli metallikannassa. Kotkan onneksi tosin alati huoistuvassa hopeisessa. -Suomikin sitten lopulta meni kultakantaan ja Seurahuoneella räpsähti valomerkki.

    Suomen Pankki tai senaatti ei aktiivisesti devalvoinut.Halpa hopea ja hopeamääräiset arvopaperit kuten etelä-eurooppalaiset vekselit lautarahtauksista, vain tunkivat ovesta sisään ja niistä annettiin markkarahaa ankaraan vuosikymmenen takaiseen ylihintaan eli rutosti. I875 vanhasta vaihtokurssista luovuttiin ja markan hopea-arvoa nostettiin, annettiin revalvoitua vaihteeksi. Varmaankin silloisen EU - WTO - OECD:n sanelusta.

    Kotka oltiin kuitenkin saatu ja pysyi. Se nousi aikansa amerikanmallin kaltaiseksi yhdyskuntasynnyksi ja vertautuu Kiinan äkkinousuun siitä, mitä ihmiset uusien juurettomien yrittäjien johtamina saattavatkaan saada aikaan. Sotaisempi esimerkki löytyisi Ranskan Vallankumoussodista ja sen suuremmoisista Marseljeesin laulajista ja repuistaan marsalkansauvat löytäneiden kuoronjohtajien sieluista.

    Ihmisen suuruutta esiintyy. Minkähän takia meitä rangaistaan panemalla omat välkkymme sairaaloihin lääkäreiksi ja virastoihin insinööreiksi -ja kaiken huipuksi lainlukijoiden suitsimina ? Onneksi maailmalla tapahtuu. Amerikan johtaa Ben Bernanke yhteiskunta- ja ihmisoppien tietäjätiedemies irti kiveltä ja eteenpäin ulapalla, jonka aukaisi pappisylimys Alan Greenspan jonka silmänluonti ja pyhimyksellinen levollisuus piti ahneet organisoijat luottavina uskomattomisssa operaattioissaan. -Niin heillä jo oli Pankkiunioni, MBA festarit. Greenspan soittaa saksofonia.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  13. Hieno essee. Metsä on Virossakin muotoillut poliittista järjestelmää viimeisen 20 vuoden aikana ja ilmeisesti ennen Neuvostoliittoakin, vaikka siitä ei ole näin selvästi kukaan vielä kirjoittanut. Muuten, vaikka Suomen luonto on kaunis, metsä on meillä kauniimpi, puut olevat isommat, romanttisemmat, vähintään jos vertaa etelä-Suomeen. Pelkään kuitenkin, että myöhemmin se tulee olemaan meilläkin enemmän sellainen puupelto ja vähemmän peikkojen koti.

    VastaaPoista
  14. Onkohan blogissa mennyt sekaisin tukki ja koko runko (tulee monta tukkia).
    Ei kai satasen tukkia loydy edes Kirkkonummelta!?

    VastaaPoista
  15. Ad M.
    Pakettiinko me luotettais ja koskas perunat saa jokainen oman domainin?

    VastaaPoista
  16. Suomen teollisuuden historian toiseksi surkeinta investointia ei kannata unohtaa. Rakensivat 1970-luvun vaihteessa yhden maailman suurimmista kondensaattoripaperitehtaista, loistavalla pelisilmällä juuri sillä hetkellä kun elektroniikkateollisuus siirtyi käyttämään yksinomaan polyesteri- ja tantaalikondensaattoreita. Yritin virkistää muistiani siitä, missä vapriikki sijaitsi, mutta netti ei johda jäljille. Saattoi olla Ahlström Karhula, saattoi olla että ei.

    VastaaPoista
  17. Sibeliuksen opusnumeroinnissa ei kannata luottaa kronologiaan. Opuksen 1 kappaleet on sävelletty noin 1895-1913, eivät ole aivan nuoren säveltäjän tekosia. Muutenkin joltisenkinmoista sotkua nuo opukset, kannattaa perehtyä mm. Fabian Dahlströmin Verkeverzeichiseen, jos asia enemmän kiinnostaa.

    VastaaPoista
  18. Taisi olla Tervakoskella tuo kondensaattoripaperikone. Joskus huippukaiuttimeksi mainitussa sovjetryssarnas Radiotehnikassa noita käytettiin.

    VastaaPoista
  19. Tervapa hyvinnii koskella, errikoiset paperit erikoisuutenaan, kuten maailaman kallein, se käsinrevitty. Vesileimaksi sai vaikka oman kuvansa.

    VastaaPoista
  20. Melkein luulin Jukka Sjöstedtin kirjoittamaksi tai ainakin ideoimaksi koko blogia tällä kertaa.

    VastaaPoista