22. joulukuuta 2013

Kirjailua



Merkittävien miesten vaimot olisi mainittava kirjoittamisen yhteydessä. Kirjontaa, johon otsikko viittaa, miehet eivät yleensä osaa. Tosin ainakin yhden tiedustelulaivueen miehet innostuivat asemasodan ikävyydessä tekemään ristipistotöitä. Minulla on yksi sellainen tallessakin. Ajatus hurmaa – ilmojen kotka kannon päässä keskikokoinen neula kourassa. Joku voisi sanoa äimän käkenä, koska ”äimä” on neula.

Bachin ”Jouluoratorio” on saattanut syntyä kiireessä. Mestarin kyky tuottaa maailman parasta musiikkia oli tunnetusti ainutlaatuinen, ehkä koko länsimaisen musiikin historiassa. Löysin hiljan vahakantisen vihkoni, jossa on kynällä (Mont Blanc) 70-luvulle siirryttyä laatimani lista kantaateista ja eri levytyksistä. Nykyisin on J.S. Bach homepage. Tuo kantaattilistani laajeni sitten käsittämän BWV:n (Bach Werks Verzeichnis) kaikki periaatteessa 1080 teosta, joita nykytiedon mukaan onkin hitusen vähemmän tai enemmän. Nuottiesimerkit ovat sinikantisessa Schmiederissä (Thematisch-systematisches Verzeichnis der musikalischen Werke von Johann Sebastian Bach), jonka kohdalta kirjahyllyssä alkavat muut perusteokset, kuten Spitta, Schweitzer ja niin edelleen Wolffiin ja muihin. Sinänsä hiukan vanhentunut Albetr Schweitzerin teos oli aika mainio lukuelämys, mutta käytännössä turvaudun saksalaisiin ja amerikkalaisiin nykyteoksiin, joissa analysoidaan ja kommentoidaan teokset tahti tahdilta.

Mutta nuottien kirjoittaminen paperille oli Bachillekin ongelma. Vaikka väki olisi miten ammattitaitoista, kyllä soittajille pitää kuitenkin olla stemmat, ja laulajille. Yhtä kantaattia varten tarvittiin siis ainakin kymmenet nuotit, eikä minkäänlaista monistuskeinoa ollut olemassa. Paitsi se paras: rouva töihin.

Vuotten vierien rouva Anna Magdalena oli alkanut kirjoittaa sitä hengitystä haittaavalla tavalla käsittämättömän kaunista nuottikäsialaa, josta Itse on kuuluisa. Katsokaa muuten tekin kommenteissa minittua IMSLP Petrucci -verkkopaikkaa. Minulla on tietokoneessa Bachin koko tuotanto täydellisinä partituureina. Suosittelen teille pdf-muotoa – ja harvinaisempien nuottiavainten opettelemista.

Jouluoratorion ensimmäisen kantaatin alkua sanotaan perheessäni ”syntymäpäiväkantaatiksi” ja se soitetaan levyltä huomenna, kun täytän 69. Yritän kiivaasti palauttaa mieleen, mitä muuta sixtynine tarkoitti nuoruudessani. Muistelen että jotain sangen sopimatonta. Siksi kai Donner teki sen nimisen elokuvankin.

Se ihan alku enkeleinä liitävine trumpetteineen oli sävelletty äskettäin Maria Josephan, Saksin vaaliruhtinattaren ja Puolan kuningattaren onnitteluksi onnentoivotuksena. Ja oma arvaukseni on, että valmiiksi kirjoitetut nuottilehdet olivat nyt tarpeen, kun Jouluoratorion kolme ensimmäistä kantaattia, jotka ovat sisällöllisesti samaa Luukkaan välittämää joulukertomusta, esitettiin Leipzigin lihaville porvareille ja humalaisille kisälleille ensimmäisenä, toisena ja kolmantena joulupäivänä.

Bachin kirkkokantaateissa on muuten mielestäni muutamia juosten kustuja, ja maalisissa samoin. Lisäksi kiihottaisin lukijoita tutustumaan rohkeasti Bachin ajan ja edeltäneiden vuosikymmenten vokaali- ja urkumusiikkiin. Sieltä tulee myös levymarkkinoille tulvimalla aarteita. Silti olen itse syvästi Bach-uskoinen. Sitten voitte katsoa minut kuolleeksi, kun lakkaan häntä kuuntelemasta. Musiikin takia olen hiukan häpeissäni, että itsellänikin jäi puuttuvan musikaalisuuden vuoksi Bachin pianolla kilkuttaminen Wohltemperiertes Klavierin puoliväliin eli Fis-duuriin. Toisaalta taas jos haluaa läkähtyä epäbachiin, voi katsoa Areenasta huolella ja moneen kertaan Trifonovin tämän viikkoisen Rachmaninoffin kolmosen ja samalla ihastella Ylen erittäin etevää ohjelmantekoa. Alussa luulin esitystä vain hyväksi, mutta kohta huomasin surreeni väärin.

Itse kuuntelen siis kantaatteja muun muassa aakkosjärjestyksessä, joskus 11 kantaattia päivässä. Meteli ei kantaudu huoneestani muualle kiinteistöön. Bachin teoskokonaisuuksissa kiinnitän huomiota kirkkovuoden kulkuun. Päivän evankeliumi- ja saarnatekstit kannattaa selvittää. Kantaatit on sävelletty niihin, ja tästä Jouluoratorio on siinä mielessä poikkeus, että se seuraa joulun kertomusta.

Keskusteltuani muutaman nykysäveltäjän kanssa olen siinä uskossa, ettei kukaan enää kirjoita nuotteja käsin. Hakukonekin antaa sanalle ”sibelius” tuloksen ”johtava kansainvälinen musiikin säveltämisen ja nuotintamisen tietokoneohjelma”.

Tiedän etten pysty ja vakuutan etten halua himmentää kenenkään musiikkielämyksiä. Päinvastoin. Mainitsin kommentteja herättävään sävyyn teoskokonaisuudesta tarkoittaen aivan viattomasti sitä, ettei esimerkiksi resitaalin tekeminen Chopinin pelkistä etydeistä ole välttämättä onnellinen ajatus. Mielestäni jokainen niistä on suuri ilo, mutta eniten niistä saa kuuntelemalla ne erikseen. Sitä vastoin Das Wohltemperierte Klavier on mainiota kuunneltavaa kokonaisuuksina, ensin kirja I eli 24 preludia ja fuugaa ja sitten kirja II. Kappaleet on sävelletty opiskelumateriaaliksi. Yksi opittava asia on harmoniat. Musiikillista miettimistä ja nauttimista on vaikka kuinka. Molemmissa kirjoissa käydään kaikki sävellajit läpi. Pelkästään tämän takia kannattaa opetella sietämään cembalon ääntä. Myös levyllä viritykset ovat mielenkiintoisia ja sävellajeilla on ikään kuin oma makunsa. Tästä asiastahan Harnoncourt kirjoitti aikoinaan kirjansa ”Puhuva musiikki: johdatusta musiikin uudenlaiseen ymmärtämiseen”, jonka itse Hannu Taanila suomensi.

Aika yleisen käsityksen mukaan on sivistymätöntä puhua musiikista. Pitäisi vain soittaa tai kuunnella, Puhuminen osoittaisi, ettei asianomainen ymmärrä asiaa. Pahinta kirjojen kirjoittamisen jälkeen olisi musiikin lukeminen.

Kunnioittavasti esitän eriävän mielipiteen. Joku mainitsi hiljan koulukirjan, joka alkaa ”Musiikki on ääniaaltojen värähtelyä.” Heti väärin. Musiikki on ääniaaltojen liikuttamia molekyylejä, typen lisäksi happea ja niitä muita. Liikutun itsekin, koska olen molekyylejä.



10 kommenttia:

  1. "Päivän evankeliumi- ja saarnatekstit kannattaa selvittää."
    Miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi että sekä musiikki että sanat on kirjoitettu niiden ympärille, suoraan, vinoon tai kuvina. Joskus ne ovat avain kokonaisuuteen.

      Poista
    2. Niin varmaan. minä olen käsittänyt evankeliumit järjellä asiakirjoiksi ihmisen henkisen olemuksen rakenteesta, ja se on suuri löytöni.

      Poista
    3. Entäs se epistolateksti sitten?

      Poista
  2. Jouluisaa pitsiä Raumalta, kuin katselisi albatrossia purjerukkanen kädessä, rommitotin tuoksun tuntuisaa, katajanpalan räiskyessä piisissä. Aina niin hyvän moraalin tuopaa että riippuvuuteni on selvä.
    Kohti joulua, valkein purjein!

    VastaaPoista
  3. Oliko blogistille tuttu uusi Gardinerin Bach-kirja? Se vaikuttaa huolellisesti tehdyltä ja ainakin itselleni tuli uutta tietoa mm. Bachin ajan esitystilojen arkkitehtuurista. Kyllä musiikista voi kirjoittaa jopa kuuntelukokemusta syventävästi. Esimerkkinä Pasternakin nimetön runo vuodelta 1956 (suom A-M raittila)
    ...
    Chopin, hän ihmeet kukkivat
    loi etydeihin
    moisiot, haudat, puutarhat
    vei säveleihin.
    ...
    Hyvää joulua blogistille ja kiitos hienosta sivistystyöstä kansan parhaaksi!

    VastaaPoista
  4. Alla olevasta linkistä pääsee katsomaan hiljattain löytynyttä Leipzigin Tuomaskuoron vuonna 1963 Leipzigin Yliopistokirkossa (Paulinerkirche) esittämää Bachin Jouluoratoriota. Tallenne on sikäli merkittävä, että kyseinen kirkko räjäytettiin DDR:n SED:n toimesta viisi vuotta myöhemmin eli 1968 maan tasalle.

    http://www.mdr.de/kultur/video166120_zc-15948bad_zs-86171fdd.html

    VastaaPoista
  5. Vilpittömät onnittelut bloginpitäjälle merkkipäivän johdosta, kuin myös muut ajankohtaan kuuluvat onnentoivotukset.

    Musiikista kirjoittamista puolustellaan blogin lopussa, joten ilmoittaudun blogin musiikkiosioitten kovin kiinnostuneeksi lukijaksi. Epämusikaalinen, huonosti musiikkikirjallisuutta tunteva musiikin harrastaja arvostaa kovin asiaansa ankarasti paneutuneen asiantuntijan kertomuksia.

    Tosin kertomus polveilee monesti kuin takavuosien taksimiehen tarina paikkakunnalle saapuvalle tuntemattomalle asiakkaalle. Taksimies kysyy kohta matkan alettua , ”kenenkäs poikia sitä ollaan” ja tarina jatkuu monipolvisena esi-isien ja muitten kylänmiesten tekojen ja tapojen tarinoina, joita tulokas kiinnostuneena ja joskus kiusaantuneena kuuntelee, mutta ymmärtää lopulta kuulleensa enemmän kuin olisi koskaan kyselemällä selville saanut.

    VastaaPoista
  6. Oikein hyvää syntymäpäivää blogi-isännälle aatonaattona! Jouluoratorion ensimmäinen osa soimassa täällä.

    VastaaPoista
  7. Onnea.

    Kemppisen harrastuneisuus Bachin kantaatteihin on fanien parissa vanhastaan tunnettu, viimeistään siitä Hesarin jutusta, jossa hän innosti kantaattien pariin kuin sienimetsään, koskaan ei tiedä mitä tarkalleen tulee vastaan. Herkkua kyllä lähes aina, myrkkyä ei kuin esityksistä - ja joskus sanallisista sellaisista; siitä kokemuksesta tämä kai lähti liikkeellä. Gurun tuntien tuntui nololta nousta ääneen, mutta samoin sivuuttaa mahdollinen lapsus vaieten.

    Ihailemani opettajat ja tuomarit terottivat aina, että parhaan vaikutuksen tekee johtamalla asiat jo lähteistä tai perusteoksista - oivaltava vetoaminen niihin voi osoittaa ymmärrystä paremmin kuin lukenut viite erikoisteksteihin.

    Gardinerin ajatukset ovat toki tutustumisen arvoiset, mutta hänhän on minusta ylivertainen taikuri, ei niinkään shamaani. Jokin siinä on, että hänen 1970-90-lukujen kantaattinsa eivät säväytä, mutta Bach Pilgrimage 2000 räjäytti pankin. Myös melkein sananmukaisesti kun DG vetäytyi ja tilalle jouduttiin, nyt tuntuu että päästiin, luomaan oma levymerkki SDG (tiedättehän). Itsekin tuin hanketta taloudellisesti ja anglosaksiseen tapaan patrons-nimilista on jossain liepeessä. Hienointa (vaikka kerääjälle turhauttavaa) oli saada kantaattienkokonaispaketti:

    http://www.monteverdi.co.uk/shop/albums/cantatas/complete-set

    VastaaPoista